Tekstin takana on Vesilahdesta kotoisin oleva, 24- vuotias, ”pahasti”
tanssiin koukussa oleva tapaus. Tanssitaivalta on takanapäin noin kuusi vuotta.
Tätä ennenkin lavoilla tuli käytyä muutamia kertoja, mutta aktiiviseksi se
muuttui ajokortin myötä.
Ensimmäiset kerrat lavoilla olivat vanhempien matkassa ja esiintymässä
oli takuuvarmasti aina Sinitaivas. Iltojen aikana tuli tanssittua ainoastaan
omien siskojen kanssa ja vain ne tietyt lajit. Hiljalleen alkoi kasvaa vahva
tahto mennä riviin ja päästä tanssimaan myös muiden kanssa (olihan siinä
iltojen aikana tullut katseltua hyviä viejäehdokkaita).
Vanhemman siskoni saatua ajokortin lähdimme
tanssitunneille
Tampereelle (lähinnä Fusku ja Bugg) ja
samoihin aikoihin myös keskenämme lavalle.
Ensimmäinen
kertani
rivissä oli Punkalaitumella Särkän lavalla. Muistan sen jännityksen määrän,
koska vastapäätä rivissähän seisoi täysin tuntemattomia ja omasta mielestäni
paljon taitavampia tanssijoita kuin minä. Itsetuntoni ei todellakaan ollut
kohdillaan (eikä ole aina vieläkään :D) enkä uskonut seuraavani ketään. Ja ihan
oikeasti, kaikki hakijat/hakukohteet olivat kuudenkymmenen ikävuoden
ylittäneitä! Enhän minä sinne toiseen päähän naistenriviä edes ajatellut
meneväni, missä olisi ollut ne muut minun ikäiseni ihmiset. Tuon kerran jälkeen
kuitenkin puraisi se todellinen tanssikärpänen, oli pakko päästä pian uudelleen
tanssimaan ja ennen kaikkea sinne riviin!
Parin vuoden jälkeen myös pikkusiskoni alkoi käymään aktiivisesti
mukanamme lavoilla. Tansseissa käyminen koki samalla todellisen muutoksen :D
Tunnit vaihtuivat Tampereelta Urjalaan Törmäsen Antin oppiin (ne vähät tunnit
mihin jaksoin tanssi-iltojen jälkeen lähteä), uusia lavoja, rivissä seistiin siellä
missä muutkin ikäiseni ja jopa pukeutumistyyli meni uusiksi :D Tanssi-iltoja
kertyi 2-4 viikossa, matkalla ja kelillä ei ollut mitään vaikutusta kunhan
pääsi tanssimaan!
Noin pari vuotta sitten vanhempi siskoni jäi reissuista pois (miehet!!)
ja meno jatkui/yltyi nuoremman siskoni kanssa. Tanssimatkat ovat entisestään
pidentyneet ja yöpaikkojakin on etsitty tasaiseen tahtiin, että saataisiin kilometrilukemat hieman alemmas :D
Huonojakin iltoja on toisinaan koettu, mutta onnekseni minulla on erittäin taitava
viejä aina matkassa mukana eli tanssimaan pääseminen on varmaa ;)
Aloimme käydä todella paljon Turun suunnalla tanssimassa ja
lempipaikaksi on osoittautunut ehdottomasti Yläneen Valasranta ja talvisin
Auran Nuortentalo. Näissä paikoissa on aina oma rento ilmapiirinsä ja ihmiset
eivät ota tanssimista liian vakavasti. Esiintyjäpuoli on laajentunut ja on
huomannut monien ”nimettömämpienkin” bändien osaavan soittaa, kun on antanut mahdollisuuden.
Kyllä edelleen tänäkin päivänä ehdottomasti kärkisijaa pitää Sinitaivas, mutta
vahvaksi kilpailijaksi on noussut Taikakuu. Tanssilajeista ykköseksi ovat
nousseet kansantanssit (ja kyllä kiitos, Sinitaivaan soittamana :D). Illan
odotetuin hetki on koska joku kansantansseista lähtee soimaan!
Tänä päivänä tanssiharrastusta miettiessäni, voin ainoastaan todeta
olevani erittäin onnellinen tästä tanssitaipaleesta. Aivan uskomattoman ihania
ihmisiä, joihin en olisi saanut todennäköisesti mahdollisuutta tutustua ilman
tanssia. Hauskoja automatkoja, kommelluksia, noloja tilanteita sekä
onnistumisen hetkiä... PALJON NAURUA! Se kaikki tanssin tuoma liikunnan ilo ja
sosiaaliset tilanteet toimivat vastapainona työelämälle. Tanssiessa ei
todellakaan muista stressata työasioita eikä muutakaan maailmanmenoa. Eikä
tälle kaikelle todellakaan näy loppua! Onhan tanssiminen kuitenkin iso osaa
elämää :)
Nähdään tansseissa!
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti