Olen Janette, 23-vuotias ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta,
Jalasjärveltä. Tanssiminen sekä musiikki ovat aina kuuluneet elämääni. Olen
soittanut pianoa 8-vuotiaasta saakka musiikkiopistossa sekä nyt
opiskeluaikoinani yliopistoni sinfoniaorkesterissa. Tanssiharrastukseni aloitin
9-vuotiaana kansantanssiryhmässä nimeltä Äxät. Voin todeta, että
kansantanssiryhmäni on se syy, miksi tanssimisesta on muodostunut tärkein
harrastukseni ja iso osa elämääni.
Ryhmässä tanssiminen oli yksinkertaisesti mahtavaa ja me
ryhmäläiset muodostimme tiiviin kaveriporukan, joka puhalsi aina yhteen
hiileen. Tanhuaminen vei mukanaan ympäri Eurooppaa kansantanssifestivaaleille muun
muassa Kreetalle, Kyprokselle ja Norjan Barnlek -tapahtumaan. Ryhmäni esiintyi
todella paljon erilaisissa tilaisuuksissa esimerkiksi häissä ja synttäreillä.
Äxät myös kisasi ahkerasti. Ryhmämme paras saavutus oli Pispalan Sottiisissa
Tampereella valtakunnallinen hopea luokitus. Osallistuimme myös lukuisiin Rymy
-tapahtumiin. Noihin aikoihin ryhmämme tekninen osaaminen oli huipussaan.
Ryhmäämme kuului kuusi tyttö-poika paria sekä kaksi nuorempaa
tyttöä, yhteensä 14 tanhuajaa. Lisäksi ryhmämme tärkeitä jäseniä olivat
vetäjämme lisäksi omat pelimannimme, viulisti, kontrabasson soittaja,
haitaristi ja harmonin soittaja. Tanssijoiden huoltajat, eli omat vanhempamme olivat
myös todella läheisiä. Vietimme paljon aikaa yhdessä, milloin treenaten, keräten
rahaa reissuja varten, milloin esiintyen ja kisaten. Jokaisella tanssijalla,
ryhmän vetäjällä sekä pelimanneilla oli yllään Jalasjärven oma kansallispuku.
Pojilla pukuun kuuluivat muun muassa helavyö ja tytöillä verkatasku ja
levyriipus. Tanssimme perinteisiä Etelä-Pohjalaisia kansantansseja sekä muun
muassa polskaa, jenkkaa, valssia, masurkkaa ja polkkaa. Opettelimme ryhmän
vetäjämme johdolla myös jiveä ja salsaa.
Kun ryhmäläiseni ja minä vartuimme, monet muuttivat toisille
paikkakunnille opiskelemaan, ja ryhmämme lopetti toimintansa. Tanhusin
15-vuotiaaksi asti, joten kansantanssi oli osa elämääni 7 vuotta. Tätä kuvastaa
mielestäni hyvin se, että vielä pitkänkin ajan jälkeen, kun ryhmämme oli
lopettanut, olin aina ajatuksissani keskiviikkoisin klo 18 valmis lähtemään
harkkoihin.
Tanhuamisen jälkeen löysin itseni fusku -tunnilta ja rock`n
swing lajit veivät kerta heitolla sydämeni. Opettelin fuskun lisäksi muun
muassa buggia, boogie woogia, lindy hoppia ja west coast swingiä sekä kaikkea
maan ja taivaan väliltä. Kävin ahkerasti Ilmajoella Fuskaajien viikoittaisissa
tanssitreeneissä sekä Seinäjoella tanssikoulu Wimman showlatino tunneilla. Yläaste
ajoista lähtien olen kiertänyt ympäri Suomea erilaisilla tanssitunneilla,
koulutusviikonlopuilla ja leireillä, joita mahtavat suomalaiset lavatanssinopettajamme
järjestävät. Parhaimpia muistoja ovat Seinäjoella viettämäni Boogie Woogie
viikonloppukurssi sekä Tampereen JouluBugg -tapahtuma. JouluBuggissa
osallistuin ensimmäistä kertaa parin kanssa tanssikisaan. Se oli mahtava
kokemus ja nautin esiintymisestä, kuten olen aina nauttinut. Valasrannan
tanssileiri on mielestäni koko vuoden paras leiri ja löydänkin itseni joka kesä
leireilemästä Yläneeltä.
Kävin lavatansseissa ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana äitini,
kummitätini ja serkkujeni kanssa. Lavoilla käyminen on kuulunut aina koko
sukuni perinteeseen ja iskelmämusiikki on ollut osa elämääni pienestä pitäen. Rupesinkin
kiertämään ahkerasti tanssilavoja ympäri vuoden. Lempilavojani olivat ja ovat
edelleen Käenkoski, Kisaranta, Särkkä sekä Valasranta. Erityisesti Sinitaivaan,
Hurman ja Varjokuvan musiikki on sydäntäni lähellä.
Parhaat edellytykset hyvälle tanssi-illalle muodostaa mielestäni
bändi, joka vetää paikalle nuorta tanssikansaa, esimerkkinä Sinitaivas Valasrannan tanssilavalla. Tärkeintä on joukko tanssituttuja eli hyviä viejiä ja heidän, eli meidän
kaikkien, iloinen meininki! Iloinen meininki takaa onnistuneen fiiliksen.
Yleensä jo paluumatkalla hyvä oloni laittaa minut suunnittelemaan seuraavaa
tanssireissua. Parasta lavatansseissa on se, että suuri määrä tosilleen
tuntemattomiakin ihmisiä on kerääntynyt yhteisen harrastuksen pariin pitämään
hauskaa. Mielestäni tämä muodostaa suomalaisille tanssilavoille sellaisen
fiilikseni, jota ei voi kokea kuin olemalla paikan päällä.
Parhaimpia lavatanssimuistojani ovat muun muassa ne, kun minä
17-vuotiaana nuorena neitokaisena lähdin setäni kanssa kahdestaan lukuisille tanssireissuille.
Setäni oli minulle tuttu ja turvallinen tyyppi. Kun tanssit olivat päättyneet,
kävimme kesäisin aina uimassa, sillä monet lavat sijaitsivat järven äärellä.
Yleensä järvestä löysi myös suurimman osan muistakin tanssitutuista. :) Paluumatkan nukuin monesti setäni
asuntoauton sängyllä ja setäni ajoi turvallisesti meidät kotiin. Perille päästyämme
minulla ja sedälläni oli aina kova nälkä ja söimme yhdessä yöpalaa. Setäni
kautta sekä kurssien ja lavatanssireissujen myötä tutustuin moniin mukaviin
ihmisiin. Heistä muodostui parhaita tanssikavereitani ja he mahdollistivat
tanssireissuni monien satojen kilometrien päähän, sillä minulla ei ollut vielä
ajokorttia. Olen heille asiasta edelleen enemmän kuin kiitollinen.
Kun kasvoin, lähdin itse ajamaan lavoille. Myös bussit ja
junat tulivat tanssimatkoilla tutuiksi. Kävin lavoilla isäni, äitini, siskoni, kummitätini,
pikkuserkkujeni, serkkujeni sekä äitini serkkujen ja äitini tätieni kanssa.
Kuten aiemmin kerroin, koko sukuani voisi kutsua ”tanssihulluksi” kansaksi. :) Vietin viikonloppuja sukulaisillani
Etelä-Suomessa päin ja kävin heidän kanssaan lavoilla. Kiersin lavoilla entistä
enemmän myös oman ikäisten ystävieni kanssa. Kesäisiä lavareissuja täyttivät
myös ihastukset ja tanssireissut saivat aivan uudenlaisia sävyjä. :)
Kun muutin 20-vuotiaana Jyväskylään opiskelemaan, lavoilla
käyminen jäi vähemmälle uusien ystävien, lukuisten opiskelijatapahtumien ja
ainejärjestöaktiivina toimimisen myötä. Tanssiminen ei kuitenkaan missään
nimessä ole jäänyt siihen. Löysinkin itseni Salsa Studiolta. Ihastuin
lattareihin ja esimerkiksi bachatasta tuli yksi suosikkitansseista. Nautin
erityisesti myös sonin, kongan, salsan ja cha chan tanssimisesta. Studiolla kaikki
opettajat ovat hurjan ammattitaitoisia ja eri lajien tekniikkaa sekä
tyylittelyä opetellaan tunneilla todella perusteellisesti.
Salsa Studiolla tanssiessani minua rupesi kiinnostamaan erityisesti
tanssin liikekielen opettelu eli vartalon käyttö sekä oikea tekniikka. Tulevaisuudessa
haaveilen pääseväni tavoitteelliseen kilpailuryhmään ja toteuttamaan itseäni
tanssillisesti entistä enemmän. Aiemmin olin innostunut rock`n swingejä harrastaessani
parin kanssa tanssittavista kuvioista. Kuvioita harjoiteltiinkin ahkerasti esimerkiksi
fusku ja bugg -tunneilla. Nyt kun olen käynyt lavoilla jo kohta 8 vuotta ja
minulla on usean vuoden kokemus erilaisista tanssilajeista, olen ymmärtänyt
mielestäni jotain olennaista. Jokainen tanssija ja viejä vievät tansseissa omia
kuvioitaan omalla tyylillään eikä toisen kuvioita tai tyyliä voi mielestä
opetella kursseilla. Kursseilla opitut kuviot ja harjoitukset vaihtuvien parien
kanssa ovat tietenkin olennaisia ja niillä pääsee hyvään alkuun. Kun tanssin perusasiat
ovat kunnossa, on mielestäni tärkeää opetella oikea tanssitekniikka sekä naisena
opetella seuraamaan ja miehenä viemään.
Taito osata viedä ja seurata mahdollistavat sellaisten
kuvioiden tanssimisen, joita ei ole välttämättä edes koskaan opetellut. Kun
osaa itse tanssia, tyylitellä ja tietää mitä tekee, on erilaisten ihmisten
kanssa tanssiminen ja heidän tanssikielensä seuraaminen paljon
mielenkiintoisempaa ja hauskempaa. Nykyään lavoilla minulle on tärkeää, että
tanssin aidosti yhdessä parini kanssa. Kun löydän yhdessä täysin tuntemattoman
ihmisen kanssa tanssiimme saman kielen ja meiningin, on se sellainen fiilis,
joka takaa, ettei tanssiharrastukseni tule helpolla loppumaan. :)
-Janette-
Kuva minusta ja serkustani Juhasta esiintymässä keväällä 2015 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti