tiistai 21. helmikuuta 2017

TTK - taas kerran!

Ja täällä se on taas. Jo viime kaudella taisin mainita, että Tanssii tähtien kanssa on jo hieman aikansa elänyt ja ongelmana on se, ettei uusia kunnon tähtiä enää saada mukaan ja näin ollen kilpailua ei ole kovin kiinnostavaa seurata. Jotain kummaa on kuitenkin näiden kausien välillä tapahtunut, sillä kun syksyllä kuulin, että keväällä alkaa uusi TTK, olin aivan innoissani. Miten hauskaa päästä seuraamaan taas uusien parien tansseja!

Tähän mennessä jaksoja on tullut vasta kaksi - ensimmäinen jakso oli pyhitetty pareihin tutustumiselle ja ylimalkaiselle juttelulle, ja viime sunnuntaina päästiin vihdoin asiaan, kun parit pääsivät tanssimaan. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten vähän ylimalkaista jutustelua tässä sunnuntaina jaksossa oli! Melkein koko ajan saatiin nähdä pareja tanssimassa, mikä oli tosi positiivista.

On hauska huomata, miten nyt ohjelmaa seuratessaan tietää jo tanssista jotain, ja osaa ainakin arvioida sitä, miten lajinomaisesti tanssijat jotain lajia tanssivat. Joskus ensimmäistä kautta seuratessani (olin tosiaan alle 10-vuotias tuolloin) kaikki tanssit olivat vain häkellyttävän upeita ja ajattelin "osaisinpa minäkin". Nyt huomaa jo tähtioppilaiden virheitäkin eikä kaikki välttämättä ole aina niin häkellyttävän upeaa. Silti monien tanssiesitysten jälkeen tulee edelleen fiilis "osaisinpa minäkin".

Mainitsin, että ohjelmassa ei ole vähään aikaan ollut mitään kovin tunnettuja tähtioppilaita. Tänä vuonnakin oppilaskaarti on minulle itselleni melko tuntematon. Hanna Sumari, Laura Malmivaara, Anna-Maija Tuokko sekä Jarkko Tamminen olivat minulle uusia nimiä (tai ehkä olin joskus nähnyt heidän nimensä jossain, mutta juurikaan muuta en tiennyt), ja Kirsi Alm-Siirankin tunsin vain youtuben uutismokavideoista :D Sitäkin tutumpia minulle sen sijaan olivat tanssinopettajat, joista kolmen tunneilla minulla on ollut kunnia olla oppilaana!

Ensimmäisten jaksojen myötä minulla on jo muutamia omia ennakkosuosikkeja. Hanna Sumari ja Pepe Willberg eivät ehkä ensimmäisillä tansseillaan vakuuttaneet, mutta kannatan heitä sen takia, että pareinaan heillä on aivan ihana Heleniuksen pariskunta (ehdottomasti parhaita opettajia, joiden tunneilla olen koskaan ollut!). Malmivaaran ja Mikko Ahdin tango teki valtavan vaikutuksen, samoin kuin Tuokon ja Matti Puron jive. Myös Ali Jahangirin ja Saana Akiolan esitys vakuutti minut sunnuntaina. Eevi Teittinen ja Musta Barbaari vaikuttavat myös mielenkiintoisilta kilpailijoilta, vaikka heidän ensiesiintymisensä ohjelmassa ei mitään vau-efektiä vielä saanutkaan aikaan. Susa Matsonia ja Jarkko Tammista kannustelen ihan vain siksi, että Susa Matson on huippu!

En malta odottaa, että ensi sunnuntaina nähdään lisää tanssia. TTK on siitäkin tosi hyvä ohjelma, että sieltä on hyvä bongata uusia tanssikappaleita ja muistella jo kuulemiaan - esimerkiksi juurikin mainitsemani Malmivaaran ja Ahdin tangokappale on jo pitkään ollut yksi suosikkitangoistani, mutten vain koskaan ole tiennyt sen nimeä (nyt tiedän: Por una cabeza)

ps. Minne tanssikansa suuntaa viikonloppuna? Järkytyin kun huomasin, etten ole käynyt kunnon iltatansseissa sitten uudenvuoden. Asiaan on ehdottomasti saatava muutos!


maanantai 6. helmikuuta 2017

Sunnuntain levytanssit Pyrkivällä 5.2.2017

Nyt olisi luvassa sellainen ei-niin-hetamainen postaus; kerrankin jotain muuta kuin "paras ilta ikinä" -hehkutusta. Eilen oli nimittäin tanssi-ilta, joka ei todellakaan vastannut odotuksiani.

Mietin pitkän aikaa, lähdenkö Tanssipuodille viiden tunnin salsatreeneihin (olisinpa mennyt!) vai Pyrkivälle west coast swing -treeneihin ja levytansseihin. En ollut koskaan ollut noissa sunnuntain meiningeissä Pyrkivällä, joten kiinnosti kovasti nähdä, millainen tapahtuma on kyseessä. Lopullisesti päätökseni ratkaisi kuitenkin se, etten jaksanut lähteä pyöräilemään 6 kilometrin päähän joten valitsin vain kilometrin päässä olevan Pyrkivän.

West coast swing -treenit olivat tosi mukavat! Olen nyt niillä alkeistunneilla, joilla olen käynyt, päässyt hiukan sisälle lajin maailmaan ja nyt westien tanssiminen ei enää tunnu niin omituiselta kuin aluksi. Pyrkivän treeneissä oli ihan hirveän paljon ihmisiä, ja koska naisia oli yli kaksinkertainen määrä miehiin verrattuna, hyppäsin parinvaihtorinkiin viejäksi. Vieminen oli yllättävän helppoa - koska olen tanssinut west coast swingiä naisena niin vähän, en ole vielä kauhean urautunut naisen askeliin ja miehen askeliin siirtyminen ei tuottanut ongelmia. Myös vienti tuntui helpolta, koska liikkeet ovat hitaampia ja rauhallisempia kuin esimerkiksi buggissa ja fuskussa - vientiä ehti jopa ajatella! Toki osaltaan tähän vaikutti se, että kurssilla soivat melko hidastempoiset biisit.

Treenien jälkeen oli ohjelmassa kolme tuntia tanssia. Tanssit alkoivat bussipysäkkisysteemillä, jossa miehet hakivat naisia vuorollaan jonosta, niin että kaikki pääsivät tanssimaan. Naisia oli todellakin melkoinen ylivoima, ja omaa vuoroa joutui odottelemaan aika kauan. Bussipysäkkisysteemi on minulle edelleenkin melko vastenmielinen, joten olin tyytyväinen, kun bussipysäkkimerkki otettiin pois ja alkoi miesten haku.

Jouduin kuitenkin pettymään. Biisipari toisensa jälkeen kului odotellessa hakijoita, mutta koska naisia oli niin paljon, onnea juuri ollut. Tutut tuntuivat tanssivan keskenään, enkä minä kokenut tuntevani ketään - ainakaan niin hyvin, että olisin kehdannut naisten haulla hakea. Varsinkin, kun haku olisi edellyttänyt juoksuaskelia, niin paljon enemmän meitä naisia oli! Lopulta tyydyin vain katselemaan muiden menoa penkiltä ja keräämään kamppeeni jo tuntia ennen tanssien loppumista. 

Illalla kotiin kävellessä mietin, että "pitäkää tanssinne" ja suunnittelin jo korvaavan harrastuksen etsimistä. Yön yli nukkuneena voin kuitenkin todeta, että huonomminkin olisi voinut mennä - jouduin maksamaan vain euron narikasta, sillä alle 25-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi sisään, en siis menettänyt juuri mitään. Ja sain kuitenkin tanssia illan aikana parhaat bachatat ikinä. Ja hei, tällaista tanssiminen on. Joskus pääsee tanssimaan, joskus ei. Ei siinä auta kuin katsoa peiliin ja tsempata seuraavalla kerralla :) Tänään illalla on suuntana jälleen Pyrkivä, tällä kertaa salsatreenien merkeissä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille lukijoille ja tanssi-ihmisille! <3

lauantai 4. helmikuuta 2017

Tammikuun tanssikuulumiset

Heips! Minä täällä jälleen ruudun toisella puolella - vieraskynä-postaussarja on nyt saatu päätökseen ja jatkan jälleen omaa höpöttelyäni täällä blogissa. Kiitos vielä kaikille vieraskynäilijöille, on ollut ihan huippua päästä julkaisemaan tarinoitanne ja tuoda hieman erilaista näkökulmaa lavatanssiin. On hauska nähdä, miten erilaisia ihmisiä tämän harrastuksen pariin onkaan löytänyt ja miten erilaisia tanssitarinoita ihmisillä on kerrottavanaan. Toivottavasti myös te lukijat olette nauttineet postaussarjasta :)

Omalta osaltani tämä vuosi on lähtenyt melko tanssillisesti liikkeelle - tammikuuhun on mahtunut TanssiStartin lisäksi monet tanssitreenit täällä Turussa. Sekahaun kurssit alkoivat fuskulla ja cha challa, ja lisäksi on tullut treenattua myös rumbaa ja buggia. Bugg-kurssilla olen päässyt harjoittelemaan myös viemistä - ihan vielä ei suju, mutta en aio luovuttaa!

Sekahaun kursseilla on ollut - riemukseni - tarjolla myös west coast swingiä. Olen todella päättänyt, että tuota tanssilajia on opeteltava tanssimaan. Alan ehkä pikku hiljaa päästä sisälle perusaskeleeseen, eikä kaikki aika mene välttämättä niiden laskemiseen. Silti täytyy sanoa, ettei oma westieni näytä vielä oikein miltään. Paljon on treenattavaa, joten toivottavasti lajin treenejä tulee vastaan keväällä vielä lisää! 

Uutena kokeiluna lähdin Tanssipuotiin (tanssikurssit.fi -toimipiste, jossa nykyään järjestetään myös tanssikursseja) salsakurssille. Opettajana toimi jo entuudestaan tuttu Antti Törmänen, ja pidin kursseista todella paljon. Salsa on edelleen ehdottomasti lempilajini! Ostin kymmenen kerran tanssipassin, ja nyt kevätkaudella perusteiden tunnit ovat ilmaisia, joten luultavasti Tanssipuodissa tulee käytyä treeneissä enemmänkin. Erityisesti salsakurssit houkuttelevat, ja nyt sunnuntaina (lue: huomenna) tarjolla onkin neljä tuntia salsaa. 

Ihan mahtavaa, että Turussa on niin hyvä treenitarjonta! Iltatansseissa en ole nyt tammikuussa ehtinyt käydä, mutta en ole niitä edes kaivannut, koska treenaaminen on ollut niin hauskaa. Pikku hiljaa olisi kyllä hauskaa päästä myös iltatansseihin - ehkä helmikuu tuo tullessaan hyviä tansseja :)

Oikein ihanaa alkavaa helmikuuta ja kevättä kaikille lukijoille ja kanssatanssijoille! <3


perjantai 3. helmikuuta 2017

Vieraskynä: minun tanssitarinani - Tiia

Ensimmäisen kosketuksen tanssinmaailmaan sain jo nuorena, sillä molemmat vanhempani tanssivat ja jotenkin ne askeleet on vaan oppinut jo kotona. Lukioaikoina kävin muutamalla kansalaisopiston tanssitunnilla, mutta asia jäi siihen. 

Oikeastaan uudelleen kipinä lavatansseja kohtaan syttyi baarissa (njoo, siellähän ne ihmiset todella osaa sen tanssimisen :D ). Jostain se rohkeus löytyi ja auton nokka kääntyi kohti Someroa ja Pääsiäisleiriä. Olin muutamalla alkeiskurssilla ja illalla suuntasin tietysti ihka ensimmäisiin lavatansseihin Esakalliolle! Mukana oli onneksi ystävä, joka on tanssinut jo pidemmän aikaa. Niin minulle sitten näytettiin missä kohtaa kannattaa riviä seisoa ja hymyillä. Oli muuten todella pelottavaa! Aluksi kukaan ei hakenut, kunnes ystäväni oli sopinut tanssittajansa kanssa, että hän hakee minua seuraavalle parille. Lajina taisi olla bugg. Ensimmäinen tanssittaja oli varsin kannustava ja ihana. Siitä se sitten lähti! Ensimmäisinä iltoina ujous oli niin suuri, ettei sinne rivin eteen uskaltanut mennä (mitä jos joku hakeekin enkä osaakaan tarpeeksi hyvin), saati ketään hakea naisten haulla. Näinä iltoina tanssittuja kappalepareja olikin hyvin vähäisesti. 

Pikkuhiljaa kuitenkin sitä tutustui ihmisiin ja uskalsi olla rivissä. Jo ensimmäisenä kesänä olin Valasrannan tanssileirillä, kesän todellinen kohokohta. Mieletön määrä oppimishaluisia iloisia ihmisiä, uusia tuttuja, uusia kuvioita, ihana miljöö ja ennen kaikkea tanssia liki kellon ympäri. 
Tanssi vei kokonaan; lavalle oli päästävä joka viikonloppu ja kesäisin viikollakin. Valasranta, Särkkä, V2 ja Aura tulivat tutuiksi. Omia suosikkilajeja oli alusta lähtien fusku ja hitaat. Polkka tuntuu olevan ikuinen kompastuskivi minun tanssiuralla. Monen monituiset kurssit on kyseistä lajia tahkottu, mutta siitä huolimatta en saa polkkaa pyörimään. Ehkä joskus. Muutaman ystävänikin sain houkuteltua mukaan katsomaan millaista lavatansseissa on, ja heistä ainakin yksi jäi sille tielle. 

Löytyihän se oma mieskin sitten loppujen lopuksi tanssina kautta, toki ystävän avustuksella. Nykyään lavoilla tulee käytyä enemmän erikseen kuin yhdessä, johtuen työstä joka sotkee vapaa-aikaa. Lavoille ei tule enää lähdettyä ihan joka viikonloppu, johtuuko se sitten mukavuuden halusta vai työkiireistä. Mene ja tiedä. 
Aina se silti on yhtä ihanaa ja samalla tuskastuttavaa valmistautua tanssi-iltaan! Ensin pitää pohtia mitä laittaa päällensä. Sitten ihmetellä miten laittaa hiukset. Nopeimmillaan tämä operaatio suoritetaan 10 minuutissa ja pisimmillään siihen menee koko päivä, eikä siltikään ole tyytyväinen :D 

Nyt nelisen vuotta jälkeenpäin voi todeta, että matka jatkuu edelleen. Taidot on toki kehittynyt siitä mitä ne oli, mutta valmiiksi tässä ei tule koskaan. Enkä haluakaan tulla. Tanssi antaa mielettömän onnistumisen riemun ja jatkuvan halun kehittää osaamistaan. Kursseilla on hyvä hioa uutta ja kerrata vanhaa; vuoden aikana tulee käytyä läpi TanssiStartti, Pääsiäisleiri sekä Valasrannan tanssileiri. Unohtamatta tietenkään viikkokursseja ja yksäreitä, joille mennään taas heti kun on aikaa. 

-Tiia-