Tansseissa on usein tosi paljon ihmisiä, ja siellä liikutaan usein ihan kiinni toisissa pareissa. Onko lukijoissani joku, joka ei ole koskaan ikinä edes vähän tönäissyt toista tai tallonut toisen varpaille? Enpä usko. En usko, että kukaan tekee sitä tahallaan, ja kaikki varmasti yrittävät edes vähän katsoa, etteivät nyt ihan muita jyrää. Silti niitä sattuu - kaksi miestä katsoo että tuossahan on vapaata tilaa ja pyöräyttävät naisen samaan aikaan samaan paikkaan: törmäys. Tai sitten mies on juuri selin, eikä huomaa, että toinen tulee päin. Naisena voi tietysti yrittää varoittaa miestä, esimerkiksi painamalla vasemmalla kädellä miestä olkapäästä (minä itse käytän tätä taktiikkaa). Kädenalitansseissa sitä saattaa joskus innostua niin, ettei huomaa toista paria vieressä ja sitten vahingossa iskee kantapäänsä toisen tanssijan varpaille. Olenpahan minä pari kertaa omankin viejäni vahingossa pahoinpidellyt :0
Yleensä, kun näin tapahtuu, on ihan kohteliasta katsahtaa tallottuun päin ja huikata anteeksipyyntö. Tanssinetin tanssietiketissä sanotaan, ettei naisen tarvitse pyytää anteeksi, koska "nainen vain menee sinne, minne mies vie". Ja pyh. Itse olen ainakin sen verran vauhkoileva vietävä, että jos tallon jonkun varpaille niin se on yleensä ihan oma vikani! Ja usein myös huikkaan anteeksipyynnön, jos näen, kenet olen tallonut ja olen naama häneen päin.
Tuo anteeksipyyntö ei kuitenkaan mielestäni ole mikään ehdoton laki. Monessa tilanteessa ollaan toisen jalan tallomisen tai tönimisen jälkeen jo menty kovaa vauhtia eteenpäin, eikä anteeksi ehdi pyytää. Tai sitten sitä saattaa olla selin tallottuun, eikä edes tiedä, kuka on kyseessä, ja siitäkö vasta sekoilua syntyisi kun pitäisi pysäyttää tanssi (= jäädä toisten parien tielle), etsiä se, jolle on vääryyttä tehnyt ja pyytää anteeksi. Tilanteissa, joissa tallon jonkun varpaille, mutten tiedä kenen, olen vain hiljaa ja poden huonoa omaatuntoa ihan keskenäni. Ja ymmärrän, jos joku talloo vahingossa minun varpailleni, ja toimii samoin kuin minä.
Ei kukaan tallo toisen varpaille tahallaan. Hyvin harva lavoilla menee ajatuksella "muut väistävät minua, teen mitä haluan" (onhan niitäkin, mutta poikkeus vahvistaa säännön). Se, ettei ehdi tai saa mahdollisuutta pyytää anteeksi, ei tarkoita että talloja olisi jollain tavoin ylimielinen tai ei välittäisi muista pätkän vertaa. Usein sitä itsekin vähän säikähtää ja hämmentyy, kun jalan alla ei olekaan kova parketti vaan toisen ihmisen varpaat.
Tahatonta tönimistä ja moukarointia tapahtuu. Tanssijoiden kesken, ja myös tanssijoiden ja lavan edessä seisovien fanittajien kesken. Mielestäni fanittajilla on oikeus olla lavalla myös, ja tanssijoiden kuuluu ottaa heidät huomioon - mutta myös fanittajien pitää ottaa tanssijat huomioon. Ja silti, molemminpuolisesta varovaisuudesta huolimatta, välillä tulee kolhuja. Se ikään kuin kuuluu tähän harrastukseen, ja jos haluaa itseään kohdeltavan silkkihansikkain, on parempi jäädä kotiin.
Lyhyenä yhteenvetona: Ymmärtäväisyyttä kehiin, puolin ja toisin! Varmasti harmittaa, kun joku talloo varpaille (itse olen ainakin monet päänsisäiset sadattelut päästellyt kun joku survaisee korkonsa jalkaani oikein kipeästi), mutta törmäilyyn tarvitaan yleensä aina kaksi. Anteeksipyyntö on tosi hyvä juttu, mutta ei siitä tarvitse tehdä niin isoa numeroa! Ja jos joku ei ehdi pyytää anteeksi, ei tarvitse kaivaa haulikkoa esiin takataskusta! :D
Kommentit ja kilpailevat näkemykset aiheesta ovat luonnollisesti oikein tervetulleita! Minä lähden tänään tallomaan varpaita Auraan - ah, niin pitkästä aikaa! Tulkaa tekin tallomaan mun varpaita :)
4 kommenttia:
Pienet kolhut kuuluvat asiaan. Useimmat alan harrastajat ovat sen verran hereillä, että jos huomaavat olevansa tallaamassa vierustoverin jalan päälle, osaavat siirtää painon pois siltä jalalta. Joskus tasapaino voi pettää, ja silloin voi vähän sattua. Mutta se on puhdas vahinko. Asia erikseen ovat naisten piikkikorot. Ne pitäisi kieltää lailla, koska väärissä käsissä (tai tässä tapauksessa jaloissa) niillä voi saada aikaan isonkin vahingon.
Oma lukunsa ovat henkilöt, joilla ei ole minkäänlaista tilatajua. Vaikkapa kädenali -lajeissa mennään käsivarret suorina, taka-askel pitkällä oman painopisteen takana, paino kannan päällä. Suuressa tungoksessa voi sattua pahempiakin vahinkoja sellaisella koheltamisella (varsinkin piikkikoroilla). Toinen tapaus ovat viejät, jotka painavat menemään ympäri tanssilattiaa kuin pendolinot, välittämättä onko joku edessä tai ei.
Oli niin tai näin, jos huomaa tallanneensa jonkun jalalle, niin kyllä se aina hyvä huomioida pienellä anteeksipyynnöllä. Ei se mitään maksa.
Joo, piikkikorot on paha. Itse en uskaltaisi ikinä tanssia kovin korkeilla ja ohuilla koroilla, koska a) en varmaan pysyisi pystyssä ja b) kaikki kanssatanssijat olisivat sen illan jälkeen ensiapupolilla. Lasken itseni ehkä vähän noihin mainitsemiisi koheltajiin, mutta yritys kehittyä myös tilatajullisesti on kyllä kova! :)
Vuodatukseni ei ollut kohdistettu sinuun mitenkään. Kyllä kovaa saa mennä, ja pitääkin, tarpeen niin vaatiessa. Ja sinultahan sitä vauhtia löytyy! :D Jos menee kovaa, niin silloin pitää muistaa väistellä niitä verkkaisempia menijöitä. Ja vastuuhan siinä on vain ja ainoastaan miehellä.
Myönnettäköön, että kyllä allekirjoittanutkin välillä sinkoilee toisten reiteille, kun lujaa mennään.
...y ¡bueeeena suerte para las reválidas la próxima semana! :)
Juu, en minä niin ajatellutkaan :D Kunhan avauduin duracell-pupuominaisuuksistani! Muuuchas gracias!!! :)
Lähetä kommentti