Huhhuh. Olipa kyllä ihan paras ilta ikinä! Päivällä vaikutti siltä, että kyllä tästä ihan aurinkoinen päivä tulee, mutta illemmalla alkoikin sitten ihan jäätävä sade. Minua eivät tietenkään pidä tansseista poissa edes kreikkalaiset jumalat, joten hyppäsin autoon ja lähdin uhmaamaan sääolosuhteita. Varasin vähän ylimääräistä aikaa matkalle kaatosateen takia, lopputuloksena se, että olin Ämyrin parkkipaikalla jo puoli tuntia ennen tanssien alkua!
Olin viime kesänä ensimmäistä kertaa Ämyrin naistentansseissa, ja viihdyin todella hyvin. Ja niin viihdyin eilenkin! Alussa piti taas vähän totutella ajatukseen, että koko ajan pitää olla aktiivinen ja itse hakemassa. Tanssijoita oli torstai-illaksi melko paljon, vaikka hyvin parketilla mahtui tanssimaan koko illan.
Minusta tuntuu, että tanssitaidossani on viime aikoina tapahtunut jonkinlainen hyppäys parempaan suuntaan (vakioviejät pyörittelevät ruudun takana silmiään ja miettivät, ettei sitä ainakaan huomaa :D). Jotenkin tuntuu, että pystyn keskittymään aina vain enemmän siihen tulkinta- ja eläytymispuoleen. Ja se juuri mielestäni tanssimisessa on olennaista. Eilen tanssin ihan mielettömän hyvät salsat, joiden aikana en miettinyt kertaakaan, mitenköhän askeleet menevät tai millainenkohan kuvio nyt on tulossa. Annoin vain palaa täysillä ja mokista huolimatta pysyin koko ajan mukana ja minulla oli ihan hirveän hauskaa!
Eilen oli kokeilussa uusi lempparikampaukseni - letit. Olen aina tykännyt kaikista leteistä tosi paljon, mutta ajatellut, että en kuitenkaan osaa sellaisia itse itselleni tehdä. Lähdin kuitenkin ihan vain kokeilemaan, onnistuisiko minulta kuitenkin peruslettien väkertäminen - onnistui. Lopputuloksesta piti ottaa huikaisevan hieno kuva parkkipaikalla odotellessa, mutta joskus onnistuneen kuvan ottaminen on vain niin vaikeaa että homma on parempi lyödä läskiksi heti kättelyssä. Lopputulosta voitte ihailla yllä. Ylläni minulla oli uusi, Ranskasta ostettu paita tavallisen mustan hameen kanssa. Hopeiset kengät oli saatava jalkaan sateesta huolimatta - vaihtokengät vessa- ja juomareissuja varten heitin penkin alle :)
Ja sitten arvio illan bändistä. Minun mielestäni tanssibändejä on neljää eri lajia. On huonoja tanssibändejä (okei, näitä on tosi vähän), kohtuullisia tanssibändejä ja hyviä tanssibändejä. Sitten on the kaksikko, jotka loistavuudessaan hyppäävät jo ulos asteikolta. Varmaan arvaattekin, että tähän kaksikkoon kuuluvat Sinitaivas ja Finlanders. Nyt on päässyt käymään niin, että kaksikosta on tullut the kolmikko. Hurma kuuluu ilman muuta samaan sarjaan kahden edellä mainitun kanssa. Viimeistään eilen katosivat viimeisetkin epäilykset tästä. Siinä vaiheessa kun pojat ilmoittivat soittavansa seuraavaksi tangosovituksen POTC-leffojen teemasta He's a pirate (kuuntele tästä!), en voinut kuin tuijottaa epäuskoisena lavalle suurin piirtein suu auki ja silmät jalkapallon kokoisina. Eikä biisin kuuleminen yhtään lieventänyt suu auki -fiilistä. Huhhuh. Ei muuta sanottavaa kuin että kylmät väreet potenssiin 100, kiitos Hurma ja tätä lisää. Minut on hurmattu lopullisesti.
Kaiken kaikkiaan siis aivan mieletön ilta! Osaltaan illan onnistumiseen vaikuttivat myös uudet, ihanat tanssitutut - kiitokset HotStuff-tytöille penkkiseurasta ja bugg-vauhkoilusta! ;)
2 kommenttia:
Lomailun merkeissä ajattelin itsekin lähteä ulkomaanmatkalle, siis tanssireissulle Ämyriin, mutta sääli säätä, ei sitten vain hotsittanut lähteä hurmaantumaan ;) Naistentanssit ovat aina semmoinen leppoisa markkina-arvon päivitystilaisuus, parasta ennen päiväys on tosin mennyt umpeen jo ajat sitten, mutta aina voi tarjota tuplakappaleet yhden hinnalla.
Hauska havaita, kuinka monelta on kuullut viime aikoina kommentin, että Hurmahan on erinomaisen hyvä bändi. Itsellä se on ollut ykkösbändi alusta alkaen. Poikien asenne, kappaleiden sovitukset, tuoreempaa ja vanhempaa musiikkia erinomaisen hyvin soittaen. Ei "tähtilaulajaa", joten joka setti antaa täyden vastineen maksetulle lipulle. Toivottavasti poikien uudistusmielisyys säilyy ja särmää löytyy jatkossakin.
Jospa tänään yrittäisi uudestaan, tuossa lähellä olisi tarjolla pari "nuoriso-orkesteria", joista 4suora on herättänyt tanssijoiden keskuudessa kovin erilaisia kommentteja. Itse olen tykännyt siitä, kun soitetaan ei-niin-perinteiseen malliin. Ehkä ainut "ongelma", niin volyymit tuppaavat nousemaan välillä turhan korkeiksi, kun ollaan viittä vaille konserttitunnelmissa. Lavojen akustiikka yms ei tahdo oikein toimia.
Hei Anonyymi, kiitos kommentista ja pahoittelut viivästyneestä vastauksesta! :) Tuo on kaikki ihan totta, mitä Hurmasta mainitsit! Vaikka laulajan virkaa yleensä toimittaakin Ollikainen, on minusta hienoa, että myös muut pojat ovat tosi hyviä laulajia ja että heilläkin on laulettavia biisejä.
Neljänsuora on tosi hyvä bändi! Siitä on vain harmittavan kauan, kun olen viimeksi ollut heitä kuuntelemassa. Välillä heiltä ehkä toivoisi monipuolisempia settejä, mutta toisaalta, kaikki kappaleet ovat niin mahtavia että mikäs siinä jos tanssii viisi mahtavaa buggia viiden keskinkertaisen erilaisen tanssin sijaan! :D
Usein juuri näillä "nuorisobändeillä" on juuri ongelmia äänenvoimakkuuksien kanssa, samoin kuin isoilla tähdillä, joilla on tansseissa juurikin tuo konserttifiilis. Joillain lavoilla tilanne parempi, toisilla huonompi.
Lähetä kommentti