Aloitetaan pienellä muistutuksella siitä, miksi minä tanssin. Minulle tanssin riemu syntyy siitä, kun saa tanssia ihan täysillä, tulkita musiikkia, ylittää itsensä. Varsinkin tanssikursseilla minulle on tärkeää uuden oppiminen ja jatkuva kehittyminen. Tänä syksynä ei ole voinut puhua kehittymisestä eikä uuden oppimisesta, vaan lähinnä paikallaan junnaamisesta ja turhautumisesta.
Tänä syksynä olen joutunut liian monta kertaa miettimään seuraavia kysymyksiä: "Miksi mennä jatkokurssille, jos ei osaa perusaskelta?", "Miksi mennä ylipäänsä kurssille, jos ei yritä opetella kurssilla opetettuja kuvioita?", "Miksi mennä jatkokurssille, jos ei edes pysy vielä rytmissä?". Mielestäni on harmillista, että tällaisia juttuja joutuu miettimään lähes jokaisella tanssikurssilla - toisilla toki enemmän ja toisilla vähemmän, mutta aina jatkokursseilla on vähintään se muutama viejä, jotka ovat aivan pihalla. Jos minä menen jatkokurssille, oletan, että siellä olevat osaavat perusaskeleen ja pysyvät rytmissä. Miten opettaja voi opettaa jatkotason kuvioita, jos puolet kurssilaisista ei pysy mukana? Sitten mennään sitä tyttökädenalia tai tassutellaan puolitoista tuntia vailla mitään rytmiä. Ja tunnin jälkeen ihmetellään, miksi edes tulin tänne, kun en oppinut yhtään mitään.
En todellakaan väitä, että olisin jonkinasteinen supertanssija, ja tiedän, että omassa tanssissani on vielä hirveästi kehitettävää, mutta voin sentään vaikka käsi raamatulla sanoa, että osaan niiden tanssien perusaskeleet ja -kuviot, joiden jatkokursseilla käyn. Tansseissa minua ei haittaa, jos välillä tanssipariksi osuu aloittelija tai kävelijä, sitten mennään hänen ehdoillaan ja kannustetaan häntä jatkamaan tanssiharrastusta :) Mutta tanssit ovat (ainakin minulle) sellainen tapahtuma, jossa ei opetella, vaan pidetään hauskaa. Kurssilla taas haluaisin nimenomaan oppia ja kehittyä. Ja nyt, kun tuntuu, ettei oma tanssi kursseista huolimatta mene mihinkään suuntaan (paitsi ehkä huonompaan), myös iltatansseissa tuntuu, ettei oma askel kulje eikä oma tanssi näytä yhtään miltään.
Tällä hetkellä ollaan sitten siinä tilanteessa, että mietin vaihtoehtoisia tanssiin liittyviä vapaa-ajanviettotapoja - ehkä pitäisi alkaa harrastaa yksilölattareita? Tai jotain muuta yksin tanssittavaa tanssia, jossa olisin vain itse vastuussa omasta kehittymisestäni.
Aion kuitenkin antaa lavatanssille vielä mahdollisuuden. TanssiStartista on tuttuun tapaan varattuna kolmen hengen huone vanhan tutun leiriseurueen kanssa. Näin etukäteen katsottuna kurssitarjonta ei vakuuta, mutta lähden matkaan avoimin mielin. Ehkä se tanssi-innostus vielä jostain löytyy!
ps. Kaikenlaiset tsemppikommentit ja ratkaisuehdotukset ovat tervetulleita! Onko joku muu (joskus ollut) samassa tilanteessa kuin minä? Haluaisin niin kovasti päästä vielä joskus tanssi-illan jälkeen sanomaan, että minulla on ollut paras ilta ikinä!
8 kommenttia:
Kiva, kun kirjoitit pitkästä aikaa :) Mulla on tullut tämän vuoden aikana totaalikyllästyminen lavatansseihin.
Lueskelin vähän aikaa sitten vanhoja postauksiani ihan ensimmäisistä lavatansseista. En enää edes muistanut, miten superinnoissani olin kaikkien tanssien jälkeen. Nyt ei vain tee mieli lähteä.
Myös mä haluan kehittyä tanssijana, ja jotenkin lavoilla alkoi tuntua, että kehitystä ei enää tapahtu, ainakaan riittävästi. Jos en olisi ajautunut kilpatanssin pariin, harrastaisin varmaan noita yksilölattareita, jotka mainitsit.
Mä ajattelen niin, että lavatanssit on mun osalta nähty ja koettu, ja nyt on aika tehdä jotain muuta. Vaihtelu virkistää, ja tanssi-innostus voi löytyä takaisin moninkertaisena, kuten mulle kävi kilpatanssin kanssa! Ehkä voisit kokeilla välillä jotain muuta tanssia kuin lavatanssia?
Kyllähän noita hetkiä/ kausia on matkalle osunut, kun tuntuu että tunneista tai tansseista ei saa mitään irti. Tanssii vain tunnin läpi ja lähtiessä miettii ettei oppinut oikein mitään. Lavoilla käydessä ei osaa seurata edes sitä perinteisintä kuviota, jonka on tehnyt valehtelematta sata kertaa.
Tanssista puhuttaessa fiksu ja paljon tietävä henkilö on sanonut, että "epätoivon" hetkellä kyse onkin siitä, että on oppinut jotakin. Edennyt oman tanssin kanssa ikään kuin uudelle tasolle. Ei siis syytä huoleen. Jokainen tanssija kohtaa matkallaan näitä vaiheita. Menevät onneksi ohi! :)
Kannustan kuitenkin juurikin antamaan vielä tilaisuuden lavatanssille. Kyllä ne sanat "paras ilta ikinä" tulee varmasti luettua täältä blogista vielä moneen kertaan! :D (Kiva muuten, kun kirjoitit pitkästä aikaa!!) Monta kertaa sinulle olen vienyt jotakin ja voin sanoa, että vaikka itsestäsi ei siltä aina tunnukkaan olet todella hyvä tanssija ja sinulle on mukava viedä.
Startissa nähdään! :D
Pia: Hauskaa, että kirjoitteluni on tervetullutta :) Sitähän minä jo aiemmin ajattelin, että jos aloittaisin kilpatanssin. Siinäkin on tosin omat haasteensa - ensin pitäisi esimerkiksi olla oma pari :D Ehkä minä kokeilen jotain muutakin kuin lavatanssia, ainakin lavatanssin rinnalla, koska vielä en ehkä ole valmis luopumaan siitä kokonaan.
Anonyymi: Niin, eiköhän semmoisia vaiheita tule kaikille. Omasta asenteesta on myös varmaan paljon kiinni, miten paljon sitä saa tunnista irti, vaikka tunnin taso ei olisikaan toivottu. Hauskaa kuulla, että kanssani on mielestäsi mukava tanssia (vaikkei minulla olekaan käsitystä, kuka mahdat olla :D)! Startissa nähdään :)
Siis mulla on välillä ollu tismalleen sama tunne. Tuntuu hurjalta miten yhtäkkiä voi tympääntyä rakkaimpaan harrastukseen. Mut oon samaa mieltä siitä, että semmonen kohta on just niiku murrosvaihe. Et sillo tiedostaa sen mitä ei osaa, jollon uuden oppiminen on taas jossai vaihees todella tehokasta. Ootko miettiny yksärin ottamista? Siitä vois saada paljon motivaatiota. Ja kannatta tosiaan pitää taukoo lavatansseista. Ja mennä vasta sitten, kun oikeesti tekee mieli.
Tanssikin on vaan yks osa elämää ja se on sitä varten et siitä nauttii. Hyvä idea kokeilla vaikka yksilötanssia, se on tosi virkistävää :) tsemppiä!!
Tuo paikallaan junnaaminen ja turhautuminen vaivaa jossain vaiheessa itse kutakin. Omalla kohdalla tuntuu ettei kesän Valasrannan leirin jälkeen ole saanut mitään kehitystä aikaan ja treenimäärätkin ovat kutistuneet 1-3 tuntiin viikossa.
Ainakin oletan että Turussa on enemmän kuin riittävästi varaa valita tanssikurssien suhteen. Oletko vielä kokeillut useimpia paikallisia tanssikouluja ja eri opettajia? Luulisi jostain löytyvän itselle mieluinen opetustyyli ja kurssilaisporukka! Paritanssin osalta voisit harkita myös johonkin yksittäiseen tanssilajiin tai lajikokonaisuuteen keskittymistä kevään ajaksi.
Jossu: Hauskaa etten ole yksin tuntemusteni kanssa! Yksäreitäkin oon toki miettinyt mutta eikö siihen tarvii olla sitten oma pari? Sellaistahan mulla ei ole :D Tsemppiä siihenkin suuntaan että pääset myös omasta kyllästymisestäsi yli <3
Dragonus: Hauskaa, että sinäkin painiskelet samojen ajatusten parissa. Minusta treenimäärä 1-3krt/vko kuulostaa kyllä tosi hyvältä, itsellä kun syksyllä treenimäärä taisi olla se 1krt/3vko. Mutta ehkä mä saan keväällä ryhdistäydyttyä!
Joo, oon mä vähän katsellut tuota Turun tarjontaa laajemmin... Pyrkivä on vaan kiva kun se on niin lähellä! Mutta ajattelin keväällä kokeilla Tanssipuodin tanssitunteja, ja myös syksyllä ovensa alkanut tanssistudio Flama houkuttelee - saattaa siis olla, että tästä tuleekin lattarikevät!
Kiva että kirjoitit pitkästä aikaa, olenkin jo odotellut :)
Harrastuksissa, jos niitä tekee vain omaksi ilokseen, on se hyvä puoli, että pakko ei ole. Kannattaakin ehkä nyt tehdä vaan se, mitä tekee mieli. Varmaan kohta alat kaipaamaan taas enemmän tanssia!
Yksäreillä en ole koskaan ollut, mutta olen siinä käsityksessä, että niitä voi ottaa sekä yksin että parin kanssa. Joten harkitsemisen arvoinen ajatus varmasti sekin. Välillä opettajan kanssa ihan viikkotunneilla parinvaihtoringissä tanssiessakin saa hyvin palautetta omasta tekemisestä, joten voisin kuvitella, että yksityistunnin jälkeen pää ehkä räjähtäisi kaikesta uudesta tiedosta.
Ja muuten, suosittelen todella tanssipuodin kevään tunteja, pidän Joonaksesta opettajana paljon, ja uskon, että hänen tunneiltaan sinäkin saat uusia oppeja.
Hauskaa, että täällä on odoteltu! :) Minäkin olen odottanut, että pääsisin jostain aiheesta kirjoittamaan, mutta on ollut vähän paha kirjoittaa, kun ei ole missään tanssimassa käynyt :D
Se on totta - ja lavatanssi on vielä siitä kiva harrastus, että siitä voi ihan rauhassa ottaa pikku tauon. Jos pelaisin koripalloa, niin joukkue ei varmaan ihan hirveästi arvostaisi parin kuukauden laiskottelua...
Juu, Joonaksen tunneilla olen ollut aiemminkin, ja hän on minusta hyvä opettaja, joten luulen, että käyn muutamat Tanssipuodin treenit tsekkaamassa. Ja varsinkin parit Antin salsatunnit kiinnostavat, koska hän on tosi hyvä salsan opettaja.
Eiköhän se innostus jostain taas löydy, varsinkin jos TanssiStartti sujuu onnistuneesti! :)
Lähetä kommentti