Olen Katerina, 23-vuotias kauppatieteilijä,
joka vaikuttaa Kuopio-Iisalmi-akselilla. Tanssin lisäksi
harrastuksiini kuuluu ristikoiden ratkonta ja Soratien laitaa-tanssiblogin kirjoittaminen. Aloitin
lavatanssien parissa tasan kolme vuotta sitten. Tanssikurssille lähteminen
oli hetken mielijohde, ja alkeiskurssin jälkeen olinkin kahden
vaiheilla, jatkanko koko tanssimista vai en. Kun sitten läksin ensimmäistä
kertaa lavalle tanssimaan, huomasin, että olin löytänyt ensimmäistä kertaa
elämässäni liikuntalajin, josta oikeasti
pidän. Tanssikärpäsen puraistua kävin innoissani kokeilemassa
monenlaisia lajeja lindy hopista lattareihin. Alkuinnostuksen
jälkeen ja vakituisen tanssiparin löydyttyä päätin keskittyä opettelemaan
lavatanssiin erikoisempia kuvioita, joista on kehittynyt
jonkinlainen tavaramerkkini. Sittemmin löysin tieni kilpatanssin
pariin. Tällä hetkellä yhdistän lavatanssiin kilpajuttuja siinä määrin
kuin se on mahdollista, mutta yhtälailla tanssin lavoilla polkat ja humpatkin.
Lindy hop ja muut lavoilla harvinaisemmat tanssilajit ovat jääneet kokonaan
pois, koska kaikkea ei ehdi harjoitella.
Tanssimisen alkutaival saattaa tuntua vaikealta,
(varsinkin miehillä, joiden pitäisi omien askelien lisäksi vielä viedä
naistakin!) mutta ei kannata heti lannistua. Muistan, miten olin itse täysin
pihalla foksin kanssa. En saanut päähäni, miksi musiikissa on neljä
iskua tahdissa, mutta perusaskel riittää vain kolmelle. Nyt vaihtoaskel on
lastenleikkiä, jota ei tarvitse edes ajatella, se vain tulee
itsestään. Lavatanssien vanhanaikaisuuttakin pelätään täysin turhaan:
humppa ja valssi muodostavat vain pikkuruisen osan tanssi-illan
kokonaistarjonnasta. Jonkinlainen tanssikurssi olisi kuitenkin syytä käydä
ennen lavoille lähtemistä, ilman aiempaa tanssikokemusta tanssi-illasta
saattaa tulla tuskainen, kun yrittää epätoivoisesti raahautua miehen perässä
tietämättä askelista tai peruskuvioista mitään.
Minä käyn sekä tanssiharjoituksissa että itse
tansseissa vähintään kerran viikossa. Harkoissa treenaan mitä milloinkin
huvittaa, nyt työn alla on menossa sambaa sekä koreografian suunnittelua
jiveen. Ohjatuissa harjoituksissa en ole vähään aikaan käynyt, mutta ehkä
pitäisi jossain vaiheessa palata ruotuun. Kesällä käyn pääasiassa
tanssilavoilla, mutta talvella tanssit hoituvat yökerhoissa, baareissa ja
tanssiravintoloissa. Jos vain on pari, jonka kanssa lähteä, suosittelen
varsinkin nuoremmille tanssijoille muitakin kuin perinteisiä tanssipaikkoja. Yökerhoissa
soitettavaan musiikkiin voi yhtä hyvin tanssia paritanssia ja siellä
on erilainen tunnelmansa kuin lavalla. Lavoista suosikkini on
Iisalmen Kyllikinranta, siellä on nuorekas meno ja taitavia tanssijoita,
mutta valinta selittyy osin myös maantieteellisillä syillä. Takuuvarmoja
tanssiyhtyeitä ovat muun muassa Sinitaivas, Hurma ja Varjokuva. Uudemmista
yhtyeistä suosittelen LäpiValaisua.
Fusku oli pitkään suosikkitanssilajini, koska se
on sopivan letkeää ja siihen voi tehdä rajattomasti erilaisia jippoja. Nyt
olen tykästynyt lattareihin - niissä on suunnattomasti haastetta ja
ovathan ne aivan huikean hienon näköisiä, jos ja kun ne osaa
hyvin! Uusille tanssiharrastajille antaisin vinkiksi, että etsikää oma
lajinne! Kaikesta ei tarvitse tykätä, eikä myöskään tarvitse jumiutua pelkkiin
lavajuttuihin. Jotkut tanssivat pelkästään salsaa, toiset pelkkiä
swing-tansseja - lajit eivät lopu ihan heti
kesken. Tanssin monipuolisuus onkin harrastuksen suola: aina löytyy
uutta opeteltavaa ja jatkuvasti tekee uusia oivalluksia. Netissä voi
uppoutua tuntikausiksi tutkimaan tanssivideoita, joista saa ideoita omaan
tekemiseen ja tanssin kehittämiseen. Mitä enemmän tanssii, sitä paremmin
huomaa miten vähän loppupeleissä osaa. Oli se sitten tanssiharrastuksen
hyvä tai huono puoli, tanssijana ei ole ikinä valmis.
-Katerina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti