Olin ihan älyttömän innoissani, kun pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Valasrantaan tanssimaan. Pienet innostuneet hyppelyt oli suoritettava jo parkkipaikalla. Innostus ei laantunut illan aikana kertaakaan, sillä koko ilta oli ihan hirmuisen onnistunut ja minulla oli todellakin paras ilta ikinä (tällä kertaa oli ihan oikeasti!).
Valasranta on ehkä kaikkein paras kesälava. On tosi mukavaa, kun pääsee tanssimaan omanikäistensä kanssa, ja Valasrannalla on aina tuttuja nuoria tanssijoita. Valasrannalla yleensä myös pääsee aina tanssimaan - eilen pidin vain pari biisiä taukoa, koska oli aivan pakko saada vettä :D Pidin myös siitä, miten naistenhaulla saattoi lauantaina jopa harkita muutaman hetken, ketä hakee - joillakin lavoilla naiset rynnivät niin aggressiivisesti hakemaan paria itselleen, ettei siinä ehdi edes silmiä räpäyttää. Okei, suoritin kyllä yhden aropupuhaun lauantaina, koska satuin juuri näkemään tuttuni ja hänet piti sitten sille biisille saada. Mutta en ainakaan huomannut että olisin survonut ketään alleni siinä samalla :D
Se Valasrannan tansseissa on jännä, että siellä tapahtuu tavallista enemmän törmäilyä. Eilen sain ainakin kymmenen kertaa jonkun jalasta varpailleni (ja astuin itsekin muutaman kerran), hyvin monta kertaa jonkun kyynärpään selkääni ja kerran myös otsaani. Onko Valasrannalla sitten vain aina niin paljon enemmän porukkaa kuin muualla (suhteessa lavan kokoon, sehän on aika pieni loppujen lopuksi), että törmäilyiltä ei voida välttyä? Tai sitten minulla on Valaksella aina niin hauskaa, että vauhkoilen normaalia enemmän --> normaalia enemmän törmäyksiä!
Musiikillisesti ilta oli onnistunut. Taikakuuta kuulin taas pitkästä aikaa, ja tykkään bändistä edelleen ihan mahdottoman paljon. Juha Metsäperä on ehdottomasti paikkansa lunastanut, ja kuuluu nyt mielestäni erottamattomana osana Taikakuuhun. Lempparibiisejä lauantai-iltana olivat Kanna mukanasi unelmaa, Sä oot kaunis, Piikkilankaa sekä Hiljainen on laulu rakkauden. Uusi ihana Alle metrin päässä tuli parikin kertaa, toisella kerralla viimeisenä encorena. Silloin menin sen buggina, oli kyllä hurjan nopea, mutta ehdottomasti hauskinta ikinä!
Jorma Kääriäinen (lauantaina taustallaan Yhden tähden orkesteri) on perushyvä esiintyjä. En lähtisi pelkästään häntä katsomaan, mutta Taikakuun kanssa oli ihan hyvä :) Hieman häiritsi se, etteivät biisit tulleet useinkaan pareina ja se sekoitti hakujärjestelmää, mutta Taikakuu teki sitten parhaansa paikkaillakseen parittomia kappaleita Kääriäisen lopettaessa settinsä. Onneksi Kääriäisellä ei tällä kertaa ollut mitään karmeaa glitterpaitaa.
Tutustuin kanssani tansseissa olleeseen ystävääni Sofiaan tänä keväänä. Hän on käynyt lavoilla ennenkin, mutta sanoi, ettei koskaan ole nähnyt minua tansseissa. Noh, tämän illan ja ensimmäisten yhteisten tanssiemme jälkeen kommentti kuului: "Olenhan mä sinut nähnyt tanssimassa! Muistan sun pepun!" Jaaha. Tanssinko minä siis jotenkin peppukeskeisesti? Mutta ehkä ihmiset tunnistaa sitten eri asioista - joku tunnetaan hiuksistaan, joku silmistään ja toiset pepustaan :D Kiitos Sofia tästä, ehdottomasti illan makeimmat naurut!
Paljon naurua. Paljon vanhoja ihania tanssituttuja. Muutamia uusia upeita tanssituttuja. Yksi lähentelevä selänsivelijäpappa. Ihan mahtavia hitaita ja vieläkin mahtavampia nopeita. Muutama kompastuminen omiin nokkeliin kuvioihin. Mustelmia. Kipeät jalat. Ihan henkeäsalpaavaa tanssin riemua. Näistä oli minun lauantai-iltani tehty.
Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli oikein ihana tanssiviikonloppu! Tämä postaus saattoi hivenen venähtää, mutta toivottavasti pystytte elämään asian kanssa!
 |
| Illan asuna yksi lempparimekoista :) |
 |
| Matka taittuu kohti Valasrantaa |
 |
| Väsyneen, mutta iltaansa erittäin tyytyväisen tanssijan yöpala |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti