keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Rakas viejä... (tango)

Rakas viejä, kun tanssimme tangoa, toivoisin kovasti, että...

...tanssisit oikeasti tangoa, etkä vain normaalia foksia.
...kannattelisit oman vasemman kätesi. Minä en jaksa pidellä sitä ylhäällä kahden biisin ajan. Omassakin on tarpeeksi.
...hymyilisit.

Toivoisin myös kovasti, että...

...et puristaisi minua liian kovaa ja liian lähelle. Joskus on epämukavaa olla tosi lähellä ja silloin haluan itse määritellä oman tilani. Jos painan sinua vasemmalla kädelläni kauemmas, mene heti. Se on niin paljon helpompaa kuin harrastaa 6 minuuttia kädenvääntöä olkapääsi kanssa.
...et taivuttaisi minua biisin lopussa (tai muuallakaan), ellet ole täysin varma siitä mitä teet.
...et taivuttaisi minua niin, että en seiso enää omilla jaloillani. En vaan tykkää.
...et ottaisi liian pitkiä askelia - se on seuraajalle melko tukalaa.
...et yrittäisi painaa päätäsi minun päätäni vasten, jos kallistan omaa päätäni pois. Se kallistus meinaa, etten kaipaa päänojailuja.
...et yrittäisi mitään vaikeita arkkutangojuttuja. En osaa niitä. 
...et laulaisi korvaani biisejä, paitsi jos olet täysin varma että osaat laulaa ne täydellisesti.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiinnolla lueskellut näitä listauksia :)
Tavallaan olet aika rohkea, kun tunnistettavana henkilönä tuot näitä esille. Tarkoitan sitä, että monen hakukynnys saattaa nousta aika korkealle, mutta toivottavasti vain otetaan neuvosta vaarin.

Monethan noista asioista ovat semmoisia, joihin on helppo nyökytellä myös viejän näkökulmasta. Yhteisenä tavoitteena kun kaiketi kuitenkin molempia miellyttävä tanssikokemus, jonka saavuttamista tiettyjen "pelisääntöjen" noudattaminen vain helpottaa ja edesauttaa. Toisten kanssa homma onnistuu alusta alkaen, kaikkien kanssa ehkä ei koskaan. Joidenkin kanssa sitten etsitään niitä oman osaamisen ja tulkinnan rajoja.

Omalla kohdalla on myös tapahtunut viime tanssien myötä jonkin sortin henkinen muutos. Muutaman vuoden ähellyksen ja ihmettelyn ajanjaksolla lähinnä vain kummasteli, että miksi olen taas täällä. Kironnut omaa osaamattomuutaan, mutta toisaalta ei tehnyt oikein mitään sen tilanteen muuttamiseksi. Nyt on muutaman kerran ollut tanssimassa siten, että siitä on nauttinut ja jäänyt hyvä mieli. Välillä täytyy tarpoa aika pitkä matka ennen kuin pääsee helpommalla.

Heta Ilona kirjoitti...

Voi, en minä ole tajunnut ajatella asiaa ollenkaan noin :D Tutut viejät varmasti tietävät, että tanssin kyllä mielelläni kaikenlaisten viejien kanssa, eikä tarvitse olla mikään unelmaviejä saadakseen tanssia kanssani! Enhän minä nyt tosissani voisi luetella mitään ehdottomia kriteerejä, kun en itsekään ole mikään kovin hyvä.

Hauska kuulla, että tanssi tuntuu nyt helpommalta! Itsekin sitä huomaa, että välillä on niitä kausia, kun tuntuu ettei tanssista tule yhtään mitään ja kehitystä ei tapahdu ollenkaan, mutta sitten yhtäkkiä huomaakin, että on harpannut huimasti eteenpäin oman tanssin kanssa. Minä kamppailin joulun alla todellisen tanssikyllästymisen kanssa ja ajattelin, että eihän tästä tule yhtään mitään - mutta nyt sen sijaan tuntuu, ettei tanssi ole koskaan kulkenut näin hyvin ja olen parempi kuin vielä koskaan :)