Vieraskynä: minun tanssitarinani - Esa

Moi,

Olen 35-vuotias Turkulainen tanssinharrastaja ja olen tanssinut noin 7 vuotta. Mikä sitten sai minut aloittamaan tämän hienon harrastuksen? No äitini ja isoäitini olivat jo pidempään koettaneet saada minua tanssikursseille, mutta tottakai perussuomalaisena ujona miehenä vastasin aina, että “ei se ole minua varten” tai “ei se kiinnosta minua”. Mielikuvani lavatansseista oli, kuten varmasti monella asiasta tietämättömällä, sellainen että siellä eivät nuoret käy ja siellä tanssitaan perinteisiä tanssilajeja kuten humppaa tai valssia. Swing-tansseista en tiennyt mitään. Lisäksi ajattelin, että en pidä musiikista jota siellä soitetaan, koska enhän ennen tanssiharrastustani kuunnellut iskelmämusiikkia oikeastaan lainkaan. Tosin nämä genret nyt sekoittuvat helposti, enkä välttämättä pidä siitä, että musiikkia edes yritetään laittaa lokeroihin.

Musiikki joko kuulostaa hyvältä kuulijan korvaan tai ei.

No lopulta kävi niin, että kerran isoäitini kanssa puhelimessa puhuttaessa lupasin käydä tanssikurssilla kokeilemassa. Paikaksi valikoitui Tanssiseura Sekahaun kurssi Littoisten lavalla.

Lajeista kun en mitään tiennyt, niin menin vain ensimmäiselle alkeistunnille joka oli alkamassa. Lajina oli kävelyjenkka :) Oli todella jännittävää ja vaikeaakin mennä aivan yksin uuteen paikkaan, uuden harrastuksen pariin ja vielä tuntemattomien ihmisten seuraan. Hirveästi en tästä muista mutta oli lämmin kesäpäivä ja astellessani mäkeä ylös Littoisten lavaa kohti, eräs myöhemmin Elinaksi paljastunut nuori nainen, tervehti minua iloisesti ja se jäi mieleen. Meillä oli myös hauskaa itse kurssilla ja sain heti huomata kuinka helposti tanssin pyörteissä tulee juttuun tuntemattomienkin kanssa. Kurssilla oli muutenkin mukavaa ja suurin jännityskin helpotti kun huomasi, että pysyi mukana eikä askeleiden oppiminen ollutkaan niin vaikeaa. Samalla huomasin kuinka mukavia ihmisiä kursseilla kävi ja kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Tällöin alkeiskursseja järjestettiin niin, että samaa lajia oli aina pari päivää putkeen, joten seuraavana päivänä menin uudestaan! Joka viikko laji vaihtui ja siinä tuli opeteltua perusteet aika monesta lajista.

Lavatanssikulttuurin tanssilajien monipuolisuus yllätti minut täysin kun tajusin miten montaa eri lajia oikein lavoilla tanssitaankaan! Kuten aiemmin totesin, en esimerkiksi kädenalitansseista tai swing-tansseista ollut kuullutkaan ennen tämän harrastuksen aloittamista. Kuitenkin kiinnostuin niistä heti ja ne tuntuivat alusta asti hauskimmilta lajeilta. Esimerkiksi fusku on aina ollut yksi suosikeistani. Se on suhteellisen helppo omaksua mutta silti siitä saa näyttävää ja vauhdikasta tanssia. Pidän henkilökohtaisesti etenkin nopeasta fuskusta, kuten vaikkapa The Baseballsin Umbrella -biisi joka on aivan upea fusku! Välillä sitä soitetaan lavoillakin ja siinä on juuri sopiva tempo fuskuun. Myös bugg on todella hauskaa, vauhdikasta ja samalla haastavaa. Mitä enemmän sitä olen oppinut sitä hauskemmaksi se on kokoajan muuttunut.

Tansseissa kävin ensimmäisen kerran vasta kuusi kuukautta sen jälkeen kun treenit aloitin. Joo kuulostaa pitkältä ajalta ja varmasti sitä onkin ;) Kynnys oli siis NÄIN iso. Ensimmäiset tanssit ikinä olivat Auran Nuortentalolla ja ehkä vaativinta ensialkuun oli se, että koska musiikkikorvani ei vielä osannut kovin tehokkaasti erottaa tanssilajia, oli vaikeaa tietää mitä tanssia kulloiseenkin musiikkiin tulisi/voisi tanssia. Tätä vaikeutti vielä se, että silloin bändit eivät

läheskään aina sanoneet mikä on seuraavaksi soitetun musiikin tanssilaji. Tähän on kyllä tullut selvä parannus nykypäivänä, tanssibändit lähes aina sanovat mitä lajia musiikkiin pääsääntöisesti tanssitaan. Vaikka nykyään tiedän myös, että ei ole pakko kyseistä lajia tanssia jos ei halua ;) Toinen vaikea asia oli haku, minunko pitäisi hakea rivistä naista tanssimaan? Mutta entä jos hän onkin tanssinut todella pitkään ja onkin huippuhyvä tanssija? Entä jos hän ei pidä minusta tai entä jos en muistakaan askeleita? Nämä ovat varmasti tuttuja ajatuksia kenelle tahansa lavatanssiharrastajalle. Uskaltauduin kuitenkin tekemään muutamia hakuja kun kuulin että tulee selkeästi foksimusiikkia. Ilokseni myös huomasin, että jokainen kenen kanssa tanssin, oli hyvin kannustava kun kerroin että olen vasta aloittanut tanssiharrastuksen ja ensimmäistä kertaa tansseissa. Joten ensimmäinen ilta oli oikein onnistunut vaikka ihan hirveästi ei tullutkaan tanssittua.

Alkuun kävin Aurassa ehkä parin viikon välein kunnes lopulta joka viikko oli pakko päästä tanssimaan. Pikkuhiljaa lisää oppien ja keräten lisää itseluottamusta omasta tanssiosaamisesta. Myös tanssitreenit jatkuivat ja jatkuvat tänäkin päivänä, tässä harrastuksessa kun voi kehittää itseään niin pitkälle kuin vain haluaa. Haasteita siis riittää niin aloittelijoilla kuin jo pidemmän aikaakin tanssineilla, osaltaan myös se pitää tanssin mielenkiintoisena harrastuksena vuodesta toiseen.

Tanssipaikoista Auran Nuortentalo on aina ollut mielestäni yksi parhaista, tiedä sitten liittyykö se siihen että se oli ensimmäinen lava jossa kävin tansseissa. Mielestäni Auran Nuortentalolla on aina hyvä tunnelma, iso tanssilattia ja siellä on myös paljon nuorempaa tanssiporukkaa. Tanssiporukan ikäjakauma on suuri ja selkeästi tietyt tanssipaikat ovat nuoremman tanssipolven suosiossa enemmän kuin toiset. Onhan se ymmärrettävääkin, että halutaan mennä sinne missä on oman ikäistä porukkaa, millä tahansa elämänalueella. Auran lisäksi muita tanssipaikkoja joissa käyn ovat mm. Esakallio (kesälava), Teeriharju (talvilava), Särkkä (kesälava) ja Ämyri (kesälava). Erikseen mainitsen Valasrannan joka on ehdottomasti kesälavoista yksi parhaista ja siellä on tullut vietettyä monta ikimuistoista tanssi-iltaa. Suuria tunteita :) Valasrannan tanssilava on kauniin Pyhäjärven rannalla hienolla paikalla ja siellä käy kaikenikäistä porukkaa. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa jos et ole siellä käynyt. Toki on paljon muitakin lavoja joissa välillä tulee käytyä mutta ei niin säännöllisesti.

Illan esiintyjät luonnollisesti myös vaikuttavat paljon siihen mihin tulee lähdettyä tanssimaan. Itse pidän bändeistä jotka soittavat hieman nopeampaa ja uudempaa musiikkia. Tällöin tietää, että myös vauhdikkaampia tanssilaleja pääsee tanssimaan enemmän. Omia suosikkibändejäni ovat mm. Hurma, Taikakuu, Sinitaivas, In The Mood ja Varjokuva vain muutamia mainitakseni. Hyviä bändejä on todella paljon ja mukava huomata että uusiakin nousee, kuten esimerkiksi LäpiValaisu joka on selkeästi uusi nouseva tähti lavatansseissa.

Tanssissa on parasta sosiaalisuus, siellä tapaa paljon uusia ihmisiä ja luo kaverisuhteita ja mikä parasta, ihmiset ovat aina hyvällä tuulella! Tansseissa myös tuntee olevansa hetken kuin jossakin toisessa todellisuudessa (kuten Helminauhakin laulaa) eikä tarvitse miettiä arkisia murheita, vaan ne voi hetkeksi jättää taka-alalle. Voi vain nauttia musiikista, tanssista,

mukavasta seurasta ja myös toisen kosketuksesta. Eräässä tutkimuksessa mainittiin, että esimerkiksi pitkä halaus tai tanssi toisen ihmisen kanssa lievittää stressiä ja edistää muutenkin terveyttä. Uskon että tämä todella pitää paikkansa! Parhaimmillaan tanssiessa eläytyy parin kanssa niin täysin musiikin ja liikkeen vuorovaikutukseen, että kaikki muu vain unohtuu. Valitettavasti miehenä vaan joutuu, ainakin välillä, pitämään niitä silmiä myös auki ;) Jotkut väittävät myös että suomalaiset ovat ujoja mutta ainakaan lavatansseissa sitä ei huomaa, voidaan olla täysin tuntemattoman ihmisen kanssa todella lähekkäin ja se tuntuu silti luonnolliselta ja hyvältä. Ovatko sitten lavatanssit tähän syy vai seuraus, siitä voisi kirjoittaa vaikka oman pohdintansa joku toinen. Joka tapauksessa tanssi yhdistää ja tuo ihmisen lähelle toista ihmistä, se kai kaiken tämän mahdollistaa.

Tanssista toki löytyy aihepiirejä vaikka romaanille mutta ehkä tässä on tällä kertaa riittämiin ajatuksia ;)

Iso kiitos Tanssiseura Sekahaulle joka on minulle lähes kaiken opettanut ja paljon hyvää mieltä tuottanut. Jatkakaa samaan malliin!

Nähdään tanssilattialla!

-Esa-