Arkistojen kätköistä: Satulinna 2.11.2013 - hirvein ilta ikinä!

" - - ilta olikin sitten karvas pettymys, miehiä oli ihan tosi vähän enkä päässyt oikein tanssimaan kenenkään muun kuin Tommin kanssa - - ja niin jouduin istuskelemaan penkillä yksinäni tunnin - - olin jo itkun partaalla ja lähdettiin majoituskoululle nukkumaan."

Oheinen päiväkirjateksti on todiste siitä, että aina ei voi olla paras ilta ikinä. Minun tanssihistoriaani mahtuu tuo yksi ainoa ilta, jona on oikeasti ollut aika hirveää ja olen suurimman osan aikaa miettinyt, että haluan kotiin enkä varmasti tanssi enää ikinä. 

Kyseessä oli Suomen Media&Actionin järjestämä Halloween-tanssileiri Satulinnassa. Lauantai-iltana oli halloween-tanssit, joihin sai pukeutua naamiaisasuun. Minä, Elli ja Tommi laitoimme päällemme shortsit ja jalkapallopelipaidat (minulla oli Torres, Ellillä Villa ja Tommilla Xavi - jos ette tunne kyseisiä hahmoja, hävetkää! :D). Yllätykseksemme meidät valittiin kuuden parhaan asun joukkoon! Silloin oli vielä hauskaa. 

Ja siihen se hauskuus päättyikin. Satulinna oli mielestäni tympeä paikka, tuntui etten ollut sinne tervetullut - ihan toinen juttu kuin esimerkiksi Aurassa, sinne kun menee niin heti sydämellinen tunnelma tempaa mukaansa. Ihmisiä oli hirveän vähän, ja tanssin ihan todella vähän tuona iltana.

Ainakin Torres-paita oli hengittävä ja urheilullinen, mutta voin kertoa että niissä vaatteissa en todellakaan tuntenut itseäni miksikään naisellisuuden ruumiillistumaksi - siinä keijukaisten, prinsessojen ja intiaanityttöjen keskellä olo oli kuin Rumalla ankanpoikasella :D Lopulta päädyin istumaan ja murjottamaan penkille, koska joka kerta vihlaisi, kun seisoin rivissä ja jäin ainoaksi jota ei haettu (sallinette pienen dramaattisen liioittelun). Oma vika, ei kai kukaan sellaista hae joka on kuin sitruunan niellyt... Mutta koitapa siinä vaiheessa hymyillä kun haluaisi vain vajota maan alle typerine adidas-shortseineen!

Lopulta lähdimme ennen tanssien loppua nukkumaan. Siinä vaiheessa oli kyllä todella paha mieli, mutta loppureissu sujuikin paljon iloisemmissa tunnelmissa:

"Aamulla haukuttiin kaikki miehet ja eilisillan tanssit ihan pystyyn, ja sen jälkeen olikin mukava aloittaa päivä sellaisella asenteella ettei turhaan yrmeillä. Ja sunnuntai olikin paljon parempi päivä, oli tosi kivaa! Koko paluumatka naurettiin Ellin kanssa ihan hysteerisesti ja popsittiin irtokarkkeja. Oli kyl kokonaisuudessaan ihan huippu reissu!"

Loppu hyvin, kaikki hyvin, siis. Ja olihan tuolla tansseissa esiintyjänä Heikki Koskelo, että musiikki ainakin oli kohdallaan :) Kaiken kaikkiaan leiristä jäi ihan positiiviset fiilikset, mutta Satulinnaan en ole sen jälkeen montaa kertaa uskaltautunut. Kerran oltiin siellä Sinitaivasta kuuntelemassa, mutta taas tuli sellainen olo, ettei minua täällä kaivata. Minun ja sen paikan kemiat eivät vain kohtaa. Ehkä sitä pitää kuitenkin vielä joskus kokeilla - kolmas kerta toden sanoo, eikö?

Tänä viikonloppuna luulen kuitenkin, että edessä on kaikkien aikojen parhaat tanssit ikinä! Joten erittäin ihanaa tanssiviikonloppua kaikille, katsotaan missä päin maailmaa huomenna törmäillään!