maanantai 31. heinäkuuta 2017

Blogihaaste: Tanssibiisit vastaavat

Hyvää maanantai-iltaa kaikille rakkaille lukijoilleni! Näin aluksi haluan ilmoittaa: Arvonnan uudet voittajat, teillä on torstaihin (23:59) asti aikaa ilmoittautua minulle, perjantaina arvon uudet voittajat. On se nyt kumma kun ei ilmaiset tanssiliput kelpaa! ;)

Sitten päivän aiheeseen. Olen monessa blogissa nähnyt hauskoja "Kirjahylly vastaa" -postauksia, joissa bloggaajat vastaavat kysymyksiin kirjahyllystään löytyvien kirjojen nimillä. Päätin muuttaa haasteen itselleni ja blogilleni sopivampaan muotoon, ja vastaankin kysymyksiin tanssikappaleiden nimillä. Ideana siis vastata vain kappaleen nimellä, kappaleen sanojen ei tarvitse kertoa vastauksesta sen enempää.


1. Oletko mies vai nainen? Vaarallinen nainen (Taikakuu)
2. Kuvaile itseäsi? Kaikkeuden kaunein :D (Sinitaivas)
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Totta ja kaunista (Sinitaivas)
4. Kuinka voit? Hyvä olla näin (Neljänsuora)
5. Kuvaile asuinpaikkaasi? Hiljaiset sillat (Finlanders)
6. Mihin haluaisit matkustaa? Espanjaan (Sinitaivas)
7. Kuvaile parasta ystävääsi? Karoliina (Neljänsuora)
8. Mikä on lempivärisi? Keltainen (Aikakone)
9. Millainen sää on nyt? Kesäunelma (Jani & Jetsetters)
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Kesäyön taikaa (Sinitaivas)
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Miljoonan markan pakarat (Sinitaivas)
12. Millainen on parisuhteesi? Rakkaudelta näyttää, hitto vie (Finlanders)
13. Mitä pelkäät? Kipu (Finlanders)
14. Päivän mietelause? Rakkaus on kummallinen drinkki (Johanna Pakonen)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Ei tule toista eilistä (Sinitaivas)
16. Miten haluaisit kuolla? Oikeesti (Finlanders)

Täytyy myöntää, että joihinkin oli todella vaikea keksiä vastauksia, kun taas toisiin sopiva biisi tuli heti mieleen! Muutamaan taas olisi sopinut monia eri vaihtoehtoja, joista piti sitten valita. 


Eihän tämä olisi haaste eikä mikään, ellen laittaisi sitä myös eteenpäin! Tanssibiisejä listaamaan haastan mainiot tanssibloggaajakollegani Katerinan (Soratien laitaa) ja Saanan (Everything is hard before it's easy). Tietysti olisi hauska kuulla myös teidän lukijoiden vastauksia - jos sinulla sattuu olemaan joutilasta aikaa etkä keksi muuta tekemistä, niin vastaappa ihmeessä haastekysymyksiin ja jaa omat vastauksesi kommentissa! :)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ämyri 27.7.2017

Ämyrin naistentansseihin on lähdettävä vähintään kerran kesässä - ja niistä minulla onkin joka kesältä positiivisia kokemuksia. Kun tarjolla oli naistentanssi-ilta Sinitaivaan tahtiin, ei minun tarvinnut miettiä kahta kertaa. Uusi levy taustamusiikiksi matkalle ja uusi vaateyhdistelmä kokeiluksi päälle (kokeilun tulos: kannattaa ehdottomasti laittaa kyseinen yhdistelmä uudestaankin!). Loppu onkin sitten sitä tunnettua tanssihiitä ja parasta iltaa ikinä.


Saapuessani paikalle ihmisiä oli tosi vähän - osittain tämä ehkä selittyy sillä, että luulin tanssien alkavan 19:40 (Miksi? Tähän en osaa itsekään vastata, sillä netissä aika selvästi sanotaan että tanssit alkavat kahdeksalta) ja olin paikalla jo 19:20. No, aika meni äkkiä odotellessa ja pian päästiinkin jo tanssimaan. 


Naistentansseihin pitäisi lähteä ihan omanlaisellaan asenteella, sellaisella säälimättömän saalistajan asenteella, sillä muuten jää aivan varmasti ilman tanssiparia haku toisensa jälkeen. Minä en selkeästi ollut päässyt ihan siihen oikeaan saalistajamoodiin, sillä tanssittuamme ensin Ellin kanssa koko ensimmäisen setin en oikein osannut lähteä miehiä hakemaan. Monen monta kertaa jäin vain hölmönä tuijottelemaan ja pohtimaan, ketä haen, kun olisi pitänyt räjähtää hakemaan jo heti edellisen kappaleen viimeisten sointujen soidessa. No, taisin minä kolme kertaa onnistua haussani! Lopun aikaa sitten tanssimme Ellin kanssa, kävimme juomassa (ilma oli todella helteinen ja polkkien, jenkkojen ja masurkkojen - vaiko masurkkien? - jälkeen vettä sai tankata aika antaumuksella) tai vain fiilistelimme musiikkia. Miesten haku oli täyttä juhlaa, kun ei tarvinnut hakea itse ja pääsi silti koko ajan tanssimaan. Miesten hakuun mahtuivatkin muun muassa aivan huiput salsat, rumbat, buggit ja fuskut :) 


Sinitaivas ansaitsee kiitosta paitsi omasta soitannastaan, myös välilevyistään. En ole pitkään aikaan ollut heidän keikallaan, jossa olisi ollut heidän omat välilevynsä. Joitakin muutoksia oli tapahtunut, ja tykkäsin kovasti monestakin biisistä. Muutama huti toki välilevyihinkin mahtui, mutta kaiken kaikkiaan koko illan sai nauttia tosi hyvästä musiikista, vuoroin livenä ja vuoroin levyltä. 


Tanssien loppupuolella alkoi jo väsyttää toden teolla, vaikka kello oli vasta vaille 12. Viimeisten biisien aikana taisin jopa torkahtaa hetkeksi. Pääsin kuitenkin kotiin ilman sen suurempia kommelluksia (jopa kaksi tien yli juossutta jänöä saivat pitää henkensä), mutta seuraavana aamuna aikaisin herääminen ja Yläneelle ajaminen - olin nimittäin päättänyt käväistä Valasrannan tanssileirillä parin päivän verran - sai suorastaan voimaan pahoin. Olin vartavasten tehnyt koko viikon pidempää päivää töissä, jotta sain pitää perjantain vapaata tanssileiriä varten, mutta niin siinä sitten kävi että aamulla herätyskellon soidessa käänsin sen pois päältä ja jatkoin nukkumista. Nukuin lähes kellon ympäri, välillä nousten syömään, ja illalla menin yöunille jo yhdeksältä. 


Taisi tehdä hyvää, sillä tänä aamuna heräsin aivan uutena ihmisenä. Valaksen leiri jäi nyt tältä kesältä väliin. Ei harmita (voi kun uskoisi tuon itsekin!), ehtii sitä leireillä vielä tulevaisuudessakin :) Ainakin viikkoon mahtui aivan huikeat tanssit, ja ensi viikolla pääsee ehkä tanssimaan vielä lisää! <3

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Levyhyllyn uusi kruununjalokivi - Sinisempi kuin silloin

Kuten jo edellisessä postauksessa mainittu, kotiutui levyhyllyyni juuri Sinitaivaan 10-vuotisjuhlakokoonpanon uusi livelevy Sinisempi kuin silloin. Näin Särkän tansseista toipuneena päätin kuunnella läpi koko teoksen ja jakaa mielipiteeni teidän kanssanne - kappale kappaleelta :)


Levy alkaa rauhallisella foksibiisillä Kun yö on hiljaa, joka on siinä mielessä looginen valinta levyn aloitukseksi, sillä usein keikoilla Sinitaivas aloittaa juuri tuolla biisillä ensimmäisten valssien jälkeen. Jo seuraavana kappaleena on yksi uusista suosikeistani, Glendora, joka toimii suurella kokoonpanolla mahdottoman hyvin. Jo ensimmäiset torventörähdykset nostattavat hymyn huulille. Biisin parasta antia ovat ehdottomasti nimenomaan torventörähdykset ja perkussiosysteemit (näin ammattitermejä käyttäen... :D).

En voisi uskoa, että pidän jostain tangosta niin paljon kuin pidän Sinisempi kuin silloin -tangosta. Kertosäkeen melodia on todella kaunis ja ison kokoonpanon jouset sopivat kappaleeseen hyvin! En muista, onko kappaleen aloitus samanlainen kuin levyllä myös livenä tavallisella kokoonpanolla, mutta ainakin tällä levyllä se on ihanan dramaattinen. Jos ystävään luottaa voit on ihana bugg, jota ei voi kuunnella hymyilemättä. Vaikkakin minusta sanat ovat aina olleet jollain tavalla hölmöt.

Mahdollisuus on kaunis kappale, jota ei oikeastaan mielellään edes tanssisi, koska kuunteleminen on mukavampaa (tanssiessa ongelmaksi muodostuu, mitä sitä oikein tanssisi, hidas foksi on vähän tylsä taustalla svengaileviin bossa nova -rytmeihin). Levyllä soiva saksofonisoolo on aivan ihanan levollinen ja...raukea? Ennen kuin Tie Jokainen pärähti soimaan, en edes muistanut sen olemassaoloa, mutta biisin tunnistettuani yllätyin positiivisesti, että sekin on päässyt livelevylle. Ich dich liebe taas on Glendoran ohella yksi uusista suosikeistani, joita ei kerta kaikkiaan voi kuunnella jammailematta mukana.  Kylmät väreet taattu viimeistään väliosassa, jossa torvet pistävät parastaan.

Sydämeni on yksinäinen saari on aina jättänyt minut tansseissa jotenkin kylmäksi, koska siitä ei ole saanut niin kokonaisvaltaista käsitystä ihmisten melutessa ja tanssiessa. Levyltä kuunneltuna kuulostaa kuitenkin todella hyvältä. Alku on ihanan herkkä ja rauhallinen, ja sydän sulaa lopullisesti kun lopun trumpettisoolo pääsee vauhtiin. Tahdon, tahdon taas on aivan ultimatelemppari! Tykkäsin siitä jo silloin, kun olin kuullut vain Myrskytuulen alkuperäisen version. Mutta kyllä tämä on ehdottomasti paras versio, mitä voi olla olemassa. Sovitus isolle kokoonpanolle toimii, ja Japen ääni vasta toimiikin. Ihan täydellisyyttä koko biisi! :)

Jos pitäisi valita kappaleista levyn heikoin lenkki, se olisi ehkä Hämärtyvä ilta. Tasainen perusfoksi, joka ei välttämättä jää mieleen. Kertosäkeen taustaujellukset (millähän soittimella ne tehdään?) kuitenkin pelastavat paljon! Kurki on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja konstailemattomuudessaan aivan rakkautta. Ja sanat ovat myös kauniit. 

Valssi no. 2 sarjasta varieteeorkesterille, tuttujen kesken Toinen valssi (joka ei suinkaan ole Japen sävellys, niin kuin luulin vielä pari kuukautta sitten, vaan Shostakovichin - noloa... :D) on yksi suosikeistani koko levyllä, mikä on vähän ihme, sillä yleensä en todellakaan ole valssien perään. Juhlakokoonpanon soittamana biisi pääsee todella oikeuksiinsa. Kylmät väreet jälleen kerran. 

Hauskaa, että levylle on mahtunut myös yksi kunnon humppa - Pilvilinna. Sen kummempaa tunnesidettä minulla ei kappaleeseen ole, mutta onhan se aika piristävä lisäys levyn kappalevalikoimaan. Selvästi kappalelistaa kootessa on yritetty ottaa mukaan monipuolista musiikkia, mikä on hyvä. Sielu sydän ja kyyneleet... Hetkonen. Siis mikä? Eikö sielun ja sydämen välissä kuuluisi olla pilkku? Oi voi... Jos olet onnellinen on yksi kauneimmista rumbakappaleista mitä tiedän, sekä sanat että melodia. Ja Sinitaivaan sovitus on aivan ihana - samoin ihania ovat myös kertosäkeen taustalaulut. 

Silloin kun sen oikean kohtaa on oikein harvinaisen pirteä ja kaikin puolin hellyyttävä bugg-biisi. Koskettavaa taas vetoaa minuun siksi, että siinä on hauskat sanat. Minne maailma kuljettaa on kaunis hidas kappale, josta olen oppinut pitämään vasta hiljattain. Mielestäni Juhiksen ääni sopii tähän kappaleeseen oikein erityisen hyvin - olen aina ajatellut että juuri tässä biisissä laulu kuulostaa tosi kivalta!

Ja kirsikkana kakun päällä, levyn lopettaa hiljattain ilmestynyt single Kauas pois. Jota olenkin fiilistellyt Spotifysta jo siitä asti kun se ilmestyi. Tämä taitaa olla kyllä koko levyn suosikkibiisini. On meinaan hyvä levy tehty, kun mukaan on otettu joka kaksi salsabiisiä. Ihan huikeaa! Tämän Sinitaivas voisi kyllä ottaa ohjelmistoonsa tanssikeikoilleenkin - eikö joku heistä voisi laulaa samanlaisella kuubalaisaksentilla kuin Dupy!? :D


Kaiken kaikkiaan siis todella onnistunut levy. Ihanaa, kun mukana on niin paljon kappaleita, ja ne ovat niin erilaisia. Suosittelen lämpimästi kipittelemään seuraavien viikkojen aikana Sinitaivaan keikalle ja poimimaan tämän helmen levyhyllyynsä :)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Särkkä 19.7.2017

Olen nähtävästi ryhtynyt aivan Taikakuun faniksi, sillä eksyin heidän tansseihinsa uudestaan jo eilen, vaikka edelliset olivat vasta viime viikonloppuna! :D Syy Särkkään lähtöön ei kuitenkaan ollut Taikakuu, vaan Sinitaivaan livelevyn ensimmäinen julkkarikeikka, jonne minun oli ehdottomasti päästävä saamaan tuo kauan odotettu levy käteeni. Eikä siinä vielä kaikki, uuden levyn lisäksi sain myös erittäin laadukkaat ja hauskat tanssit! Enkä edes kuollut väsymykseen tänään töissä, sillä ihana isi lähti kuskikseni ja sain nukkua sekä meno- että paluumatkan.

Matkaan lähdin poikkeuksellisesti housut jalassa, sillä ulkona oli niin kylmä, etten olisi varmasti saanut itseäni ovesta ulos hameessa. Viime kerrasta taisi olla aikaa, sillä eräs tuttu tiukkasi heti ovella järkyttyneenä, miksi ihmeessä minulla ei ole hametta :D Täytyy sanoa, että Vero Modasta hankitut joustavat kangashousut toimivat tanssin pyörteissä äärimmäisen hyvin. Eivätkä edes olleet liian kuumat - se tosin saattoi johtua siitä, että ulkona oli jääkausi.

Sinitaivas oli aivan mahdottoman hyvä, niinkuin arvata saattaa. Onko kukaan muuten sattunut katselemaan lavalle samalla kun tanssahtelee? Monissa kappaleissa varsinkin torviosastolla on varsin hienot koreografiat :D Yksi syy, miksi pidän Sinitaivaasta, on se, että heillä on lavalla hyvä fiilis ja se välittyy myös yleisölle. Harvat tanssibändit (luojalle kiitos tästä) vain pönöttävät lavalla ilmeettöminä, mutta Sinitaivas on kyllä ehdottomasti pönötyksen vastakohta! Yksi illan kohokohdista oli ehdottomasti viimeisenä soitettu Kesäyön taikaa, joka on ollut lempikappaleeni (yksi niistä) siitä asti, kun aloin kuunnella Sinitaivasta. En tiedä mikä siinä on, mutta alunn haitarimelodia aiheuttaa kylmiä väreitä (positiivisia sellaisia) sielun syvimmissä sopukoissa asti. 

Myös Taikakuu oli jälleen erittäin hyvä. Tällä kertaa kuultiin myös viime kerralla kaipaamani Sä oot kaunis, ja muistin taas miten hirvittävästi pidän Vain rakkaus -tangosta. Pönötyksestä puheen ollen, myös Juha Metsäperän esiintyminen on erittäin kaukana siitä. Hänen pomppimistaan lavalla on sangen piristävää katsoa :) Hauskaa, miten hänestä on hitsautunut täysin osa Taikakuuta, eikä Raappanaa enää ole edes ikävä. 

Ihmisiä oli paikalla ruuhkaksi asti, ja välillä jopa iski ahtaan paikan kammo. Varsinkin naisten rivissä - jos tulit palautetuksi eturiviin, ei pakoreittiä taakse juuri ollut, koska naiset olivat niin tiiviissä riveissä. Usein kuitenkin yritin kyynärpäätaktiikalla puikkelehtia taaemmas, sillä jos jossain on minulle hakurivissä oikea paikka, niin ei ainakaan eturivissä. Myös naistenhaut olivat melko kaoottinen kokemus. Yritin kokeilla onneani pari kertaa, ja epäonnistuttuani (miten kaikki miehet voidaan hakea puolessa sekunnissa :D) siirryin suosiolla lymyilemään baarin puolelle. Miestenhauilla pääsi kuitenkin tanssimaan varsin kohtuullisesti, ja kaiken kaikkiaan iltaan mahtui niin paljon hyviä tansseja, että kotiin sai lähteä hyvillä fiiliksillä :)

Hyvillä fiiliksillä, ja kädessä Sinitaivaan uusin levy. Huomenna lisää aiheesta, mutta näin etukäteen voin todeta, että on muuten pahuksen hyvä levy!

Ihanaa torstai-illan jatkoa kaikille! Huomenna on taas uusi viikonloppu ja monia uusia tanssimahdollisuuksia! <3 (Itse jätän tanssihommat tänä viikonloppuna väliin, mutta älkää te nyt toki sitä virhettä tehkö!)


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Esakallio 14.7.2017

Kylläpä oli huikea tanssi-ilta eilen! Koko päivä oli mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle ja illalla kotiin päästessä olin melkoisen väsynyt. Hetken jo ajattelin jättäväni koko tanssit väliin, mutta sitten satuin huomaamaan Esakallion sivuilta, että ennen tansseja on salsakurssi. Eikä ihan mikä tahansa salsakurssi, vaan Antti-Ville Heikkilän salsakurssi. Kello oli tuossa vaiheessa 18:20, ja kurssi alkoi 19:15. Täten voin ylpeänä kertoa, että kävin suihkussa ja laittauduin valmiiksi ennätysnopeudella, ja 18:40 hyppäsin autoon. Esakallion pihaan ajoin 19:19, ja loppuilta olikin sitten sitä kuuluisaa parasta ikinä! :)

Salsakurssi oli varsin antoisa, vaikka liikkeelle lähdettiinkin aivan alkeista. En ole pitkään aikaan päässyt tanssikursseille, ja kyllä salsa on aina niin ihanaa, että jo pelkkä perusaskeleen tamppaaminen saa hyvälle mielelle. Antti-Villen kursseja suosittelen ehdottomasti kaikille, sillä hänen selkeä opetustyylinsä takaa varmasti kaikille kurssilaisille onnistumisen kokemuksia.

Ihmisiä oli jo kurssilta lähtien paikalla paljon. Neljänsuoran settien aikana tanssiminen lavan päädyssä oli vaikeaa suuren fanijoukon takia, mutta Taikakuun seteillä ja varsinkin loppuillasta parketille mahtui jo hyvin pyörähtelemään. Oli ilahduttavaa nähdä liikenteessä niin paljon ihmisiä, varsinkin nuoria. Muutamaa ensikertalaista pääsin myös tanssittamaan, hauskaa, että uskaltautuivat hakemaan ja haettaviksi!

Taikakuu veti kyllä pidemmän korren eilen. Heillä oli mukavat, monipuoliset setit, vaikkakin ehkä lattareita jäin kaipaamaan enemmän. Kansantanssitkin loistivat poissaolollaan kummankin bändin seteillä. Taikakuulle kuitenkin erityiskiitos hyvistä salsoista, jotka pääsin vieläpä tanssimaan salsana! Myös jivet olivat varsin ilahduttavat, vaikka olisinkin toivonut toiseksi biisiksi Sä oot kaunis -biisiä, joka on yksi kaikkien aikojen lemppareistani.

Neljänsuora... Olisi ehkä väärin sanoa, että Neljänsuora oli pettymys, koska ovathan he todella hyviä ja heillä on niin mainioita kappaleita, että heidän keikalleen menee oikein mielellään. Mutta toisaalta piiiiitkää miinusta on annettava siitä, että he eivät aloittaneet valsseilla - ihan hyvä sinänsä, koska valssi ei ole minun juttuni, mutta perinteet ovat perinteitä ja niitä soisi tanssikeikoilla kunnioitettavan, eikö? Samoin heidän loppupäristelynsä (Siipirikon outro-tyyppinen ratkaisu, jonka aikana myös esitellään bändi) on tanssikeikalle täysin sopimaton, koska siihen on äärimmäisen vaikea tanssia. Kaiken huippuna encorelle ei edes soitettu paria, vaikka he eivät olleet edes illan viimeinen esiintyjä. Noh, olen valmis antamaan Neljänsuoralle aika paljonkin anteeksi, koska hei, he soittivat Soittakaa Kuurankukkaa ja kyseinen biisi on vienyt sydämeni lopullisesti :D

Ihmispaljoudesta huolimatta tanssimaan pääsi kohtuullisesti ja minulla oli aivan älyttömän hauskaa! Tuli jopa sellainen olo, että tässähän on lähdettävä kohta uudestaan... Mitä mieltä olette, eikö olekin täysin järkevä ratkaisu lähteä keskiviikkona Sinitaivaan levyjulkkareikeikalle Särkkään, vaikka seuraavana aamuna on herättävä 5:30 töihin? 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Tanssilippuarvontojen uudet voittajat!

Hyvää maanantaiaamua rakkaille lukijoille :) Koska kukaan entisistä etsintäkuulutetuista voittajista ei ilmoittautunut määräaikaan mennessä, arvoin uudet voittajat kuten jo ilmoittelin. Uudet voittajat, ilmoittakaa postiosoitteenne minulle sähköpostiin heta.hovi@hotmail.com, niin saadaan liput vihdoinkin kiertämään!

Ämyrin tanssilipun voitti nimimerkki Neito Kesäheinä, tarinallaan:
"Paras lavamuisto on viime juhannukselta. Hyvä bändi, kaunis yötön yö, kokko sekä mies ja ystävät mukana. Toivottavasti tänä kesänä tulee paljon uusia muistoja.

Valasrannan tanssilipun voitti nimimerkki mekle07, tarinallaan: "Tietysti Cha chaa. Olen varmaan aiemmassa elämässäni ollut latino."

Valasrannan tanssilipun voitti nimimerkki Anna, tarinallaan: "Tango" (lyhyesti ja ytimekkäästi!)

Onnea uusille voittajille, toivottavasti kuulen teistä pian! :)

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Hyvän tanssimekon anatomia

Tanssia voi melkeinpä kaikenlaisissa vaatteissa - farkuissa, shortseissa, mekossa, hameessa, haalarissa (en viittaa tässä pilkki-sellaiseen vaan esimerkiksi sellaiseen playsuit-tyyppiseen ratkaisuun) tai missä vain. Ylivoimaisesti eniten naisilla näkyy kuitenkin mekkoja, ja itselleni mekko tai tunika on kaikkein miellyttävin ratkaisu. Mutta millainen on hyvä tanssimekko?


1. Helma
Minusta kaikkein tärkein pointti on, ettei tanssimekko ole liian lyhyt. On nimittäin inhottavaa, kun joutuu koko tanssi-illan miettimään, kuinka monelle onkaan pakaransa paljastanut. Leveiden helmojen kanssa kannattaa huomioida, että ne saattavat pyöriessä nousta (varsinkin kellohelmat), ja tiukat helmat taas hilautuvat tanssiessa ylemmäs. Lyhyiden ja muuten riskialttiiden mekkojen kanssa kannattaakin pukea joko läpinäkymättömät sukkahousut tai leggingsit, tai vaihtoehtoisesti vetäistä alle suojashortsit. 

Helmaa arvioidessa on otettava huomioon myös se, että tiukat helmat saattavat estää ainakin pidempien askelten ottamisen - kannattaa siis valita mekko, jossa pystyy tanssimaan. Kovin pitkät mekot taas saattavat vaikeuttaa tanssia, jos helmojen päälle on helppo astua.



2. Olkaimet/hihat
Itse suosin hihattomia mekkovaihtoehtoja, mutta jonkinlaiset olkaimet ovat välttämättömät, sillä minusta on inhottavaa joutua nykimään olkaimettomia paitoja koko ajan ylemmäs, kun ne valuvat alemmas. 

Mekon olkaimissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, etteivät ne tipahda pois olkapäiltä. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin joutua koko ajan nostelemaan tipahtaneita olkaimia takaisin paikalleen. Erään mekon kanssa korjasin tämän ongelman niin, että laitoin mekon olkaimet pienillä hakaneuloilla kiinni rintaliivien olkaimiin. Pysyivät muuten paikallaan koko illan! :)



3. Selkä 
Onko sinulla tapana hikoilla paljon selästä? Minusta on jotenkin mukavampaa, kun selkä on peitettynä, niin miehen ei tarvitse ottaa paljaasta ihosta kiinni. Tämä nyt tietysti riippuu ihan ihmisestä, useimpia naisia tämä tuskin haittaa ja mistä sitä tietää, ehkä miehet pitävät mieluummin kiinni paljaasta selästä kuin mekosta :D 



4. Materiaali 
Hengittämättömistä ja tosi jäykistä materiaaleista tehdyt mekot kannattaa jättää kotiin tansseihin lähtiessä. Tansseissa tulee aina kuuma, joten mitä viileämpi mekko, sitä parempi. Materiaalin on hyvä olla myös hieman joustavaa, niin että kaikki liikkeet pystyy tekemään ilman sen suurempia onnettomuuksia. Minulle tärkeää on myös se, että tanssimekot eivät ole käsinpestäviä - ne kun joutuu aina joka illan jälkeen pesemään, eikä minulla riitä kärsivällisyyttä pestä kaikkia käsin!


5. Kuosi ja malli
Tanssimekkoja löytyy aivan kaikenmallisia, -kokoisia ja -värisiä. Minä itse rakastan värikkäitä mekkoja ja kukkakuviota, yksi suurimmista suosikeistani on Espanjalainen vaatemerkki Desigual. Myös juuri ostamani Muotiputiikki Helmen mekot suorastaan hivelevät silmää :) Mekko kannattaa ehdottomasti valita sen mukaan, millaisesta itse tykkää ja millaisessa itsellä on hyvä olla. Mitään "varmaa valintaa" värin tai mallin suhteen ei minusta ole, sillä kaikille sopivat erilaiset mekot. Kaikkein kaunein mekko on sellainen, johon pukeutunut nainen viihtyy siinä!

+ Kannattaa huomioida, että eri lajeihin soveltuvat erilaiset vaatteet! Tavallisiin lavatansseihin muhkea kellomekko on mainio valinta, mutta esimerkiksi salsabileisiin en sellaisessa lähtisi. Salsaan parempi vaihtoehto on mahdollisimman kevyt mekko - ja vartalonmyötäinen tietysti paljastaa viehkot salsamuuvit kaikkein parhaiten!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Esakallio 23.6.2017

Alkuhuomautus: Täten olen kyllästynyt odottelemaan yhteydenottoja arvontojen voittajilta. Voittajilla on nyt sunnuntai-iltaan (9.7.) 23:59 asti aikaa ottaa minuun yhteyttä - tämän jälkeen arvon uudet voittajat, ellei ensimmäisistä voittajista kuulu :) Siispä olkaa arvontoihin osallistujat kuulolla, voi olla että onni vielä potkaiseekin!

Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen. Juhannusaatosta on jo jokunen aika vierähtänyt, eikä blogihiljaisuuteni toki ole johtunut siitä, etten keksisi tuosta illasta mitään sanottavaa (päin vastoin, voisin hehkuttaa tuota iltaa vaikka ikuisuuden!) - on vain ollut muita kiireitä, eikä ole tullut istahdettua tietokoneen äärelle. 

Juhannusaaton tanssahtelut suoritin tosiaan Esakalliolla, jossa oli tarjolla aivan superpitkä tanssimaraton! Tanssit alkoivat jo kahdeksalta ja jatkuivat puoli kolmeen saakka. Sinitaivaan viimeisellä setillä ei paikalla ollut enää kuin kourallinen ihmisiä, eivätkä hekään enää jaksaneet taputtaa bändiä encorelle. Täytyy myöntää, että omatkaan jalkani eivät olisi kestäneet enää ainuttakaan kappaletta!

Olin varautunut jo etukäteen, etten pääse tanssimaan tuona iltana, koska ajattelin Sillanpään ja Katri Helenan vetävän paikalle vain ei-niin-tanssivaa yleisöä ja fanijoukkojen vievän niin paljon tilaa, että tanssiminen on mahdotonta. Toisin kuitenkin kävi! Jo Men in Blackin aloittaessa soitantansa pääsin tanssimaan ja hyvää tuuria jatkui koko illan - myös illan suurstarojen esiintyessä. Toki pakkaa hieman sekoitti se, että he eivät soittaneet kappaleita pareina, joten naisia palauteltiin riviin milloin sattuu. Mutta mitäs tuosta, annettakoon heille se anteeksi (vaikkakin olen sitä mieltä, että jos tulet tekemään tanssilavakeikan niin pelaat tanssilavan säännöillä, olit sitten miten iso stara tahansa). 

Katri Helenaa en ole koskaan kuullut livenä, eikä hänen tuotantonsa ole minulle muutenkaan kovinkaan tuttua. Täytyy kyllä ihailla häntä siitä, millaisella energialla hän iästään huolimatta esiintyi, ja laulukin kuulosti ihan hyvältä. Silti, kappalevalinnat eivät oikein iskeneet ja kymmenennen hitaan kappaleen jälkeen alkoi jo unettaa. Anna mulle tähtitaivas pelasti kuitenkin setin aivan täysin - ja varsinkin siihen tanssittu ihastuttava cha cha! 

Siltsu on aina Siltsu. Samapa tuo vaikka kaikkiin kappaleisiin ei voi tanssia ja välillä menee yleisön laulattamiseksi, hänen biisinsä ovat vain niin hyviä ja hän on muutenkin niin uskomattoman symppis :D Ja häntä säestävä Men in black on aivan huikea tanssiorkesteri, heitä kuuntelee oikein ilokseen ilman solistitähtöstäkin!

Ja samaa voisi sanoa Sinitaivaasta - he ovat aina Sinitaivas. Ihanaa ja monipuolista tanssimusiikkia joka pelasti illan täydelliseltä sekasorrolta Sillanpään ja Katri Helenan keikkasettien välissä. Lueskelin muuten facebookista, että Sinitaivaan livelevy olisi ilmestymässä tässä kuussa... Can't wait! <3