Kaikki kehumaan kanssatanssijoita!

"Sä olet kilpatanssija, etkö olekin?"

Nuo sanat ovat pyörineet mielessäni viimeisen viikon ajan ja tuoneet yhä uudestaan ja uudestaan hymyn huulilleni. Eräs mukava naisihminen lausui ne minulle viime viikolla cha cha -tunnilla, ja sen jälkeen sama henkilö sanoi katsoneensa tanssiani ja että tanssin hänestä kauniisti ja tanssiani on mukava katsoa. Olin joutunut pitämään jälleen taukoa tanssimisesta (viime aikoina kouluhommat ovat vaatineet paljon aikaani ja siihen päälle vielä sairastin pienen vatsaflunssan ja viime viikolla suunnittelemani tanssi-ilta peruuntui kovan päkiäkivun takia), ja treeneihin palatessa oli ihanaa kuulla kehuja omasta tanssista.

Kehujen kuuleminen on tietysti aina mukavaa, ja monesti - aivan kuten tälläkin kerralla - kehut lämmittävät mieltä vielä monta päivää niiden kuulemisen jälkeenkin. Joskus saatan muistaa vielä vuosienkin päästä joitakin mukavia kommentteja, joita olen tansseissa kuullut. Ja silloin kun tanssi ei kulje niin hyvin kuin haluaisi, voi aina palata mielessään niihin hetkiin, jolloin tanssista on tullut hyvää palautetta ja huomata, että huonoista päivistä huolimatta on myös hyviä päiviä, joina tanssi sujuu ja myös näyttää hyvältä.

Haluaisinkin näin lähestyvän joulun kunniaksi haastaa kaikki kanssatanssijat kehumaan toisiaan! Kun seuraavan kerran jonkun kanssa tanssiessanne mietitte, että kylläpä hän vie pehmeästi tai seuraa kevyesti, hymyilee kauniisti tai on vaikkapa pukeutunut tosi nättiin mekkoon, niin sanokaa se ääneen. Pienikin positiivinen huomautus voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa koko tanssi-illan!

Ihanaa joulunodotuksen alkua kaikille lukijoille! :) Suunnataan yhdessä kohti positiivista ja kehujentäyteistä joulua! Perjantaina tanssipaikkanani on todennäköisesti tooodella pitkästä aikaa Teeriharju, joten siellä törmäillään! <3

Viemisen vaikeus

Oletko joskus ihmetellyt, miten jonkin kuvion vieminen voi olla miehille ihan uskomattoman vaikeaa? Tai harmitellut, miten mies ei anna käsiin kunnollista vastetta tai riuhtoo käsistä turhan voimakkaasti, aloittaa kuvion viennin niin myöhään, että et millään ehdi mukaan, sekoaa askeleissaan yrittäessään viedä uutta kuviota...? Minä myönnän ihmetelleeni kaikkia edellisiä, ja vielä monia muitakin asioita. Onhan se nyt kumma, ettei mies pysty hoitamaan hommaansa, vaikka hommana on vain viedä. 

Olen jo pitkän aikaa ajatellut, että haluaisin opetella myös viemään, jotta tansseissa voisi tanssia tyttökavereiden kanssa ellei miehiä ole riittävästi. Ajattelin, että vieminen myös varmasti tukisi omaa tanssia, kun osaisi asettua viejän asemaan ja tietäisi vähän, miltä mikäkin kuvio tai liike tanssiessa tuntuu. Muutamissa treeneissä viejän roolia kokeilleena voin nyt täydestä sydämestäni hävetä edellisessä kappaleessa mainitsemaani ihmettelyäni ja myöntää, että viejän rooli on vaikeampi kuin olisin koskaan kuvitellut.

Viejän rooli ei todellakaan ole "vain viedä". Hänhän on ikään kuin vastuussa koko tanssista ja sen onnistumisesta - jos nainen ei ymmärrä vientiä, hän voi syyttää siitä viejää, koska viejä ei ollut tarpeeksi selkeä, ja viejä ylläpitää myös tanssin pysymistä ryhmissä. Samaan aikaan pitäisi muistaa omat askeleet, huomioida naisen askeleet ja vieläpä miettiä, minkä kuvion aikoo viedä seuraavaksi! Minulle tarpeeksi olisi jo siinä että mietin omia askeleitani :D

Varmasti omaa haastettaan viejäksi oppimiseen tuo vielä se, että olen kaikki viisi tanssivuottani tottunut olemaan seuraajana. Jos tanssin tyttökavereiden kanssa, minä olen aina se, joka seuraa. Kun on aina vain keskittynyt laittamaan ajatukset pois päältä ja menemään juuri sinne, minne viejä vie, on tosi vaikeaa yhtäkkiä laittaa ne ajatukset takaisin päälle ja itse päättää, mitä haluaa tehdä. 

Opettavaista on myös huomata, että eivät ne mokat aina ole miehen vika. Joskus olen saattanut hieman närkästyä siitä, että miehet kommentoivat käsieni asentoa tai sanovat, että minun pitäisi antaa enemmän vastetta. Mutta vasta, kun itse kokeilee viejän roolia, huomaa että näissä kommenteissa on ehkä jotain perääkin. Naiset ovat vietävinä ihan tosi erilaisia - ei heitä kaikkia ole helppo viedä, toiset vastustavat vientiä ihan hirveästi ja toiset taas menevät kuvion jo ennen kuin ehdin viedä. Toisten kädet ovat niin jäykät, että vienti ei millään onnistu ja toiset taas pitävät kädet niin löysinä, ettei minkäänlaista vastetta saa muodostettua. Toiset taas menevät hirvittävän kevyesti ja hoksaavat viennin ihan pienestäkin vihjeestä. Ihan samalla tavalla kuin on erilaisia viejiä, on erilaisia seuraajia - ja jokaisen kanssa on opittava tanssimaan sinä lyhyenä aikana kun yhdessä tanssitaan.

Viemään opettelu on haastavaa, mutta ihan älyttömän palkitsevaa - sitä riemua, kun saa vietyä uuden kuvion ja seuraaja hymyilee tyytyväisenä, kun vein kuvion aivan oikein! Tällä hetkellä vielä pitää uhrata suuri osa ajattelukapasiteetista siihen, että tanssii miehen askelilla naisen askelten sijaan, eikä sekoa askelissa kun yrittää viedä kuvioita, mutta en malta odottaa että miehen askeleet automatisoituvat ja pystyn keskittymään tarkempaan hienosäätöön. Olen aika innoissani tästä uudesta opetteluprojektista!

ps. Käytin tekstissäni sekaisin termejä viejä, seuraaja, nainen ja mies. Silloin kun minä vien, luen itseni mieheksi, ja itse rinnastan seuraajat naisiksi ja viejät miehiksi - riippumatta siitä, mitä sukupuolta he todella ovat vai ovatko mitään. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut tästä mieltään :)