Ruusulinna 30.12.2016

Huomenta! Täällä kirjoittelee varsin tyytyväinen (joskin hieman jalkakipuinen) tanssihiihelöitsijä. Eilen oli Ruusulinnassa ehdottomasti parhaat tanssit ikinä! Olin lähtenyt matkaan vailla mitään ennakko-odotuksia, koska en ollut Ruusulinnassa ollut pitkiin aikoihin, enkä ollut varma miten siellä pääsee tanssimaan.

Eivät ne ennakko-odotukset olisi mitenkään pahitteeksi olleet, sillä ne olisivat varmasti kaikki ylittyneet kirkkaasti. Olimme Ellin kanssa paikalla jo hyvissä ajoin, ja heti levyjen lähtiessä soimaan puoli kahdeksan jälkeen alkoi päästä tanssimaan ja hyvää tuuria jatkui koko illan. Ihmisiä oli paljon, muttei liian - koko ajan mahtui tanssimaan. Paikalla ei ollut ihan hirveästi omia tanssituttujani, mutta sitäkin enemmän mahtavia uusia tuttavuuksia. Pääsin tanssimaan tosi paljon hyviä nopeita ja jälleen kerran aivan ihanat salsat - Jonna, saanko varata sinut tästä lähtien jokaiseen salsaan hamaan tulevaisuuteen saakka!? :D Naistenhaut olivat melko kaoottisia (miehet katosivat silmänräpäyksessä), mutta tsemppasin itseäni hakemaan ahkerasti enkä jäänyt nurkkaan ujoilemaan kuin vain muutaman kerran.

Illan musiikkitarjonta oli huikea. Sinitaivasta en ollut päässyt pitkään aikaan kuulemaan (lasketaanko kaksi kuukautta pitkäksi ajaksi?), joten oli mahtavaa päästä heidän tahtiinsa tanssimaan. Uusia kappaleita en ohjelmistosta bongannut, mutta vanhat suosikkini jaksavat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Eilen fiilistelin erityisesti Tahdon tahdon -salsaa sekä ruotsinkielistä tulkintaa kappaleesta Kotiin luokse sun. 

Christa Huikko band oli uusi tuttavuus. Lavalla oli vain kolme soittajaa, mutta ihmeen hyvin he loihtivat musiikkia ilmoille - ilmeisesti osaltaan myös taustanauhojen turvin? Naislaulajalla (Christa Huikko itse) oli mukavan persoonallinen ääni, ja he olivat valinneet tosi hyviä kappaleita esitettävikseen. One day -slovarista en ollut aivan vakuuttunut, koska mielestäni se kuuluu niin kiinteästi Sinitaivaan ohjelmistoon, ettei sitä minkään muun bändin sopisi soittaa. 

Kaiken kaikkiaan aivan huikeat tanssit, ja kotiin sai kyllä lähteä erittäin tyytyväisenä ja väsyneenä - tai enhän minä minnekään kotiin lähtenyt, vaan tänne Ellin ja Tommin luokse viettämään uutta vuotta! Tänään, muutaman nakkipaketin ja muiden herkkujen jälkeen, tanssit jatkuvat Satulinnassa - minkäs muunkaan tahtiin kuin tietysti Sinitaivaan.

Aivan ihanaa uuden vuoden aattoa kaikille lukijoille! Pitäkää oikein hauskaa, olitte sitten tansseissa tai missä hyvänsä :) Ja muistakaapa huomenna kurkkia blogia, sillä vieraskynä-postaussarja lähtee käyntiin aamupäivällä!

Katsaus menneeseen tanssivuoteen

Koska vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja ensi vuoden tanssisuunnitelmat ovat jo valmiina (postaus täällä), on nyt aika suunnata katse vielä kerran taaksepäin ja listata tanssivuoden tähtihetket. Tanssivuotena 2016 oli melko lyhyt, sillä pääsin aloittamaan tanssimisen vasta kesäkuussa palattuani Espanjasta. Bloggaamiseen palasin vasta elokuun puolella. Siitä huolimatta tanssivuoteen on mahtunut aivan huikeita hetkiä, upeita uusia tuttavuuksia ja ennen kaikkea paljon tanssia!

Parhaat tanssit olivat varmaankin lokakuun ensimmäisen päivän tanssit Auran nuortentalolla - Sinitaivaan tahtiin tietysti. Myös Valasrannan tanssileirin iltatanssit olivat aivan mahtavia, erityisesti ensimmäisen lauantain tanssit sekä salsabileet. 

Parhaat treenit ovat olleet tietysti Joonas Piippolan lattaritreenit Valasrannan tanssileirillä - leiriltä mainittava myös Carlos Correan mahtava salsapäivä. On ollut myös hienoa löytää Sekahaun viikkotreenit. Alle 25-vuotiaiden treenit olivat tosi positiivinen yllätys, vaikkakin noissa treeneissä käyminen jäi syksyllä ajan puutteen vuoksi melko vähälle. 

Paras tanssileiri on helppo valita, sillä osallistuin vain yhdelle: Valasrannan tanssileirille. Luulen, että tämän vuoden leiri oli paras kaikista leireistä ikinä! Suuri kiitos siitä kuuluu ihanille uusille tanssituttavuuksille :)

Paras tanssilava onkin sitten hieman vaikeampi valinta. Esakallio oli tänä kesänä pettymys, enkä käynytkään siellä kuin kerran. Vai kaksi? Valasranta pysyy aina yhtenä kestosuosikkina, vaikka sinne pääseekin yleensä vain kerran kesässä tanssileirillä. Tänä vuonna pidemmän korren taitavat kuitenkin vetää talvilavat. Auran nuortentalolla on tullut vietettyä unohtumattomia iltoja (vaikkakin tapanintanssit olivat melkoinen katastrofi mutta hei, ei aina voi onnistua!). 

Tarvitseeko parasta tanssibändiä edes mainita? Se on tietysti edelleen Sinitaivas, ja heidän tansseissaan olen myös käynyt kaikkein uskollisimmin. Toki myös uusia hyviä bändejä on tullut vastaan, ja vanhoista suosikeista olen alkanut suosia yhä enemmän erityisesti Taikakuuta. 

Parhaaksi tanssilajiksi on asteikollani noussut salsa - onhan se toki keikkunut kärkisijoilla jo kauan aikaa, joten mistään uudesta suosikista ei ole kyse. Polkkainnostustani on hieman laimentanut se, etten ole päässyt Ellin kanssa pitkään aikaan polkalle - mutta tämä korjataan uudenvuodentansseissa, eikö? Myös uusia tanssilajeja on tullut kokeiltua, näistä mielenkiintoisimpana west coast swing ja karmivimpana kizomba.

Paras tanssivaate on aina ja ikuisesti kukkamekko. Farkuissa en ole oppinut tanssimaan tänäkään vuonna! :D Oma suosikkini on jo melko vanha vartalonmyötäinen kukkamekko. Tanssikenkinä toimivat yhä edelleen vanhat tutut Blochin kengät, jotka omistan mustina ja beigeinä. Mustat alkavat jo vedellä viimeisiään, samoin kuin hopeiset Bleyerit. Saa nähdä josko TanssiStartista tarttuisi matkaan uudet tanssikengät...

Mikähän voisi olla vuoden paras tanssibiisi? Sinitaivaan uusi Kaikkeuden kaunein on ehdottomasti yksi suosikeistani. Juha Tapion Jotain niin oikeaa taas ihastutti Valasrannan leirillä. Kaikkein parhaan biisin tittelin saattaa kuitenkin viedä Tuure Kilpeläisen Autiosaari, jonka tarkkanäköinen Hurma nappasi ohjelmistoonsa.

ps. Jestas miten järkytyin, kun etsin kuvia tähän postaukseen tämän vuoden julkaistuista kuvista. Eihän minulla ole melkein yhtään tanssikuvia blogissani! Asialle on ehdottomasti tehtävä jotain. Uudenvuodenlupaukseni olkoon, että ensi vuonna blogissani tullaan näkemään paljon enemmän tanssikuvia.

Auran nuortentalo 26.12.2016

Huh! Eilen sain todella tuntea nahoissani, mitä tarkoittavat "ruuhkatanssit". Lähdin Auraan tapanintansseihin, intoa ja odotusta täynnä. Olin tietysti varautunut siihen, että ihmisiä on todella paljon, mutta ihan en ollut osannut varautua siihen, että ihmisiä on niin paljon ettei pysty melkein edes kävelemään. Aurassa juhlistettiin myös nuortentalon 50-vuotista taivalta, joten ehkä myös kakkukahvit olivat houkutelleet paikalle ihmisiä. Neljänsuoran faneja oli tuttuun tapaan paikalla melkoinen joukko. 

Mielestäni kyllä tanssien järjestäjillä pitäisi olla joku raja siinä, miten paljon ihmisiä voi tanssipaikalle päästää. Lavalla oli paikoin aivan mahdotonta tanssia, koska koko ajan törmäsi toiseen pariin. Kun meni baarin puolelle hakemaan vettä ja vilvoittelemaan, meinasi pyörtyä hapen puutteeseen ja kuuman kosteaan tunkkaiseen ilmaan (lavan puolella oli sentään ilmastointi, vaikkei sekään paljoa auttanut). Vilvoittelusta ei tullut mitään, baarin puolella hikoili vielä enemmän kuin lavalla. Vettä sai jonottaa parin biisin verran. Minun piti mennä yhdessä vaiheessa jopa ulos hakemaan raitista ilmaa, koska ilma loppui sisältä - raittiin ilman sijaan sain tosin pelkästään kaikkien portailla tupakoivien tuottamat tupakansavut keuhkoihini.

Noh, jos tungosta ei ota huomioon, niin kyllähän tanssit olivat jopa melkein onnistuneet. Ihmisiä oli paljon, mutta välillä pääsi tanssimaankin, ja tanssittajat olivat hyviä - paikalla olivat aivan kaikki mahdolliset tanssitutut ja vieläpä uusiakin tuttavuuksia. Pääsin tanssimaan ihan huikeat jivet (jotka tosin mentiin bugg-henkisinä) ja salsat. Näin sellaisiakin vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt vuosiin.

Olin lähtenyt tansseihin osaksi Neljänsuoran takia. Neljänsuora on jo kauan ollut yksi suosikeistani (kun aloitin tanssimisen, ehdoton ykkössuosikki), enkä ollut nähnyt heitä pitkään aikaan. Petyin. Vuosi vuoden jälkeen Neljänsuora menee yhä enemmän ja enemmän bilebändin suuntaan. Lavan edessä nuokkuvat fanit kyllä huomioidaan (ei siinä sinänsä mitään väärää), mutta tanssijoiden toiveet jäävät vähälle huomiolle. Eilen he soittivat muunmuassa peräkkäin yhden fuskun ja yhden bugin. Lattareita tuli todella vähän. Uusi hitti - ainakin fanien hihkumisesta päätellen - Soittakaa Kuurankukkaa oli kyllä todella hyvä, mutta hieman vaikeaa oli hahmottaa, mitä siihen olisi pitänyt tanssia. Kyllä Neljänsuora on edelleen hyvä, ja vanhat suosikkibiisit toimivat. Voin lähteä heidän tansseihinsa uudelleenkin, mutta vain silloin jos toisella puolen lavaa soittaa heidän lisäkseen myös oikea tanssibändi.

Illan muut bändit olivatkin uusia tuttavuuksia. Aki Mäelle & 10tanssibandille menevät kyllä eilisillasta kaikki pisteet. Ihan huikeita biisejä, todella hyvä laulaja ja lavalla koko ajan hyvä meininki. Tyylikkäät asut. Aivan varmasti menen kuuntelemaan vielä uudestaankin! Maija Tenkanen Kulkukoirineen oli myös iloinen yllätys. Naisella oli aivan upea ääni, ja settilistalla oli uusia hauskoja sovituksia. Omat lempparini olivat ehdottomasti ABBAn Gimme gimme gimme ja Does your mother know.

Ilta olisi jatkunut poikkeuksellisesti puoli kahteen, mutta minä jouduin valitettavasti jättämään leikin kesken jo puoli yhdeltä, koska ihmisiä oli niin paljon ja hapenpuute aiheutti ikävää päänsärkyä. Tanssien aikana auto oli saanut mukavan räntäkuorrutteen ja alkumatkasta piti ajaa varovasti, mutta moottoritiellä pääsi sitten jo viilettämään täyttä vauhtia kotia kohti. Yksi tanssireissujen ehdottomista kohokohdista on ajaa yksin öistä moottoritietä ja soittaa tanssimusiikkia. Siitä nautin kovasti. 

Seuraavat tanssit häämöttävät jo ihan nurkan takana, sillä perjantaina ja lauantaina olisi tarkoitus ottaa uusi vuosi vastaan Sinitaivaan tansseissa. Huippua! :)

Vieraskynä: Minun tanssitarinani

Hii, hyvää tapaninpäivää kaikille lukijoille! :) Täällä on yksi äärimmäisen innostunut ja hiihelöitynyt bloggaaja. Tästä alkaa nimittäin uusi postaussarja blogissani; minun tanssitarinani -vieraskynäpostaussarja. Olen pyytänyt tanssikavereitani kirjoittamaan omista tanssikokemuksistaan ja siitä, mitä tanssi on antanut heille. Mahtavaa saada julkaista erilaisten ihmisten kirjoituksia; vieraskynäilijöitä on lähtenyt mukaan kaikenikäisiä ja kaikenlaisia. 

Iso kiitos kaikille kirjoittajille! <3 On aivan mahtavaa, että lähditte mukaan jakamaan ajatuksianne tanssimisesta! Toivottavasti te, lukijat, nautitte tästä postaussarjasta. Kommentteja saa luonnollisesti kirjoitella, hauskaa kuulla mitä olette tästä ideastani mieltä. Ja tietysti myös vieraskynäkirjoittajilta saa kysyä kysymyksiä heidän postauksistaan - vastaaminen on tosin heidän omalla vastuullaan :D

Heti ensi vuoden ensimmäisenä päivänä tulen julkaisemaan ensimmäisen vieraskynäpostauksen. Olkaa siis kuulolla! Ja nauttikaa tanssitarinoista :) Tapanintansseissa nähdään! 

Kohti tanssivuotta 2017

Tämä vuosi alkaa olla aika lailla ohi tanssitreenien osalta. Joululomalla (joka alkoi eilen Eurooppaoikeuden tentin jälkeen, jipii!) pääsen varmaankin muutamiin tansseihin, mutta niistä huolimatta katse alkaa jo kääntyä ensi vuoteen ja ensi vuoden tanssisuunnitelmiin.

Olen ollut todella tyytyväinen Sekahaun järjestämiin tanssitreeneihin. Keväällä aion jatkaa heidän tunneillaan - myös alle 15-vuotiaiden ilmaiset alkeistunnit jatkuvat, niihin ajattelin mennä harjoittelemaan viemistä aina kun vain ehdin. Erityisesti kädenalitansseja olisi todella hauska oppia viemään kunnolla! Harvemmin sitä tulee mitään tangoa tai valssia tanssittua tyttökavereiden kanssa, mutta esimerkiksi buggia, salsaa ja fuskua olisi mahtavaa osata viedä (siis muutenkin kuin yhden ainoan kuvion)!

Sekahaun tanssitreenien lisäksi huomasin, että myös Tanssikurssit järjestävät Turussa tanssitunteja viikottain (siis sama, joka järjestää tanssileirejä ja pyörittää Tanssipuotia). Olen erityisen innoissani siitä, että varsinkin haastavilla tunneilla on keväällä tosi kivoja lajeja, ja mahdollisuuksia on myös osallistua päiviin, joilla on neljä tuntia tanssittavana! Näille tunneille tulen varmasti osallistumaan, varsinkin kun tunnit järjestetään pyöräilymatkan päässä. Viime viikonloppuna sain vihdoin paikattua pyöräni ja vaihdettua siihen talvirenkaat, joten nyt kelpaa taas viipottaa treeneissä vähän pidemmänkin matkan päässä! :)

...Saa nähdä, miten kauan nämä suunnitelmat pitävät. Olen merkannut kalenteriini kevätkaudelle kaikki treenit, joihin haluaisin ehtiä. Joillakin viikoilla saattaa olla kolmena iltana yhteensä kahdeksan tuntia tanssia, joten voi olla, että kun kaiken tanssin keskellä pitäisi vielä opiskellakin, niin todellinen treenimäärä jää aika lailla pienemmäksi. Mutta aina voi suunnitella!

Iltatansseissa täytyy tietysti myös ehtiä käydä. Ainakin Teeriharjun tarjonta vaikuttaa melko lupaavalta tulevana keväänä! Auran ohjelmistoa ei ole keväälle vielä päivitetty, mutta se on niin lähellä, että pakkohan sinne on lähteä ainakin muutaman kerran. Muille talvilavoille minulla ei ole oikeastaan sen suurempaa hinkua - Satulinnan kierrän kaukaa ja V2:lle pääsee tanssimaan TanssiStartissa. Ehkä jos Tanhuhovissa tai Ruusulinnassa on hyviä esiintyjiä, saatan käydä niissäkin kevään aikana.

Tanssileirejä en ole vielä kovin paljon suunnitellut; TanssiStartti nyt tietysti on varma ja majoitus Hiitteenharjulta jo varattu. Valakselle on myös päästävä ainakin muutamaksi päiväksi! Myös Pääsiäisleiri houkuttelisi, mutta pitää katsoa, miten paljon kiirettä pitää keväällä opiskelujen kanssa. Toki myös Tangomarkkinat-tanssileiri voisi olla mielenkiintoinen uusi kokemus!

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että ensi vuosi tulee olemaan tanssin osalta aika huikea! <3

Miksi tanssit alkavat niin myöhään?

Otsikon kysymystä olemme joskus porukalla miettineet. 15-vuotiaana vasta tanssin aloittaneena sanoin, että "on paljon romanttisempaa, kun tanssit alkavat myöhään ja saa kipitellä lavalle pimeässä!" Nyt, muutama vuosi myöhemmin olen kuitenkin hieman eri mieltä. 

Nuorempana olin kova valvomaan (tämä kuulostaa siltä kuin kuvittelisin olevani 60-vuotias, mutta sanotaan nyt selvennykseksi, että "nuorempi" Heta on ehkä ikäluokkaa 15-17, tämä "vanhempi" Heta taas nykyinen 20-vuotias). Lukiossa saattoivat monesti arkenakin venyä illat pitkiksi, kun viestittelin kavereiden kanssa tai puuhastelin jotakin muuta, jonka koin niin tärkeäksi ettei se voinut odottaa seuraavaan päivään. Aamuisin oli vaikea herätä lyhyiden unien jälkeen, ja viikonloppuisin nukuin mielelläni pitkään. Tuohon vuorokausirytmiin kieltämättä sopi ihan hyvin, että tanssit alkoivat yhdeksältä ja loppuivat lähempänä kahta.

Nykyinen vuorokausirytmini on kuitenkin aivan toinen. Menen usein arkisin nukkumaan vähintään kymmeneltä - ehkä joskus nukkumaanmeno saattaa venyä, ja viikonloppuisin tulee usein valvottua pidempään. Arkisin herätyskello soi seitsemältä, ja viikonloppuisin herään yleensä samoihin aikoihin tai hieman myöhemmin.

Uuteen vuorokausirytmiini eivät tanssiajat kovin hyvin sovellu. Monesti käy niin, että rymyän tansseissa aivan viimeisille minuuteille saakka, ja sitten kun vielä ajan kotiin (tai mahdollisesti joku muu ajaa), nukkumaan pääsee ehkä kolmen aikoihin. Ja jos silti herää kahdeksalta, jäävät unet viiteen tuntiin - kun koen tarvitsevani vähintään kahdeksan. Saatan olla väsyneenä helposti kärttyisä enkä saa paljon asioita aikaan, joten siksi on inhottavaa pilata seuraava päivä vain sen takia, että tansseissa on niin kamalan hauskaa, ettei pois voi lähteä kahdeltatoista.

Miksi siis tanssit alkavat niin myöhään? Siksikö, että myös iltatyöläiset pääsevät vielä tansseihin töiden jälkeen? Vai siksi, että kesällä saataisin tanssia "romanttisessa" pimeässä ja hämärässä, kun pimeys saapuu vasta yhdeltätoista? 

En kannata sitä, että tanssit alkaisivat kolmelta ja loppuisivat kahdeksalta. Silloin tuntuisi siltä, että olisin menossa jollekin päiväkurssille enkä tansseihin. Mutta mitä jos tanssit alkaisivat vaikka seitsemältä, ja loppuisivat kahdeltatoista? Silloin kotona saattaisi tunnin tanssimatkalla olla jo yhdeltä, eikä seuraavana päivänä tarvitsisi olla niin kuollut. Kuudeltakin alkavat tanssit voisivat parhaimmillaan loppua jo kymmeneltä (riippuen siitä, kuinka kauan tanssit kestävät). Sitä paitsi, kun tanssit alkavat yhdeksältä, eikä alkuillasta ole mitään tekemistä, joutuu vain kärvistelemään monta tuntia ja odottamaan tanssien alkua. Minä lähtisin tansseihin mielelläni jo seitsemäksi!

Mitä mieltä te olette? Tulisko tanssien alkaa vähän aikaisemmin, niin nukkumaankin pääsisi aikaisemmin? Vai onko nykyinen keskimääräinen alkamisajankohta sopiva? Onko ketään, jonka mielestä tanssit alkavat nykyään LIIAN aikaisin? :D Eihän tämä loppujen lopuksi mikään iso ongelma ole - kyllä tanssiminen on mielestäni niin hauskaa, että tansseihin on päästävä, alkoivat ne sitten kolmelta, kymmeneltä tai mihin aikaan tahansa!

Ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille ja kanssatanssijoille <3 Tänä viikonloppuna pidän taukoa tanssimisesta mutta palaan parketille viimeistään ensi viikonloppuna!

Puoli vuosikymmentä tanssihiitä!

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, ajattelin ruotia fiiliksiäni tanssimisesta ja niistä viidestä viimeisestä vuodesta, jotka olen viettänyt parkettia kuluttaen ja tanssikenkiä kiillotellen.

Ennen lavatanssin aloittamista olin harrastanut monia muita tanssilajeja (lajikokeiluista voi lukea muunmuassa postauksista Miksi jämähtää vain yhteen lajiin? ja Tanssihistoriani). Elli alkoi käydä tansseissa minun ollessani 10, ja seurasin ihastuneena hänen menoaan ja päätin, että minustakin tulee lavatanssija. Omaksi suosikikseni nousivat pian Taivalkunta Beat ja Jani & Jetsetters - kun Elli kerran toi minulle tuliaisiksi tansseista ensin mainitun nimmarikortin, olin ikionnellinen!

Ensimmäiset tanssini tanssin Teeriharjulla 28.10.2011 (linkki kyseistä iltaa koskevaan postaukseen löytyy täältä) 15-vuotiaana. Olin jo kotona valmiiksi harjoitellut Ellin kanssa joitakin askelia, mutta tanssikursseilla en ollut ikinä käynyt - käytännössä en siis osannut juurikaan mitään. On hassua, miten silti kirjoitin päiväkirjaani: "Kyl mä ekaks kerraks osasin ihan hyvin!" En ollut muutenkaan kovin ujo - lähdin jo ensimmäisissä tansseissa reippaasti hakemaan miehiä naistenhaulla - naistenhaku-ujous kehittyi vasta myöhemmin. 

Vuonna 2012 en käynyt vielä ihan hirveän usein tansseissa. Lempibändikseni muodostui melko nopeasti Neljänsuora, ja myös Varjokuvasta pidin paljon. Kaikkein ensimmäiset kesätanssini tanssin Riutanharjulla vapun tienoilla. Sinitaivaan löysin juhannuksena 2012, kun he soittivat Ämyrillä, ja muistan kirjoittaneeni päiväkirjaani, että taisin löytää uuden lempibändin. 2012 olin myös ensimmäistä kertaa Esakallion tanssileirillä Ellin ja Tommin kanssa.

Vuosi 2013 toi myös mukanaan lisää tanssikursseja ja kävimme myös jälleen Esakallion tanssileirillä. Tanssibändilemppareita tuli soittolistoilleni lisää, tutustuin muunmuassa Finlandersiin, Hurmaan, Taikakuuhun... Ensimmäisenä lukiovuonna ei koulun eteen tarvinnut vielä suuremmin ponnistella, joten tanssille oli paljon aikaa. 

Vuosi 2014 oli eräänlainen tanssiharrastuksen tähtivuosi. Opin hirveän paljon uutta ja kävin todella paljon tansseissa - kesäkuussa sain ajokortin, mikä tarkoitti tietysti entistä enemmän tanssireissuja! :) Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen, ja ilahduin siitä, miten paljon positiivista palautetta se toi tullessaan. Esakallion tanssileirille en tuona vuonna ehtinyt, mutta sen sijaan kävin ensimmäistä kertaa TanssiStartissa sekä Valasrannan tanssileirillä. Muistan edelleen, miten hauska tuo kaikkein ensimmäinen Valaksen leiri oli, ja miten päätin mennä sinne jokaisena tulevanakin vuonna - tähän mennessä päätös on pitänyt. 

2015 alkuvuosi meni ylioppilaskirjoituksiin lukiessa. Keväällä pidin kahden kuukauden tauon tanssimisesta, koska luin pääsykokeisiin - ainoastaan vappuna kävin Sinitaivastansseissa. Vuoden tanssit olivat muutenkin melko Sinitaivaspainotteisia, ja lempparibändiä seurattiin joskus pidempienkin matkojen päähän. TanssiStartissa kävimme alkuvuodesta, ja Valaksella vietin muutaman päivän kesällä. Syyskuussa oli aika pakata matkalaukku ja suunnata au pair -seikkailulle Espanjaan. Tanssi ei luonnollisesti loppunut, vaan Espanjassa kävin monilla salsa- ja bachatatunneilla sekä salsabileissä - salsa vei sydämeni mennessään lopullisesti. Joululomalla Suomessa kävin myös tansseissa.

Alkuvuosi 2016 kului edelleen Espanjassa. Kesäkuussa tulin takaisin, ja heinäkuussa suuntasin Valasrannan tanssileirille - ensimmäistä kertaa oikeasti koko leirille, ainoastaan viimeisen lauantain iltatanssit jätin väliin. Luulen, että leiri oli tähän mennessä huikein kaikista tanssikokemuksistani! Syksyllä muutin Turkuun ja aloitin Sekahaun treeneissä käymisen. Riemuitsen siitä, että pääsen tanssitreeneihin vaikka monta kertaa viikossa, ja siitä, että Auran Nuortentalo on nykyään puolet lähempänä kuin ennen! En malta odottaa ensi kesää, kun voin vaikka pyöräillä Uittamolle tanssimaan - eihän sinne ole meiltä kuin kuutisen kilometriä.

Entäs tuleva vuosi 2017? Todennäköisesti se tuo tullessaan monia uusia tansseja ja monia hyviä treenejä - ja toivottavasti myös paljon kehitystä kaikissa lajeissa (ehkä jopa uusia lajeja). Vuosi lähtee tuttuun tapaan käyntiin TanssiStartilla - tietysti Ellin ja Tommin kanssa. Parhautta!

Niille, jotka eivät jaksaneet lukea koko postausta (siitä tulikin hieman pidempi kuin suunnittelin), voin tiivistää tärkeimmän: Tanssi oli maailman paras harrastus vuonna jo 2011, ja sitä se on ehdottomasti edelleen. Kiitokset näistä vuosista kuuluvat ennen kaikkea ihanille Ellille ja Tommille, jotka opettivat minut tanssimaan ja ovat jaksaneet kuunnella tanssihiihelöintiäni takapenkillä satojen tanssimatkakilometrien ajan, sekä tietysti kaikille ihanille tanssittajille ja tanssikavereille!

Yksi asia on varma: tämän tytön tanssihii ei lopu ikinä!

Teeriharju 2.12.2016

Reilu kuukausi sitten saavutin eräänlaisen etapin tanssiurallani. 28.10.2016 tuli nimittäin viisi vuotta tanssia täyteen (postauksen ensimmäisestä tanssi-illastani voi lukea täältä - huikeaa, että olen myös kirjoittanut tätä blogia puolet tuosta viidestä vuodesta!). On uskomatonta, että olen käynyt tansseissa jo niin kauan! Ajattelin kirjoitella jonkinlaista koontipostausta siitä, mitä nuo viisi vuotta ovat minulle antaneet, mutta nyt kuitenkin keskitytään eilisiltaan - minulla oli ehdottomasti paras ilta ikinä!

Heti alkuun pyydän tuhannesti anteeksi Teeriharjulta, sillä olin kehittänyt itselleni jonkinlaiset ennakkoluulot koko paikkaa kohtaan - olin kuullut, ettei siellä enää ole niin paljon tanssijoita kuin ennen, ja mietin jopa ennen lähtöä, kannattaako sinne lähteä ollenkaan. Ongelmani ratkaisivat eräät tanssikaverit, jotka olivat menossa - jos en pääsisi tanssimaan niin olisi minulla ainakin seuraa! 

Ajomatka tansseihin tuntui loputtoman pitkältä. En ole ajanut autoa pitkään aikaan, ja vielä vähemmän olen mennyt tansseihin yksin autolla. Sää oli melko huono ja välillä lunta pyrytti niin paljon että piti ajaa kävelyvauhtia - sain matkaan kulumaan melkein tunnin, vaikka teoriassa (lue: Google Mapsin mukaan) siihen pitäisi kulua neljäkymmentä minuuttia. Noh, lopulta näin edessäni Teeriharjun valot ja hyppelin innoissani autosta. Ehdin kuin ehdinkin ensimmäisille valsseille, sillä olin luonnollisesti varautunut siihen, että saan matkaan kulumaan melkein kaksinkertaisen ajan :D

Ihmisiä näytti alussa olevan melko vähän, mutta heitä tuli kuitenkin mukavasti lisää, ja täytyy sanoa että lopulta tanssijoita oli oikein sopivasti. Niin paljon, että koko ajan pääsi tanssimaan (en muista, milloin olisin viimeksi tanssinut niin paljon, taisin pitää kolme kappaleparia taukoa...), mutta kuitenkin niin vähän, että joukossa saattoi oikeasti tanssia eikä vain lipua massan mukana. Paikalla oli todella hyviä viejiä ja pääsin tanssimaan ihania lattareita ja monet vauhdikkaat buggit ja fuskut - puhumattakaan hitaista, sillä niitä bändit tuntuivat soittavan todella paljon. Ja mikä parasta, pääsin myös polkalle! Illan tähtihetki oli kuitenkin parhaat salsat ikinä Taikakuun tahtiin, kiitos Jonnalle niistä <3 Olet ehkä yksi parhaista salsaviejistä ikinä!

Illan bändeinä olivat tosiaan jo mainittu Taikakuu sekä Norolan Pojat. Ensiksi mainittu oli tuttuun tapaansa hirveän hyvä. On kumma, miten heidän parhaimpiin kappaleisiinsa ei ikinä kyllästy - en koskaan lakkaa rakastamasta kappaleita Hiljainen on laulu rakkauden, Saanko luvan ja ihana Mozart-sovitus. Myös uudemmat kappaleet, Sä oot kaunis ja Rouva Virtanen, jaksavat aina ihastuttaa. Norolan Pojat taas...noh. Alussa kyllä vaikutti että heillä on mukavan monipuolista ohjelmistoa, ja olivat he muutenkin ihan hyviä, mutta loppua kohden biisit muuttuivat aina vain vanhemmiksi ja tylsemmiksi. Kiusallista oli, ettei yleisö edes taputtanut heitä encorelle. Heille kuitenkin kiitokset muutamista hyvistä lattareista ja jenkasta!

Aiai, nyt on päällä kyllä aivan ennenkuulumaton tanssihii (vaikka jalat ovatkin kipeämmät kuin ikinä)! En malta odottaa, että pääsen yliopistosta joululomalle ja suuntaamaan tansseihin vaikka joka ilta! Toivottavasti kaikilla muillakin oli tosi ihana ilta eilen, olitte sitten jakamassa Teeriharjun tanssit kanssani tai jossakin muualla! <3

ps. eilen kuulin jo toisen kerran kommentin "sä oot varmaan kilpatanssija". Pitäisiköhän sitä alkaa harrastaa kilpatanssia...

Kaikki kehumaan kanssatanssijoita!

"Sä olet kilpatanssija, etkö olekin?"

Nuo sanat ovat pyörineet mielessäni viimeisen viikon ajan ja tuoneet yhä uudestaan ja uudestaan hymyn huulilleni. Eräs mukava naisihminen lausui ne minulle viime viikolla cha cha -tunnilla, ja sen jälkeen sama henkilö sanoi katsoneensa tanssiani ja että tanssin hänestä kauniisti ja tanssiani on mukava katsoa. Olin joutunut pitämään jälleen taukoa tanssimisesta (viime aikoina kouluhommat ovat vaatineet paljon aikaani ja siihen päälle vielä sairastin pienen vatsaflunssan ja viime viikolla suunnittelemani tanssi-ilta peruuntui kovan päkiäkivun takia), ja treeneihin palatessa oli ihanaa kuulla kehuja omasta tanssista.

Kehujen kuuleminen on tietysti aina mukavaa, ja monesti - aivan kuten tälläkin kerralla - kehut lämmittävät mieltä vielä monta päivää niiden kuulemisen jälkeenkin. Joskus saatan muistaa vielä vuosienkin päästä joitakin mukavia kommentteja, joita olen tansseissa kuullut. Ja silloin kun tanssi ei kulje niin hyvin kuin haluaisi, voi aina palata mielessään niihin hetkiin, jolloin tanssista on tullut hyvää palautetta ja huomata, että huonoista päivistä huolimatta on myös hyviä päiviä, joina tanssi sujuu ja myös näyttää hyvältä.

Haluaisinkin näin lähestyvän joulun kunniaksi haastaa kaikki kanssatanssijat kehumaan toisiaan! Kun seuraavan kerran jonkun kanssa tanssiessanne mietitte, että kylläpä hän vie pehmeästi tai seuraa kevyesti, hymyilee kauniisti tai on vaikkapa pukeutunut tosi nättiin mekkoon, niin sanokaa se ääneen. Pienikin positiivinen huomautus voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa koko tanssi-illan!

Ihanaa joulunodotuksen alkua kaikille lukijoille! :) Suunnataan yhdessä kohti positiivista ja kehujentäyteistä joulua! Perjantaina tanssipaikkanani on todennäköisesti tooodella pitkästä aikaa Teeriharju, joten siellä törmäillään! <3

Viemisen vaikeus

Oletko joskus ihmetellyt, miten jonkin kuvion vieminen voi olla miehille ihan uskomattoman vaikeaa? Tai harmitellut, miten mies ei anna käsiin kunnollista vastetta tai riuhtoo käsistä turhan voimakkaasti, aloittaa kuvion viennin niin myöhään, että et millään ehdi mukaan, sekoaa askeleissaan yrittäessään viedä uutta kuviota...? Minä myönnän ihmetelleeni kaikkia edellisiä, ja vielä monia muitakin asioita. Onhan se nyt kumma, ettei mies pysty hoitamaan hommaansa, vaikka hommana on vain viedä. 

Olen jo pitkän aikaa ajatellut, että haluaisin opetella myös viemään, jotta tansseissa voisi tanssia tyttökavereiden kanssa ellei miehiä ole riittävästi. Ajattelin, että vieminen myös varmasti tukisi omaa tanssia, kun osaisi asettua viejän asemaan ja tietäisi vähän, miltä mikäkin kuvio tai liike tanssiessa tuntuu. Muutamissa treeneissä viejän roolia kokeilleena voin nyt täydestä sydämestäni hävetä edellisessä kappaleessa mainitsemaani ihmettelyäni ja myöntää, että viejän rooli on vaikeampi kuin olisin koskaan kuvitellut.

Viejän rooli ei todellakaan ole "vain viedä". Hänhän on ikään kuin vastuussa koko tanssista ja sen onnistumisesta - jos nainen ei ymmärrä vientiä, hän voi syyttää siitä viejää, koska viejä ei ollut tarpeeksi selkeä, ja viejä ylläpitää myös tanssin pysymistä ryhmissä. Samaan aikaan pitäisi muistaa omat askeleet, huomioida naisen askeleet ja vieläpä miettiä, minkä kuvion aikoo viedä seuraavaksi! Minulle tarpeeksi olisi jo siinä että mietin omia askeleitani :D

Varmasti omaa haastettaan viejäksi oppimiseen tuo vielä se, että olen kaikki viisi tanssivuottani tottunut olemaan seuraajana. Jos tanssin tyttökavereiden kanssa, minä olen aina se, joka seuraa. Kun on aina vain keskittynyt laittamaan ajatukset pois päältä ja menemään juuri sinne, minne viejä vie, on tosi vaikeaa yhtäkkiä laittaa ne ajatukset takaisin päälle ja itse päättää, mitä haluaa tehdä. 

Opettavaista on myös huomata, että eivät ne mokat aina ole miehen vika. Joskus olen saattanut hieman närkästyä siitä, että miehet kommentoivat käsieni asentoa tai sanovat, että minun pitäisi antaa enemmän vastetta. Mutta vasta, kun itse kokeilee viejän roolia, huomaa että näissä kommenteissa on ehkä jotain perääkin. Naiset ovat vietävinä ihan tosi erilaisia - ei heitä kaikkia ole helppo viedä, toiset vastustavat vientiä ihan hirveästi ja toiset taas menevät kuvion jo ennen kuin ehdin viedä. Toisten kädet ovat niin jäykät, että vienti ei millään onnistu ja toiset taas pitävät kädet niin löysinä, ettei minkäänlaista vastetta saa muodostettua. Toiset taas menevät hirvittävän kevyesti ja hoksaavat viennin ihan pienestäkin vihjeestä. Ihan samalla tavalla kuin on erilaisia viejiä, on erilaisia seuraajia - ja jokaisen kanssa on opittava tanssimaan sinä lyhyenä aikana kun yhdessä tanssitaan.

Viemään opettelu on haastavaa, mutta ihan älyttömän palkitsevaa - sitä riemua, kun saa vietyä uuden kuvion ja seuraaja hymyilee tyytyväisenä, kun vein kuvion aivan oikein! Tällä hetkellä vielä pitää uhrata suuri osa ajattelukapasiteetista siihen, että tanssii miehen askelilla naisen askelten sijaan, eikä sekoa askelissa kun yrittää viedä kuvioita, mutta en malta odottaa että miehen askeleet automatisoituvat ja pystyn keskittymään tarkempaan hienosäätöön. Olen aika innoissani tästä uudesta opetteluprojektista!

ps. Käytin tekstissäni sekaisin termejä viejä, seuraaja, nainen ja mies. Silloin kun minä vien, luen itseni mieheksi, ja itse rinnastan seuraajat naisiksi ja viejät miehiksi - riippumatta siitä, mitä sukupuolta he todella ovat vai ovatko mitään. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut tästä mieltään :)

Auran nuortentalo 29.10.2016

Eilen oli taas pitkästä aikaa edessä tanssi-ilta, kun suuntasimme Ellin ja Tommin kanssa Auran nuortentalolle. Ihan huippua! Odotukset olivat korkealla, koska esiintyjinä olivat niinkin mahtavat bändit kuin Hurma ja Helminauha.

Saavuimme paikalle vähän kahdeksan jälkeen. Paikalla oli ihan mukavasti ihmisiä, enemmänkin olisi saanut toki olla - asia korjaantui viimeistään yhdeksän jälkeen, kun loputkin tanssijat olivat löytäneet tiensä paikalle. Yllätyin siitä, että sekä bändit että osa yleisöstä olivat panostaneet pukeutumiseensa halloween-hengessä. Itse en ole oikein koskaan päässyt mukaan halloween-perinteeseen, eikä minulle ollut tullut mieleenkään pukeutua tansseihin, mutta oli silti hauskaa katsella muiden asuja. 

Hurmaa en ollut kuullut pitkään aikaan. Laulusolistina Jarnoa sijaisti Pasi Vainionperä - tämä näkyi myös hieman ohjelmistossa, aivan kaikkia tuttuja kappaleita ei kuultu ja paljon oli mukana myös uusia kappaleita. Oikein paljon tykkäsin Hurmasta myös tällaisella kokoonpanolla, ja täytyy oikein erikseen kehua Vainionperän hienoa ääntä - en ollut häntä ennen kuullutkaan.

Helminauhan olen nähnyt monta kertaa, ja he ovat aina positiivinen yllätys. Tietysti aina voisi soittaa enemmän lattareita (mutta tämän kommentin voisin heittää jokaiselle bändille), mutta musiikki oli kuitenkin melko monipuolista ja biisit hyviä. Erityisesti mieleen jäi kappale On kivaa olla tyttö. Se on tosi hauska! Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että molemmat bändit soittivat suhteellisen paljon hitaita kappaleita. En tiedä onko tämä vain minun harhakuvitelmani vai oliko asia oikeasti näin... Vähän enemmän olisi ollut hauska päästä kunnolla jorailemaan! Illan paras hetki oli ehdottomasti tanssia Hurman soittaman Autiosaaren tahtiin ehkä parhaat salsat ikinä <3

Mitä tanssimaan pääsemiseen tulee, ilta oli oikein hyvä. Ihmisiä ei ollut ihan niin paljon kuin Aurassa yleensä (johtuneeko siitä, että Satulinnassa oli samaan aikaan käynnissä Halloween-leiri?), eikä naisylivoimakaan ollut merkittävä. Naisten hauilla lusmuilin joko rivin takana tai kahvion puolella enkä tehnyt montaakaan hakua. Ensi kerralla yritän ryhdistäytyä!

Tansseista lähtiessä huomasi todella, että talvi on tulossa - ulkona oli tosi kylmä! Se ei tosin haittaa ollenkaan, odotan jo innoissani talvea ja ensilunta ja ennen kaikkea joulua! 

Illan asuna oli uusi mekko - ensimmäistä kertaa päällä. Bongasin sen vähän aikaa sitten Turun Facebook-kirpparilta. Tosi hyvä ostos, erittäin mukava päällä ja tulee varmasti käyttöön myös tanssien ulkopuolella :)

Masurkka vai marsalkka?

Luvassa on nauruhermoja hivelevä postaus. Pyysin erästä ei-tanssivaa ystävääni kertomaan, mitä hänelle tulee mieleen eri tanssilajien nimistä (joista hän ei siis oikeasti tiennyt, miten niitä tanssitaan - ainakaan suurimmasta osasta). Itselläni oli kamalan hauskaa näitä lukiessani, toivottavasti tekin nautitte! :)

1. Valssi: Häävalssi. Tässä ehkä lasketaan yy kaa koo ja parin jalkojen pitäisi kai mennä jotenkin synkronoidusti.

2. Hidas valssi: No loogista, tämä on valssia, mutta hitaampaa…

3. Foksi: Tulee ensin mieleen vain yliopistoelämästä tuttu sana fuksi. Fuksit foksaa...

4. Fusku: Eikös tämä ole korttipeli? Fusku on kyllä muutenkin yleinen sana ja tarkoittaa fuskaamista eli kepulikonstien käyttöä. Jos fusku on kuitenkin joku tanssi, se voisi olla sellainen battle-tyylinen missä pitää jotenkin onnistua harhauttaman tanssipartneria.

5. Bugg: Bugi eli lagi eli tietokoneen tms. elektroniikan jumituskohtaus. Muutenkin bugg sanana on jotenkin kankea ja alkukantainen, voisi olla joku esi-ihmisten ensimmäinen sana: toinen sanoo ”ugh” ja toinen vastaa ”bugg”.

6. Jive: Tästä sanasta ensimmäinen mielikuva jostain syystä on USA:n lippu ja varsinkin ne tähdet. Myös tanssii tähtien kanssa -ohjelma on läsnä tässä sanassa.

7. West Coast swing: West coastin takia tulee mieleen jotenkin pahismeininki, koska west coast vs. east coast. Kai tämä tanssi on sitten tuolta alueelta peräisin ja tässä sitten keinutaan paljon.

8. Boogie Woogie: Ihanan hyväntuulinen sana! Ensimmäisenä tulee kyllä mieleen Fröbelin palikoiden laulu, jossa lauletaan jotain ”heei hoogieboogieboogie”(laulun nimestä ei mitään käsitystä, mutta tuli sitä paljon pienenä jorattua).  

9. Lindy hop: Miksi tämä tanssin nimi kuulostaa jotenkin likaiselta? Kun kaverini osti naamiaisasukaupasta saksalaisen perinneasun, jonka nimi oli ”Heidi ho”, niin Lindy Hop olisi voinut myös olla joku pikkutuhma mekko naamiaisasukaupassa.

10. Salsa: Mmm salsakastike sopii aina ihanasti tortilloihin ja nachoihin, kunhan ei ole liian tulista. Kerran tuli myös ostettua vahingossa savun makuista salsakastiketta, en voi suositella.

11. Bachata: Tämä sana voisi ehkä esiintyä takavuosien hittibiisissä ”Tacata” tai olla joku uusi versio siitä.

12. Cha cha: Miksi cha chasta tulee aina mieleen vain chihuahua ja jonkinlaiset mekot joista roikkuu hapsuja…?

13. Rumba: Rumba voisi olla leijonakuninkaasta tutun Timonin kaverin Bumban serkku. Rumbasta tulee myös mieleen jotenkin kaaos ja säätäminen.

14. Masurkka: Tämä voisi olla jokin sotatermi. Kenties jokin arvonimi marsalkan viereen? Tai jokin sotakoneen osa tai kranaatin toinen nimitys.

15. Polkka: Polkakarkit ovat ihan parhaita! Niissä on raikas piparminttuinen maku. Toinen mikä tulee mieleen on polka dots, eli vahvoja fiiliksiä 50/60-luvulle.

16. Jenkka: No mitäs muutakaan tästä voisi tulla mieleen kuin ah niin ihanat jenkkakahvat. Aina ne jaksaa roikkua mukana eikä niihin aina auta edes kiristävät aluspöksyt.

17. Samba: No tulee kyllä mieleen Rion karnevaalit ja hienot värikkäät höyhenkoristeiset asut. Paljon pillien vihellyksiä ja vilinää.

18. Humppa: Jotain mummojen ja pappojen hörinää. Humppa oli muodissa ehkä kivikaudella. Ei mitään käsitystä miten sitä tanssitaan, mutta tylsältä kuulostaa.

19. Kizomba: Kamikaze? Kauhean aggressiivinen sana eikä muutenkaan mikään hyväntuulinen. Kenties tanssinakin se on jotenkin härkätaistelua muistuttavaa säntäilyä.

Löytyikö suosikkitulkintoja? Oma suosikkini on ehdottomasti fusku, jossa pitää onnistua harhauttamaan tanssipartneria! :D