Päälleni Esakallio-illaksi vetäisin yllä näkyvän kietaisuhameen. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti kietaisuhameisiin tansseissa - ne näyttävät tosi kivoilta tanssiessa ja ovat vieläpä tosi mukavia päällä! Vielä kun alle laittaa leggingsit niin sivuhalkiovilautuksiltakin säästytään.
En ole käynyt Esakalliolla pitkään aikaan. Siellä oli aikoinaan vähän nihkeästi porukkaa tansseissa, eivätkä kalliit lippuhinnatkaan houkuttele. Nyt oli kuitenkin lähdettävä, sillä lavalla oli sama huikea esiintyjäkattaus kuin juhannuksena Ämyrillä - Sinitaivas ja Suvi Teräsniska. Sinitaivas oli jälleen hurjan hyvä - eikö heillä muuten ole todella hienot kesäiset esiintymisvaatteet? - ja Suvi Teräsniskaa kuunnellessa unohtuu kyllä kaikki maalliset murheet, sen verran taivaallinen ääni kyseisellä iskelmätähdellä on.
Ihmisiä oli paikalla yllättävän vähän. Ämyrin fanimassaa ajatellen olisi luullut, että Teräsniska olisi vetänyt paikalle vähintäänkin yhtä suuren fanijoukon, mutta heitä oli vain kourallinen. Tanssijoitakaan ei ollut kovin paljoa, mutta vanha kunnon sanonta päti eilenkin: Ei se määrä, vaan se laatu. Koko tanssien ajan sai tanssia tosi hyvien tanssijoiden kanssa - illan kohokohtana olivat ehdottomasti salsat!
Mitä tulee naistenhakuun, niin ujoushan siinä iski. Miehiä ei ollut kovin paljon vähempää kuin naisiakaan, mutta naiset olivat suorastaan ihailtavan aktiivisia. Pari kertaa jäin vain hölmönä tuijottamaan miesten riviä, kun kaikki potentiaaliset tanssikavaljeerit katosivat kuin taikaiskusta, ja pari kertaa hävisin kilpajuoksun - se siitä sitten, pakenin naistenhakua penkille ja keskityin Teräsniskan keikkaan. Onneksi naistentunti oli juuri silloin, niin tanssimattomuus ei edes haitannut.
Toinen syy, miksi pieni tanssitauko pari kertaa illassa teki tosi hyvää, oli aivan uskomaton kuumuus. Joko Esakallion sali on niin iso, että se vaatisi vielä tehokkaamman ilmastointijärjestelmän, tai sitten ilmastointi ei vain ollut eilen kunnolla päällä. Tai sitten eilen oli vain niin kuuma päivä, että ilmastointikaan ei enää auttanut. Niin tai näin, jo ensimmäiset humpat nostivat hien pintaan - polkista ei varmaan tarvitse sanoa mitään. No, nämä ovat näitä kesätanssien pieniä varjopuolia, jotka on vain kestettävä. Kyllä sitä kohta saa taas värjötellä jääkylmässä autossa parkkipaikalla talvitanssien jälkeen!
Ilta päättyi varsin virkistävään yölliseen pulahdukseen matkan varrella olevalla uimarannalla - yllä näkyvässä kuvassa jokseenkin pimeitä tunnelmia tästä seikkailusta.
Kaiken kaikkiaan siis mahdottoman onnistunut ilta, ja nyt on mielessä vain yksi kysymys: Koska lisää? Pakko päästä pian taas tanssimaan! Onneksi ensi viikolla taitaa olla ainakin kahdet, tai siis kolmet...tai tarkoitan, neljät tanssit!
Ihanaa, rentouttavaa, aurinkoista ja nautinnollista tanssiviikonloppua kaikille! Minun tanssini on tanssittu tältä viikolta, onneksi ensi viikko on jo ylihuomenna <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti