Blochin Slipstreamit - täyden kympin tanssikengät

Kun aloitin tanssiharrastukseni, tanssin jonkin aikaa ihan vain Conversen tennareilla, mutta pian hankin ensimmäiset ihan oikeat tanssikenkäni - ensimmäiset Blochin mustat Slipstreamit. Ja tanssiharrastuksen jatkuessa on todella huomannut, että oikeanlaiset ja sopivat tanssikengät ovat ihan tanssijan ykkösjuttu. Jos sinulla on hyvät tanssikengät hakusessa, niin täältä tulee vahva suositus omille suosikkikengilleni!

Tältä näyttävät vastaostetut Slipstreamit - kävin juuri hankkimassa itselleni uudet vanhojen, puhkikuluneiden tilalle. 

Minä olen käyttänyt tanssiharrastukseni aikana kaksia erilaisia tanssikenkiä - noita mainittuja Blocheja ja Bleyerin hopeisia jazz-tossuja, jotka ovat nekin todella hyvät jalassa. Korkokenkiä en ole oikein koskaan osannut tanssiessa käyttää (enkä kyllä kävellessäkään), vaikka olenkin miettinyt, että esimerkiksi salsassa lattarikorkkarit olisivat tosi kivan näköiset. Luultavasti tulen kuitenkin aina suosimaan matalapohjaisia tanssikenkiä, koska ne ovat niin mukavat jalassa.

Mainitut Blochit ovat minulle aivan ykköskengät mukavuutensa ja käytännöllisyytensä takia. Ne ovat pehmeät, ja kovempaa pohjaa on vain kantapäässä ja päkiässä, jolloin kankainen keskiosa jää hyvin taipuisaksi ja miellyttäväksi jalalle. Kengät hengittävät hyvin ja jalat eivät hikoile aivan ylettömästi niillä tanssiessa. Pohja luistaa mielestäni varsin hyvin kaikenlaisilla parketeilla, eikä missään ole ollut ongelmana liika liukkaus (Bleyerit ovat välillä tuntuneet vähän liukkailta joillakin parketeilla). 

Myös kenkien hinta-laatusuhde on mielestäni kohtuullinen. Tanssipuodissa, josta minä kenkäni olen ostanut, kyseiset Blochit maksavat 53 euroa. Aiempina vuosina kengät kestivät kauemminkin, mutta nykyään yhdet kengät kuluvat loppuun (=hajoavat pohjasta) reilussa vuodessa. Varmasti hieman vähemmän aktiivisella käyttäjällä kengät kestävät kauemmin, mutta minä käyn tansseissa paljon, ja yleensä treeneissä käytän juuri Blocheja ja säästän hopeiset Bleyerit tansseihin. Minulla on myös beiget Slipstreamit, joita olen käyttänyt huomattavasti vähemmän kuin mustia - ja ne ovatkin kestäneet huomattavasti kauemmin. 

Ja tältä näyttää ero vastaostetun ja vuoden verran käytetyn kengän välillä :D

Eikä ulkonäössäkään ole moittimista. Mustat kengät on helppo yhdistellä moniin erilaisiin tanssiasuihin, ja Slipstreameja saa myös muissa eri väreissä. Eiväthän nuo kengät nyt mitkään juhlakengät ole, mutta mielestäni kuitenkin sievemmät kuin jotkin järeämmät tanssilenkkarit. Olen tykästynyt noihin niin paljon kuluneina vuosina, että olen oikeastaan alkanut pitää niitä jopa oikein sievinä. Se on varmaa, että ovat kyllä parhaat tanssikengät ikinä!

Tanssi Vieköön 2017

Onpas melko tanssintäyteinen viikonloppu takana. Esakallion mainion tanssi-illan jälkeen suuntasimme Ellin kanssa lauantaiksi Helsingin Messukeskukseen Tanssi Vieköön -festareille. Olin aiemmin kesällä ajatellut, että tapahtuma kuulosti hieman liian isolta ja sekavalta minulle, mutta innostuin lähtemisestä vähän aikaa sitten ja sain ilokseni myös Ellin mukaani festaroimaan. Ja olen kyllä aivan todella tyytyväinen, että tuli lähdettyä! Eilinen oli ihan uskomattoman hauska päivä, täynnä uusia kokemuksia, nähtävää ja tehtävää. 

Päivä alkoi lounaalla nepalilaisessa ravintolassa - ajattelimme, että jos syömme kunnon lounaan niin jaksamme hyvin koko messupäivän eikä ruokapaikkaa tarvitse etsiä kuin vasta illemmalla. Ajattelimme myös, että Messukeskuksen ulkopuolella syöminen saattaa tulla jonkin verran halvemmaksi. 

Ensimmäinen juttu Messukeskuksella (ohjelmalehtisen ja messukartan etsimisen ja alueeseen tutustumisen jälkeen) oli tanssikenkien ostaminen. Tarvitsin uudet Blochin Slipstreamit vanhojen ja puhki kuluneiden tilalle, ja samalla päätin vihdoinkin toteuttaa toisen, jo pitkään suunnittelemani tanssikenkähankinnan - siitä lisää myöhemmin, jahka tilaukseni saapuu Tanssipuodille Turkuun ;) Nyt oli mainio hetki ostaa uusia tanssikenkiä, sillä Tanssipuoti tarjosi kahdenkymmenen prosentin messualennuksen kaikista kengistä. Kenkien oston jälkeen kiertelimme myös muut messukojut - kävimme kuolaamassa Muotiputiikki Helmen mekkoja ja Alemanan tanssikenkä- ja tanssivaatevalikoimaa. 

Iltapäivällä jäimme seurailemaan myös rock 'n' swing -kilpailuja. Aina tanssikilpailuja seuratessani tunnen aivan valtavaa ihailua kilpailijoita kohtaan, sillä he ovat niin hyviä. Ehkä pieni tanssikateuskin nostaa päätään... Kilpailuja oli tosi hauska seurata, ja myös väliesitykset olivat varsin vaikuttavia.

Erääseen halliin oli pystytetty "Suomen suurin tanssilava", valtava parketti ja esiintymislava. Siellä esiintyi päivän mittaan kaikenlaisia esiintyjiä. Me kävimme hieman vilkuilemassa kuningatarcocktailia eli Eija Kantolaa, Saija Tuupasta ja Marita Taavitsaista. Kävimme myös vähän tanssimassa, mutta muutaman kappaleen jälkeen oli jo niin hiki että oli pakko pitää vähän taukoa! :D

Seuraavana bongasimme ohjelmasta ProAm-kilpailun. Halusin ehdottomasti nähdä sen, sillä ajattelin kyseessä olevan lavatanssikilpailu, sillä olin kuullut sellaisesta aiemmin. Kyseessä oli kuitenkin kilpatanssin ProAm, jota oli myös varsin mielenkiintoista seurata. Mukana oli ihan tosi hyviä tanssijoita, ja välillä oli jopa vaikea huomata, kuka nyt olikaan harrastelija ja kuka ammattilainen. Sami Helenius teki vaikuttavan suorituksen osallistuessaan lähes jokaiseen tanssiin ja sarjaan ja vielä väliesitykseenkin. Pieni kutina syttyi kyllä kilpailua seuratessa - voisinkohan minä joskus osallistua? Taitaa kuitenkin tuollainen lysti jäädä minun opiskelijabudjettini ulkopuolelle...

Seuraavaksi menimme BailaBailan järjestämälle yksilösalsatunnille. Oli hauska päästä salsailemaan! Parisalsakurssi meitä ei niin kiinnostanut, sillä se vaikutti hieman liian alkeilta meidän makuumme - siksi lähdimme hetkeksi katsomaan Varjokuvaa lavatanssihalliin. Palasimme kuitenkin katsomaan reggaeton-opetusta, sillä kyseinen laji kiinnostaa minua todella paljon ja rakastan reggaeton-musiikkia. Olisin voinut jäädä katsomaan ja kuuntelemaan vaikka koko loppuiäkseni, mutta nälkä ajoi meidät etsimään paikkaa, josta saisi jotain masun täytettä.

Jos jotain negatiivista on messuista sanottava, niin se on kyllä huonosti järjestetty muonituspuoli. Yläkerrassa ei ollut mitään tapahtumaa, ja myös yläkerran ruokapaikat - Messukeskuksen parhaat - olivat kiinni. Seitsemän jälkeen, kun etsimme ruokaa, oli Fazerilla jo keittotarjoilu loppumassa ja myös alakerran buffet oli mennyt kiinni. Jos tapahtuma kestää kahteen asti yöllä, niin ei kai kukaan voi kuvitella, että ihmiset eivät enää syö mitään iltakuuden jälkeen!? Lopulta päädyimme brasilialaisteemalla koristeltuun pikku ravintolaan, ja päätimme ottaa chorizolihapullat coleslaw-salaatilla, koska se kuulosti hyvältä. Totuus olikin sitten toinen - minusta on suorastaan farssi, että maksoin 12 euroa muutamasta pikku lihapullasta ja desilitrasta salaattia (jossa oli sen verran chiliä, ettei varsinaisesta ruokanautinnosta voi puhua) pienenpienessä kulhossa! Valtava porkkanakakkupala ja överikaakao Fazer-kahvilassa (sinne meni toiset 12 euroa, tällä kertaa kuitenkin sain mielestäni rahoilleni vastinetta :D) taltuttivat kuitenkin pettymyskiukun, ja lähdimme jatkamaan tanssimeininkejä virkistyneinä ja täynnä energiaa.

Finlanders soitti puolentoista tunnin setin puoli kymmeneltä, ja sitä lähdimme innokkaina katsomaan ja kuulemaan. Jonkinlainen hakujärjestelmä oli tanssihalliin muodostunut, mutta tanssimaan ei oikein silti tahtonut päästä, joten tanssimme Ellin kanssa keskenämme - oli hauskaa vain jorata ja hullutella täysillä hyvin musiikin tahtiin! Minäkin uskaltauduin välillä viejän rooliin, mitä en ole koskaan ennen uskaltanut buggissa koettaa. Olen aina ajatellut, että minun on käytävä 500 tanssikurssia miehen roolissa ennen kuin voin tanssilavalla viedä. Mutta näköjään on vain lähdettävä viemään ja kokeilemaan, ei muuten opi. Ihan hyvin minä pärjäsin, arviolta kahden kuvion voimin! :D

Finkkujen lopetettua settinsä lähdimme katsomaan salsabileitä toiseen halliin. Kyllä salsa on edelleen se laji, jolle minun sydämeni lyö kaikista voimakkaimmin. Oli ihanaa vain seurailla pareja tanssimassa ja kuunnella ihanaa musiikkia, mutta ehdottomasti koko päivän tähtihetki oli, kun uskaltauduin itse hakemaan erästä miestä tanssimaan - ja tanssin ehkä elämäni parhaat kaksi salsabiisiä. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun pääsee oikeasti kunnolla tanssimaan ja fiilistelemään ihanaa salsamusiikkia sellaisen parin kanssa, joka todella osaa tanssia, elää musiikkia ja antaa myös naisen fiilistellä ja koristella tanssia. Sitä vain kerta kaikkiaan uppoaa sellaiseen omaan pieneen salsakuplaan, jossa kaikki on ihanaa :D Salsabileistä lähdin silmät loistaen ja selittäen Ellille kerran toisensa jälkeen, miten innoissani olen.

Illan viimeinen tanssirupeama suoritettiin "Finnhitsien kuninkaiden" johdolla - lavalle nousivat vuorotellen Tapani Kansa, Frederik ja Danny. Mitenhän sen nyt kauniisti sanoisin... Tapahtuman järjestäjä ei ole ilmeisesti miettinyt tätä valintaa aivan loppuun asti. Tapani Kansa nyt vielä menetteli ja biisitkin olivat hyviä, mutta hänen jälkeensä tanssilavalta katosi puolet tanssijoista, ja mekin mietimme hetken, mitä ihmettä näihin sata vuotta sitten tehtyihin jumputuksiin tulisi tanssia - ja miten ihmeessä Frederikin kiusallisiin välispiikkeihin tulisi suhtautua. Näin tanssijana olisin toivonut, että illan "pääesiintyjinä" olisi ollut joitakin oikean, monipuolisen tanssimusiikin edustajia. Loppujen lopuksi kuitenkin pistelimme kaikki biisit buggina menemään ja yhdeltä jalkoihin sattui jo niin paljon ja väsymys painoi niin ettei pystyssä meinannut pysyä. Päätimme siis hypätä seuraavaan junaan.

Huolimatta ruokafarssista ja kotiinpaluujunassa iskeneestä järkyttävästä pahoinvoinnista (epäilen, että en muistanut juoda päivällä tarpeeksi, ottaen huomioon sen miten paljon ja millaisella intensiteetillä tuli tanssittua) päivä oli ehdottomasti elämäni parhaita. Tunnelma oli ihanan välitön ja riehakas, ihmiset hymyilivät ja joka kulmassa joku tanssi jotakin tanssia. Hiphopparit, nykytanssijat, kilpatanssijat, lavatanssijat ja tankotanssijat, kaikki sulassa sovussa. 

Kyllä tanssi on jotain elämää suurempaa. Kyllä tanssi on puhdasta rakkautta <3

Esakallio 18.8.2017

Olipas vallan mainiot tanssit eilen Esakalliolla! Sinitaivas oli palannut lomiltaan ja sen lisäksi paikalla oli ykkössuosikkeihini kuuluva KinoJake, joten olin päättänyt jo kauan aikaa sitten, että nähin tansseihin on päästävä! 

Ilta alkoi mainiolla burgerilla Someron Rantatuvalla - iso suositus kyseiselle paikalle ja jättipekoniburgerille! :) Sen jälkeen jaksoi tanssahdella koko illan! Saavuimme paikalle tanssikurssin loppupuolella, joten emme enää ehtineet osallistua opetukseen, mutta ihan hyvältä salsakurssi vaikutti. 

Tanssivaatteena minulla oli Ellin vaatekaapista peritty hulmuavahelmainen hörhelöunelma, jota olen ihaillut jo kauan! Se sopi tanssimiseen mainiosti viileän ja kevyen materiaalinsa ansiosta ja oli muutenkin minusta hurjan kiva - pääsee tanssimekkolempparieni joukkoon ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön jatkossakin! 

Ihmisiä oli paikalla yllättävän vähän, kun ajatteli lavalla soittavia bändejä. Ei kuitenkaan liian vähän, vaan juuri sopivasti. Tanssimaan mahtui mainiosti (varsinkin loppuillasta) ja tanssimaan myös pääsi koko ajan. Oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa monia tanssituttuja, joita en ole nähnyt kun olen pyörinyt vain Ämyrillä. Oli niin mukavaa törmätä myös vanhaan Valasrannan tanssileirikaveriin, jota en ole nähnyt kahteen vuoteen! Monet haut kuluivatkin mukavasti naistenrivissä höpötellen ja kuulumisia vaihtaen :)

Sinitaivas on aina vaan niin hyvä! Hassua, miten sitä jaksaa käydä saman bändin keikoilla aina vain eikä koskaan kyllästy. Eilen kiinnitin huomiota erityisesti puhallinosaston hyvään meininkiin ja koreografioihin :D Kesäyön taikaa on edelleen ykkössuosikkini, ja on ihanaa, miten pojat ovat ottaneet sen takaisin ohjelmistoonsa viimeiseksi encoreksi. Toivottavasti se siellä myös pysyy!

KinoJakea melko harvoin näkee niillä lavoilla, joissa minä yleensä käyn (he ovat ilmeisesti jostain kauempaa kotoisinkin). He ovat niin hyviä, että aina kun he ovat jossain lähistöllä, niin heidän tansseihinsa on pakko päästä. Ja aina uudestaan yllättyy positiivisesti siitä, miten mainiota musiikkia heillä on ja miten hyvin he esiintyvät. Tykkään siitä, että heillä on vähän erilaisia kappaleita kuin tanssibändeillä yleensä, ja myöskin paljon omia sovituksia tutuista kappaleista. Minut vakuuttivat eilen varsinkin sambat, Kyllikki-jive, Pettävällä jäällä sekä bändin oma kappale Pyöritä, pyöritä :) On myöskin virkistävää nähdä tanssibändin kokoonpanossa viulu, sellaisia kun harvoin on. Myöskin lusikansoittosoolot olivat varsin piristäviä!

Kaiken kaikkiaan ilta oli valtavan onnistunut, sain tanssia tosi monia ihania kappalepareja ja musiikki oli enemmän kuin kohdallaan - voisi siis jopa todeta, että jälleen saatiin kokea perinteinen "paras ilta ikinä"!

Jalkoja hieman jomottelee eilisen jäljeltä, mutta silti on valmistauduttava koko päivän kestävään kävelyyn ja ehkä jopa tanssimiseen - suuntana on nimittäin seuraavaksi Tanssi Vieköön -messut Helsingissä! Suunnitelmissa on ainakin uusien tanssikenkien katselu, saa nähdä millaiset yksilöt mukaan tänään lähtee vai lähteekö ollenkaan. Hauskaa tanssillista (tai tanssitonta) lauantaita kaikille muillekin!

Mietteitä 100 000:n jälkeen

Blogini ylitti hiljattain 100 000:n kävijän maagisen rajan. Sitä on siis käyty kurkkimassa sata tuhatta kertaa (tai no, tällä hetkellä mennään jo 102 000:n paremmalla puolella!) näiden vuosien aikana. Nykypäivän suositut muotibloggaajat saavuttavat kyseisen kävijämäärän varmaankin viikossa (tai päivässä, mistä minä tiedän), mutta minulle tuo määrä lähes kolmessa vuodessa (ottaen huomioon sen, että blogi oli jonkin aikaa tauolla) tuntuu aivan valtavalta saavutukselta ja kunnianosoitukselta, ja olen valtavan innoissani siitä, että vieläkin löytyy joku, joka jaksaa pohdintojani lukea. Ja vielä enemmän innoissani olen siitä, että yhä useammin löytyy myös niitä, jotka haluavat pohdintojani kommentoida!

Miksi minä sitten alun perin aloin kirjoittaa tätä blogia? Olin harrastanut lavatanssia reilut kaksi vuotta, juuri täysi-ikäistynyt ja olin hurahtanut harrastukseeni aivan täysin. Muistan, miten kovasti halusin itse aloittaessani löytää internetin syövereistä juttuja lavatanssista ja tanssibloggaajia, joiden tanssikokemuksista voisin ammentaa lisää tanssitietoutta ja hauskoja tarinoita tanssista. Tanssiblogeja oli kuitenkin hyvin vaikea löytää, ja nekin, jotka löysin, olivat hiljenneet jo vuosia sitten. 

Niinpä ajattelin, että ehkä minä voin tulevaisuudessa tarjota tanssitietoutta ja omia tarinoitani taas uusille nuorille, ja miksei vanhemmillekin, aloittelijoille. Rohkaista ottamaan sen ensimmäisen tanssiaskeleen, lähtemään sille ensimmäiselle tanssireissulle. Jos yksikin ainoa ihminen on minun blogistani innostuneena lähtenyt tanssin tielle ja on sillä edelleenkin, tunnen onnistuneeni tavoitteessani. 

Minulla on myös aina ollut valtava tarve kirjoittaa. Jo pienestä pitäen olen kirjoittanut päiväkirjaa, ja niitä onkin kertynyt vajaat viisikymmentä kaapin nurkkiin. Ennen kirjoitin jokaisesta tanssireissustani pitkän selostuksen päiväkirjaani ja liimasin tanssilipun viereen muistuttamaan tanssi-illasta. Nykyään kirjoitan jokaisesta tanssireissusta tänne. Kokemuksien ja ajatusten auki kirjoittaminen tekee koetuista reissuista ja tanssi-illoista todellisempia, ja painaa ne entistä paremmin mieleen. Ja jos jokin juttu unohtuukin, niin tänne blogiin on helppo palata ja lukea, mitä kyseisenä iltana tulikaan ajateltua. 

Miksi minä sitten kirjoitan edelleen? Espanjasta palatessani en ollut varma, pitäisikö minun jatkaa blogin kirjoittamista vai jättää se suosiolla unohduksiin. Kuitenkin jo ensimmäisistä tansseista lähtien kutkutti halu tulla kirjoittamaan lisää - tätä halua kuitenkin hillitsi pelko siitä, että ketään ei enää kiinnostaisi - alkuperäiset lukijat olisivat varmasti kaikonneet, ja tuskin kukaan uusi kasvo enää hyppäisi mukaan lukemaan kirjoitteluani. Viimeinen niitti harkinnalle oli kuitenkin Valasrannan tanssileirin suihkussa (kyllä :D) kuullut sanat: "Sun pitäisi jatkaa blogin kirjoittamista, ihmiset varmasti lukisi sitä mielellään edelleen."

Ja tässä sitä ollaan ja kirjoitetaan, eikä loppua näy. Edelleen kirjoittamaan saavat nuo samat asiat; haluan, että kun joku tanssista kiinnostunut etsii hyväntuulista ja informatiivista lavatanssiblogia, hän löytää blogini ja kokee löytävänsä sieltä jotain - jos ei täyttä kimmoketta tanssin aloittamiseen niin ainakin pientä rohkaisua ;) Haluan myös, että blogistani välittyy se rajaton tanssin riemu, joka saa minut tanssimaan päivästä toiseen ja ajamaan satoja kilometrejä parasta iltaa ikinä metsästäen. Olen huomannut  että kaiken maailman suomikaksneloset ja facebookit saattavat välillä välittää hieman ikävän kuvan lavatansseista, joten omalta osaltani haluan olla puhumassa lavatanssien puolesta ja levittämässä positiivista tanssifiilistä - tietysti hyvän maun rajoissa (noh, aina voi yrittää) ja välillä myös ikävät faktat myöntäen. 

Minulle tuottaa valtavasti iloa, että teitä on siellä ruudun toisella puolella niin monta. Kiitos kaikille lukijoille siitä, että käytte lukemassa, kiitos hulvattomista, ajatuksia herättävistä ja positiivisista kommenteista! Ei mikään blogi ole mitään ilman lukijoitaan <3

ps. Onko mukana vielä alusta asti mukana olleita lukijoita? Saa huutaa hep! Olisi hauska tietää :)

pps. Kuvan symboliikasta sen verran, että bloginihan on kuin kyseiset vanhat tanssikengät: Hieman jo rupsahtanut, mutta edelleen kovassa käytössä ja minulle niin tuttu ja rakas!

Ämyri 10.8.2017

Tämä tanssiraportti on nyt auttamatta myöhässä! Viikonloppu oli sangen kiireinen ja sen lopuksi kevyt kesäflunssa kellisti minut sängynpohjalle, mutta nyt on aika kertoa Ämyrin tämän vuoden viimeisistä naistentansseista, jotka ainakin minun osaltani olivat oikea unelmien täyttymys.

Ihmisiä oli huomattavasti enemmän kuin viime lauantaitansseissani, mikä oli varsin positiivinen yllätys. Olihan väki ehkä hieman vanhanpuoleista, mutta paikalle oli eksynyt suorastaan ihastuttavia tanssittajia ja heidän kanssaan pääsin tanssimaan aivan kaikkea mahdollista! Uskaltauduin jopa hakemaan jenkoille ja polkille, ja masurkatkin pääsin tanssimaan - vaikka olin yksin liikkeellä ja Elli ei ollut kansantanssiseuranani! Ja hymy nousi korviin viimeistään siinä vaiheessa, kun minulle vietiin mainiot cha chat aivan oikeaan rytmiin <3 

Jo siis illan tanssit takasivat sen, että kotiin ajaessani en voinut lopettaa hymyilemistä. Aivan uusiin sfääreihin illan nosti kuitenkin musiikki! Finlanders oli aivan mainiossa vedossa, vaikka pitkä keikkakesä alkoikin ehkä hieman näkyä soittajista (huomioon pistin myös, että he näyttivät t-paidoissaan ja shortseissaan suoraan rannalta revityiltä, mutta ehkä kesäisenä hellepäivänä saakin pukeutua hieman rennommin). Biisit olivat valtavan hyviä ja musiikkia tuli laidasta laitaan - sydäntä lämmitti erityisesti lattareiden runsaus sekä se, että kaikki kolme kansantanssia soitettiin läpi (vaikkakin kuulin erään leidi-ihmisen valittavan naistenrivissä, että on ikävää kun soitetaan kansantansseja, kun kaikki eivät niitä osaa :D Tällä logiikalla ei varmaan saa soittaa mitään lajia, kun aina on joku, joka ei jotain lajia osaa...?). Myös välilevyt olivat täynnä hyviä lattarikappaleita ja nopeita jive- ja fuskubiisejä. Musiikki oli siis aivan napakymppi! Myös Finlandersin tangoista pidän kovasti, vaikka tango ei välttämättä ole minulle sei kaikkein omin laji.

Ämyrillä olen viettänyt tänä kesänä kaiken kaikkiaan aivan unohtumattomia iltoja - kesän parhaita tanssi-iltoja, luulen. Soisin kyllä, että vielä useammat - varsinkin nuoret - tanssijat löytäisivät Ämyrin ja ottaisivat sen vakipaikakseen. Ympäristö on hurjan kaunis, lava on tunnelmallinen ja tilaakin tanssimiseen on runsaasti. Ehdottomasti yksi parhaita kesälavoja! Harmi, että se jo kahden viikon kuluttua sulkee taas ovensa talveksi. Mutta onneksi pian aukeavat myös mainiot talvilavat...odotan jo Auraan pääsyä ihan innoissani! :)

Hyvää alkavaa tanssiviikkoa kaikille lukijoille! Minne päin tanssikengät vetävät tällä viikolla? Esakalliolle perjantaina kenties, Sinitaivasta kuulemaan? Vaiko tanssimessuille Helsinkiin? Saattaapi olla että noista mainituista tapahtumista voi bongata myös minut! ;)

ps. Imeisesti niin hauska ilta oli, etten tajunnut edes yhtä kuvaa napata...Pahoittelut tylsän kuvattomasta tekstistä siis!

Ämyri 5.8.2017

Esakallion mainiosta tanssi-illasta innostuneena päätin lähteä uudestaan tanssimaan jo seuraavana päivänä. Ämyrille minut houkuttelivat lupaavat esiintyjät sekä lavan läheinen sijainti. 

Lavalle saapuminen oli pienoinen järkytys, sillä paikalla ei ollut juurikaan ihmisiä, enkä nähnyt omaan ikäluokkaani kuuluvia ollenkaan. Alkuilta sujui melko nihkeästi enkä uskaltanut naistenhaulla paljoa hakeakaan, mutta hieman ennen kymmentä tapahtui käänne - ihmisiä oli saapunut paikalle enemmän ja pääsin jopa tanssimaankin. Kaiken kaikkiaan tanssin vain muutaman viejän kanssa, mutta he tanssittivat minua monesti ja takasivat sen, että illasta tulikin loppujen lopuksi vallan mainio :) Facebookin Tanssiporukassa käyneestä keskustelusta rohkaistuneena uskalsin jopa hakea erästä naista, jonka näin tanssivan viejän roolissa. Oli muuten todella hauskaa! Täytyy syksyn kursseilla taas itsekin hypätä viejän rooliin, jotta voisin itsekin lavoilla viedä. Nykyään vientini on vielä niin epävarmaa, että en uskalla viejäksi ryhtyä. 

Illan musiikki oli todellakin mieleeni. Aki Mäen 10tanssibandeineen olen nähnyt viimeksi reilu puoli vuotta sitten tapanintansseissa, mutta minulla ei ollut heistä juuri muuta muistikuvaa kuin että pidin heidän musiikistaan. Ja todella hyviä he olivat eilenkin! Ensimmäinen setti oli melko perinteistä tanssimusiikkia, mutta seuraavilla seteillä saatiin kuulla myös monipuolisesti lattareita sekä kansantanssimusiikkia. Kaikki pisteet Mäelle energisestä esiintymisestä, persoonallisesta laulutyylistä sekä koko bändille tyylikäistä esiintymisasuista. Tosin jäin ihmettemään, esittivätkö he todella Merimieshumpan kaksi kertaa, vai oliko kyse vain jostain omasta hallusinaatiostani :D

Ja sitten Heikki Koskelo. Jos käyttäisin moisia sanoja, niin sanoisin kyllä että hän on aika ihku! :o Pidän todella paljon hänen musiikistaan, ja onhan se ääni kyllä aivan vertaansa vailla. Taivaankaari ilman solistia ei välttämättä vakuuttanut, mutta Koskelon kanssa ohjelmisto oli varsin monipuolista ja hyvin tanssittavaa. Tykkäsin kovasti! Ainoa mikä minua häiritsi oli se, että musiikki oli heidän seteillään todella kovaäänistä - varsinkin laulu. Niin vahvaäänisen solistin kanssa mikin tuskin tarvitsisi olla niin kovalla.

Tanssi-ilta loppui puolisen tuntia ennen aikojaan, sillä Koskelon viimeisen setin jälkeen porukka lähti liukenemaan kotiin päin ja minun lähtiessäni parketilla pyörähteli enää viitisen paria, heistä kaikki jo vakiintuneita joten uusia hakuja oli turha jäädä odottelemaan. Lähdin kuitenkin hyvillä mielin kotiin, koska iltaan mahtui monta hyvää tanssia ja minulla oli hauskaa :) Nyt sitten tanssitaukoa muutama päivä, ja torstaina pitääkin ruveta arpomaan, lähtisikö sitä Ämyrin naistentansseihin katsomaan Finlandersia vai ei. Kyseinen tanssi-ilta houkuttelee kovasti, koska olen nähnyt Finkut viimeksi sata vuotta sitten!

Esakallio 4.8.2017

Nyt on kyllä sanottava (silläkin uhalla että kukaan ei enää kohta usko minua), että minulla ei ole ikinä ollut tansseissa niin hauskaa kuin eilen! Koko ilta oli suorastaan yhtä juhlaa <3

Saavuin Esakalliolle hyvissä ajoin, ja ehdin jo huolestua, ettei paikalle saavu juurikaan ihmisiä, sillä heitä ei tanssikurssilla paljoa ollut. Myöhemmin heitä kuitenkin saapui, hyväksi onneksi juuri sopivasti, niin että parketti oli täynnä mutta tanssimaan mahtui kuitenkin mainiosti. Loppuillasta tilaa oli jopa ruhtinaallisesti.

Iltaan mahtui aivan mahdottoman monta hauskaa, ihanaa ja vauhdikasta tanssia, ja tanssia sai kyllä todella sydämensä kyllyydestä. Monipuolinen ja äärimmäisen laadukas musiikki pisti kyllä tanssijalan vipattamaan ja iltaan mahtui todella montaa eri tanssilajia - pääsin jopa polkalle! Iltaan mahtui yllättävän paljon lattareita ja jopa kahdet salsat, joista tosin ne paremmat (Hurman) jäivät tanssimatta. Kyllä sydän itki verta kun katselin muiden jorailua :D

Ja nyt on aivan julkisesti myönnettävä, että Hurma on voittanut minut takaisin puolelleen. En tiedä mitä he tekivät eri tavalla kuin parilla viimeisellä kerralla, vai tekivätkö mitään, mutta olin aivan myyty jo ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Ensinnäkin, Mikki Hiiri merihädässä -valssi oli aivan uskomattoman hauska. Toiseksi, ne salsat. Kolmanneksi, Game of Thrones -tunnarin sovitus vei lähes jalat alta. Neljänneksi, kyllähän se pasuuna taitaakin sopia joihinkin kappaleisiin. Viidenneksi, uusi kappale Viattomat oli livenä niin ihana että parkuhan siinä meinasi tulla. Kuudenneksi, onhan se Hurma nyt vaan aina Hurma. Tarvitaanko lisää perusteluita? Keksin listaan vielä paljon lisääkin sanottavaa, jos joku ei vielä vakuuttunut! (ps. Kuunnelkaa se Viattomat Spotifysta. Ei kolahtanut minuun ensikuuntelulla eikä vielä toisellakaan, mutta nyt kyllä kolisee niin että oksat pois :D)

Ihana Onnentähti ei luonnollisesti jäänyt yhtään sen huonommaksi, vaan tykitti vähintäänkin yhtä timanttisesti. Salsat olivat auttamattomasti liian hitaat ja olisin kaipaillut jotain kansantanssia heiltäkin, mutta kaikki muu meni kyllä nappiin. Onnentähdet-rumba on suorastaan ykkössuosikkini, se on niin kaunis että sydämeen sattuu! Minusta on upeaa, miten mainiota musiikkia Onnentähti loihtii vain neljän soittajan kokoonpanollaan. Ja upeaa on myös se, että kokoonpanon jokainen jäsen laulaa.

Ai että, eilen oli kyllä niin hauskaa että tekisi mieli jatkaa tanssimista nyt heti. Olisiko jossain tarjolla lauantain aamupäivätansseja? :) Kyllä saa olla tyytyväinen että aloitin tanssimisen kuutisen vuotta sitten. Mitä minä muka elämälläni tekisin, ellen kävisi tansseissa!?

Tanssilippuarvonnan uudet voittajat!

Ja taas kokeilen onneani, josko saataisi tanssiliput tällä kertaa eteenpäin :) Voittajat, olkaa hyvä ja lähettäkää postiyhteystietonne sähköpostiin heta.hovi@hotmail.com, niin laitan teille tanssiliput tulemaan!

 

Ämyrin tanssilipun voitti Nora, tarinallaan: 

"Hmm, nyt kyllä tuli eteen semmoinen houkutin, että pakko kokeilla onneaan...:) Minä lähden viivalle muistollani viime kesän tanssimaratonistani - 3 iltaa, 3 lavaa täyttä timanttia ja tykitystä. Syy siihen, miksi juuri tämä kolme perättäistä iltaa muistuu mieleen aina uudestaan ja uudestaan on yksinkertaisesti kaikki se, mitä matkan aikana koettiin. Sitä on vaikea kuvailla, se ei tunnu mahtuvan järkeen.

Tuo kaikki oli Suomen suven taikaa, tanssit lempibändini tahtiin, Kolmilammin maailman parhaat sunnuntaitanssit, ihanaa musiikkia, kipeitä jalkoja, hyviä viejiä. Nämä kaikki sain kokea ihanien tanssiystävieni kanssa ja viettää aivan huikeaa laatuaikaa ihanan harrastuksen parissa! Nämä kolme päivää olivat niinkin huikeat, että jopa minun tanssikenkäni eivät kestäneet menoa vaan niistä irtosi viimeisenä päivänä pohja...:D Loput tansseissa sitten hippasteltiin sukkasilteen. Tässäpä syytä muistella tätä reissua aina uudestaan ja uudestaan...:)

Valasrannan tanssilipun voitti nimimerkki Theresa, tarinallaan:

"Hidas valssi ja foksi ovat lempitansseja. Tanssiminen itsessään on niin ihanaa ja musiikki vie mennessään, joten jalka vipattaa mihin tahansa tanssiin"

Ja toisen Valasrannan lipun voitti nimimerkki HannuT, tarinallaan:

"Tango - Tunnetila mihin muissa lajeissa ei pääse"

Onnittelut jälleen voittajille! Toivottavasti voittajat jäivät tällä kertaa viimeisiksi eikä uutta arvontaa tarvitse enää suorittaa :D Kaiken varalta annan voittajille aikaa ensi sunnuntaihin (13.8.) asti ottaa minuun yhteyttä!

Ja tänään kaikki lähtee Hurmaantumaan (ai että, maailman ärsyttävin tanssitermi) Esakalliolle mun kanssa, eikö niin? :) Törmäillään parketilla!