Viking Grace 5.-6.2.2018

Aivan huikea reissu takana! Taisi olla vähän liiankin hauskaa, sillä vielä tänään aamullakin väsytti niin paljon, ettei meinannut sängystä ylös päästä. 

Lähdimme tosiaan yhden opiskelukaverini kanssa maanantai-iltana Viking Gracelle tanssiristeilylle. En uskonut, että pääsisin juurikaan tanssimaan, mutta heti Club Vogueen astuttuamme minut bongasi eräs varsin vikkeläliikkeinen bugg-mies - hänen ansiostaan pääsin tanssimaan monet oikein mukavat jorailut, kiitos siis hänelle jos hän sattuu tätä lukemaan ;)

Reissun päätarkoituksena oli (laivan buffetin kanssa tuttavuuden tekemisen lisäksi) ultimaattinen Sinitaivas-fanitus, ja tähän saimme mahdollisuuden jo heti aloitusiltana. Koska kyseessä oli ihan virallinen tanssiristeily, mukana olivat sekä Sinitaivas että Pekkaniskan pojat. Jälkimmäiset aloittivat soitannon puoli yhdeltätoista illalla. Hieman varauksella suhtauduin heidän setteihinsä, sillä muistan heillä olevan melko perinteistä musiikkia. Yllätyimme kuitenkin molemmat positiivisesti, sillä heillä oli hyviä kappalevalintoja ja biisit svengasivat menemään varsin mukavasti.

Ihan oma mainintansa on varattava Pekkaniskan poikien kappaleelle Jos mulle sydämesi annat - olen nimittäin edelleen kyseisen kappaleen johdosta hyvin hämmentyneessä tilassa. Olen kuullut tuon kappaleen nyt livenä muutamia kertoja, enkä koskaan oikein tiedä, pitäisikö sitä kuunnellessaan nauraa sydämensä pohjasta vai pelätä henkensä edestä. On aivan uskomattoman kuumottavaa, kun laulajan äärimmäisen matala ääni tunkeutuu jokaiseen ihohuokoseen ja nostaa karvat pystyyn, resonoi koko kropassa ja tärisyttää jopa tanssipaikan lattioita. Miten se sen tekee? Loppujen lopuksi tästä biisistä on ehkä pidettävä, koska ei tällaista vain ole toista :D 

Sinitaivas aloitti soiton vasta puolenyön jälkeen, mutta sehän ei menoa haitannut. Ensimmäinen setti alkoi ykkössuosikkikappaleillani Glendora ja Ich dich liebe. Ihanaa musiikillista ilotulitusta jatkoivat muunmuassa iki-ihanat Maradona, Tahdon tahdon ja kaunis uusi tuttavuus, One day -tyyppinen kitarafiilistely, jonka nimeä en saa kuollaksenikaan enää päähäni. Biisit oli valittu oikein hyvin laivakeikkaa ajatellen, ja vaikka tanssinkin melko vähän, niin oli hauskaa vain istuskella ja kuunnella. Sen verran energinen olo keikasta jäi, että sen jälkeen oli pakko mennä vielä hetkeksi tanssahtelemaan yökerhon puolelle - musiikki ei tosin ihan vetänyt vertoja Sinitaivaalle.

Seuraavana päivänä heräsimme pirteinä hyvien yöunien jälkeen, kävimme shoppailemassa tuliaisia, ja sen jälkeen istuimmekin kaksi ja puoli tuntia laivan buffetissa ruuasta (varsinkin jälkiruuasta) nautiskellen. Sen jälkeen oli ehdottomasti sellainen olo, ettei tanssimista kannata harkitakaan, mutta kun raahauduimme Pekkaniskan viimeisen setin aikana tanssiparketin tuntumaan, alkoi tanssijalka jo vipattaa.

Sinitaivas soitti päivälläkin kaksi mainiota settiä. Parhaiten jäivät mieleen maailman kaunein Seuraavassa elämässä ja ikuisuuslempparini Ikuisuus aamuun. Noihin kahteen kappaleeseen ei vain voi kyllästyä! Jo jälkimmäisenä mainitun intro nostattaa kyyneleet silmiin, kitarasoolosta puhumattakaan. Muutamat biisit pääsin jopa tanssimaan, ja jälleen jäi keikasta tosi hyvä mieli! Kelpasi lähteä kotiin nukkumaan ja haaveilemaan ensi perjantaista - silloin pääsee taas tanssimaan Sinitaivaan tahtiin Teeriharjulle!

Erityismaininta on vielä annettava Saku Kalliolle, joka toimi Sinitaivaan perkussionistina laivareissun ajan. Sitä fiilistä ja aitoa hymyä on niin ilo katsoa, että tunnustaudun kyllä kyseisen herrasmiehen faniksi. Tosin fanitan melkoisesti myös Sinitaivaan puhallinsektiota, jolla on ehdottomasti tanssibändien parhaat koreografiat. Ja Japen pehmeää Tahdon tahdon -salsaääntä. Oikeastaan taidan fanittaa koko bändiä. Mutta sekin taisi jo tulla selväksi...

Pitemmittä puheitta voin todeta, että laivareissu oli äärimmäisen onnistunut, ja tulen varmasti lähtemään tanssiristeilylle myös tulevaisuudessa. Samaa voin suositella kaikille muillekin tanssijoille, jotka eivät pelkää valvomista, pientä keinuntaa ja superhyvää meininkiä!

TanssiStartti 2017 - päivä 1

Viime viikonloppu kului tanssin merkeissä, sillä suuntasimme Ellin ja Tommin kanssa TanssiStarttiin Harjavaltaan. Lähdimme matkaan torstaina jo hyvissä ajoin aamulla, ja ennen Harjavaltaan saapumista kävimme Huittisten ABC:llä tankkaamassa kunnon lounaan ennen päivän kursseja.

Leiri alkoi torstaina kolmella bugg-tunnilla. Teemana oli liikkuva bugg, mutta liikkumista ei varsinaisesti kauhean paljon tunnilla käsitelty - enemmänkin kuvioita liikkuvaan buggiin, mutta ei sitä, miten liikkumaan varsinaisesti lähdetään ja milloin kannattaa liikkua. 

Yllätyin tunnilla siitä, että vaihtonaisia oli tosi vähän. Yleensä tanssileireillä on aina valtava naisylivoima, ja jokaisessa vaihtovälissä on nainen odottamassa, ellei jopa kaksi. Nyt naisia taisi olla ehkä yhteensä viitisen kappaletta, jos sitäkään. Tämä teema jatkui koko leirin ajan, ja kaikilla kursseilla oli melko tasaisesti naisia ja miehiä. Ihan huippua, kun melkein koko ajan pääsi treenaamaan parin kanssa!

Torstain iltatansseissa esiintyjinä olivat Kaiho-niminen tanssibändi sekä Pekkaniskan pojat. Kaiho oli minulle uusi tuttavuus; ja aivan todella positiivinen yllätys! He soittivat hyvää musiikkia ja laulajalla oli todella vahva ääni ja hän tulkitsi kappaleita upeasti. Pekkaniskan pojat olivat tietysti jo entuudestaan tuttu - en oikein osaa päättää, pitäisinkö heistä vai en. Monet hitaista kappaleista ja tangoista ovat aika mitäänsanomattomia, mutta toisaalta heillä on myös tosi hyviä nopeita kappaleita. Kokonaisuutena arvioiden en kyllä ehkä menisi heidän keikalleen vartavasten - mutta en kyllä myöskään välttäisi heidän tanssejaan. 

Ihmisten määrä oli pettymys. Ihmisiä oli todella vähän, eikä tanssileiriläisiä juurikaan näkynyt - eikä paljonkaan myöskään tanssileirin opettajia ja henkilökuntaa. Sellaista "olen tanssileirin iltabileissä" -fiilistä ei päässyt syntymään. Tanssimaan ei päässyt kovinkaan hyvin, ja salissa oli todella kylmä ilmastoinnin ollessa päällä vaikka ihmisiä oli niin vähän. Lähdimme pois jo ennen tanssien loppua, mikä oli melko hyvä päätös, sillä leiriä oli kuitenkin jäljellä vielä kolme päivää ja perjantaina oli paljon helpompi herätä, kun oli nukkunut enemmän kuin vain kuusi tuntia.

TanssiStartti - päivä 3

Maanantaina alkoi jo pienoinen leiriväsymys painaa! Aamulla ei olisi millään jaksanut herätä, ja jokainen torkutti vuorotellen - saatiin kuulla monta kertaa Ellin "Lapin taikaa" -herätysääni, Tommin ylipirteä pling plong -herätysääni ja minun herätyksenäni soinut Sinitaivaan Miljoonan markan pakarat. Lopulta raahauduimme aamupalalle, ja sen jälkeen päätimme yksissä tuumin jättää aamun tangotunnin väliin ja nukkua pienet päikkärit.

Skipatun tangon jälkeen seurasi Susan cha cha -tunti. Susa Matson on ehdottomasti yksi parhaita tanssinopettajia, mitä tiedän! Olin jo odottanut hänen vitsejään sekä kuvailuaan siitä, miten askel kulkee seuraavasti: "varvas - kanta - perä sulaa". Tunnilla yritin (naurua pidätellessäni Susan juttuja kuunnellessa) muistella edellispäivän tekniikka-asioita Piippolan tunnilta. Joihinkin kuvioihin otettiin mukaan myös käsijuttuja, joskin niiden harjoitteleminen yksinään tuntui vähän kiusalliselta. En minä kyllä lavatansseissa ala jonkun vanhan papan kanssa tanssiessani lääppiä häntä käsilläni kuvioiden välissä! :D Ehkä sitten vitsinä jonkun vähän tutumman kanssa...

Huone näytti koko leirin ajan melko räjähtäneeltä...

Tässä vaiheessa, kun muistan, on kehuttava V2:n sitruunalimua. Siis sitä, mitä hanasta tulee. Se on vain ihan tajuttoman hyvää! Sitä samaa saa mielestäni myös Satulinnasta. TanssiStartissa oli ihanaa, kun sitä sai juoda ruuan kanssa. Sen lisäksi oli tosin joka ilta myös iltatansseissa otettava yksi mukillinen...

Maanantai-iltapäivän kursseina olivat hitaat sekä jive Katin ja Joonaksen johdolla. Siinä on kyllä ihan mahtava opettajapari! Heillä oli mukanaan myös pieni suloinen Lenninsä :) Sitten kun minulla joskus tulevaisuudessa on pikkuinen, niin se saa myös tulla mukaan kaikkiin tanssijuttuihin :3 Täytyyhän lapsi opettaa tavoille jo pienestä pitäen!

Hitaan foksin tunnilla meinasi tulla pieni turhautuminen. Minusta on mielenkiintoista, että ihminen tulee jatkotunnille, jos hän ei kerta kaikkiaan osaa edes pysyä rytmissä. Eräskin mies myönsi, että hän ei oikeastaan tajua tästä rytmistä mitään :D No, ei siinä vielä mitään, huono päivähän voi olla jokaisella eikä se nyt aina ole niin justiinsa rytmijuttujen kanssa, mutta mielestäni sekin on vähän outoa, että tulee tunnille ja sitten ei viitsi edes kokeilla niitä juttuja mitä opettaja käskee kokeilla vaan tekee ihan omiaan. Olisin halunnut kokeilla opettajien näyttämiä musiikintulkintajuttuja, mutta vaikea siinä on sitten naisena ruveta päsmäröimään, jos pari haluaa mennä vain perusfoksia...

Jivetunti oli oikein hauska :) Pääsi vähän vauhkoilemaan hitaan foksin jälkeen! Katilla ja Joonaksella oli tunneillaan tosi hyvät musiikkivalinnat. Lauantaina en Finkkutansseissa ollut kiinnittänyt suurempaa huomiota kappaleeseen Tuo onni pukee sua, mutta hitaiden tunnilla se soitettiin muutamaan otteeseen ja rakastuin aivan täysin! Sitä olenkin nyt sitten kuunnellut leirin jälkeen lähes taukoamatta...

Ja tansseihin! Tällä kertaa ihan värikuvana, erittäin rakeisena sellaisena :D

Maanantain iltatansseissa soittivat PNP sekä Tulipunaruusut - "luvassa siis eläkeläisilta", ajattelin. Niin, väkeä oli kyllä vähemmän kuin lauantaina tai sunnuntaina, ja suurin osa nuorista oli yläkerran west coast swing -bileissä, mutta riitti niitä muutama alakertaankin, ja kaiken kaikkiaan ilta oli aivan huippu! Ehkä parhaat iltatanssit leirin aikana. Kerran käytiin kurkkaamassa myös west coast swingiä yläkerrassa, mutta se ei kyllä edelleenkään sytyttänyt. Onhan se hienon näköistä ja varmasti ihan tosi vaikeaa, mutta silti en voi välillä olla ajattelematta: "ihme kiemurtelua". Todennäköisesti olen vain kateellinen, kun en itse osaa :D

Pekkaniskan pojat olivat vähän parempia kuin muistin. Onneksi eivät soittaneet sitä kirottua leivoskappaletta! Hyvää ja monipuolista tanssimusiikkia saatiin kuulla. Myös Tulipunaruusut soittivat hyviä biisejä, joskin jooitan valintoja oli pakko ihmetellä - sambaa viimeisen puolen tunnin aikana? Ja vieläpä kahdet sambat yhden illan aikana? Hmm... Olisivat soittaneet mieluummin vaikka kahdet polkat! 

Tanssin jälkeiset iltajalat - erittäin tärkeä kuva siis :D

Teeriharju 21.11.2014

Mitä sitä ei tekisikään tanssin vuoksi, mutta pitääkö sitä lähteä jäätävään lumimyräkkään ajelemaan perjantai-iltana!? Toisaalta, ei sitä koskaan opi ajamaan vaikeissa olosuhteissa jos ei aja. Niinpä hyppäsin säätä uhmaten rattiin eilen illalla ja suuntasin Teeriharjulle. 

Ja kyllä kannatti! Oli ihan hirveän hauskaa. Ihmisiä oli tosi vähän, ja minun ikäluokkaani olevia miehiä oli... yksi? Sepä ei kuitenkaan menoa haitannut, ja hyvin pääsi tanssimaan. Polkat, jenkat ja masurkatkin pääsin tanssimaan kaikki kolme, vaikka vakiopolkkailijani (lue: Elli) ei ollutkaan mukana. Iltaan mahtui myös eräät äärimmäisen koomiset foksit, ihanat rumbat ja monta riemastuttavaa fuskua! Tanssi tuntui kulkevan kuin itsestään ja positiivinen palaute kanssatanssijoilta paransi fiilistä entisestään :) Eräs mies kysyi jopa ihan tosissaan, onko minulla kilpatanssitaustaa!

Onnentähti oli suurin syy, minkä vuoksi ylipäätään lähdin. Enkä joutunut pettymään siinäkään suhteessa. Pojat ovat ihan loistavia! Parhaiten mieleeni jäi aivan ihana rumbacover Juha Tapion kappaleesta Onnen tähdet. Mielestäni myös tangoversio Anna Puun biisistä Säännöt rakkaudelle on todella kylmät väreet -osastoa. 

Pekkaniskan pojat oli hyvä, muttei mitenkään erityinen. Olen joskus sanonut, että he soittavat hyvää, perinteistä tanssimusiikkia. No, saattaa olla että he soittavat minun makuuni jopa vähän liian perinteistä. Kiitokset heille kuitenkin polkista, jenkoista ja masurkoista! Ja onneksi säästyttiin siltä leivoskappaleelta, mikä kuuluu mielestäni tanssimusiikin raivostuttavimpiin (Me kahvilassa istuttihin on biisin nimi). Se kun soi pari päivää taukoamatta päässä niin on valmis hyppäämään järveen :D

Viimeisten encoreiden (lue: yhden encoren) jälkeen suuntasin kotimatkalle, ja sain suorittaa todella romanttisen toimenpiteen! Nimittäin harjata auton lumesta ennen kuin lähden. Joo, olen minä joskus ennenkin niin tehnyt, mutta onhan siinä nyt ihan eri tunnelma kun harjaa auton ja sitten istahtaa itse ratin taakse. Saatan olla vinksahtanut, mutta tämä pieni juttu suorastaan kruunasi illan!

Jäätävä tanssinjälkeisnälkä iski jo matkalla, onneksi kotona oli Elastinen-jogurttia!

Erittäin mukavaa tanssiviikonlopun jatkoa tanssi-ihmisille! Täällä odotellaan jo ensi viikonloppua kuin kuuta nousevaa... ;)

Kapakanmäki 26.9.2014

Oi. Parhaat tanssit ikinä! Olipa muuten ihan huippua päästä taas tanssimaan. Suuntana minulla ja Ellillä oli tosiaan Kapakanmäen päättäjäiset, bändeinä Sinitaivas ja Pekkaniskan pojat.

Kapakanmäki on ihana paikka, sitten kun muutaman ensimmäisen biisin jälkeen tottuu huippuliukkaaseen lattiaan. Päättäjäisten kunniaksi tuolla oli eilen myös huippuhieno ilotulitus. Ihmisiä oli ihan älyttömästi ja välillä melkein tuli epätoivo kun yritti puikkelehtia siellä kaikkien joukossa, mutta loppuillasta tuli lisää tilaa ja mahtui tanssimaan oikein mainiosti.

Sinitaivas oli niin hyvä! Uusia biisejä oli otettu ohjelmistoon ja kuulin Manzanillankin ensimmäistä kertaa uudella kokoonpanolla. Onneksi tässä lähiaikoina tulee olemaan tosi paljon Sinitaivaan keikkoja :) Pekkaniskan pojat oli myös hyvä, heillä on tosi hauskaa perinteistä tanssimusiikkia. Suosittelen muuten kuuntelemaan heidän biisinsä Törmäsin enkeliin, ihan huippu bugg-biisi! Siitä plussaa molemmille bändeille, että polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa pääsi tanssimaan paljon!

Yksi asia, mikä minua Kapiksella häiritsi, oli naisten rivi, varsinkin naisten hauilla. Onko täysin pakollista vetää se rivi puoleen väliin lavaa, niin että kaikenlainen hakutoiminta on täysin mahdotonta? Mielestäni olisi fiksua muodostaa se rivi ensin, ja sitten lähteä rauhassa hakemaan seuraavaa tanssittajaa. Mutta kai sitä sitten pelätään että jäädään ilman miestä jos ei juosta jo vastaan ennen kuin mies on edellistäkään palauttanut! Pidemmän naistenhaun piileskelin suosiolla kahvilan puolella.

En ole nyt viime aikoina tottunut valvomiseen, joten tanssien jälkeen olin ihan todella väsynyt. Kotimatkan uinailin tyytyväisenä takapenkillä, ja kotiin päästyämme oli ihanaa repiä piilarit silmistä ja kaatua sänkyyn. Tietäen, että viikon päästä uudestaan! <3 

Historian yo selätetty ja sitten tanssahtelemaan!

Siellähän ne Kapiksen valot jo näkyy... :)

Siellä oli joku tuommoinen bändikin paikalla. Oli muuten aikas hyvä!

Löysin kiven!

Kapakanmäki 22.8.2014

Ai että. Minulla on ollut niin huippu viikonloppu. Nyt istun kotona pienessä flunssanpoikasessa ja väsymyskin on melkoinen, mutta viikonloppu on ehdottomasti ollut tämän arvoinen :D 

Perjantaina lähdimme tosiaan kaveriporukalla kohti Kapakanmäen nostalgiailtamia. Kiitos vielä Veeralle, Santerille, Paavolle ja Tuomakselle ihan loistavasta illasta! :) Alussa näytti, että paikalla ei ole juuri muita kuin ihan muutama eläkeläinen, mutta kyllä pikku hiljaa paikalle löytyi myös vähän nuorta väkeä. Ja musiikki oli niin laadukasta, että sitä saattoi vain kuunnellakin eikä koko ajan tarvinnut edes tanssia.

Oli hauskaa lähteä ajelemaan vähän pidemmälle. Olin ensin suunnitellut, ettemme mene moottoritien kautta koska moottoritiellä ajaminen on minusta aika kuumottavaa - kartanlukijani kuitenkin päätti minut moottoritielle opastaa, joten niin sitä mentiin :D Ja se oli loppujen lopuksi ihan helppoa ja hauskaa :) Pahemmin ei edes eksytty, mitä nyt käytiin vahingossa vähän Hämeenlinnan keskustassa pyörimässä... ^^

Hirveästi nostalgiatanssit eivät eronneet normaaleista. Osa ihmisistä oli pukeutunut vanhanajan tyyliin, ja pihalla oli muutamia vanhoja autoja. Pihalla oli koju, jossa myytiin joitakin vaatteita ja muuta hauskaa. Pimeän tullen pihalla oli myös romanttinen tunnelmavalaistus. Esitteessä oli sanottu, että bändit soittavat vähän hiljaisemmalla volyymilla kuin tavallisesti - tämä oli minusta tosi kiva! Oli hirveän hauskaa, että tanssiessa pystyi myös keskustelemaan, ainakin suurimman osan ajasta.

Pekkaniskan pojat ovat mielestäni tosi hyvä bändi, ja rakastan sitä heidän valotauluaan, missä lukee mitä seuraavaksi tanssitaan. Illan parasta antia oli mielestäni Korsuorkesteri, joka oli ihan huippu! Toivoin, että he soittaisivat Raatteentien, ja niinhän he soittivatkin. Ja oli heillä muutenkin mahtibiisit! Illan tuntemattomammat bändit (Handen humppa, Ippe Mansikka, Sakari Silpolan orkesteri) menivät minulla sekaisin enkä tiennyt kuka soitti milloinkin :D Mutta hyviä nekin olivat! Bändit oli järjestelty niin että lavan puolella soitti aina joku bändi ja samaan aikaan pihan katoksessa soitti jokin toinen.

Kaiken kaikkiaan oli siis tosi mukavaa! Kyllä kannatti lähteä :) Nyt onkin sellainen tilanne, että seuraavaa tanssi-iltaa joudutaan odottamaan neljä viikkoa. En ehkä kestä! :(