Linnanmäen torstaitanssit x2

Viime aikoina on tullut tanssittua kyllä melkein koko kevään tanssimattomuuden edestä. Aikatauluihini on sopivasti sattunut monta mukavaa tanssi-iltaa, ja yllätyksekseni ehdin jopa pyörähtää Valasrannan tanssileirillä! Nyt minulla on vihdoinkin aikaa purkaa kokemuksiani tänne blogin puolelle, ja aloitankin kahden viikon takaisesta torstaista ja Linnanmäen "ruuhkatansseista".

En ole koskaan ennen käynyt Linnanmäen torstaitansseissa, sillä olen hieman vierastanut ajatusta siitä, että Linnanmäellä tanssitaan - tuskin siellä edes on ketään, joka oikeasti osaa tanssia? Sain kuitenkin yllättyä, kun 19.7. lähdimme Ellin kanssa katsomaan Taikakuuta. Koko tanssilattia oli koko tanssien ajan aivan täynnä, ja moni tanssi jopa asfaltilla lattian ulkopuolellakin.

Taikakuu tulee kyllä vuosi vuodelta paremmaksi! On suorastaan ihme, miten aina heidän keikallaan yllättyy siitä, miten mainio tanssibändi voikaan olla. Hula hula -salsa on niin ihana, että sitä voisi tanssia vaikka tunnin, ja Juha Metsäperän energisestä menosta nousee itsellekin hymy huulille. 

Niin positiivinen yllätys tuo tanssi-ilta oli, että seuraavana torstaina piti lähteä paikan päälle uudestaan - bändinä oli tällä kertaa Myrskytuuli, solistinaan Jani Forsman. Hän on minulle tosi nostalginen hahmo, koska Jani & Jetsetters oli yksi ensimmäisiä tanssibändejä, joita pienenä kuuntelin. Ja myös nykyäänkin mielestäni yksi parhaita tanssibändejä kautta aikojen, vaikkei enää bändinä soitakaan. Forsmanin hunajainen ääni oli kuitenkin ennallaan, ja myönnän, että mieleni teki mennä vain fanittamaan ja jättää tanssiminen sikseen!

Myrskytuuli-iltana tanssikansaa ei ollut paikalla juuri nimeksikään, eikä parketillekaan päässyt ihan niin usein kuin olisin halunnut. Musiikki oli kuitenkin niin laadukasta, että sitä kuunteli mielellään, ja lämmin sää ja aurinkokin hellivät.

Linnanmäen tanssit ovat kyllä todella hyvään aikaan, sillä ne ovat kuudesta kahdeksaan illalla. Sen jälkeen pääsee vielä hyvissä ajoin nukkumaan, eikä seuraavana aamuna väsytä lähteä töihin. Myös miljöönä Linnanmäki on aivan täydellinen! Se on yksi lempipaikkojani popparintuoksuineen ja riemunkiljahduksineen, ja tanssiparketilta on mukava seurailla iloisia ilmeitä viereisissä huvilaitteissa. Linnanmäen tansseihin on ehdottomasti päästävä vielä tänä kesänä uudestaankin - vähintäänkin Hurmaa ja Sinitaivasta katsomaan!

ps. Kuvasta näette myös ensimmäisen Linnanmäki-reissun ehdottoman kohokohdan - voitin pallopelissä itselleni maailman suloisimman alpakkakamun!

Esakallio 13.7.2018

No nyt oli hauskaa. Niin hauskaa, ettei ole vähään aikaan ollutkaan. Tai mitäs sitä kiertelemään - oli ihan paras ilta ikinä!

Päälleni Esakallio-illaksi vetäisin yllä näkyvän kietaisuhameen. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti kietaisuhameisiin tansseissa - ne näyttävät tosi kivoilta tanssiessa ja ovat vieläpä tosi mukavia päällä! Vielä kun alle laittaa leggingsit niin sivuhalkiovilautuksiltakin säästytään.

En ole käynyt Esakalliolla pitkään aikaan. Siellä oli aikoinaan vähän nihkeästi porukkaa tansseissa, eivätkä kalliit lippuhinnatkaan houkuttele. Nyt oli kuitenkin lähdettävä, sillä lavalla oli sama huikea esiintyjäkattaus kuin juhannuksena Ämyrillä - Sinitaivas ja Suvi Teräsniska. Sinitaivas oli jälleen hurjan hyvä - eikö heillä muuten ole todella hienot kesäiset esiintymisvaatteet? - ja Suvi Teräsniskaa kuunnellessa unohtuu kyllä kaikki maalliset murheet, sen verran taivaallinen ääni kyseisellä iskelmätähdellä on. 

Ihmisiä oli paikalla yllättävän vähän. Ämyrin fanimassaa ajatellen olisi luullut, että Teräsniska olisi vetänyt paikalle vähintäänkin yhtä suuren fanijoukon, mutta heitä oli vain kourallinen. Tanssijoitakaan ei ollut kovin paljoa, mutta vanha kunnon sanonta päti eilenkin: Ei se määrä, vaan se laatu. Koko tanssien ajan sai tanssia tosi hyvien tanssijoiden kanssa - illan kohokohtana olivat ehdottomasti salsat! 

Mitä tulee naistenhakuun, niin ujoushan siinä iski. Miehiä ei ollut kovin paljon vähempää kuin naisiakaan, mutta naiset olivat suorastaan ihailtavan aktiivisia. Pari kertaa jäin vain hölmönä tuijottamaan miesten riviä, kun kaikki potentiaaliset tanssikavaljeerit katosivat kuin taikaiskusta, ja pari kertaa hävisin kilpajuoksun - se siitä sitten, pakenin naistenhakua penkille ja keskityin Teräsniskan keikkaan. Onneksi naistentunti oli juuri silloin, niin tanssimattomuus ei edes haitannut.

Toinen syy, miksi pieni tanssitauko pari kertaa illassa teki tosi hyvää, oli aivan uskomaton kuumuus. Joko Esakallion sali on niin iso, että se vaatisi vielä tehokkaamman ilmastointijärjestelmän, tai sitten ilmastointi ei vain ollut eilen kunnolla päällä. Tai sitten eilen oli vain niin kuuma päivä, että ilmastointikaan ei enää auttanut. Niin tai näin, jo ensimmäiset humpat nostivat hien pintaan - polkista ei varmaan tarvitse sanoa mitään. No, nämä ovat näitä kesätanssien pieniä varjopuolia, jotka on vain kestettävä. Kyllä sitä kohta saa taas värjötellä jääkylmässä autossa parkkipaikalla talvitanssien jälkeen!

Ilta päättyi varsin virkistävään yölliseen pulahdukseen matkan varrella olevalla uimarannalla - yllä näkyvässä kuvassa jokseenkin pimeitä tunnelmia tästä seikkailusta. 

Kaiken kaikkiaan siis mahdottoman onnistunut ilta, ja nyt on mielessä vain yksi kysymys: Koska lisää? Pakko päästä pian taas tanssimaan! Onneksi ensi viikolla taitaa olla ainakin kahdet, tai siis kolmet...tai tarkoitan, neljät tanssit!

Ihanaa, rentouttavaa, aurinkoista ja nautinnollista tanssiviikonloppua kaikille! Minun tanssini on tanssittu tältä viikolta, onneksi ensi viikko on jo ylihuomenna <3

Tanssihii is back!

Mä oon täällä taas! Kärsin viime talvena melko pahasta tanssikyllästymisestä ja vähän jo pelkäsin, alkaako tanssiminen ja treenaaminen koskaan tuntua enää samalta kuin ennen. Keväällä kouluhommat ja ainejärjestön speksi vaativat jälleen kaiken vapaa-ajan, eikä tanssireissuille jäänyt juuri aikaa. Nyt kesällä päätin kuitenkin antaa rakkaalle harrastukselleni vielä yhden mahdollisuuden ja käydä tansseissa ihan uudella innostuksella. Olenkin kiertänyt lavoja sekä Turun että Helsingin suunnilla ja jopa vähän kauempanakin. Tässä postauksessa pienet miniraportit kaikista kesäkuun ja heinäkuun alun aikana koluamistani tansseista - olkaa hyvät! :)

15.6. Pappisten lava - Varjokuva & Komiat
Komiat oli minulle täysin uusi tuttavuus. Olin kuullut heistä hurjasti kehuja, joten pakkohan heitä oli lähteä tsekkailemaan Pappisiin. Poppoo lunasti kyllä kaikki odotukset! Hieman jäin kaipailemaan vielä lisää lattareita, sillä pojat taisivat soittaa illan aikana vain yhden rumban. Pappisten lava on tanssipaikkana yksi lemppareistani, niin tunnelmallinen pieni lava kuvankauniin järven rannalla! Tanssiporukkaa oli niin paljon että vähän jo hirvitti, mutta hyvin sekaan mahtui pyörähtelemään.

20.6. Pavi - Taikakuu
Pavilla olen ollut viimeksi tosi kauan aikaa sitten - paikasta on jäänyt mieleen hyvät muistot, eikä turhaan. Mukava lava ja hyväntuulinen henkilökunta! On myös virkistävää vaihtelua, että tanssit ovat keskiviikkoisin, joten keskellä viikkoakin pääsee jorailemaan töiden lomassa. Taikakuu on todella hyvä bändi, ehdottomasti yksi suosikeistani, ja Pavin keikka oli todella huikea! 

22.6. Naapurinvaaran huvikeskus - Sinitaivas, Kake Randelin, Virpi Piippo & Vetonaula
Juhannuksena lähdimme Ellin kanssa tekemään pienen juhannusturneen. Perjantaiaamuna käänsimme auton nokan kohti Sotkamoa, edessämme reilun kuuden tunnin ajomatka. "Kaikkien aikojen ultimaattisimmat tanssibiisit" -aiheisen soittolistan saattelemana matka taittui nopeasti, ja illalla päästiin tanssimaan Napikselle Sinitaivaan ja Kake Randelinin tahtiin. Ja taisi siellä joku tangokuningatarkokelaskin olla, ihan hyvää musiikkia hänelläkin. Oli jännittävä kokemus vierailla ihan kokonaan uudella lavalla, jolla oli myös ihan kokonaan uudet ihmiset. Ilta oli railakas, ja viimeisten parin tunnin aikana ei uskaltanut enää lähteä tanssimaankaan, koska humalassa olevien prosentti koko tanssikansasta oli niin suuri, ettei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että joutuu tukipilariksi kahden biisin ajaksi. 

23.6. Ämyri - Sinitaivas, Suvi Teräsniska, Myrskytuuli
Mitä olisikaan juhannus ilman Ämyrin juhannustansseja? Aamulla lähdimme ajelemaan Sotkamosta kohti Somerniemeä, ja matka kulki yhtä joutuisasti kuin edellispäivänäkin. Paikalle ehdittiin juuri sopivasti Sinitaivaan ensimmäiselle setille. Sinitaivaan setit olivatkin illan ehdottomia kohokohtia, mutta myönnettävä on kuitenkin, että Suvi Teräsniska on ihan mieletön artisti. Oli ihanaa päästä tanssimaan suosikkibiisieni tahtiin, Täydellinen elämä ennen kaikkea. Ämyri oli täynnä tuttuja niin tansseista kuin niiden ulkopuoleltakin, ja ilta loppui mielestäni aivan liian aikaisin! Onneksi ilta vähän niinkuin jatkuu tämän viikon perjantaina, kun samat artistit valtaavat Esakallion esiintymislavan.

27.6. Pavi - Aki Samuli & Fantasia
Aki Samuli on saanut myös osakseen jos jonkinlaista hypetystä tanssijoiden keskuudessa, joten kyllähän hänenkin tansseihinsa piti mennä katsomaan, mistä  ne ihmiset oikein puhuvat. Todella iloinen yllätys! Välillä yltiöpositiivisuus ja -energisyys meni kyllä kovaa ja korkealta yli, mutta kyllähän miehellä ääntä riittää. Biisivalinnat olivat mukavan erilaisia, ja kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut. Hyviä tanssijoitakin oli paikalla varsin kiitettävä määrä! 

29.6. Uittamon paviljonki - Hurma
Tätä iltaa olin odottanut! Hurma ensimmäistä kertaa loputtoman pitkän keikkatauon jälkeen. Enkä tiedä, johtuuko tämä vain pitkästä odotuksesta, vai mitä taikoja pojat olivat tauolla tehneet, mutta mielestäni he soittivat paremmin kuin vielä koskaan! Tykkäsin todella paljon uusista biisivalinnoista ja erityisesti Game of Thronesin tunnarivalssi hipsi suoraan syvälle sieluun. Uittamo oli täynnä nuoria tanssijoita ja tanssituttuja, ja illasta kehkeytyi todella onnistunut. Pois lähtiessäni päätin, että Uittamolla voisi käydä tänä kesänä useamminkin - sinne kun on valikoitunut vieläpä tosi hyviä esiintyjiä.

4.7. Pavi - In the mood
In the mood kuuluu niihin bändeihin, jotka aina ikään kuin unohtaa. Sitä käy tansseissa ja ajattelee, että ovatpas he hyviä, mutta varta vasten heitä katsomaan ei tule lähdettyä. Mikä on hölmöä, koska kyllähän he kuuluvat tämän hetken ehdottomaan parhaimmistoon. Pavin keskiviikkotansseissa kuultiin Suvi Karjulalta ihan mielettömiä tulkintoja, ja tanssifiilis oli katossa koko illan. Ihan hieman minua häiritsivät varsinkin hitaiden biisien superpitkät introt, joiden aikana monellakaan tanssijalla ei tuntunut oikein olevan hajua, mitä tässä pitäisi tehdä ennen kuin varsinainen biisi alkaa.

7.7. Littoisten lava - lattarilauantai
Sekahaun ja Bailes Cubanosin yhteisbileisiin lähdin odottavaisin mielin, mutta valmistautuneena pettymykseen. Ajattelin, että paikalla tuskin on valtavaa väkimäärää, eikä taitotasokaan varmasti ole päätä huimaava. Olin kuitenkin - onnekseni - täysin väärässä, sillä ihmisiä oli varsin mukavasti, ja joukossa oli jos jonkinlaista lattaritaituria. Koko illan sai tanssia hymy korvissa. Minä rakastan lattareita. Mistään, ei mistään tanssista tule samanlaista fiilistä kuin oikein nopeasta ja vauhdikkaasta kunnon kuubalaisesta salsasta. Lattaribileitä täytyy ehdottomasti harrastaa tänä kesänä enemmänkin.

8.7. Uittamon paviljonki - Taikakuu
Uittamolle vei jälleen tieni, sillä Taikakuu houkutteli paikalle, vaikka seuraavana aamuna juna Helsinkiin lähti jo kuuden aikoihin. Aikaisesta sunnuntai-illasta huolimatta Uittamolla oli sangen kiitettävästi ihmisiä - kuitenkin niin vähän, että tanssiminen oli miellyttävää eikä suurempia törmäyksiä tarvinnut pelätä. Alkuiltaa hieman varjosti painostava helle, joka tunkeutui sisään ovista ja ikkunoista, mutta siitäkin selvittiin, ja loppuillasta lämpötila oli jo melkein siedettävä. Aivan huikeat tanssit, ja Taikakuulta jälleen niin hyvä keikka, että kipuavat kyllä sen ansiosta tämän hetken kakkossuosikikseni tanssibändien listalla. Ykkössuosikin taidattekin jo arvata...

Ja nyt tässä istutaan viettämässä maanantai-iltaa ja suunnittelemassa, monetko tanssit tähän viikkoon saisi mahdutettua. Jaloissa polttelee jo päästä takaisin parketille - samanlaista tanssipaloa olen tuntenut varmaan viimeksi ihan ensimmäisinä tanssivuosinani! On tämä tanssiminen vaan sitten kuitenkin niin siistiä, vaikka välillä kyllästyttikin. Tästä kesästä tulee kaikkien aikojen tanssikesä, ja samalla elvytetään vanha kunnon tanssiblogi menoon mukaan! :)