Vieraskynä: minun tanssitarinani - Janette

Olen Janette, 23-vuotias ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Jalasjärveltä. Tanssiminen sekä musiikki ovat aina kuuluneet elämääni. Olen soittanut pianoa 8-vuotiaasta saakka musiikkiopistossa sekä nyt opiskeluaikoinani yliopistoni sinfoniaorkesterissa. Tanssiharrastukseni aloitin 9-vuotiaana kansantanssiryhmässä nimeltä Äxät. Voin todeta, että kansantanssiryhmäni on se syy, miksi tanssimisesta on muodostunut tärkein harrastukseni ja iso osa elämääni.

Ryhmässä tanssiminen oli yksinkertaisesti mahtavaa ja me ryhmäläiset muodostimme tiiviin kaveriporukan, joka puhalsi aina yhteen hiileen. Tanhuaminen vei mukanaan ympäri Eurooppaa kansantanssifestivaaleille muun muassa Kreetalle, Kyprokselle ja Norjan Barnlek -tapahtumaan. Ryhmäni esiintyi todella paljon erilaisissa tilaisuuksissa esimerkiksi häissä ja synttäreillä. Äxät myös kisasi ahkerasti. Ryhmämme paras saavutus oli Pispalan Sottiisissa Tampereella valtakunnallinen hopea luokitus. Osallistuimme myös lukuisiin Rymy -tapahtumiin. Noihin aikoihin ryhmämme tekninen osaaminen oli huipussaan.

Ryhmäämme kuului kuusi tyttö-poika paria sekä kaksi nuorempaa tyttöä, yhteensä 14 tanhuajaa. Lisäksi ryhmämme tärkeitä jäseniä olivat vetäjämme lisäksi omat pelimannimme, viulisti, kontrabasson soittaja, haitaristi ja harmonin soittaja. Tanssijoiden huoltajat, eli omat vanhempamme olivat myös todella läheisiä. Vietimme paljon aikaa yhdessä, milloin treenaten, keräten rahaa reissuja varten, milloin esiintyen ja kisaten. Jokaisella tanssijalla, ryhmän vetäjällä sekä pelimanneilla oli yllään Jalasjärven oma kansallispuku. Pojilla pukuun kuuluivat muun muassa helavyö ja tytöillä verkatasku ja levyriipus. Tanssimme perinteisiä Etelä-Pohjalaisia kansantansseja sekä muun muassa polskaa, jenkkaa, valssia, masurkkaa ja polkkaa. Opettelimme ryhmän vetäjämme johdolla myös jiveä ja salsaa.

Kun ryhmäläiseni ja minä vartuimme, monet muuttivat toisille paikkakunnille opiskelemaan, ja ryhmämme lopetti toimintansa. Tanhusin 15-vuotiaaksi asti, joten kansantanssi oli osa elämääni 7 vuotta. Tätä kuvastaa mielestäni hyvin se, että vielä pitkänkin ajan jälkeen, kun ryhmämme oli lopettanut, olin aina ajatuksissani keskiviikkoisin klo 18 valmis lähtemään harkkoihin.

Tanhuamisen jälkeen löysin itseni fusku -tunnilta ja rock`n swing lajit veivät kerta heitolla sydämeni. Opettelin fuskun lisäksi muun muassa buggia, boogie woogia, lindy hoppia ja west coast swingiä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kävin ahkerasti Ilmajoella Fuskaajien viikoittaisissa tanssitreeneissä sekä Seinäjoella tanssikoulu Wimman showlatino tunneilla. Yläaste ajoista lähtien olen kiertänyt ympäri Suomea erilaisilla tanssitunneilla, koulutusviikonlopuilla ja leireillä, joita mahtavat suomalaiset lavatanssinopettajamme järjestävät. Parhaimpia muistoja ovat Seinäjoella viettämäni Boogie Woogie viikonloppukurssi sekä Tampereen JouluBugg -tapahtuma. JouluBuggissa osallistuin ensimmäistä kertaa parin kanssa tanssikisaan. Se oli mahtava kokemus ja nautin esiintymisestä, kuten olen aina nauttinut. Valasrannan tanssileiri on mielestäni koko vuoden paras leiri ja löydänkin itseni joka kesä leireilemästä Yläneeltä.

Kävin lavatansseissa ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana äitini, kummitätini ja serkkujeni kanssa. Lavoilla käyminen on kuulunut aina koko sukuni perinteeseen ja iskelmämusiikki on ollut osa elämääni pienestä pitäen. Rupesinkin kiertämään ahkerasti tanssilavoja ympäri vuoden. Lempilavojani olivat ja ovat edelleen Käenkoski, Kisaranta, Särkkä sekä Valasranta. Erityisesti Sinitaivaan, Hurman ja Varjokuvan musiikki on sydäntäni lähellä.

Parhaat edellytykset hyvälle tanssi-illalle muodostaa mielestäni bändi, joka vetää paikalle nuorta tanssikansaa, esimerkkinä Sinitaivas Valasrannan tanssilavalla. Tärkeintä on joukko tanssituttuja eli hyviä viejiä ja heidän, eli meidän kaikkien, iloinen meininki! Iloinen meininki takaa onnistuneen fiiliksen. Yleensä jo paluumatkalla hyvä oloni laittaa minut suunnittelemaan seuraavaa tanssireissua. Parasta lavatansseissa on se, että suuri määrä tosilleen tuntemattomiakin ihmisiä on kerääntynyt yhteisen harrastuksen pariin pitämään hauskaa. Mielestäni tämä muodostaa suomalaisille tanssilavoille sellaisen fiilikseni, jota ei voi kokea kuin olemalla paikan päällä.

Parhaimpia lavatanssimuistojani ovat muun muassa ne, kun minä 17-vuotiaana nuorena neitokaisena lähdin setäni kanssa kahdestaan lukuisille tanssireissuille. Setäni oli minulle tuttu ja turvallinen tyyppi. Kun tanssit olivat päättyneet, kävimme kesäisin aina uimassa, sillä monet lavat sijaitsivat järven äärellä. Yleensä järvestä löysi myös suurimman osan muistakin tanssitutuista. :) Paluumatkan nukuin monesti setäni asuntoauton sängyllä ja setäni ajoi turvallisesti meidät kotiin. Perille päästyämme minulla ja sedälläni oli aina kova nälkä ja söimme yhdessä yöpalaa. Setäni kautta sekä kurssien ja lavatanssireissujen myötä tutustuin moniin mukaviin ihmisiin. Heistä muodostui parhaita tanssikavereitani ja he mahdollistivat tanssireissuni monien satojen kilometrien päähän, sillä minulla ei ollut vielä ajokorttia. Olen heille asiasta edelleen enemmän kuin kiitollinen.

Kun kasvoin, lähdin itse ajamaan lavoille. Myös bussit ja junat tulivat tanssimatkoilla tutuiksi. Kävin lavoilla isäni, äitini, siskoni, kummitätini, pikkuserkkujeni, serkkujeni sekä äitini serkkujen ja äitini tätieni kanssa. Kuten aiemmin kerroin, koko sukuani voisi kutsua ”tanssihulluksi” kansaksi. :) Vietin viikonloppuja sukulaisillani Etelä-Suomessa päin ja kävin heidän kanssaan lavoilla. Kiersin lavoilla entistä enemmän myös oman ikäisten ystävieni kanssa. Kesäisiä lavareissuja täyttivät myös ihastukset ja tanssireissut saivat aivan uudenlaisia sävyjä. :)

Kun muutin 20-vuotiaana Jyväskylään opiskelemaan, lavoilla käyminen jäi vähemmälle uusien ystävien, lukuisten opiskelijatapahtumien ja ainejärjestöaktiivina toimimisen myötä. Tanssiminen ei kuitenkaan missään nimessä ole jäänyt siihen. Löysinkin itseni Salsa Studiolta. Ihastuin lattareihin ja esimerkiksi bachatasta tuli yksi suosikkitansseista. Nautin erityisesti myös sonin, kongan, salsan ja cha chan tanssimisesta. Studiolla kaikki opettajat ovat hurjan ammattitaitoisia ja eri lajien tekniikkaa sekä tyylittelyä opetellaan tunneilla todella perusteellisesti.

Salsa Studiolla tanssiessani minua rupesi kiinnostamaan erityisesti tanssin liikekielen opettelu eli vartalon käyttö sekä oikea tekniikka. Tulevaisuudessa haaveilen pääseväni tavoitteelliseen kilpailuryhmään ja toteuttamaan itseäni tanssillisesti entistä enemmän. Aiemmin olin innostunut rock`n swingejä harrastaessani parin kanssa tanssittavista kuvioista. Kuvioita harjoiteltiinkin ahkerasti esimerkiksi fusku ja bugg -tunneilla. Nyt kun olen käynyt lavoilla jo kohta 8 vuotta ja minulla on usean vuoden kokemus erilaisista tanssilajeista, olen ymmärtänyt mielestäni jotain olennaista. Jokainen tanssija ja viejä vievät tansseissa omia kuvioitaan omalla tyylillään eikä toisen kuvioita tai tyyliä voi mielestä opetella kursseilla. Kursseilla opitut kuviot ja harjoitukset vaihtuvien parien kanssa ovat tietenkin olennaisia ja niillä pääsee hyvään alkuun. Kun tanssin perusasiat ovat kunnossa, on mielestäni tärkeää opetella oikea tanssitekniikka sekä naisena opetella seuraamaan ja miehenä viemään.

Taito osata viedä ja seurata mahdollistavat sellaisten kuvioiden tanssimisen, joita ei ole välttämättä edes koskaan opetellut. Kun osaa itse tanssia, tyylitellä ja tietää mitä tekee, on erilaisten ihmisten kanssa tanssiminen ja heidän tanssikielensä seuraaminen paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa. Nykyään lavoilla minulle on tärkeää, että tanssin aidosti yhdessä parini kanssa. Kun löydän yhdessä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa tanssiimme saman kielen ja meiningin, on se sellainen fiilis, joka takaa, ettei tanssiharrastukseni tule helpolla loppumaan. :)

-Janette-

Kuva minusta ja serkustani Juhasta esiintymässä keväällä 2015