Kesäkuussa on tullut niin paljon uusia biisisuosikkeja, että tämä postaus täytyy jakaa kahteen osaan. Tässä siis ensimmäiset uudet (ja vähän vanhemmatkin) ihanuudet:
Michael Buble - It had better be tonight Tähän ei vain kyllästy ikinä! Salsana tosiaan varmaan menisin tämän.
Vienna Teng - Never look away Ihanaa fiilistelymusiikkia, ei välttämättä niinkään tanssimiseen, mutta muuten ihana!
Tommi Soidinmäki - Peluri Rentona buggina. Tosi hyvä! En ole Soidinmäen tuotantoon sen pahemmin tutustunut, mutta tämän perusteella syytä ehkä olisi...
Janne Raappana - Sydän eikä pää Ihana bugg-kappale.
Apulanta - Pahempi toistaan Ei varsinaisesti sellaista genreä mitä muuten kuuntelisin, mutta jostain syystä tykkään ihan tosi paljon. Ja voisihan tähän buggiakin mennä!
Mariska & Pahat sudet - Suloinen myrkynkeittäjä Eräs humppien kestosuosikeista. Niin huippu!
Charles Plogman - Jalat alta Bugg-biisi tämäkin. Tosi kiva!
Pet shop boys - It's a sin Myrskytuulen coveroima biisi, johon on tosi hyvä mennä buggia!
Dallapé - Sinisilmä Hauska humppa, josta tykkään erityisesti sen hauskojen sanojen takia.
Electro Velvet - Still in love with you Euroviisubiisi, johon kiinnyin vasta Euroviisujen jälkeen. Tämähän on ihan charleston-musiikkia!?
Bo Kaspers Orkester - Undantag Cha cha, joka tunnetaan myös suomeksi nimellä Kuu ja maa. Mielestäni tämä ruotsinkielinen on kuitenkin parempi!
Unelmavävyt - Kanssas kävelen rantaa Suomalainen Ni una sola palabra -cover, josta olen puhunut aikaisemminkin täällä blogissa. Niin hyvä!
Pablo Alboran - Caramelo Aivan ihanaa lattarifiilistelyä! <3 Ehkä jopa tämän listan paras kappale.
Juanes - Juntos Ja vähän lisää lattariosastoa. Tähän voisi mennä hyvin letkeää fuskua. Tanssibändien ohjelmistoon vain, anyone!?
Jennifer Lopez - Love don't cost a thing Niin vanha, mutta niiiin hyvä!
Matti & Teppo - Jos olet onnellinen Ihana rumbakappale, jonka Sinitaivas on nostanut yhdeksi suosikkirumbakappaleistani!
Matti Esko - Trasselijussin salsa Mitäs tähän nyt sanoisi. Ihan paras! :D
Finlanders - En kasvojas muista Tango, johon tuskin ikinä kyllästyn. Rakastun siihen aina uudestaan, kun kuulen sen livenä.
Taikakuu - Kaikki sinusta muistuttaa Bugg-biisi, hieman vanhempaa Taikakuuta.
Taikakuu - Nämä yöt Tämäkin astetta vanhempaa Taikakuuta. Jotenkin tosi hauskat sanat!
Jani & Jetsetters - Tähtiä silmissäsi Tykkään sanoista tosi paljon, vaikka en oikein tiedä, mitä tähän tanssisin. Varmaan ihan perusfoksia? Tai buggia! (miksi tässä listassa on niin paljon buggia?)
Osa kaksi luvassa huomenna! :)
tiistai 30. kesäkuuta 2015
maanantai 29. kesäkuuta 2015
Valasranta 27.6.2015
Valasrantaan lähdin lauantai-iltana ystäväni Sofian kanssa. Ilma oli viileän sateinen, mikä oli mielestäni jopa positiivista - Valasrannalla kun tulee aina niin hirveän kuuma, kun aurinko paistaa lasisten seinien läpi suoraan sisälle.
Olin ihan älyttömän innoissani, kun pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Valasrantaan tanssimaan. Pienet innostuneet hyppelyt oli suoritettava jo parkkipaikalla. Innostus ei laantunut illan aikana kertaakaan, sillä koko ilta oli ihan hirmuisen onnistunut ja minulla oli todellakin paras ilta ikinä (tällä kertaa oli ihan oikeasti!).
Valasranta on ehkä kaikkein paras kesälava. On tosi mukavaa, kun pääsee tanssimaan omanikäistensä kanssa, ja Valasrannalla on aina tuttuja nuoria tanssijoita. Valasrannalla yleensä myös pääsee aina tanssimaan - eilen pidin vain pari biisiä taukoa, koska oli aivan pakko saada vettä :D Pidin myös siitä, miten naistenhaulla saattoi lauantaina jopa harkita muutaman hetken, ketä hakee - joillakin lavoilla naiset rynnivät niin aggressiivisesti hakemaan paria itselleen, ettei siinä ehdi edes silmiä räpäyttää. Okei, suoritin kyllä yhden aropupuhaun lauantaina, koska satuin juuri näkemään tuttuni ja hänet piti sitten sille biisille saada. Mutta en ainakaan huomannut että olisin survonut ketään alleni siinä samalla :D
Se Valasrannan tansseissa on jännä, että siellä tapahtuu tavallista enemmän törmäilyä. Eilen sain ainakin kymmenen kertaa jonkun jalasta varpailleni (ja astuin itsekin muutaman kerran), hyvin monta kertaa jonkun kyynärpään selkääni ja kerran myös otsaani. Onko Valasrannalla sitten vain aina niin paljon enemmän porukkaa kuin muualla (suhteessa lavan kokoon, sehän on aika pieni loppujen lopuksi), että törmäilyiltä ei voida välttyä? Tai sitten minulla on Valaksella aina niin hauskaa, että vauhkoilen normaalia enemmän --> normaalia enemmän törmäyksiä!
Musiikillisesti ilta oli onnistunut. Taikakuuta kuulin taas pitkästä aikaa, ja tykkään bändistä edelleen ihan mahdottoman paljon. Juha Metsäperä on ehdottomasti paikkansa lunastanut, ja kuuluu nyt mielestäni erottamattomana osana Taikakuuhun. Lempparibiisejä lauantai-iltana olivat Kanna mukanasi unelmaa, Sä oot kaunis, Piikkilankaa sekä Hiljainen on laulu rakkauden. Uusi ihana Alle metrin päässä tuli parikin kertaa, toisella kerralla viimeisenä encorena. Silloin menin sen buggina, oli kyllä hurjan nopea, mutta ehdottomasti hauskinta ikinä!
Jorma Kääriäinen (lauantaina taustallaan Yhden tähden orkesteri) on perushyvä esiintyjä. En lähtisi pelkästään häntä katsomaan, mutta Taikakuun kanssa oli ihan hyvä :) Hieman häiritsi se, etteivät biisit tulleet useinkaan pareina ja se sekoitti hakujärjestelmää, mutta Taikakuu teki sitten parhaansa paikkaillakseen parittomia kappaleita Kääriäisen lopettaessa settinsä. Onneksi Kääriäisellä ei tällä kertaa ollut mitään karmeaa glitterpaitaa.
Tutustuin kanssani tansseissa olleeseen ystävääni Sofiaan tänä keväänä. Hän on käynyt lavoilla ennenkin, mutta sanoi, ettei koskaan ole nähnyt minua tansseissa. Noh, tämän illan ja ensimmäisten yhteisten tanssiemme jälkeen kommentti kuului: "Olenhan mä sinut nähnyt tanssimassa! Muistan sun pepun!" Jaaha. Tanssinko minä siis jotenkin peppukeskeisesti? Mutta ehkä ihmiset tunnistaa sitten eri asioista - joku tunnetaan hiuksistaan, joku silmistään ja toiset pepustaan :D Kiitos Sofia tästä, ehdottomasti illan makeimmat naurut!
Paljon naurua. Paljon vanhoja ihania tanssituttuja. Muutamia uusia upeita tanssituttuja. Yksi lähentelevä selänsivelijäpappa. Ihan mahtavia hitaita ja vieläkin mahtavampia nopeita. Muutama kompastuminen omiin nokkeliin kuvioihin. Mustelmia. Kipeät jalat. Ihan henkeäsalpaavaa tanssin riemua. Näistä oli minun lauantai-iltani tehty.
Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli oikein ihana tanssiviikonloppu! Tämä postaus saattoi hivenen venähtää, mutta toivottavasti pystytte elämään asian kanssa!
 |
| Illan asuna yksi lempparimekoista :) |
 |
| Matka taittuu kohti Valasrantaa |
 |
| Väsyneen, mutta iltaansa erittäin tyytyväisen tanssijan yöpala |
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
Uittamo 26.6.2015
Tänään palasin Turun vilinästä takaisin maaseudun rauhaan. Koko 1,5-tuntisen bussimatkan mietin, mitä kirjoittaisin viikonlopun tanssiraportteihin (päässä vilisten sanat "upea", "mahtava", "paras ikinä"... :D). Tästä blogista on tullut tärkeä osa jokaista tanssireissua. Tuntuu, että tanssit on kokonaisuudessaan koettu vasta kun ne on puitu jälkeenpäin täällä. Ja se on hirveän hauskaa. Minusta on niin mukavaa tulla tänne höpöttelemään, kun näen että ihmiset lukevat tekstejäni. Perjantaina yksi mukava tyttö istahti viereeni tansseissa ja kertoi lukevansa blogiani - ja että kirjoitan hänen mielestään asiaa! :) Ehdottomasti yksi illan parhaista hetkistä. Kiitos sinulle! Ja kiitos teille kaikille, joilta olen saanut positiivista palautetta <3
Perjantai-illan tanssit Uittamolla olivat ihan huikeat. Uittamo on aivan älyttömän kaunis paikka, tanssilava on pieni ja romanttinen ja ulkonakin on tanssitilaa - tosin perjantaina ulkona tanssittiin hyvin vähän, koska päivällä oli satanut ja ilma oli muutenkin melko kostea. Henkilökunta on hirveän mukavaa. Paikalle pääsee kätevästi bussilla Turun keskustasta, ja takaisinkin pääsee yöbussilla.
Tanssit alkoivat tunnin mittaisella Sekahaun tanssikurssilla, lajina fusku. Missään ei etukäteen ilmoitettu, minkä tasoinen kurssi on, joten lähdin ihan vain katselemaan, millaista meno on. Naisia oli suurin piirtein tuplamäärä miehiin verrattuna, ja kurssi lähti aivan alkeista eikä juurikaan edennyt minnekään suuntaan - ehkä pienoinen pettymys, mutta pääsi ainakin tanssimaan ja tanssien alkaessa oli jo hiki! Siitä tosi paljon pisteitä Hurmalle, että Jarno ja Harri osallistuivat kurssiin myös. Tosi hienoa, että illan soittajat päättivät tulla helpottamaan miespulaa :)
Hurma on kyllä niin hyvä! Täytyy sanoa, että alkaa ehkä jo hätyytellä Sinitaivasta ja Finlandersia "parhaat tanssibändit" -listani kärkipäässä. Heidän soittonsa on vain niin reipashenkistä ja hyvä fiilis välittyy myös tanssijoille. Perjantaina äänenvoimakkuus oli ehkä hieman liian korkea, mutta siihen tottui äkkiä. Hurman kanssa esiintyi Suomiviihde-laulukilpailun finalisti Sonja Salla. Komeaääninen nuori nainen, joka toi uutta vivahdetta Hurman tuttuihin kappaleisiin!
Koska Hurma oli illan ainoa esiintyjä, heidän tauoillaan soitettiin levymusiikkia. Biisivalinnat olivat yllättävän onnistuneita. Sinitaivasta soitettiin paljon, muunmuassa Rio Grande sekä Pitkä päätyyn - ai että, jälkimmäisen pääsin menemään salsana ja kyllä oli hauskaa! Sinitaivaan pitäisi kyllä ottaa tuo biisi ohjelmistoon :)
Ja jos vielä jatketaan näistä illan parhaista hetkistä, niin... Tiedättekö kun on koko tanssiuransa ajan katsonut joitakin tanssijoita ja ajatellut, että nuo ovat kyllä ihan älyttömän hyviä, voiko noin hyvin edes mennä. Ehkä jopa miettinyt, että mitä jos tuollaisen kanssa pääsisi joskus tanssimaan. Noh, eilen kävi niin että tällainen henkilö haki minua tanssimaan ensimmäistä kertaa ikinä. Jännityksestä tärisevin käsin kompuroin ihan huiput cha chat läpi ja minulla oli ihan mielettömän hauskaa! Sitten kun vielä sain biisien jälkeen kuulla "sähän olet hyvä", niin huhhuh. Ei sanoja.
Minulla oli tarkoituksena ottaa paljon kuvia tansseista, mutta sitten pääsinkin tosi hyvin tanssimaan ja täysillä mentiin viimeiseen biisiin asti. Muutaman kuvan nappailin kuitenkin ennen tansseja ja tanssien jälkeen - nauttikaa siis niistä.
Perjantai-illan tanssit Uittamolla olivat ihan huikeat. Uittamo on aivan älyttömän kaunis paikka, tanssilava on pieni ja romanttinen ja ulkonakin on tanssitilaa - tosin perjantaina ulkona tanssittiin hyvin vähän, koska päivällä oli satanut ja ilma oli muutenkin melko kostea. Henkilökunta on hirveän mukavaa. Paikalle pääsee kätevästi bussilla Turun keskustasta, ja takaisinkin pääsee yöbussilla.
Tanssit alkoivat tunnin mittaisella Sekahaun tanssikurssilla, lajina fusku. Missään ei etukäteen ilmoitettu, minkä tasoinen kurssi on, joten lähdin ihan vain katselemaan, millaista meno on. Naisia oli suurin piirtein tuplamäärä miehiin verrattuna, ja kurssi lähti aivan alkeista eikä juurikaan edennyt minnekään suuntaan - ehkä pienoinen pettymys, mutta pääsi ainakin tanssimaan ja tanssien alkaessa oli jo hiki! Siitä tosi paljon pisteitä Hurmalle, että Jarno ja Harri osallistuivat kurssiin myös. Tosi hienoa, että illan soittajat päättivät tulla helpottamaan miespulaa :)
Hurma on kyllä niin hyvä! Täytyy sanoa, että alkaa ehkä jo hätyytellä Sinitaivasta ja Finlandersia "parhaat tanssibändit" -listani kärkipäässä. Heidän soittonsa on vain niin reipashenkistä ja hyvä fiilis välittyy myös tanssijoille. Perjantaina äänenvoimakkuus oli ehkä hieman liian korkea, mutta siihen tottui äkkiä. Hurman kanssa esiintyi Suomiviihde-laulukilpailun finalisti Sonja Salla. Komeaääninen nuori nainen, joka toi uutta vivahdetta Hurman tuttuihin kappaleisiin!
Koska Hurma oli illan ainoa esiintyjä, heidän tauoillaan soitettiin levymusiikkia. Biisivalinnat olivat yllättävän onnistuneita. Sinitaivasta soitettiin paljon, muunmuassa Rio Grande sekä Pitkä päätyyn - ai että, jälkimmäisen pääsin menemään salsana ja kyllä oli hauskaa! Sinitaivaan pitäisi kyllä ottaa tuo biisi ohjelmistoon :)
Ja jos vielä jatketaan näistä illan parhaista hetkistä, niin... Tiedättekö kun on koko tanssiuransa ajan katsonut joitakin tanssijoita ja ajatellut, että nuo ovat kyllä ihan älyttömän hyviä, voiko noin hyvin edes mennä. Ehkä jopa miettinyt, että mitä jos tuollaisen kanssa pääsisi joskus tanssimaan. Noh, eilen kävi niin että tällainen henkilö haki minua tanssimaan ensimmäistä kertaa ikinä. Jännityksestä tärisevin käsin kompuroin ihan huiput cha chat läpi ja minulla oli ihan mielettömän hauskaa! Sitten kun vielä sain biisien jälkeen kuulla "sähän olet hyvä", niin huhhuh. Ei sanoja.
Minulla oli tarkoituksena ottaa paljon kuvia tansseista, mutta sitten pääsinkin tosi hyvin tanssimaan ja täysillä mentiin viimeiseen biisiin asti. Muutaman kuvan nappailin kuitenkin ennen tansseja ja tanssien jälkeen - nauttikaa siis niistä.
 |
| Matkalla Turun bussiin. Illan tanssivaatteina musta pitsimekko, hopeiset kengät sekä sininen hiuskukka. |
 |
| Bussipysäkki oli ehkä puolen kilometrin päässä tanssilavasta |
 |
| Oletteko maistaneet Hyvää päivää -juomia? Ovat ihan pahuksen hyviä, suosittelen lämpimästi! |
 |
| Öinen Uittamo, paluubussia odotellessa... |
lauantai 27. kesäkuuta 2015
Tanssipartnereiden ällötykset TOP 5
Suorastaan ultimaattisen informatiivinen otsikkoni yrittää kertoa, että tänään avaudun tanssimiesten ällöttävistä tai ärsyttävistä tavoista lavoilla. Olen mielestäni aika kärsivällinen, miehiltä voi kuulla jos jonkinlaista, enkä minä nyt ihan heti hermostu, vaikka miehellä olisi tosi limaiset jutut tai hän olisi muuten limainen. Mutta tietyt asiat saavat minut näkemään punaista.
1. Laulaminen musiikin mukana (tietyissä tapauksissa)
Tämä on ärsyttävistä miesten tavoista ehkä lievin, enkä ikinä siitä kenellekään huomauta. Mutta minua kyllä ärsyttää, jos mies laulaa kappaleiden mukana, eikä hänen laulamansa melodia muistuta edes etäisesti lavalta tulevaa melodiaa. Joskus myös mies hengästyy laulaessaan niin paljon, että laulaminen on vain katkonaista puhinaa, josta erottaa sanan sieltä, toisen täältä. Eri asia on tietysti se, jos mies oikeasti laulaa hyvin (tai edes välttävästi). Eräs tanssituttuni on pahuksen hyvä laulaja, ja hänen kanssaan tanssiessa on suorastaan ihanaa, kun hän laulaa samalla. Eli kaikki laulaminen ei ole paha. Minua ei häiritse myöskään se, että mies laulaa äänettömästi - itse teen tätä ainakin vauhdikkaissa kappaleissa todella usein.
2. Polvelle istuttaminen
Ei, ei, ei. Okei, tämä sopii pelleilyliikkeeksi jossain fuskussa tai muussa, mutta jonkin herkän balladin jälkeen - ÄLÄ ISTUTA minua polvelle. Minähän en nimittäin istu.
3. Vaeltavat kädet
Käsi on tanssiessa naisen lapaluun kohdalla. Mies saa pitää kättä myös selässä, jos haluaa. SELÄSSÄ. Oli kappale mikä tahansa, niin takapuoleeni ei koske kukaan, kiitos vain. Myös selän sively on usein aika kuvottavaa. Riippuu taas vähän tilanteesta, mutta pääsääntönä mielestäni on, että älä sivele. Yök.
4. Poski poskea vasten ja muu liika läheisyys
Varsinkin hitaissa kappaleissa minä tykkään tanssia lähellä. Usein on helpompi seurata vientiä, kun mies on lähellä ja ohjaa vartalollaan. Pidän myös siitä, kun tanssitaan niin, että päät nojaavat toisiinsa. Mutta vain silloin, kun se kummallekin sopii - päät yhdessä tanssiminen on paitsi kiusallista, myös kivuliasta, silloin kun mies väkisin painaa päätään minun päätäni vasten, vaikka biisi olisi nopea ja tanssi hyppivää, niin että päät kolisevat koko ajan toisiinsa. Siinähän menee sitä paitsi kampauskin pilalle.
Ja niin. Tässä puhutaan nyt ohimo ohimoa vasten tanssimisesta - ei poski poskea vasten. Tai nenä poskea vasten. Liika on liikaa - minua hiukan puistattaa, jos tuntematon mies työntää nenänsä poskeeni ja tuhisee niskaani :D Että joo. Läheisyys on kiva, mutta liika on tosiaan liikaa.
5. Suutelu
Kyllä, minua on joku joskus yrittänyt suudella suullekin tanssin jälkeen, ja se nyt on selvä että se on ällöttävää. Mutta limaista on mielestäni myös poskelle tai kädelle suuteleminen. EI TOIMI.
Onko teillä aversioita joitakin juttuja kohtaan lavoilla? Mitä ärsyttäviä tai ällöttäviä tapoja tai muita juttuja olette huomanneet kanssatanssijoissa? Saa keskustella! :)
ps. Eilisillan vietin Uittamon lavalla Turussa. Koska majailen kyseisessä kaupungissa edelleen ja vailla tietokonetta, saatte nauttia tanssiraportistani vasta huomenna!
1. Laulaminen musiikin mukana (tietyissä tapauksissa)
Tämä on ärsyttävistä miesten tavoista ehkä lievin, enkä ikinä siitä kenellekään huomauta. Mutta minua kyllä ärsyttää, jos mies laulaa kappaleiden mukana, eikä hänen laulamansa melodia muistuta edes etäisesti lavalta tulevaa melodiaa. Joskus myös mies hengästyy laulaessaan niin paljon, että laulaminen on vain katkonaista puhinaa, josta erottaa sanan sieltä, toisen täältä. Eri asia on tietysti se, jos mies oikeasti laulaa hyvin (tai edes välttävästi). Eräs tanssituttuni on pahuksen hyvä laulaja, ja hänen kanssaan tanssiessa on suorastaan ihanaa, kun hän laulaa samalla. Eli kaikki laulaminen ei ole paha. Minua ei häiritse myöskään se, että mies laulaa äänettömästi - itse teen tätä ainakin vauhdikkaissa kappaleissa todella usein.
2. Polvelle istuttaminen
Ei, ei, ei. Okei, tämä sopii pelleilyliikkeeksi jossain fuskussa tai muussa, mutta jonkin herkän balladin jälkeen - ÄLÄ ISTUTA minua polvelle. Minähän en nimittäin istu.
3. Vaeltavat kädet
Käsi on tanssiessa naisen lapaluun kohdalla. Mies saa pitää kättä myös selässä, jos haluaa. SELÄSSÄ. Oli kappale mikä tahansa, niin takapuoleeni ei koske kukaan, kiitos vain. Myös selän sively on usein aika kuvottavaa. Riippuu taas vähän tilanteesta, mutta pääsääntönä mielestäni on, että älä sivele. Yök.
4. Poski poskea vasten ja muu liika läheisyys
Varsinkin hitaissa kappaleissa minä tykkään tanssia lähellä. Usein on helpompi seurata vientiä, kun mies on lähellä ja ohjaa vartalollaan. Pidän myös siitä, kun tanssitaan niin, että päät nojaavat toisiinsa. Mutta vain silloin, kun se kummallekin sopii - päät yhdessä tanssiminen on paitsi kiusallista, myös kivuliasta, silloin kun mies väkisin painaa päätään minun päätäni vasten, vaikka biisi olisi nopea ja tanssi hyppivää, niin että päät kolisevat koko ajan toisiinsa. Siinähän menee sitä paitsi kampauskin pilalle.
Ja niin. Tässä puhutaan nyt ohimo ohimoa vasten tanssimisesta - ei poski poskea vasten. Tai nenä poskea vasten. Liika on liikaa - minua hiukan puistattaa, jos tuntematon mies työntää nenänsä poskeeni ja tuhisee niskaani :D Että joo. Läheisyys on kiva, mutta liika on tosiaan liikaa.
5. Suutelu
Kyllä, minua on joku joskus yrittänyt suudella suullekin tanssin jälkeen, ja se nyt on selvä että se on ällöttävää. Mutta limaista on mielestäni myös poskelle tai kädelle suuteleminen. EI TOIMI.
Onko teillä aversioita joitakin juttuja kohtaan lavoilla? Mitä ärsyttäviä tai ällöttäviä tapoja tai muita juttuja olette huomanneet kanssatanssijoissa? Saa keskustella! :)
ps. Eilisillan vietin Uittamon lavalla Turussa. Koska majailen kyseisessä kaupungissa edelleen ja vailla tietokonetta, saatte nauttia tanssiraportistani vasta huomenna!
torstai 25. kesäkuuta 2015
Vinkit - kaikki irti kesätansseista!
Vaikka tänä kesänä ei vielä kunnon kesäilmoja ole ollutkaan (ainakaan täällä meillä päin), ajattelin silti kirjoittaa tämän postauksen, joka on jo jonkin aikaa pyörinyt luonnoksissa. Luvassa vinkkejä, jotka kannattaa ottaa huomioon kesätansseissa - tanssiminen hirveässä helteessä kun on kuitenkin vähän erilaista kuin talvella suljetussa sisätilassa :)
1. Valitse vaatteet
Kesätansseissa voi olla tosi kuuma, joten kannattaa välttää hengittämättömiä materiaaleja. Itse jättäisin helteellä myös farkut kotiin, koska niissä tanssiminen on todella hiostavaa puuhaa. Riippuu tietty ihan siitä mistä tykkää, ja siitä miten paljon aikoo tanssia!
2. Huomioi hiukset
Jos olet helposti hikoavaa tyyppiä kuten minä, hiukset auki tanssiminen on painajainen. Hiukset kannattaa laittaa joko kokonaan tai ainakin puoliksi kiinni - tämä vaikuttaa muutenkin tanssiviihtyvyyteen, koska kiinni olevat hiukset eivät ole tiellä.
3. Sukkahousut saatavilla
Sukkahousut menevät inhottavan helposti rikki, ja kesällä tämä todennäköisyys vielä tuplaantuu, kun jalat ovat hikiset ja nihkeät. Pidä siis mukana varasukkahousuja!
4. Varmista vedenjuonti
Jos on oikein hauskaa, unohdan joskus juoda vettä illan aikana. Tämä kostautuu päänsärkynä, jos ei tanssien jälkeen niin ainakin seuraavana aamuna. Suosittelen siis lämpimästi vähintäänkin yhtä juomataukoa kesätansseissa! Liikaa tuskin voi vettä juoda, joten kannattaa käydä juomassa aina kun siihen tulee tilaisuus.
5. Toimivat tossut
Usein kannattaa, varsinkin sateella, kävellä ulkokengissä autosta lavalle ja vaihtaa kengät vasta sisällä - esimerkiksi Särkällä parkkipaikalta on jonkin verran matkaa lavalle. Monilla kesäpaikoilla joutuu menemään esimerkiksi vessaan ulkokautta. Varsinkin kuraisella kelillä on hyvä miettiä, kannattaako tansseihin ottaa ne uusimmat ja parhaimmat valkoiset kengät. Tai sitten voi ottaa mukaan ihanan isosiskon, joka kantaa reppuselässä lavalta vessaan (kokeiltu on!) <3
6. Lähde laumana
Tanssireissusta saattaa saada enemmän irti, kun lähtee hyvien ystävien seurassa - menomatkalla voi jännitellä ja hiihelöidä yhdessä, kun taas paluumatkalla voi porukalla fiilistellä illan kohokohtia ja puida tanssikokemuksia. Ja jos mukana on kummankin sukupuolen edustajia (tai vaikkei olisikaan), tanssiinpääsy on taattu - jos lavalla ei ole tanssittajia, aina voi tanssia kavereiden kanssa!
7. Jäähdyttele järvessä
Ota kesällä tanssireissuille mukaan uimapuku ja pyyhe. Koskaan ei voi tietää, jos vaikka tanssien jälkeen on sellainen olo, että on pakko päästä yöuinnille :)
+ Asennoidu avoimesti
Lähde positiivisella fiiliksellä ja päätä, ettet anna minkään pilata iltaasi. Suhtaudu huumorilla pieniin vastoinkäymisiin ja iloitse uusista kokemuksista - näin jokainen tanssireissu voi olla se kuuluisa paras ilta ikinä!
Huomenna suuntaan pienelle viikonlopun tanssi- ja fiilistelyreissulle Turkuun. Ensimmäisenä pysäkkinä kuvankaunis Uittamon lava (jonka parkkipaikka näkyy kuvassa yllä). Siellä törmäillään, eikö niin? ;)
ps. Eihän keneltäkään vain jäänyt huomaamatta listan säkenöivän älykkäät alkusointuleikittelyt? Niiden miettimiseen menikin suurin osa tämän postauksen kirjoittamiseen käytetystä ajasta... :'D
1. Valitse vaatteet
Kesätansseissa voi olla tosi kuuma, joten kannattaa välttää hengittämättömiä materiaaleja. Itse jättäisin helteellä myös farkut kotiin, koska niissä tanssiminen on todella hiostavaa puuhaa. Riippuu tietty ihan siitä mistä tykkää, ja siitä miten paljon aikoo tanssia!
2. Huomioi hiukset
Jos olet helposti hikoavaa tyyppiä kuten minä, hiukset auki tanssiminen on painajainen. Hiukset kannattaa laittaa joko kokonaan tai ainakin puoliksi kiinni - tämä vaikuttaa muutenkin tanssiviihtyvyyteen, koska kiinni olevat hiukset eivät ole tiellä.
3. Sukkahousut saatavilla
Sukkahousut menevät inhottavan helposti rikki, ja kesällä tämä todennäköisyys vielä tuplaantuu, kun jalat ovat hikiset ja nihkeät. Pidä siis mukana varasukkahousuja!
4. Varmista vedenjuonti
Jos on oikein hauskaa, unohdan joskus juoda vettä illan aikana. Tämä kostautuu päänsärkynä, jos ei tanssien jälkeen niin ainakin seuraavana aamuna. Suosittelen siis lämpimästi vähintäänkin yhtä juomataukoa kesätansseissa! Liikaa tuskin voi vettä juoda, joten kannattaa käydä juomassa aina kun siihen tulee tilaisuus.
5. Toimivat tossut
Usein kannattaa, varsinkin sateella, kävellä ulkokengissä autosta lavalle ja vaihtaa kengät vasta sisällä - esimerkiksi Särkällä parkkipaikalta on jonkin verran matkaa lavalle. Monilla kesäpaikoilla joutuu menemään esimerkiksi vessaan ulkokautta. Varsinkin kuraisella kelillä on hyvä miettiä, kannattaako tansseihin ottaa ne uusimmat ja parhaimmat valkoiset kengät. Tai sitten voi ottaa mukaan ihanan isosiskon, joka kantaa reppuselässä lavalta vessaan (kokeiltu on!) <3
6. Lähde laumana
Tanssireissusta saattaa saada enemmän irti, kun lähtee hyvien ystävien seurassa - menomatkalla voi jännitellä ja hiihelöidä yhdessä, kun taas paluumatkalla voi porukalla fiilistellä illan kohokohtia ja puida tanssikokemuksia. Ja jos mukana on kummankin sukupuolen edustajia (tai vaikkei olisikaan), tanssiinpääsy on taattu - jos lavalla ei ole tanssittajia, aina voi tanssia kavereiden kanssa!
7. Jäähdyttele järvessä
Ota kesällä tanssireissuille mukaan uimapuku ja pyyhe. Koskaan ei voi tietää, jos vaikka tanssien jälkeen on sellainen olo, että on pakko päästä yöuinnille :)
+ Asennoidu avoimesti
Lähde positiivisella fiiliksellä ja päätä, ettet anna minkään pilata iltaasi. Suhtaudu huumorilla pieniin vastoinkäymisiin ja iloitse uusista kokemuksista - näin jokainen tanssireissu voi olla se kuuluisa paras ilta ikinä!
Huomenna suuntaan pienelle viikonlopun tanssi- ja fiilistelyreissulle Turkuun. Ensimmäisenä pysäkkinä kuvankaunis Uittamon lava (jonka parkkipaikka näkyy kuvassa yllä). Siellä törmäillään, eikö niin? ;)
ps. Eihän keneltäkään vain jäänyt huomaamatta listan säkenöivän älykkäät alkusointuleikittelyt? Niiden miettimiseen menikin suurin osa tämän postauksen kirjoittamiseen käytetystä ajasta... :'D
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Kuukausi jäljellä Valasrantaan!
Moips! Onko teillä jo suunnitelmia 24.7.-1.8? Nyt on. Suosittelen nimittäin erittäin lämpimästi kaikille lukijoilleni (ja myös satunnaisille ohikulkijoille) kesän mahtavinta tanssitapahtumaa, Valasrannan tanssileiriä.
Viime vuonna olin Valasrannan leirillä ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä suinkaan tyytynyt mihinkään kevyeen aloitukseen - olin leirillä 8 päivää. Ja nautin joka hetkestä. Leirillä tutustui ihaniin ihmisiin, sai tosi hyvää opetusta, ja mikä mielestäni ehkä parasta, pääsi nauttimaan toinen toistaan paremmista iltatansseista. Ehdottomasti parasta ikinä.
Koska viime vuoden leiri oli niin positiivinen kokemus, tänä vuonna varasin leiriä varten lomaa jo kesätöitä hakiessani. Suunnitelmissa oli viettää leirillä kaikki 9 päivää, mutta sitten tulikin autokoulun syventävä vaihe sotkemaan kuvioita. Tällä hetkellä suunnitelmana on aloittaa leiri perjantaina ja tulla takaisin kotiin seuraavana torstaina - todennäköisesti Ämyrin kautta, sillä siellä soittaa kyseisenä torstai-iltana Sinitaivas!
Aloin jo vähän suunnitella kaikkia tunteja, joille haluan mennä. Edistyneiden tunnit vaikuttavat tosi lupaavilta, Joonas Piippolan lattaritunnit ovat ehdoton must, ja ah! Jenkalle, polkalle ja masurkalle on omistettu kokonainen päivä! Luulenpa, että tästä leiristä tulee ehkä vielä parempi kuin viime vuonna! :)
Jos heinäkuun loppu on vielä kalenterissa tyhjänä, varaa se ihmeessä Valasrannalle! On meinaan todella kokemisen arvoinen tapahtuma! <3
Fiiliksiäni viime vuoden leiriltä:
Lisää leiristä löytyy näistä linkeistä:
tanssikurssit.fi (tsekkaa aikataulut ja iltaohjelma!)
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Ruissalon telakka 21.6.2015
Koska eilen satuin muutenkin pyörimään Turussa, päätin mennä tsekkaamaan tänä keväänä avatun Ruissalon telakan. Ajattelin, ettei sunnuntai-iltana paikalla ole juuri kuin eläkeläisiä, mutta Finlanders houkutteli sen verran, että hyppäsin Ruissalon bussiin.
Kävin Ruissalossa pari vuotta sitten, ja rakastuin sen ympäristöön aivan täysin! Oletin siis, että Telakka on tosi romanttinen paikka, ja odotukset kyllä täyttyivät täysin. Telakalle pääsi ihanaa metsätietä pitkin, ja viereiseltä laiturilta oli hienot näkymät satamaan. Ympäristöä ehdin tarkkailla vähän enemmänkin, sillä olin paikalla jo varttia yli viisi, kun portit avattiin vasta varttia vaille kuusi.
Telakka oli myös sisältä tosi kiva! Vanha puurakennus oli ihan ylettömän romanttinen. Kaikki oli enemmän tai vähemmän rempallaan, ja kaikkialla myös leijaili haju, jonka voisin kuvitella olevan vanhalle telakalle ominainen. Tanssilattia oli hyvä, vaikkakin melko liukas. Ulkona tarjoiltiin ilmeisesti jotain savustettuja asioita, joten alkuillasta sisälle leijaili melko tukahduttava savun tuoksu - tätä voisi ehkä jatkoa varten kehitellä parempaan suuntaan... Miinusta tulee minulta myös siitä, ettei tavaroille ollut vartioitua narikkaa. Minulla oli kaikki juhannuksenviettovermeet mukanani, joten ei auttanut kuin iskeä valtava urheilubägi salin nurkkaan ja rukoilla, ettei ketään kiinnostaisi tutkia sen sisältöä tarkemmin.
Lavalle oli tosi helppo mennä Turun keskustasta. Hyppäsi vain Kauppatorilta bussiin numero 8, ja illalla tuli samalla bussilla samaa tietä takaisin. Bussipysäkiltä oli matkaa lavalle arviolta 500 metriä, joten itseään ei todellakaan tarvinnut rasittaa tanssimaan päästäkseen :D
Ihmisiä ei juurikaan tanssimassa ollut - toisaalta tanssilattia oli pieni, eikä ihmisiä välttämättä sen enempää olisi tanssimaan mahtunutkaan. Kello 18-22 ei välttämättä ole nuorille se ominaisin tanssiaika, ja saattaa myös olla, että kaikki nuoret olivat eilen Valaksella. Keski-ikä oli Telakalla varmasti 60 vuotta. Minua kuitenkin ilahdutti kovasti se, että siellä näkyi nuoria tyttöjä (siis ihan oikeasti nuoria tyttöjä, 10-15-vuotiaita) perheineen. Jee, uusia innokkaita lavatanssinuoria! Nyt pitäisi vielä saada ne perheiden pojatkin innostumaan...!
 |
| Matkaeväänä siskon antamat irtokarkit, nam. Kiitos! <3 |
Kakkosbändinä soitti minulle uusi tuttavuus, Vanha jengi. Hyvää perustanssimusiikkia, niitä tuttuja kappaleita joita monet bändit soittavat. Aika foksi-, humppa- ja valssipainotteista, mutta mahtui heidän setteihinsä pari lattariakin! Aika kovaäänistä oli heidän soitantansa Finlandersiin verrattuna.
Kaiken kaikkiaan ihan mukava ilta. Asetin tavoitteeksi, että pääsen tanssimaan kerran - ja pääsinkin jopa kymmenen! Finlanders oli niin hyvä, eikä Telakka missään nimessä ollut huono uusi tuttavuus. Menen varmasti vielä uudemmankin kerran, ainakin jos hyviä esiintyjiä sattuu olemaan. Pitäisi varmaan lähteä sinne joskus perjantai-iltanakin, jos siellä silloin olisi enemmän - ja nuorempaa - tanssiväkeä. Todennäköisesti eniten Telakasta saisi irti, jos mukana olisi oma pari.
Illalla bussissa kotiin olin väsynyt, mutta tyytyväinen. Juhannus oli ihana. Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli hyvä tanssijuhannus tai muuten vain juhannus! Minä suuntaan katseeni jo ensi viikonloppuun - olen kovaa vauhtia pistämässä suunnitelmia kasaan :) Kyllä tanssiminen on niin kivaa!
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
Hyvää juhannusta!
Heips! Tulin vielä toivottamaan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa ja romanttista juhannusta! <3 Toivottavasti teillä, jotka juhannustansseihin suuntaatte, on edessänne monta mahtavaa tanssipäivää! Ja toivottavasti teillä, jotka jätätte tanssit tältä vuodelta väliin, on myös mukava juhannus.
Minä itse kuulun tänä vuonna noihin jälkimmäisiin. Ei juhannustansseja, vaan rentoa oleilua hyvässä seurassa kuvankauniissa Turun saaristossa. Täytyy sanoa, että kun mietin luvassa olevaa minilomaa, en edes kaipaa tansseja :) Huomenna töiden jälkeen siis hyppään Turun bussiin. Palaillaan asiaan juhannuksen jälkeen!
Minä itse kuulun tänä vuonna noihin jälkimmäisiin. Ei juhannustansseja, vaan rentoa oleilua hyvässä seurassa kuvankauniissa Turun saaristossa. Täytyy sanoa, että kun mietin luvassa olevaa minilomaa, en edes kaipaa tansseja :) Huomenna töiden jälkeen siis hyppään Turun bussiin. Palaillaan asiaan juhannuksen jälkeen!
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Vieraskynä: Neitsytmatka tanssilattialle
Lauantaina Ämyrillä minä ja Elli saimme tosiaan mukaamme parhaan ystäväni Karoliinan ja hänen poikaystävänsä Erikin. Riemukseni he lupasivat kirjoittaa blogiini fiiliksistään ensimmäisen tanssi-iltansa jälkeen. Pitemmittä alkulöpinöittä annetaan puheenvuoro Karoliinalle ja otetaan selvää, millainen oli tuo Ämyrin huippuilta kahden ensikertalaisen näkökulmasta:
Heikunkeikun kaikki!
Olimme poikaystäväni Erikin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä lavatansseissa Ämyrillä 13.6.2015 parhaan ystäväni Hetan innoittamana, totta kai. Heta oli maanitellut minua jo vuosia mukaansa ja nyt vihdoin sitten rohkaistuin, ja nappasin myös Erikin mukaani. Ja voi kuinka se kannattikaan. Tässä on lyhyt kooste illasta ensikertalaisten silmin.
Saavuimme Ämyrille jännityksen ja innostuksen sekaisissa tunnelmissa. Lähestyessämme porttia ja lipunmyyntiä tuskanhiki alkoi puskea läpi ja hetken mietimme, jänistäisimmekö sittenkin. Ajatus siitä, että olisimme kohta lukuisten taitureiden seassa tanssilattialla, tuntui kammottavalta - olihan meidän molempien ainoa kosketus paritansseihin ollut koulun liikuntatunneilla. Otin kuitenkin itseäni (ja Erikiä, heh) niskasta kiinni ja päätin, että kyllä tästä illasta hengissä selvitään. Näissä tunnelmissa kävelimme portista sisään.
Seuraava jännityksen aihe oli naisten rivi – mihin ihmeeseen minun täytyy mennä, ettei kukaan varmastikaan keksisi tulla hakemaan minua tanssimaan? Olin kuullut, että on erittäin epäkohteliasta kieltäytyä tanssista, joten yritin parhaani mukaan tekeytyä näkymättömäksi lavan kauimmaisessa nurkassa aina miesten hakujen aikana. Kauhukuvat siitä, kuinka parketin partaveitsi hakee minua rumbaan, jonka askelista minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa, täyttivät mieleni. Onneksi kauhukuvat jäivät pelkiksi mielikuviksi, ja sain istua seinustalla ihan keskenäni keskittyen tanssilattialla liitelevin ihmisten taitojen ihailemiseen.
Olimme päättäneet saapua hyvissä ajoin Ämyrille, jotta Heta ehtisi opettaa meille vielä muutamat perusaskeleet, joiden avulla voisimme heilua läpi illan. Ja varsinaista päätöntä heilumista se olikin. Toisinaan väärä rytmi, toisinaan täysin väärä tanssilaji, menomme oli varmasti varsin hupaisan näköistä. Erik tuskasteli viemisen parissa - miten ihmeessä hän saisi minut ”rykäistyä” oikeaan suuntaan ilman, että molemmat kompastumme jalkoihimme? Valssin askeleet osasimme juuri ja juuri, ja siihen ne taidot sitten loppuivatkin. Illan mittaan tanssimme monet kappaleet läpi vasta oppimallamme foksin perusaskeleella. En uskaltanut edes katsoa seinustoilla istuvien ihmisten ilmeitä, kun toheloimme läpi kappaleiden.
Pikkuhiljaa foksi alkoi sujua ilman, että tahtia piti laskea koko ajan ääneen. Emme enää törmäilleet aivan kaiken aikaa muihin ihmisiin ja saatoimme jopa vaihtaa muutaman jännittyneen sanan ilman, että askel sekosi täysin. Saimme lisää itsevarmuutta huomatessamme, että hyvin monella parilla oli omanlaisensa tanssikuviot. Ihmismassaan oli siis helpompaa integroitua omakeksimillä askelilla kuin mitä olimmekaan luulleet. Siten uskaltauduimme tanssilattialle kokeilemaan onneamme jopa epävarmoissa tanssilajeissa. Rohkeuden huippu oli mielestäni se, kun hyppäsimme mukaan jopa polkkaan ja jenkkaan. Ja se vasta hauskaa olikin!
Sinitaivaasta olin vuosien varrella kuullut niin paljon hyvää, että oli mahtavaa nähdä se lopulta itsekin livenä. Miljoonan markan pakarat -kappale oli viime aikoina käynyt hyvin tutuksi, joten sen pärähtäessä soimaan oli aivan pakko rynnätä tanssilattialle ja hetkeksi unohdimme kokonaan, ettemme edes osaa askelia. Minusta Sinitaivaalla oli paljon hienoja vauhdikkaita kappaleita, mutta myös muutama hyvin herkkä valssi. Tiivistettynä Sinitaivas oli siis kaiken hehkutuksen arvoinen.. :)
Alkujännityksen ja omien puuttuvien taitojen häpeämisen jälkeen mieleni valtasi tyytyväisyys. Olin hyvin ylpeä meistä ihan vain jo siksi, että olimme ylipäätään uskaltautuneet tanssilattian pyörteisiin ja jopa vauhdikkaiden kappaleiden aikana. Niin paljon helpompaa olisi ollut jäädä seinän reunustalle istumaan, mutta me emme jääneet. Ja minusta pysyimme useimmiten jopa rytmissä, mikä sekin oli jo aikamoinen saavutus.
Elämämme ensimmäisiä lavatansseja emme voineet harmiksemme jäädä aivan loppuun asti tanssahtelemaan, sillä meillä oli vielä yöllinen ajomatka edessä. Päästyämme kotiin uni maistui kyllä. Olimme illan jäljeltä molemmat hyvin väsyneitä, mutta niin kovin onnellisia. Olimme ylittäneet itsemme ja se tuntui mahtavalta. Seuraavana aamuna jalat jomottivat, mikä sekin tuntui tässä euforisessa mielentilassa pelkästään hauskalta, sillä se jos joku viestii siitä, että tanssit ovat onnistuneet -eikö niin?
Tällaisissa tunnelmissa alkoi meidän tanssiharrastuksemme, kerta ei todellakaan jäänyt viimeiseksi! Suunnitteilla on muutama tanssikurssi ja monet uudet lavatanssit. Suurkiitos Hetalle, että jaksoit yllyttää meitä mukaasi, meillä oli myös paras ilta ikinä <3
- Karoliina & Erik
Kiitos ihanille Karoliinalle ja Erikille <3 Rohkaistukaa ihmeessä muutkin nuoret kokeilemaan lavatansseja! Siitä yhdestä kokeilusta voi nimittäin syntyä jopa elinikäinen rakkaus tätä ihanaa lajia kohtaan :)
Heikunkeikun kaikki!
Olimme poikaystäväni Erikin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä lavatansseissa Ämyrillä 13.6.2015 parhaan ystäväni Hetan innoittamana, totta kai. Heta oli maanitellut minua jo vuosia mukaansa ja nyt vihdoin sitten rohkaistuin, ja nappasin myös Erikin mukaani. Ja voi kuinka se kannattikaan. Tässä on lyhyt kooste illasta ensikertalaisten silmin.
Saavuimme Ämyrille jännityksen ja innostuksen sekaisissa tunnelmissa. Lähestyessämme porttia ja lipunmyyntiä tuskanhiki alkoi puskea läpi ja hetken mietimme, jänistäisimmekö sittenkin. Ajatus siitä, että olisimme kohta lukuisten taitureiden seassa tanssilattialla, tuntui kammottavalta - olihan meidän molempien ainoa kosketus paritansseihin ollut koulun liikuntatunneilla. Otin kuitenkin itseäni (ja Erikiä, heh) niskasta kiinni ja päätin, että kyllä tästä illasta hengissä selvitään. Näissä tunnelmissa kävelimme portista sisään.
Seuraava jännityksen aihe oli naisten rivi – mihin ihmeeseen minun täytyy mennä, ettei kukaan varmastikaan keksisi tulla hakemaan minua tanssimaan? Olin kuullut, että on erittäin epäkohteliasta kieltäytyä tanssista, joten yritin parhaani mukaan tekeytyä näkymättömäksi lavan kauimmaisessa nurkassa aina miesten hakujen aikana. Kauhukuvat siitä, kuinka parketin partaveitsi hakee minua rumbaan, jonka askelista minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa, täyttivät mieleni. Onneksi kauhukuvat jäivät pelkiksi mielikuviksi, ja sain istua seinustalla ihan keskenäni keskittyen tanssilattialla liitelevin ihmisten taitojen ihailemiseen.
Olimme päättäneet saapua hyvissä ajoin Ämyrille, jotta Heta ehtisi opettaa meille vielä muutamat perusaskeleet, joiden avulla voisimme heilua läpi illan. Ja varsinaista päätöntä heilumista se olikin. Toisinaan väärä rytmi, toisinaan täysin väärä tanssilaji, menomme oli varmasti varsin hupaisan näköistä. Erik tuskasteli viemisen parissa - miten ihmeessä hän saisi minut ”rykäistyä” oikeaan suuntaan ilman, että molemmat kompastumme jalkoihimme? Valssin askeleet osasimme juuri ja juuri, ja siihen ne taidot sitten loppuivatkin. Illan mittaan tanssimme monet kappaleet läpi vasta oppimallamme foksin perusaskeleella. En uskaltanut edes katsoa seinustoilla istuvien ihmisten ilmeitä, kun toheloimme läpi kappaleiden.
Pikkuhiljaa foksi alkoi sujua ilman, että tahtia piti laskea koko ajan ääneen. Emme enää törmäilleet aivan kaiken aikaa muihin ihmisiin ja saatoimme jopa vaihtaa muutaman jännittyneen sanan ilman, että askel sekosi täysin. Saimme lisää itsevarmuutta huomatessamme, että hyvin monella parilla oli omanlaisensa tanssikuviot. Ihmismassaan oli siis helpompaa integroitua omakeksimillä askelilla kuin mitä olimmekaan luulleet. Siten uskaltauduimme tanssilattialle kokeilemaan onneamme jopa epävarmoissa tanssilajeissa. Rohkeuden huippu oli mielestäni se, kun hyppäsimme mukaan jopa polkkaan ja jenkkaan. Ja se vasta hauskaa olikin!
Sinitaivaasta olin vuosien varrella kuullut niin paljon hyvää, että oli mahtavaa nähdä se lopulta itsekin livenä. Miljoonan markan pakarat -kappale oli viime aikoina käynyt hyvin tutuksi, joten sen pärähtäessä soimaan oli aivan pakko rynnätä tanssilattialle ja hetkeksi unohdimme kokonaan, ettemme edes osaa askelia. Minusta Sinitaivaalla oli paljon hienoja vauhdikkaita kappaleita, mutta myös muutama hyvin herkkä valssi. Tiivistettynä Sinitaivas oli siis kaiken hehkutuksen arvoinen.. :)
Alkujännityksen ja omien puuttuvien taitojen häpeämisen jälkeen mieleni valtasi tyytyväisyys. Olin hyvin ylpeä meistä ihan vain jo siksi, että olimme ylipäätään uskaltautuneet tanssilattian pyörteisiin ja jopa vauhdikkaiden kappaleiden aikana. Niin paljon helpompaa olisi ollut jäädä seinän reunustalle istumaan, mutta me emme jääneet. Ja minusta pysyimme useimmiten jopa rytmissä, mikä sekin oli jo aikamoinen saavutus.
Elämämme ensimmäisiä lavatansseja emme voineet harmiksemme jäädä aivan loppuun asti tanssahtelemaan, sillä meillä oli vielä yöllinen ajomatka edessä. Päästyämme kotiin uni maistui kyllä. Olimme illan jäljeltä molemmat hyvin väsyneitä, mutta niin kovin onnellisia. Olimme ylittäneet itsemme ja se tuntui mahtavalta. Seuraavana aamuna jalat jomottivat, mikä sekin tuntui tässä euforisessa mielentilassa pelkästään hauskalta, sillä se jos joku viestii siitä, että tanssit ovat onnistuneet -eikö niin?
Tällaisissa tunnelmissa alkoi meidän tanssiharrastuksemme, kerta ei todellakaan jäänyt viimeiseksi! Suunnitteilla on muutama tanssikurssi ja monet uudet lavatanssit. Suurkiitos Hetalle, että jaksoit yllyttää meitä mukaasi, meillä oli myös paras ilta ikinä <3
- Karoliina & Erik
Kiitos ihanille Karoliinalle ja Erikille <3 Rohkaistukaa ihmeessä muutkin nuoret kokeilemaan lavatansseja! Siitä yhdestä kokeilusta voi nimittäin syntyä jopa elinikäinen rakkaus tätä ihanaa lajia kohtaan :)
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Ämyri 13.6.2015
Huhhuh. Sellainen megailta takana, etten edes tiedä, mitä sanoa. Siis kyllähän sen nyt tietää, että tanssiminen on hirveän ihanaa ja hauskaa ja parasta ikinä, mutta noin hauskaa iltaa minulla ei ole varmaan oikeasti ollut vielä koskaan.
Alkuillasta näytti, ettei ihmisiä ole kovinkaan paljon, mutta sitten heitä alkoi valua paikalle. Niin paljon tungosta ei kuitenkaan ollut, etteikö tanssimaan olisi mahtunut hyvin. Loppuillasta lattia oli jo lähes tyhjä, mutta viimeiseen tahtiin asti tanssittiin! Olimme liikkeellä vähän isommalla porukalla tällä kertaa - mukana olivat Elli sekä rakkaat ystäväni Karoliina ja Erik, jotka olivat lavatansseissa ensimmäistä kertaa. Oli ihan huippua saada heidät vihdoin mukaan tansseihin, ja vielä huipumpaa oli, että he näyttivät viihtyvän! He lupasivat kirjoittaa omista fiiliksistään myös blogiini, sitä siis luvassa vähän myöhemmin... :)
Nuoria ei noin muuten kovin paljon näkynyt, mutta se ei menoa haitannut. Loppuillasta paikalle pelmahti myös muutama kotikylän poika, joiden kanssa pääsi pitkästä aikaa tanssimaan. Huippua!
Sinitaivas oli ihan loistava! Puolentoista kuukauden tauon jälkeen oli ihan mahtavaa taas kuulla vanhat tutut lempparikappaleet, ja heillä oli myös uusia kappaleita ohjelmistossaan. Volga oli positiivinen yllätys! Pidän kyseisestä kappaleesta kovasti, ja pojat soittivat sen tosi hyvin. Sinitaivaan polkat olivat tietysti taas vertaansa vailla, ja pitkästä aikaa ne pääsi myös Ellin kanssa hyppimään! Ihan parasta!
Helmenkalastajat oli sellainen perushyvä tanssibändi - minulla ei ole heistä mitään negatiivista sanottavaa. He soittivat eilisillan jenkat, toisena jenkkana Merten taa, jota myös Sinitaivas esittää. Se oli muuten hauskaa, että kumpikin bändi soitti salsat. Sinitaivaan salsat jäivät minulta tanssimatta (joten menimme Ellin kanssa fanittamaan), mutta Helmenkalastajien salsat pääsin oikein salsana - ja vieläpä tosi hyvänä salsana!
Kun nyt mietin, miksi minulla oli niin hyvä ilta, en osaa edes sen tarkemmin eritellä syitä. Ehkä kaikki johtui tunnelmasta. Viime viikolla Ämyrillä minulla ei ollut koko iltana oikein sellaista kunnon tanssifiilistä, kun taas eilen fiilis oli kohdallaan. Ehkä oli hauskempaa lähteä tanssimaan porukalla kuin yksin. Ehkä oli niin ihanaa nähdä Sinitaivas pitkästä aikaa. Ehkä oli niin huippua päästä Ellin kanssa vauhkoilemaan buggeja ja fuskuja. Ehkä ilta oli niin onnistunut siksi, että paras ystäväni piti niin paljon tanssimisesta, joka minulle on kaikki kaikessa. On niin upeaa, kun voi jakaa jonkin itselleen rakkaan asian itselleen rakkaiden ihmisten kanssa.
Oli miten oli, eilinen ilta oli paras ilta ikinä.
Alkuillasta näytti, ettei ihmisiä ole kovinkaan paljon, mutta sitten heitä alkoi valua paikalle. Niin paljon tungosta ei kuitenkaan ollut, etteikö tanssimaan olisi mahtunut hyvin. Loppuillasta lattia oli jo lähes tyhjä, mutta viimeiseen tahtiin asti tanssittiin! Olimme liikkeellä vähän isommalla porukalla tällä kertaa - mukana olivat Elli sekä rakkaat ystäväni Karoliina ja Erik, jotka olivat lavatansseissa ensimmäistä kertaa. Oli ihan huippua saada heidät vihdoin mukaan tansseihin, ja vielä huipumpaa oli, että he näyttivät viihtyvän! He lupasivat kirjoittaa omista fiiliksistään myös blogiini, sitä siis luvassa vähän myöhemmin... :)
Nuoria ei noin muuten kovin paljon näkynyt, mutta se ei menoa haitannut. Loppuillasta paikalle pelmahti myös muutama kotikylän poika, joiden kanssa pääsi pitkästä aikaa tanssimaan. Huippua!
Sinitaivas oli ihan loistava! Puolentoista kuukauden tauon jälkeen oli ihan mahtavaa taas kuulla vanhat tutut lempparikappaleet, ja heillä oli myös uusia kappaleita ohjelmistossaan. Volga oli positiivinen yllätys! Pidän kyseisestä kappaleesta kovasti, ja pojat soittivat sen tosi hyvin. Sinitaivaan polkat olivat tietysti taas vertaansa vailla, ja pitkästä aikaa ne pääsi myös Ellin kanssa hyppimään! Ihan parasta!
Helmenkalastajat oli sellainen perushyvä tanssibändi - minulla ei ole heistä mitään negatiivista sanottavaa. He soittivat eilisillan jenkat, toisena jenkkana Merten taa, jota myös Sinitaivas esittää. Se oli muuten hauskaa, että kumpikin bändi soitti salsat. Sinitaivaan salsat jäivät minulta tanssimatta (joten menimme Ellin kanssa fanittamaan), mutta Helmenkalastajien salsat pääsin oikein salsana - ja vieläpä tosi hyvänä salsana!
Kun nyt mietin, miksi minulla oli niin hyvä ilta, en osaa edes sen tarkemmin eritellä syitä. Ehkä kaikki johtui tunnelmasta. Viime viikolla Ämyrillä minulla ei ollut koko iltana oikein sellaista kunnon tanssifiilistä, kun taas eilen fiilis oli kohdallaan. Ehkä oli hauskempaa lähteä tanssimaan porukalla kuin yksin. Ehkä oli niin ihanaa nähdä Sinitaivas pitkästä aikaa. Ehkä oli niin huippua päästä Ellin kanssa vauhkoilemaan buggeja ja fuskuja. Ehkä ilta oli niin onnistunut siksi, että paras ystäväni piti niin paljon tanssimisesta, joka minulle on kaikki kaikessa. On niin upeaa, kun voi jakaa jonkin itselleen rakkaan asian itselleen rakkaiden ihmisten kanssa.
Oli miten oli, eilinen ilta oli paras ilta ikinä.
 |
| Koska energiatasot on hyvä säilyttää korkeina, ennen tanssi-iltaa nautittiin lempparijälkiruokaani - crema catalanaa - ihan itse tein! :) |
 |
| Kävin Ellin vaatekaapilla lainaamassa hänen ihanaa hamettaan |
 |
| Ämyri - ehkä romanttisin tanssilava ikinä! |
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Esakallio 12.6.2015
Ui että. Kyllä asia nyt on niin, että humpalle kannattaa aina lähteä. Turhaan kuumottelin eilen, pääsenkö Esakalliolla tanssimaan - minulla oli nimittäin ehkä paras ilta ikinä!
Aloitin valmistautumisen jo hyvissä ajoin, ja senpä tähden tulin myös hyvin aikaisin valmiiksi. Päätin mennä samalla myös tanssikurssille, joita Esakalliolla järjestetään ennen tansseja. Lajina oli hidas lavafoksi ja opettajina ehdottomasti yksi lemppariopettajapareistani, Sari ja Jari Aaltonen. Tunti oli tasoa alkeisjatko, joten hirveästi uutta oppia ei tullut, mutta ainahan se on hauskaa, mitä enemmän pääsee tanssimaan :)
Kurssilla oli mielestäni ihmeellisen paljon ihmisiä, jos vertaa siihen, kuinka paljon ihmisiä yleensä on noilla Esakallion kursseilla ennen tansseja. Itse tansseissa taas oli tosi vähän ihmisiä. Mutta kuten jo monta kertaa on todistettu, laatu korvaa määrän! Näin pitkästä aikaa vanhoja tanssituttuja ja sain tanssia ihan huippujen viejien kanssa!
Esakalliolla oli tapahtunut joitakin muutoksia viime kesän jälkeen. Seinustoille oli tullut pehmustetut, alas laskettavat penkit (samanlaiset, kuin esimerkiksi Teeriharjulla). Niiden eteen oli jätetty kuitenkin yksi rivi vanhoja tuttuja puisia penkkejä. Mielestäni tämä oli tosi hyvä ratkaisu, koska edelleen oli paljon tilaa istua, mutta välillä saattoi mennä pehmustetulle penkille :D
Ja illan orkesterit. Minä pidän Kake Randelinista hurjan paljon! Olkoonkin, että hänellä ei ole lattareita juuri ollenkaan ja biisit ovat muutenkin todella bugg- ja slovaripainotteisia. Välillä ei oikein tiedä, mitä tanssilajia tässä nyt pitäisi tanssia. Yhtä kaikki, eilen bändi (Company) oli oikein hyvä, ja niin oli myös Randelin. Nasta pimu ja Tarja jäivät tanssimatta. Kirpaisi.
Esakallion juhlaorkesteri oli HYVÄ! Tykkäsin tosi paljon heidän ohjelmistostaan, ja solistit olivat myös hyviä. Siinä missä Randelin junttasi omaa bugg-settiään, EJO huolehti siitä, että tanssijat saivat monipuolista tanssimusiikkia, myös lattareita. Salsat jäivät väliin, mutta onneksi iltaan mahtui yhdet aivan ihanat rumbat! Jenkka tuli jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta polkkaa ja masurkkaa jäin kaipaamaan. Noh, ehkä sellaisina iltoina, kun toisena bändinä on ihan oikea tanssiorkesteri (ei siis Randelin), pääsee tanssimaan kaikkia kolmea :)
Se minua tietysti vähän epäilyttää, onko EJOlla aina samat biisit? Monet kanssatanssijat niin sanoivat. Täytyy myöntää, että jos EJO on jokaisena perjantaina Esakalliolla ja soittaa samat biisit, alkaa se varmasti jossain vaiheessa maistua puulta. Noh, sen näemme tulevaisuudessa. Tämän illan biisitarjontaan olin kuitenkin oikein tyytyväinen!
Olen muuten ehkä löytänyt sen oikean! Tanssikampauksen, nimittäin. Minulla on nyt kaksissa viime tansseissa ollut hiukset puoliksi kiinni, niin että suurin osa on vedetty ponnarille taakse ja loput ovat vapaina. Tämä hivenen linnanneitotyylinen kampaus on mielestäni paitsi kivannäköinen, myös pysyy hyvin päässä koko illan. Hiukan se on kyllä kuuma, eli jos luvassa on tanssi-ilta, jolloin pääsee todennäköisesti menemään jokaisen biisin, täytyy ehkä harkita uudelleen.
Toivottavasti kaikilla muillakin oli hyvä tanssi-ilta eilen! Tämä postaus nyt vähän venähti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea sen silti :) Tänään vuorossa Ämyriä ja Sinitaivasta pitkästä aikaa! Tämän illan jälkeen on myös blogissa luvassa jotain uutta, jääkäämme siis odottelemaan sitä ;) Ihanaa tanssiviikonlopun jatkoa kaikille lukijoille! <3
 |
| Uusi lempparituoksuni! Tältä tulen tuoksumaan varmaan kaikissa kesän tansseissa... |
Kurssilla oli mielestäni ihmeellisen paljon ihmisiä, jos vertaa siihen, kuinka paljon ihmisiä yleensä on noilla Esakallion kursseilla ennen tansseja. Itse tansseissa taas oli tosi vähän ihmisiä. Mutta kuten jo monta kertaa on todistettu, laatu korvaa määrän! Näin pitkästä aikaa vanhoja tanssituttuja ja sain tanssia ihan huippujen viejien kanssa!
Esakalliolla oli tapahtunut joitakin muutoksia viime kesän jälkeen. Seinustoille oli tullut pehmustetut, alas laskettavat penkit (samanlaiset, kuin esimerkiksi Teeriharjulla). Niiden eteen oli jätetty kuitenkin yksi rivi vanhoja tuttuja puisia penkkejä. Mielestäni tämä oli tosi hyvä ratkaisu, koska edelleen oli paljon tilaa istua, mutta välillä saattoi mennä pehmustetulle penkille :D
 |
| Lähdin tansseihin mustassa mekossa. Kaulassa lempparihelmet ja hiuksissa musta ja valkoinen hiuskukka. |
 |
| Tämän kuvan tarkoitushan on tietysti esitellä Esakallion vessaa, ei tanssiasua... :D |
Se minua tietysti vähän epäilyttää, onko EJOlla aina samat biisit? Monet kanssatanssijat niin sanoivat. Täytyy myöntää, että jos EJO on jokaisena perjantaina Esakalliolla ja soittaa samat biisit, alkaa se varmasti jossain vaiheessa maistua puulta. Noh, sen näemme tulevaisuudessa. Tämän illan biisitarjontaan olin kuitenkin oikein tyytyväinen!
 |
| Öiset maantiet tulevat tänä kesänä tosi tutuiksi! |
Toivottavasti kaikilla muillakin oli hyvä tanssi-ilta eilen! Tämä postaus nyt vähän venähti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea sen silti :) Tänään vuorossa Ämyriä ja Sinitaivasta pitkästä aikaa! Tämän illan jälkeen on myös blogissa luvassa jotain uutta, jääkäämme siis odottelemaan sitä ;) Ihanaa tanssiviikonlopun jatkoa kaikille lukijoille! <3
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Lähteäkö vai eikö lähteä?
Olen viimeiset kolme tuntia arponut, lähtisinkö tanssimaan vaiko en. Normaalitilanteessa olisin tietysti jo aikaa sitten päättänyt, että lähden, ja juoksentelisin innoissani ympäri huonettani huutaen "hii". Tänään minun ei kuitenkaan pitänyt mennä ollenkaan tansseihin, mutta vasta kun muut suunnitelmat peruuntuivat, alkoivat tanssit houkuttaa.
Viime viikon pettymys karvastelee (onko tuo edes sana?) vielä mielessä. Pelottaa lähteä lavalle, kun miettii, tuleeko tästä samanlainen floppi-ilta. Asiaa ei auta se, että Esakalliolla on tänään Kake Randelin, jota ainakin iso osa tanssijoista tuntuu välttelevän, koska musiikin monipuolisuus nyt on mitä on. Olen myös kuullut, etteivät ihmiset pahemmin innostu Esakallion juhlaorkesterista. Esakalliolla on kuulemma muutenkin ollut tosi vähän ihmisiä viime aikoina.
Mutta jestas sentään. Enhän minä olisi minä, jos en kuitenkin lähtisi tanssimaan. Huonoja iltoja voi olla aina, eikä yhden sellaisen takia todellakaan kannata heittää hanskoja tiskiin! Minähän menen tänään tanssimaan, enhän ole Esakalliolla vielä tänä vuonna ollutkaan. Ja pyhästi vannon, että istun siellä vähintään kahteentoista, vaikka mikä olisi :D Luovuttamaan ei enää lähdetä!
Tansseihin valmistautuminen on vain niin vaativaa! Suihkussakin pitäisi käydä. Okei, nyt ryhdistäydyn. Ehkä hii-mielentila näyttäytyy viimeistään sitten, kun istun autossa ajamassa ilta-auringossa kohti Someroa, Sinitaivas kaiuttimista soiden ja sormet naputellen tahdissa auton rattia.
Toivottavasti nähdään Esakalliolla! Minä olen se, jonka naama ja käsivarret helottavat kauniin kirkuvanpunaisina - ne vähän kärähtivät tänään töissä...
Viime viikon pettymys karvastelee (onko tuo edes sana?) vielä mielessä. Pelottaa lähteä lavalle, kun miettii, tuleeko tästä samanlainen floppi-ilta. Asiaa ei auta se, että Esakalliolla on tänään Kake Randelin, jota ainakin iso osa tanssijoista tuntuu välttelevän, koska musiikin monipuolisuus nyt on mitä on. Olen myös kuullut, etteivät ihmiset pahemmin innostu Esakallion juhlaorkesterista. Esakalliolla on kuulemma muutenkin ollut tosi vähän ihmisiä viime aikoina.
Mutta jestas sentään. Enhän minä olisi minä, jos en kuitenkin lähtisi tanssimaan. Huonoja iltoja voi olla aina, eikä yhden sellaisen takia todellakaan kannata heittää hanskoja tiskiin! Minähän menen tänään tanssimaan, enhän ole Esakalliolla vielä tänä vuonna ollutkaan. Ja pyhästi vannon, että istun siellä vähintään kahteentoista, vaikka mikä olisi :D Luovuttamaan ei enää lähdetä!
Tansseihin valmistautuminen on vain niin vaativaa! Suihkussakin pitäisi käydä. Okei, nyt ryhdistäydyn. Ehkä hii-mielentila näyttäytyy viimeistään sitten, kun istun autossa ajamassa ilta-auringossa kohti Someroa, Sinitaivas kaiuttimista soiden ja sormet naputellen tahdissa auton rattia.
Toivottavasti nähdään Esakalliolla! Minä olen se, jonka naama ja käsivarret helottavat kauniin kirkuvanpunaisina - ne vähän kärähtivät tänään töissä...
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
Musiikintulkinnan tärkeys
Mikä on tanssiessa tärkeintä? Se, että tanssi näyttää hyvältä vai se, että askeleet menevät yksiin tanssiparin kanssa? Mielestäni kaikkein tärkeintä on se, että kummallakin (tai kaikilla, jos vaikka tanssitaan kolmen kimpassa) on hauskaa ja tanssista jää kaikin puolin hyvä mieli.
On kuitenkin eräs asia, jonka puuttuminen saattaa pahimmassa tapauksessa pilata koko tanssin ja tehdä hauskuuden mahdottomaksi. Parhaimmassa tapauksessa taas tämä, joskus melko pieneltäkin tuntuva asia, tekee aivan tavallisesta tanssista jotakin aivan maagista ja johtaa sellaiseen flow-tilaan, että koko maailmassa ei ole ketään muita kuin minä ja tanssipari.
Tämä asia on musiikintulkinta. En nyt tarkoita sitä, että kaikissa kappaleissa pitäisi ruveta hirveästi taivuttelemaan jokaisessa hidastuksessa tai jos joku laulaa tuskasta, pitäisi alkaa vääntelehtiä tuskissaan tai muuta yhtä innovatiivista :D Mutta itse tykkään tanssiessani kuunnella musiikkia, sen voimakkuusvaihteluita, breikkejä, vivahde-eroja. Ja tietysti kappaleiden sanoja. On ihan mahtavaa, kun tanssi sopii soitettavaan kappaleeseen, ja kumpikin osapuoli elää tanssia ja kappaleen tarinaa. On ihan erilaista tanssia, kun voi eläytyä täysillä! Eläytyminen on vaikeaa, jos kappale on hidas, riipaiseva rakkaustarina ja mies lähtee hyppelyhumppailemaan... tai riippuu tietysti ihan tilanteesta :'D
Kaikista yksinkertaisimmillaan musiikintulkinta voi olla sitä, että kun musiikissa on tauko, pysäytetään myös tanssi. Pidemmälle vietynä musiikintulkintaan kuuluvat juurikin kaikki ihanat liikkeen koristelut, askelten venytykset ja joskus myös miehen tai naisen sooloiluosuudet (joita tosin pitää mielestäni viljellä varovasti, esimerkiksi minulta jos joku odottaa jotain spagaatteja tai jatkuvaa omien kuvioiden keksimistä, joutuu kyllä pettymään!). Nämä kun osuvat kohdilleen, niin tanssi tuntuu ihan mahtavalta!
Musiikintulkintaan kuuluu mielestäni myös tanssilajin valinta. Esimerkiksi Mahtava peräsin ja pulleat purjeet -humppa sisältää pari valssitahtia, ja minusta on hirveän hauskaa kun miehet vaihtavat siinä valssiksi :) Ja tietysti esimerkiksi monet Neljänsuoran kappaleet suorastaan huutavat sitä, että säkeistöt mennään foksina fiilistellen ja kertosäkeet joko buggina tai fuskuna. Valssikin on usein mukava mennä hitaana foksina. Tietyt jutut voi minusta kyllä jättää kokeilematta - jos jenkan tanssii salsana, jää siitä jotain olennaista pois (kyllä, olen kokeillut!). Silloin siihen ei saa salsan fiilistä, eikä tunnelma ole myöskään kovinkaan jenkkainen (tämän sanan johdin itse).
Useinhan tanssi menee niin, että aloite musiikintulkintajuttuihin tulee mieheltä. Minusta on kuitenkin hauskinta tanssia niin, että myös nainen saa joskus tehdä päätöksiä musiikintulkinnasta. Olen monesti tehnyt niin, että jos biisiin sopii jokin jippo, lähden itse vähän kokeilemaan, josko mies lähtisi mukaan. Välillä omat ideani eivät onnistu tai toimi, ja silloin saatetaan sekoilla hetki, että päästään takaisin rytmiin, mutta niitä sattuu. Sitten vain jatketaan (minä tietysti naama punaisena, kun olen kompastunut omaan nokkeluuteeni). On ihanaa, kun saa tanssia sellaisen miehen kanssa, joka lähtee mukaan fiilistelemään tai hassuttelemaan, eikä ainakaan suutu, vaikka minä joskus tanssisin vähän oman pääni mukaan. Kaikki eivät siitä pidä, ja sitten tulee pahoja silmäyksiä - ja lopputanssin tanssin kiltisti miehen määräämään tahtiin :)
Liika on tietysti liikaa. Koko ajan ei tarvitse olla pelleilemässä. Ja kuten jo mainitsin, musiikintulkinnan ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Välillä riittää jo se, kun katsoo toista syvälle silmiin oikeaan aikaan. Välillä voi tietysti heittäytyä teatraaliseksi, varsinkin jos tilaa on ja tanssipari on messissä :D Rohkeasti vain kokeilemaan uusia juttuja! Joskus menee pieleen tai breikki tulee väärään kohtaan, mutta siihenhän ei kukaan kuole.
Haluaisin tietysti kuulla myös lukijoideni asiantuntevia mielipiteitä. Kuinka tärkeää musiikintulkinta on, tai onko se ylipäänsä tärkeää? Mitä miehet ovat siitä mieltä, että myös nainen välillä tekee omiaan, pitääkö miehen määrätä vai sallitaanko naiselle myös tulkintamahdollisuuksia? Onko teillä jotain lempparimusiikintulkintajuttuja, joita mielellänne viljelette tanssiin kuin tanssiin?
On kuitenkin eräs asia, jonka puuttuminen saattaa pahimmassa tapauksessa pilata koko tanssin ja tehdä hauskuuden mahdottomaksi. Parhaimmassa tapauksessa taas tämä, joskus melko pieneltäkin tuntuva asia, tekee aivan tavallisesta tanssista jotakin aivan maagista ja johtaa sellaiseen flow-tilaan, että koko maailmassa ei ole ketään muita kuin minä ja tanssipari.
Tämä asia on musiikintulkinta. En nyt tarkoita sitä, että kaikissa kappaleissa pitäisi ruveta hirveästi taivuttelemaan jokaisessa hidastuksessa tai jos joku laulaa tuskasta, pitäisi alkaa vääntelehtiä tuskissaan tai muuta yhtä innovatiivista :D Mutta itse tykkään tanssiessani kuunnella musiikkia, sen voimakkuusvaihteluita, breikkejä, vivahde-eroja. Ja tietysti kappaleiden sanoja. On ihan mahtavaa, kun tanssi sopii soitettavaan kappaleeseen, ja kumpikin osapuoli elää tanssia ja kappaleen tarinaa. On ihan erilaista tanssia, kun voi eläytyä täysillä! Eläytyminen on vaikeaa, jos kappale on hidas, riipaiseva rakkaustarina ja mies lähtee hyppelyhumppailemaan... tai riippuu tietysti ihan tilanteesta :'D
Kaikista yksinkertaisimmillaan musiikintulkinta voi olla sitä, että kun musiikissa on tauko, pysäytetään myös tanssi. Pidemmälle vietynä musiikintulkintaan kuuluvat juurikin kaikki ihanat liikkeen koristelut, askelten venytykset ja joskus myös miehen tai naisen sooloiluosuudet (joita tosin pitää mielestäni viljellä varovasti, esimerkiksi minulta jos joku odottaa jotain spagaatteja tai jatkuvaa omien kuvioiden keksimistä, joutuu kyllä pettymään!). Nämä kun osuvat kohdilleen, niin tanssi tuntuu ihan mahtavalta!
Musiikintulkintaan kuuluu mielestäni myös tanssilajin valinta. Esimerkiksi Mahtava peräsin ja pulleat purjeet -humppa sisältää pari valssitahtia, ja minusta on hirveän hauskaa kun miehet vaihtavat siinä valssiksi :) Ja tietysti esimerkiksi monet Neljänsuoran kappaleet suorastaan huutavat sitä, että säkeistöt mennään foksina fiilistellen ja kertosäkeet joko buggina tai fuskuna. Valssikin on usein mukava mennä hitaana foksina. Tietyt jutut voi minusta kyllä jättää kokeilematta - jos jenkan tanssii salsana, jää siitä jotain olennaista pois (kyllä, olen kokeillut!). Silloin siihen ei saa salsan fiilistä, eikä tunnelma ole myöskään kovinkaan jenkkainen (tämän sanan johdin itse).
Useinhan tanssi menee niin, että aloite musiikintulkintajuttuihin tulee mieheltä. Minusta on kuitenkin hauskinta tanssia niin, että myös nainen saa joskus tehdä päätöksiä musiikintulkinnasta. Olen monesti tehnyt niin, että jos biisiin sopii jokin jippo, lähden itse vähän kokeilemaan, josko mies lähtisi mukaan. Välillä omat ideani eivät onnistu tai toimi, ja silloin saatetaan sekoilla hetki, että päästään takaisin rytmiin, mutta niitä sattuu. Sitten vain jatketaan (minä tietysti naama punaisena, kun olen kompastunut omaan nokkeluuteeni). On ihanaa, kun saa tanssia sellaisen miehen kanssa, joka lähtee mukaan fiilistelemään tai hassuttelemaan, eikä ainakaan suutu, vaikka minä joskus tanssisin vähän oman pääni mukaan. Kaikki eivät siitä pidä, ja sitten tulee pahoja silmäyksiä - ja lopputanssin tanssin kiltisti miehen määräämään tahtiin :)
Liika on tietysti liikaa. Koko ajan ei tarvitse olla pelleilemässä. Ja kuten jo mainitsin, musiikintulkinnan ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Välillä riittää jo se, kun katsoo toista syvälle silmiin oikeaan aikaan. Välillä voi tietysti heittäytyä teatraaliseksi, varsinkin jos tilaa on ja tanssipari on messissä :D Rohkeasti vain kokeilemaan uusia juttuja! Joskus menee pieleen tai breikki tulee väärään kohtaan, mutta siihenhän ei kukaan kuole.
Haluaisin tietysti kuulla myös lukijoideni asiantuntevia mielipiteitä. Kuinka tärkeää musiikintulkinta on, tai onko se ylipäänsä tärkeää? Mitä miehet ovat siitä mieltä, että myös nainen välillä tekee omiaan, pitääkö miehen määrätä vai sallitaanko naiselle myös tulkintamahdollisuuksia? Onko teillä jotain lempparimusiikintulkintajuttuja, joita mielellänne viljelette tanssiin kuin tanssiin?
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Ämyri 6.6.2015
Varoitus: luvassa katkeraa tilitystä!
Eh... Mitäköhän sitä eilisestä kertoisi. Mitä ylipäänsä voi kertoa tansseista, jotka kestivät minun osaltani vajaat kaksi tuntia? Taitaa tulla lyhyt postaus, kun ei ole edes kuvia!
Lähdin tosiaan aivan innoissani korkkaamaan kesälavakauden Ämyrille. Sääkin oli mitä mainioin, aurinkoinen, muttei kuitenkaan liian kuuma. Huudatin autossa Finlandersia ja Sinitaivasta ja matka tuntui menevän yhdessä hujauksessa.
Ämyrille saavuin kymmentä vaille kahdeksan - vain huomatakseni, että eihän minulla ole kukkaroa mukana. Ikinä en ole kukkaroa tansseihin lähtiessä unohtanut! Noh, sain asian järjestettyä - jälkeenpäin tosin mietin, että ehkä kukkaron unohtaminen oli jokin korkeamman tahon merkki siitä, että noihin tansseihin ei olisi kannattanut mennä :D
Sisälle mennessä tunnelma oli korkealla. Ämyri on niin ihana paikka! Mutta pikku hiljaa tunnelma lähti tasaiseen laskuun. Kyllähän orkesterit soittivat lattareita ja muutenkin hyviä biisejä, mutta ei niitä päässyt tanssimaan. Paikalla oli ehkä 20 miestä, hekin jo sangen kypsässä iässä olevia ja minun kanssani tanssineet tallustivat lähes poikkeuksetta foksia, kappaleeseen kuin kappaleeseen. Sanokaa minua nirppanokaksi, mutta kyllä minä tanssi-illalta vähän enemmän odotan kuin paria laahaavaa foksia puolen tunnin sisällä.
Kahdeksalta ajattelin, että okei, tanssit vasta alkoivat, ihmisiä tulee varmasti lisää. Yhdeksältä jo ihmettelin, että tässäkö kaikki tämän illan tanssijat ovat. Puoli kymmeneltä lopetin seisomisen hakurivissä ja istuin penkille murjottamaan. Varttia vaille kymmenen päätin, että nyt saa riittää. Ajoin pettyneenä kotiin ja menin nukkumaan.
Se on mainittava, että illan orkesterit - Teijo Suomi Orch ja Unelmavävyt - olivat tosi hyviä! Kuulin kummaltakin yhden setin, ja kyllä heiltä tosi hyvää tanssimusiikkia löytyi :) Ihan niin hyviä he eivät kuitenkaan olleet, että olisin jäänyt yksinäni paikalle fiilistelemään vain musiikkia.
Että sellainen ilta. Eilen harmitti ihan älyttömästi ja piti myös vääntää pienet itkut ennen nukkumaan menoa, mutta nyt jo naurattaa. Pitikin lähteä! :D Mutta eiköhän näitä iltoja väistämättä tule joskus eteen - tylsäksihän se kävisi jos jokainen ilta olisi paras ilta ikinä. Ämyri on paikkana niin kiva, että kyllä se minulta toisen mahdollisuuden saa - jos vaikka ensi viikolla kävisi kokeilemassa onneaan uudestaan...
Eh... Mitäköhän sitä eilisestä kertoisi. Mitä ylipäänsä voi kertoa tansseista, jotka kestivät minun osaltani vajaat kaksi tuntia? Taitaa tulla lyhyt postaus, kun ei ole edes kuvia!
Lähdin tosiaan aivan innoissani korkkaamaan kesälavakauden Ämyrille. Sääkin oli mitä mainioin, aurinkoinen, muttei kuitenkaan liian kuuma. Huudatin autossa Finlandersia ja Sinitaivasta ja matka tuntui menevän yhdessä hujauksessa.
Ämyrille saavuin kymmentä vaille kahdeksan - vain huomatakseni, että eihän minulla ole kukkaroa mukana. Ikinä en ole kukkaroa tansseihin lähtiessä unohtanut! Noh, sain asian järjestettyä - jälkeenpäin tosin mietin, että ehkä kukkaron unohtaminen oli jokin korkeamman tahon merkki siitä, että noihin tansseihin ei olisi kannattanut mennä :D
Sisälle mennessä tunnelma oli korkealla. Ämyri on niin ihana paikka! Mutta pikku hiljaa tunnelma lähti tasaiseen laskuun. Kyllähän orkesterit soittivat lattareita ja muutenkin hyviä biisejä, mutta ei niitä päässyt tanssimaan. Paikalla oli ehkä 20 miestä, hekin jo sangen kypsässä iässä olevia ja minun kanssani tanssineet tallustivat lähes poikkeuksetta foksia, kappaleeseen kuin kappaleeseen. Sanokaa minua nirppanokaksi, mutta kyllä minä tanssi-illalta vähän enemmän odotan kuin paria laahaavaa foksia puolen tunnin sisällä.
Kahdeksalta ajattelin, että okei, tanssit vasta alkoivat, ihmisiä tulee varmasti lisää. Yhdeksältä jo ihmettelin, että tässäkö kaikki tämän illan tanssijat ovat. Puoli kymmeneltä lopetin seisomisen hakurivissä ja istuin penkille murjottamaan. Varttia vaille kymmenen päätin, että nyt saa riittää. Ajoin pettyneenä kotiin ja menin nukkumaan.
Se on mainittava, että illan orkesterit - Teijo Suomi Orch ja Unelmavävyt - olivat tosi hyviä! Kuulin kummaltakin yhden setin, ja kyllä heiltä tosi hyvää tanssimusiikkia löytyi :) Ihan niin hyviä he eivät kuitenkaan olleet, että olisin jäänyt yksinäni paikalle fiilistelemään vain musiikkia.
Että sellainen ilta. Eilen harmitti ihan älyttömästi ja piti myös vääntää pienet itkut ennen nukkumaan menoa, mutta nyt jo naurattaa. Pitikin lähteä! :D Mutta eiköhän näitä iltoja väistämättä tule joskus eteen - tylsäksihän se kävisi jos jokainen ilta olisi paras ilta ikinä. Ämyri on paikkana niin kiva, että kyllä se minulta toisen mahdollisuuden saa - jos vaikka ensi viikolla kävisi kokeilemassa onneaan uudestaan...
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Biisivinkkejä?
Heips. Minä olen viime aikoina kuunnellut yhtä paljon musiikkia kuin ennenkin, mutta en ole löytänyt mitän uusia kappaleita. Samat biisit ovat soineet Spotifyssa huhtikuusta asti, ja nyt kaipaisinkin jotain uutta. Tämän vuoden euroviisubiisitkin alkavat tulla jo korvista ulos, vaikkei minusta ihan heti uskoisi... Olisiko lukijoillani antaa minulle jotain hyviä biisivinkkejä? Mitä kappaleita te olette viime aikoina kuluttaneet? Mieluiten tietysti otan vastaan tanssikappaleita, mutta kaikki käy!
Törmäsin pari päivää sitten Taikakuun uuteen sinkkuun Alle metrin päässä. Aivan ihana kappale! Niin hyväntuulinen ja vauhdikas. En malta odottaa, että pääsen kesällä katsomaan Taikakuuta ja vauhkoilemaan tuon biisin tahtiin! Tuleekohan heiltä jo kohta uusi levykin? :) Myös Neljänsuoran uusia biisejä on tullut kuunneltua, Kaksi kauneinta on ihan tosi nätti! Onkohan heiltäkin odotettavissa pian uutta levyä...?
Otan erittäin kiitollisena vastaan kaikki biisivinkit!
ps. Sehän on jo viikonloppu. Hauskoja tanssirientoja kaikille tanssi-ihmisille ja muillekin ihmisille! Lavoilla törmäillään ;)
Törmäsin pari päivää sitten Taikakuun uuteen sinkkuun Alle metrin päässä. Aivan ihana kappale! Niin hyväntuulinen ja vauhdikas. En malta odottaa, että pääsen kesällä katsomaan Taikakuuta ja vauhkoilemaan tuon biisin tahtiin! Tuleekohan heiltä jo kohta uusi levykin? :) Myös Neljänsuoran uusia biisejä on tullut kuunneltua, Kaksi kauneinta on ihan tosi nätti! Onkohan heiltäkin odotettavissa pian uutta levyä...?
Otan erittäin kiitollisena vastaan kaikki biisivinkit!
ps. Sehän on jo viikonloppu. Hauskoja tanssirientoja kaikille tanssi-ihmisille ja muillekin ihmisille! Lavoilla törmäillään ;)
torstai 4. kesäkuuta 2015
Tanhuhovi 3.6.2015
Ai että, miten hyvä ilta eilen oli! Lähdin tosiaan sillä mentaliteetillä, että tuskin pääsen tanssimaan. Tanssijoita olikin ihan todella vähän ja suurin osa porukasta minulle uppo-outoa. Hakurivejä ei varsinaisesti ollut eikä kukaan tuntunut oikein vaihtavan paria. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen olin jo alistunut kohtalooni - ei tanssia tänä iltana. Sitten kuitenkin paikalle saapui eräs tuttu pariskunta, ja pääsin kuin pääsinkin tanssimaan! Kiitokset hyvästä illasta kuuluvat siis isoksi osaksi iloiselle oranssihousuiselle miehelle ja hänen hurjan kauniille ja mukavalle vaimolleen <3 Kiitos!
Saavuin Tanhuhoville seitsemän aikaan, jolloin paikalla ei ollut vielä juurikaan ihmisiä. Ihmekös tuo, kun Sillanpään oli tarkoitus aloittaa vasta kymmeneltä. Ensimmäisen tunnin ajan saatiin "nauttia" levymusiikista - joka oli mielestäni täynnä ikivanhoja, tylsiä ja kuivia biisejä. Kaiken lisäksi biisit tulivat vielä yksittäisinä, niin että ensin saattoi tulla valssia ja sen parina sitten sambaa. En tiedä olivatko välilevyt bändin valitsemia vai lavan puolesta, mutta niiden valitsija olisi voinut miettiä valintojaan muutaman kerran...
Onneksi kahdeksalta lavalle nousi Men in black soittamaan pari settiä ennen Sillanpäätä. Tästä bändistä minä tykkään! Heillä on tosi kivoja tanssikappaleita, laulajat ovat pahuksen hyviä ja muutenkin heidän soittonsa kuulostaa hyvältä. Jos jotain voisi vielä lisätä, niin tyylikkäämmät esiintymisasut... :)
Sillanpäästä ei varmaan tarvitse edes sanoa mitään. Sillanpää on aina Sillanpää. Show alkoi tuttuun tapaan Liekeissä-introlla ja illan aikana saatiin kuulla kaikki hittikappaleet Satulinnasta (ai että minä rakastan sitä lattariversiota!) Gangnam stylen kautta Kuuleeko Eeroon. Oma tämän hetken lempparini on ehdottomasti It had better be tonight. Niin ja onhan Sinä ansaitset kultaa ehkä kauneimpia kappaleita mitä tiedän!
Eilisen jälkeen tanssiporukassa on käyty tiukkaa keskustelua aiheesta: Kuuluuko Sillanpää tanssilavoille vai ei? Minä kuulun niihin, jotka mielellään tanssivat Sillanpään tahtiin. Minusta on hirveän kiva, että noinkin iso stara käy myös tanssilavoilla ihastuttamassa tanssikansaa eikä keskity vain Olympiastadioneihin :D Sillanpäällä on hirveän paljon hyviä tanssikappaleita! Okei, onhan hänellä aika paljon kaikkia ei-niin-tanssillisia show-elementtejä, kuten hurjan pitkät välispiikit (mauttomine vitseineen) ja yleisön laulattaminen (voihan nyt herranjestas). Mutta antakaamme se Sillanpäälle anteeksi, sillä onhan hän nyt sentään...Sillanpää!
Okei, sekään ei välttämättä ole kamalan mukavaa, että Sillanpää esittää aina ihan mitä sattuu kappaleita peräkkäin - se sekoittaa hakujärjestelmän täysin, ja on myös vähän omituista tanssia saman parin kanssa ensin yksi salsa ja sitten yksi hidas. Tämän takia Sillanpää sopii tosi hyvin sellaisille, joilla on OMAT EVÄÄT MUKANA (Voi että miten inhoankaan tuota ilmaisua, se kuulostaa niin halvalta ja alentavalta. Minä en ainakaan ikinä aio olla kenenkään eväs, kiitos vaan!). Yksin liikkeellä olevalle voi olla vaikeaa päästä tanssimaan Sillanpään keikoilla, kun tanssijoita ei muutenkaan ole niin paljon vaan yleisö koostuu lähinnä fanittajista.
Silti. Minusta on hauskaa, että tanssilavoilla on joskus vähän jotain erilaista meininkiä. Ja Sillanpäällä on niin mahtavat biisit, että häntä menee mielellään ihan vain kuuntelemaankin - väliäkös sillä, pääseekö tanssimaan vai ei. Sillanpää NIIN KUULUU TANSSILAVOILLE.
Kaiken kaikkiaan minulla oli eilen hirveän hauskaa :) Tosin yksi miinus illassa oli rikollisen kallis hinta. Ensin sai pulittaa 23 euroa tanssilipusta ja sitten vielä 2 euroa narikasta! Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa - ja täytyy sanoa että kyllä eilen ehkä kuitenkin sai vastinetta rahoilleen!
Saavuin Tanhuhoville seitsemän aikaan, jolloin paikalla ei ollut vielä juurikaan ihmisiä. Ihmekös tuo, kun Sillanpään oli tarkoitus aloittaa vasta kymmeneltä. Ensimmäisen tunnin ajan saatiin "nauttia" levymusiikista - joka oli mielestäni täynnä ikivanhoja, tylsiä ja kuivia biisejä. Kaiken lisäksi biisit tulivat vielä yksittäisinä, niin että ensin saattoi tulla valssia ja sen parina sitten sambaa. En tiedä olivatko välilevyt bändin valitsemia vai lavan puolesta, mutta niiden valitsija olisi voinut miettiä valintojaan muutaman kerran...
Onneksi kahdeksalta lavalle nousi Men in black soittamaan pari settiä ennen Sillanpäätä. Tästä bändistä minä tykkään! Heillä on tosi kivoja tanssikappaleita, laulajat ovat pahuksen hyviä ja muutenkin heidän soittonsa kuulostaa hyvältä. Jos jotain voisi vielä lisätä, niin tyylikkäämmät esiintymisasut... :)
Sillanpäästä ei varmaan tarvitse edes sanoa mitään. Sillanpää on aina Sillanpää. Show alkoi tuttuun tapaan Liekeissä-introlla ja illan aikana saatiin kuulla kaikki hittikappaleet Satulinnasta (ai että minä rakastan sitä lattariversiota!) Gangnam stylen kautta Kuuleeko Eeroon. Oma tämän hetken lempparini on ehdottomasti It had better be tonight. Niin ja onhan Sinä ansaitset kultaa ehkä kauneimpia kappaleita mitä tiedän!
Eilisen jälkeen tanssiporukassa on käyty tiukkaa keskustelua aiheesta: Kuuluuko Sillanpää tanssilavoille vai ei? Minä kuulun niihin, jotka mielellään tanssivat Sillanpään tahtiin. Minusta on hirveän kiva, että noinkin iso stara käy myös tanssilavoilla ihastuttamassa tanssikansaa eikä keskity vain Olympiastadioneihin :D Sillanpäällä on hirveän paljon hyviä tanssikappaleita! Okei, onhan hänellä aika paljon kaikkia ei-niin-tanssillisia show-elementtejä, kuten hurjan pitkät välispiikit (mauttomine vitseineen) ja yleisön laulattaminen (voihan nyt herranjestas). Mutta antakaamme se Sillanpäälle anteeksi, sillä onhan hän nyt sentään...Sillanpää!
Okei, sekään ei välttämättä ole kamalan mukavaa, että Sillanpää esittää aina ihan mitä sattuu kappaleita peräkkäin - se sekoittaa hakujärjestelmän täysin, ja on myös vähän omituista tanssia saman parin kanssa ensin yksi salsa ja sitten yksi hidas. Tämän takia Sillanpää sopii tosi hyvin sellaisille, joilla on OMAT EVÄÄT MUKANA (Voi että miten inhoankaan tuota ilmaisua, se kuulostaa niin halvalta ja alentavalta. Minä en ainakaan ikinä aio olla kenenkään eväs, kiitos vaan!). Yksin liikkeellä olevalle voi olla vaikeaa päästä tanssimaan Sillanpään keikoilla, kun tanssijoita ei muutenkaan ole niin paljon vaan yleisö koostuu lähinnä fanittajista.
Silti. Minusta on hauskaa, että tanssilavoilla on joskus vähän jotain erilaista meininkiä. Ja Sillanpäällä on niin mahtavat biisit, että häntä menee mielellään ihan vain kuuntelemaankin - väliäkös sillä, pääseekö tanssimaan vai ei. Sillanpää NIIN KUULUU TANSSILAVOILLE.
Kaiken kaikkiaan minulla oli eilen hirveän hauskaa :) Tosin yksi miinus illassa oli rikollisen kallis hinta. Ensin sai pulittaa 23 euroa tanssilipusta ja sitten vielä 2 euroa narikasta! Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa - ja täytyy sanoa että kyllä eilen ehkä kuitenkin sai vastinetta rahoilleen!
Tanssi-illalle saatiin aurinkoinen, mutta hyvin tuulinen sää. Autokin tuntui matkalla oikein heiluvan tuulessa! :D
Lähdin fiksuna tyttönä farkuissa ja hiukset auki, koska "minulle tulee kuitenkin kylmä, kun joudun istumaan koko illan". Virhe! Parin bugg-vauhkoilun jälkeen oli niin kuuma, että hiukset oli pakko sitaista ponnarille...
...ja tanssien jälkeen kotiin lähti hikinen, mutta tanssi-iltaan erittäin tyytyväinen tanssijatyttönen! Yhden hujakoilla nukkumaan, ja kun herätyskello aamulla soi 5.15, minun oli pakko kysyä itseltäni: "Oliko tuo sen arvoista?"
Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. Ehdottomasti oli! <3
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Kauan kaivattu tanssihii
Nyt se on täällä. Nimittäin tuo ihana olotila ennen tansseja, kun tuntuu siltä että halkeaa kaikesta siitä innostuneisuudesta ja pienestä kutkuttavasta jännityksestä. Miettii, pääseeköhän sitä tanssimaan ja onkohan hiukset nyt hyvin ja olisiko sittenkin pitänyt laittaa se toinen mekko. Tätä olotilaa kutsutaan myös nimellä tanssihii.
Ja nyt on kyllä päällä ihan mieletön tanssihii, sillä pääsen tanssimaan ensimmäistä kertaa vapun jälkeen! Suuntana Tanhuhovi, Jari Sillanpään tahdittamana. Okei, tanssihiille ei välttämättä ole aihetta, sillä en usko että pääsen tänään tanssimaan. Todennäköisesti paikka on täynnä Sillanpään keski-ikäisiä naisfaneja ja satunnaisia pariskuntia eikä tanssijoille ole tilaa senkään vertaa. Mutta olen jo varautunut siihen - jos en pääse tanssimaan niin fiilistelen sitten Sillanpäätä, sillä viime kerrasta on jo aikaa! :)
Hauskaa tanssi-iltaa myös niille, jotka Särkälle tai muualle suuntaavat tänään. Jos joku Tanhulle eksyy niin tervetuloa hakemaan. Minä olen se joka virnuilee itsekseen kuin heikkopäinen ja saattaa myös pomppia paikallaan ja huutaa "hii" :D
Tanssihii tuo mukanaan myös aina yhtä iloiset vaatekriisit! Tänään kriisistä selvittiin jopa puolessa tunnissa - olen itsestäni aika ylpeä!
Ja nyt on kyllä päällä ihan mieletön tanssihii, sillä pääsen tanssimaan ensimmäistä kertaa vapun jälkeen! Suuntana Tanhuhovi, Jari Sillanpään tahdittamana. Okei, tanssihiille ei välttämättä ole aihetta, sillä en usko että pääsen tänään tanssimaan. Todennäköisesti paikka on täynnä Sillanpään keski-ikäisiä naisfaneja ja satunnaisia pariskuntia eikä tanssijoille ole tilaa senkään vertaa. Mutta olen jo varautunut siihen - jos en pääse tanssimaan niin fiilistelen sitten Sillanpäätä, sillä viime kerrasta on jo aikaa! :)
Hauskaa tanssi-iltaa myös niille, jotka Särkälle tai muualle suuntaavat tänään. Jos joku Tanhulle eksyy niin tervetuloa hakemaan. Minä olen se joka virnuilee itsekseen kuin heikkopäinen ja saattaa myös pomppia paikallaan ja huutaa "hii" :D
Tanssihii tuo mukanaan myös aina yhtä iloiset vaatekriisit! Tänään kriisistä selvittiin jopa puolessa tunnissa - olen itsestäni aika ylpeä!
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Huhti-toukokuun parhaat biisit
Koska viime kuukauden (lue: huhtikuun) listaus jäi sattuneista syistä välistä, saatte nyt hieman pidemmän listan huippubiisejä - sekä huhti- että toukokuulta!
Kristiina Wheeler - Annie and I Bugg tai mahdollisesti boogie woogiekin
Juha Tapio - Onnen tähdet Hidas foksi - tästä on muuten olemassa aivan ihana rumbaversio, jota Onnentähti mielestäni soittaa...
Taikakuu - Vaarallinen nainen Onkohan tämä jopa samba?
Syke - Lämmin hellä pehmoinen Bugg
Juho ja Mika - Tämä mies ei tanssi Ei varsinaisesti lavatanssikappale, mutta voisihan tähän vaikka buggia kokeilla!
Antti Raiski - Makeaa lötköfusku? Tai mahdollisesti vauhkoilu-bugg...
Johanna Kurkela - Rakkauslaulu Hidas fiilistely
Antti Tuisku - Hyökyaalto Bugg
Suvi Teräsniska - Elämän nälkä Kuka tätä soittaa... KinoJake? Noh, joka tapauksessa tähän versioon menisin luultavasti säkeistöt hitaana foksina fiilistellen ja kertosäkeet buggina.
PistePiste - Hetken maailma on tässä Jos et mitään muuta tästä listasta kuuntele, niin kuuntele tämä! Niin ihana biisi, ja sopisi mielestäni oikein hyvin esimerkiksi fuskuksi.
Mamba - Pieni lemmenleikki Fusku
Aki Sirkesalo - Mullonikäväsua En voi uskoa että tuo kappale oikeasti kirjoitetaan yhteen, mutta Spotify minulle suuressa viisaudessaan niin kertoi, joten pakkohan se on tännekin noin kirjoittaa. Joka tapauksessa bugg - äärimmäisen hyvä bugg!
Tuure Kilpeläinen - Yksinäisen miehen puku Sarjassamme Kilpeläisen jäätävän hyvät fuskubiisit... (kuten Hyvä paha ruma mies)
Antti Raiski - Angelle Bugg? Tai sitten hitaana fuskuna...
Eija Kantola - Oi Valentino Fusku - kertosäkeessä potkufuskutellen.
David Archuleta - Crush Jos menisin WCS:iä niin luultavasti tämä olisi siihen ihan täydellinen kappale. Koska en WCS:iä tanssi, niin tyydyn vain kuuntelemaan tätä kappaletta enkä edes yritä tanssia :D
Conchita Wurst - Rise like a phoenix Okei, vihasin tätä viime vuoden Viisuissa mutta niin siitä vain on tullut yksi lemppari-euroviisukappaleistani! Ja voisihan tähän tanssiakin - "hitaasti fiilistellen" on tanssilaji jälleen :)
Tom Jones - Thunderball Tätähän Markku Arokin esittää... Jostain syystä voisin nähdä tämän jopa rumbana!
Kaija Koo - Tuulten viemää Foksina varmaankin
Fun - Some nights Ei kai tähän voi tanssia? Noh, kaikkeahan voi mennä foksina jos vain mielikuvitus riittää!
Fun - We are young Tästä tulee niin mieleen viime kesä! Hidasta hössöstelyä voisi tähänkin koettaa. Tai sitten tämä on taas sitä WSC-osastoa...
Anne Mattila - Asfalttiviidakko Foksi. Tai voisi tätä bugginakin mennä.
PistePiste - Yksinkertaista Aivan ihana! Hidas fiilistelykappale
Robin - Paperilennokki Kehtaanko edes myöntää että kuuntelen tätä ihan fiiliksissä!? Taas WCS-osastoa :D
Robin - Onnellinen Hidas fiilistely
Tuomas Kauhanen ft. VäinöVäinö - Enkeli Fusku, vaikka räppiosuudet eivät mitään maailman tanssillisimpia olekaan.
Madonna ft. Justin Timberlake - 4 minutes Taas sellainen kappale, mikä ei välttämättä väänny tanssiin niin hyvin, ellei sitten puhuta taas siitä WCS:stä...
Johanna Kurkela - Sun särkyä anna mä en Hidas, herkkä fiilistely
Janna - Kaikki Hyvin Varmaankin foksina voisi mennä.
Elina Born & Stig Rästa - Goodbye to yesterday Yksi tämän vuoden Viisujen ykkösbiiseistä. Sen lisäksi että aivan ihana kappale (kuunnelkaa nyt tuota naisen ääntä! Ooämgee!), myös loistava bugg-fiilistelybiisi.
Il Volo - Grande Amore Tästä mainitsinkin jo pari postausta sitten, mutta mainitsenpa uudestaan, koska huh. Ei tälläisia kappaleita vain OLE. Ihana. Tämän kun pääsisi joskus menemään sillä "hidas fiilistely" -tyylillä niin aijai.
Nadav Guedj - Golden Boy :D Voiko tästä edes sanoa mitään... Ihan huippu! Menee ihan kivasti salsana, kunhan pääsee alun jälkeen vauhtiin.
Eric Saade - Girl from Sweden Tämä on osastoa "en edes yritä tanssia, vaan keskityn kuuntelemiseen"!
Måns Zelmerlöw - Heroes Kuten tämäkin.
Hasse Andersson - Guld och gröna skogar Fusku. Ai että tästä tulee ihana kesäfiilis! Voi kun pääsisi jo kesälavoille!
Siinäpä muutama uusi hyvä biisivinkki sellaisille, jotka biisivinkkejä kaipailevat :) Minä lasken jo päiviä seuraavaan tanssireissuun... Eikä tässä paljoa tarvitse laskeskellakaan, koska ylihuomennahan sitä pääsee jo lavalle! Tosin en elättele toiveita, että pääsisin Tanhuhovilla Jari Sillanpää -iltana tanssimaan, mutta onhan se jo jotain että pääsee tanssipaikalle fiilistelemään! Ja viimeistään viikonloppuna ensimmäistä kertaa kesälavalle tänä kesänä, ihanaa!
Kristiina Wheeler - Annie and I Bugg tai mahdollisesti boogie woogiekin
Juha Tapio - Onnen tähdet Hidas foksi - tästä on muuten olemassa aivan ihana rumbaversio, jota Onnentähti mielestäni soittaa...
Taikakuu - Vaarallinen nainen Onkohan tämä jopa samba?
Syke - Lämmin hellä pehmoinen Bugg
Juho ja Mika - Tämä mies ei tanssi Ei varsinaisesti lavatanssikappale, mutta voisihan tähän vaikka buggia kokeilla!
Antti Raiski - Makeaa lötköfusku? Tai mahdollisesti vauhkoilu-bugg...
Johanna Kurkela - Rakkauslaulu Hidas fiilistely
Antti Tuisku - Hyökyaalto Bugg
Suvi Teräsniska - Elämän nälkä Kuka tätä soittaa... KinoJake? Noh, joka tapauksessa tähän versioon menisin luultavasti säkeistöt hitaana foksina fiilistellen ja kertosäkeet buggina.
PistePiste - Hetken maailma on tässä Jos et mitään muuta tästä listasta kuuntele, niin kuuntele tämä! Niin ihana biisi, ja sopisi mielestäni oikein hyvin esimerkiksi fuskuksi.
Mamba - Pieni lemmenleikki Fusku
Aki Sirkesalo - Mullonikäväsua En voi uskoa että tuo kappale oikeasti kirjoitetaan yhteen, mutta Spotify minulle suuressa viisaudessaan niin kertoi, joten pakkohan se on tännekin noin kirjoittaa. Joka tapauksessa bugg - äärimmäisen hyvä bugg!
Tuure Kilpeläinen - Yksinäisen miehen puku Sarjassamme Kilpeläisen jäätävän hyvät fuskubiisit... (kuten Hyvä paha ruma mies)
Antti Raiski - Angelle Bugg? Tai sitten hitaana fuskuna...
Eija Kantola - Oi Valentino Fusku - kertosäkeessä potkufuskutellen.
David Archuleta - Crush Jos menisin WCS:iä niin luultavasti tämä olisi siihen ihan täydellinen kappale. Koska en WCS:iä tanssi, niin tyydyn vain kuuntelemaan tätä kappaletta enkä edes yritä tanssia :D
Conchita Wurst - Rise like a phoenix Okei, vihasin tätä viime vuoden Viisuissa mutta niin siitä vain on tullut yksi lemppari-euroviisukappaleistani! Ja voisihan tähän tanssiakin - "hitaasti fiilistellen" on tanssilaji jälleen :)
Tom Jones - Thunderball Tätähän Markku Arokin esittää... Jostain syystä voisin nähdä tämän jopa rumbana!
Kaija Koo - Tuulten viemää Foksina varmaankin
Fun - Some nights Ei kai tähän voi tanssia? Noh, kaikkeahan voi mennä foksina jos vain mielikuvitus riittää!
Fun - We are young Tästä tulee niin mieleen viime kesä! Hidasta hössöstelyä voisi tähänkin koettaa. Tai sitten tämä on taas sitä WSC-osastoa...
Anne Mattila - Asfalttiviidakko Foksi. Tai voisi tätä bugginakin mennä.
PistePiste - Yksinkertaista Aivan ihana! Hidas fiilistelykappale
Robin - Paperilennokki Kehtaanko edes myöntää että kuuntelen tätä ihan fiiliksissä!? Taas WCS-osastoa :D
Robin - Onnellinen Hidas fiilistely
Tuomas Kauhanen ft. VäinöVäinö - Enkeli Fusku, vaikka räppiosuudet eivät mitään maailman tanssillisimpia olekaan.
Madonna ft. Justin Timberlake - 4 minutes Taas sellainen kappale, mikä ei välttämättä väänny tanssiin niin hyvin, ellei sitten puhuta taas siitä WCS:stä...
Johanna Kurkela - Sun särkyä anna mä en Hidas, herkkä fiilistely
Janna - Kaikki Hyvin Varmaankin foksina voisi mennä.
Elina Born & Stig Rästa - Goodbye to yesterday Yksi tämän vuoden Viisujen ykkösbiiseistä. Sen lisäksi että aivan ihana kappale (kuunnelkaa nyt tuota naisen ääntä! Ooämgee!), myös loistava bugg-fiilistelybiisi.
Il Volo - Grande Amore Tästä mainitsinkin jo pari postausta sitten, mutta mainitsenpa uudestaan, koska huh. Ei tälläisia kappaleita vain OLE. Ihana. Tämän kun pääsisi joskus menemään sillä "hidas fiilistely" -tyylillä niin aijai.
Nadav Guedj - Golden Boy :D Voiko tästä edes sanoa mitään... Ihan huippu! Menee ihan kivasti salsana, kunhan pääsee alun jälkeen vauhtiin.
Eric Saade - Girl from Sweden Tämä on osastoa "en edes yritä tanssia, vaan keskityn kuuntelemiseen"!
Måns Zelmerlöw - Heroes Kuten tämäkin.
Hasse Andersson - Guld och gröna skogar Fusku. Ai että tästä tulee ihana kesäfiilis! Voi kun pääsisi jo kesälavoille!
Siinäpä muutama uusi hyvä biisivinkki sellaisille, jotka biisivinkkejä kaipailevat :) Minä lasken jo päiviä seuraavaan tanssireissuun... Eikä tässä paljoa tarvitse laskeskellakaan, koska ylihuomennahan sitä pääsee jo lavalle! Tosin en elättele toiveita, että pääsisin Tanhuhovilla Jari Sillanpää -iltana tanssimaan, mutta onhan se jo jotain että pääsee tanssipaikalle fiilistelemään! Ja viimeistään viikonloppuna ensimmäistä kertaa kesälavalle tänä kesänä, ihanaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)