Puoli vuosikymmentä tanssihiitä!

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, ajattelin ruotia fiiliksiäni tanssimisesta ja niistä viidestä viimeisestä vuodesta, jotka olen viettänyt parkettia kuluttaen ja tanssikenkiä kiillotellen.

Ennen lavatanssin aloittamista olin harrastanut monia muita tanssilajeja (lajikokeiluista voi lukea muunmuassa postauksista Miksi jämähtää vain yhteen lajiin? ja Tanssihistoriani). Elli alkoi käydä tansseissa minun ollessani 10, ja seurasin ihastuneena hänen menoaan ja päätin, että minustakin tulee lavatanssija. Omaksi suosikikseni nousivat pian Taivalkunta Beat ja Jani & Jetsetters - kun Elli kerran toi minulle tuliaisiksi tansseista ensin mainitun nimmarikortin, olin ikionnellinen!

Ensimmäiset tanssini tanssin Teeriharjulla 28.10.2011 (linkki kyseistä iltaa koskevaan postaukseen löytyy täältä) 15-vuotiaana. Olin jo kotona valmiiksi harjoitellut Ellin kanssa joitakin askelia, mutta tanssikursseilla en ollut ikinä käynyt - käytännössä en siis osannut juurikaan mitään. On hassua, miten silti kirjoitin päiväkirjaani: "Kyl mä ekaks kerraks osasin ihan hyvin!" En ollut muutenkaan kovin ujo - lähdin jo ensimmäisissä tansseissa reippaasti hakemaan miehiä naistenhaulla - naistenhaku-ujous kehittyi vasta myöhemmin. 

Vuonna 2012 en käynyt vielä ihan hirveän usein tansseissa. Lempibändikseni muodostui melko nopeasti Neljänsuora, ja myös Varjokuvasta pidin paljon. Kaikkein ensimmäiset kesätanssini tanssin Riutanharjulla vapun tienoilla. Sinitaivaan löysin juhannuksena 2012, kun he soittivat Ämyrillä, ja muistan kirjoittaneeni päiväkirjaani, että taisin löytää uuden lempibändin. 2012 olin myös ensimmäistä kertaa Esakallion tanssileirillä Ellin ja Tommin kanssa.

Vuosi 2013 toi myös mukanaan lisää tanssikursseja ja kävimme myös jälleen Esakallion tanssileirillä. Tanssibändilemppareita tuli soittolistoilleni lisää, tutustuin muunmuassa Finlandersiin, Hurmaan, Taikakuuhun... Ensimmäisenä lukiovuonna ei koulun eteen tarvinnut vielä suuremmin ponnistella, joten tanssille oli paljon aikaa. 

Vuosi 2014 oli eräänlainen tanssiharrastuksen tähtivuosi. Opin hirveän paljon uutta ja kävin todella paljon tansseissa - kesäkuussa sain ajokortin, mikä tarkoitti tietysti entistä enemmän tanssireissuja! :) Aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen, ja ilahduin siitä, miten paljon positiivista palautetta se toi tullessaan. Esakallion tanssileirille en tuona vuonna ehtinyt, mutta sen sijaan kävin ensimmäistä kertaa TanssiStartissa sekä Valasrannan tanssileirillä. Muistan edelleen, miten hauska tuo kaikkein ensimmäinen Valaksen leiri oli, ja miten päätin mennä sinne jokaisena tulevanakin vuonna - tähän mennessä päätös on pitänyt. 

2015 alkuvuosi meni ylioppilaskirjoituksiin lukiessa. Keväällä pidin kahden kuukauden tauon tanssimisesta, koska luin pääsykokeisiin - ainoastaan vappuna kävin Sinitaivastansseissa. Vuoden tanssit olivat muutenkin melko Sinitaivaspainotteisia, ja lempparibändiä seurattiin joskus pidempienkin matkojen päähän. TanssiStartissa kävimme alkuvuodesta, ja Valaksella vietin muutaman päivän kesällä. Syyskuussa oli aika pakata matkalaukku ja suunnata au pair -seikkailulle Espanjaan. Tanssi ei luonnollisesti loppunut, vaan Espanjassa kävin monilla salsa- ja bachatatunneilla sekä salsabileissä - salsa vei sydämeni mennessään lopullisesti. Joululomalla Suomessa kävin myös tansseissa.

Alkuvuosi 2016 kului edelleen Espanjassa. Kesäkuussa tulin takaisin, ja heinäkuussa suuntasin Valasrannan tanssileirille - ensimmäistä kertaa oikeasti koko leirille, ainoastaan viimeisen lauantain iltatanssit jätin väliin. Luulen, että leiri oli tähän mennessä huikein kaikista tanssikokemuksistani! Syksyllä muutin Turkuun ja aloitin Sekahaun treeneissä käymisen. Riemuitsen siitä, että pääsen tanssitreeneihin vaikka monta kertaa viikossa, ja siitä, että Auran Nuortentalo on nykyään puolet lähempänä kuin ennen! En malta odottaa ensi kesää, kun voin vaikka pyöräillä Uittamolle tanssimaan - eihän sinne ole meiltä kuin kuutisen kilometriä.

Entäs tuleva vuosi 2017? Todennäköisesti se tuo tullessaan monia uusia tansseja ja monia hyviä treenejä - ja toivottavasti myös paljon kehitystä kaikissa lajeissa (ehkä jopa uusia lajeja). Vuosi lähtee tuttuun tapaan käyntiin TanssiStartilla - tietysti Ellin ja Tommin kanssa. Parhautta!

Niille, jotka eivät jaksaneet lukea koko postausta (siitä tulikin hieman pidempi kuin suunnittelin), voin tiivistää tärkeimmän: Tanssi oli maailman paras harrastus vuonna jo 2011, ja sitä se on ehdottomasti edelleen. Kiitokset näistä vuosista kuuluvat ennen kaikkea ihanille Ellille ja Tommille, jotka opettivat minut tanssimaan ja ovat jaksaneet kuunnella tanssihiihelöintiäni takapenkillä satojen tanssimatkakilometrien ajan, sekä tietysti kaikille ihanille tanssittajille ja tanssikavereille!

Yksi asia on varma: tämän tytön tanssihii ei lopu ikinä!