Cha cha

Cha cha on yksi ehdottomista lattarilemppareista! Cha cha oli todennäköisesti ensimmäinen lattaritanssi, minkä opin. Perusaskeleen opin jo yksilölattaritunneilla, joten sen jälkeen oli helppo lähteä tanssimaan parin kanssa.

Rakastan sitä rytmiä! Cha cha kuuluu niihin lattareihin, joissa saa pistää parastaan ja elää ihan täysillä sitä tanssia (paitsi että en ole vielä törmännyt lattaritanssiin, jossa niin EI voisi tehdä... :D). Siinä voi myös tehdä käsillä kaikkia hienoja juttuja sikäli kun kädet ovat vapaina, esim. huiskuissa ja muissa.

Lempparilattarini on ehdottomasti Marc Anthonyn Dimelo, jonka löysin selatessani yhden kaverin iPodia. Hauskimmat muistot tästä kappaleesta ovat viime talvelta: Ennen Wanhojen treenejä popitin kyseistä biisiä täysillä koulumme liikuntasalissa ja pistelin menemään cha chan askelia - tietysti ihan täydellä fiiliksellä :D Sitä säikähdyksen määrää, kun muut luokkalaiset tulivat huomaamattani saliin ja katsoivat minua erittäin hämmentyneinä...

Kaikki ovat varmaan kuulleet Pussycat dollsien legendaarisen Swayn. Itse pidän ehkä vielä enemmän Michael Bublén versiosta, vaikka se ei ihan niin tanssittava olekaan... Jari Sillanpäällä on hieno suomenkielinen sovitus kyseisestä kappaleesta, Keinu kanssani nimeltään!

Ja sitten niihin suomalaisiin cha cha -biiseihin... Nekin ovat kyllä ihania nimittäin! Aikaisemmin jo mainitsin, että Sinitaivaan Pasma laulaa ihanaa Sinä minussa -kappaletta. Alkuperäinen versio on Antti Raiskin.

Ja sitten on Kilpeläisen ihana Ystävänpäivä. Ihanat sanat, tosi hyvä rytmi ja melodia ja muutenkin kaikki kohdallaan! (:

Sinitaivaan vanhemmasta tuotannosta löytyy tosi huikea cha cha, Hetki aikaa. Sitä ei löytynyt Youtubesta, mutta mainitsen kuitenkin, sen verran ihana kappale on kyseessä! :D



Valssi

Olen ehkä omituinen, mutta mielestäni nopea valssi on ehdottomasti yksi vaikeimmista tansseista! Askel nyt ei päätä huimaa haastavuudellaan, mutta se on vaikea tanssia yhteen toisen kanssa. Monesti tuntuu, että omat askeleet menevät lähinnä "töks-töks-töks", sen sijaan että liitelisi lattian poikki. Ja kun alkaa miettiä asiaa, tökkii vielä enemmän! Joskus sitten kuitenkin sattuu onnistumaan niin että valssi tuntuu juuri siltä liitelyltä, ja tuntee olonsa prinsessaksi (:

Elämäni parhaat nopeat valssit olen tanssinut Wanhojentansseissani (ylläni ollut prinsessamekko ei ainakaan vähentänyt sitä prinsessafiilistä...! :D), missä viimeiseen valssiin sai hakea yleisöstä jonkun tanssimaan - kiitos vain asianosaiselle! (;

Valssimusiikki on ihanaa! Ehdoton lempivalssini Neljänsuoran Täävalssi.

Mutta löytyyhän niitä muitakin ihania valsseja, kuten seuraavat:

Matti ja Teppo - Minä rakastan sua

Janne Raappana - Kaksi onnellista

Taikakuun edellisellä levyllä (siis sillä, joka viime kesänä ilmestyi) on myös aivan ihana valssi, Onnellinen. Siinä on aivan ihanat sanat, ja muutenkin aivan ihana fiilis! Jostain syystä minä pidän enemmän sellaisista haikeista, mollivoittoisista valsseista, kuin niistä kaikkein iloisimmista (:

Enrique Igelsias - You're my number one

  

Riemastuin ihan älyttömästi, kun tajusin, että yksi Enrin kauneimmista kappaleista on valssi! Tämähän sopisi vaikka häävalssiksi! Tosin olen kyllä jo melkein päättänyt, että minun häissäni soi ensimmäisenä mainittu Neljänsuoran valssi (:

Kaipuu tanssilattialle

Pehmeä tuuli suutelee nilkkoja

saa hameenhelman lepattamaan

samaan tahtiin kanssa sydämen

Sydämen, joka palaa halusta

kolhuiselle parketille, käsivarsillesi

Tango, rumba, samantekevää

haluan vain taas tuntea tanssin

kaikin aistein, jokaisella solullani

Olla osa rytmiä, sulaa siihen

 

Keskellä vehmaiden viljapeltojen

välkkyvän veden rannassa

siellä, missä väliä on vain seuraavilla askelilla

missä ei tunneta muuta lakia kuin

"Saanko luvan?"

Maailma menettää merkityksensä

ainoastaan sinä ja minä

omassa todellisuudessamme pyörähdellen

Vartalosi vasten omaani, kätesi kädessäni

hengitän tuoksuasi, painaudun vasten rintaasi

 

Jossain kaukana, toisessa maailmassa

kello lyö kahtatoista

Kesäyön maaginen hetki

niin kaunis ja vapaa että pelottaa

Sydämessä maailman kaunein melodia

kuin juovuttava viini, haihduttaa murheen

ja on vain hetki tässä ja nyt

Kunpa se kestäisi ikuisesti

eikä tarvitsisi palata arkeen - koskaan.

 
ps. Onhan kaikki muistaneet käydä äänestämässä? (;

Salsa

Minä pidän ihan hirveän paljon lattaritansseista. Lattarimusiikki on ihanaa! Tällä hetkellä lattarilempparini on ehdottomasti salsa (tosin on huomattava, että suosikkini vaihtuvat aika tiuhaan tahtiin...). 

Rakastan sitä fiilistä, kun tanssii salsaa ihan täysillä! Siinä saa käyttää koko vartaloa, ja rakastan myös kaikkia kuvioita, kun saa pyörähdellä nopeasti tai tepastella naisellisesti - ja aina tulee uusia kuvioita vastaan, kun niitä on niin hirveän palojn (: Minulle oli kyllä alussa suuri haaste se, että käsien pitää olla eri tavalla kuin esimerkiksi buggia ja fuskua tanssiessa - miehen on vaikea tehdä kuvioita, jos naisen kädet ovat kovin jäykät. Tästä aiheesta koin eräänlaisen valaistumisen alkuvuodesta salsatunnilla :D

Ensimmäisen kerran tutustuin salsaan vuonna 2012, Esakallion tanssileirillä, tämän kappaleen myötä:

Sonora Carruseles - Micaela

Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta vähän "aidommasta" salsakappaleesta, joita harvemmin täällä Suomessa kuulee lavatansseissa. Mutta helmikuussa Barcelonassa salsabileissä musiikki oli jotakuinkin tällaista. Ai että siellä oli kyllä hauskaa - kokemus, joka on ehdottomasti päästävä kokemaan uudestaan (;

Ricky Martin - La bomba
Celia Cruz -La vida es un carnaval
Thalia - Mujer latina
Los Jefes - Yo te prometo

Tykkään ihan hirveästi myös suomalaisista salsabiiseistä. Niissä on vähän erilainen tunnelma kuin näissä yllä mainituissa, mutta silti niistä tulee ihan samanlainen salsafiilis (:

Finlanders - Taas tässä kävi näin

Sinitaivas - Eturivin tytöt

Sinitaivaan uuden levyn Pitkä päätyyn on ehdottomasti paras salsabiisi, mitä olen ikinä kuullut! Sitä ei löytynyt youtubesta, joten en voinut sitä tänne liittää. Samoin Martti Metsäkedon yhtyeellä on ihana salsaversio kappaleesta Heilini sinisistä silmistä. 

Kaiken kaikkiaan salsaa tanssitaan aika vähän lavoilla, ja sitä myös soitetaan aika vähän. Sen takia on aina yhtä juhlaa, kun pääsee tanssimaan salsaa (:

Sinitaivas - kaikkien aikojen ykkösbändi

Näin Sinitaivaan ensimmäistä kertaa juhannuksena 2012. He olivat Ämyrillä juhannuspäivänä. Se oli myös ensimmäinen kertani Ämyrillä, ja muistan, että ilta oli ehkä elämäni parhaita tanssi-iltoja. Ja kiitos siitä kuuluu osaksi tietysti myös huippubändille, joka tällä hetkellä on ehdoton ykkössuosikkini ja kiistatta Suomen paras tanssibändi.

Miksi sitten juuri Sinitaivas? Mikä tekee tästä bändistä niin ainutlaatuisen? Monikin seikka. Ensimmäisenä on ehkä se fiilis, jonka he onnistuvat välittämään. Kaikki heidän tekemisensä tuntuu lähtevän ilon kautta, ja heillä itsellään tuntuu olevan niin hauskaa lavalla, että se iloisuus tarttuu aivan välttämättä. 

Toinen asia on tietysti soittotaito. Jokainen bändin jäsen osaa hommansa, ja olen aina rakastanut erityisesti Sinitaivaan taustastemmalaulua. Se on jotain ihan täydellistä! Stemmalaulun lisäksi löytyy Sinitaivaasta Juhiksen lisäksi myös muita taitavia solisteja - Jarnon Sinä minussa on ehkä ihaninta mitä tiedän, ja Jukan bravuuri Mynämäki-humppa on aivan huippu! 

Sen lisäksi, että pojat soittavat hyvin, he soittavat myös monipuolisesti. Illan aikana tulee varmasti jokaiselle jotain, ja harvoin jää polkat ja masurkatkaan soittamatta. Ohjelmistosta löytyy perinteisempää tanssimusiikkia, mutta myös modernimpaa iskelmää. Taitavasti nappailtu muiltakin artisteilta helmiä, ja hiottu ne sitten timanteiksi. Kaikki on kuin tehty tanssittavaksi (pojat ovat todistetusti myös todella hyviä tanssijoita, tämä varmaan auttaa myös siinä että he osaavat soittaa tanssittavaa musiikkia), mutta silti heidän musiikkinsa sopii myös ihan vain kuunneltavaksikin (: Joskus tansseissa melkein harmittaa kun haluaisi samaan aikaan tanssia ja mennä fanittelemaan!

Iso plussa ovat esiintymisasut. Heillä on kaikilla aina yhtenäiset, äärimmäisen tyylikkäät asut. Eihän sillä tietenkään ole mitään väliä, mitä soittajilla on yllään, mutta minusta on hauskaa kun bändi panostaa tähänkin puoleen.

Seuraavassa muutamia omia lemppareitani, vaikka niiden valitseminen onkin todella vaikeaa, kaikkien niiden huippujen joukosta:

Lempparislovarit: Ikuisuus aamuun, Vastasyntyneet, Kun paljon antaa
Lempparifusku: Alle mun sateenvarjon, Kun kellohame heilahtaa, Kesäyö
Lempparibugg: Rio Grande, Child’s anthem
Lempparitango: Jalokivi, Granada
Lempparivalssi: When winter comes
Lempparihumppa: Mynämäki-humppa (tässä tosin mainittava myös Raatteentie ja Tikkakosken mannekiinit!)
Lempparilattarit: Eturivin tytöt, Hetki aikaa, Pitkä päätyyn, Sinä minussa

Kaikkien aikojen paras biisi on kuitenkin Miljoonan markan pakarat! Tämä väite ei kaipaa muita perusteluja, kuin että kuunnelkaa ihmeessä niin tiedätte mistä puhun :D

Tänä keväältä pojilta ilmestyi uusi levy, neljäs sellainen. Kokoonpano muuttui aika pian sen jälkeen, ja nykyään puhaltimia hoitelee Tommi ja kitaroita (nimenomaan monikossa...) Mika. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta kumpikin on niin huippumuusikko, että Sinitaivaalla on varmasti edessään kaikkien aikojen kesä! (:

ps. Teille, jotka haluatte lukea hieman tarkempaa tietoa bändistä ja tietysti tsekata keikkakalenterin:
www.sinitaivas.org
www.facebook.com/sinitaivasyhtye?fref=ts

Pavi 21.5.2014

"Ehkä paras ilta ikinä!" on kommentti, jonka yleensä kuulee tanssi-illan jälkeen minun suustani. Tällä kertaa niin sanoessani tarkoitin sitä todella. Oli ihan uskomattoman hauskaa! (:

Kävin Pavilla ensimmäistä kertaa viime syksynä. Pidin siitä paikkana nyt toisellakin kerralla ihan yhtä paljon. Tosin minusta se ylimääräinen lisäke lavan oikealla puolella (bändin silmin katsottuna vasemmalla) on vähän mielenkiintoinen, sieltä kun ei voi katsella bändiä ja ainakin alkuillasta siellä oli liian valoisaa minulle.

Tanssittajia riitti, ja vieläpä tosi hyviä! Pääsin tanssimaan ehkä elämäni parhaimmat salsat. Lattialle mahtui hyvin tanssimaan, vaikka alkuillasta olikin tosi paljon tanssijoita. Jenkat (sekä letka- että tavalliset :D) ja polkat hypättiin Ellin kanssa, niin kuin meillä aika usein on tapana (:

Illan orkesteri olikin sitten ihan oma lukunsa. Maailman paras Sinitaivas (josta ajattelin höpötellä vielä huomenna lisää...)! Näin nyt ensimmäistä kertaa uuden kokoonpanon, joka aloitti keikkailun viime viikon perjantaina. Ja täytyy sanoa, että en todellakaan joutunut pettymään. Pojat pistivät menemään ihan loistavalla meiningillä ja energialla, ja sieltä tuli kaikki suosikkikappaleet: Alle mun sateenvarjon, Miljoonan markan pakarat, Eturivin tytöt, Rio Grande...

 

 

Yllä olevissa kuvissa illan asua... Valkoiselle kukalle oli käytävä hankkimassa sininen kukka kaveriksi, kun paitakin oli sininen! (:

 

Tänään aamulla sitten kouluun tekemään matikan koetta. Koeviikko alkoi tänään, joten joku voisi väittää, että oli vähän moraalitonta mennä tanssimaan eilen. Mutta täytyyhän sitä nyt vähän priorisoida! (: Seuraavia tansseja joutuu sitten odottamaan ehkä vähän pidempään, koska ainakaan näillä näkymin en ole suuntaamassa minnekään tänä viikonloppuna... Ei sitä tietenkään koskaan tiedä!

Seinäruusuilun hyvät puolet

Eilen puhuin erilaisista hakusysteemeistä, ja siitä saadaankin hyvä aasinsilta tämän päivän aiheeseen - mitä jos ei tulekaan haetuksi? Seinäruusuksi jääminen voi toki olla ikävää, mutta senpä takia siitä kannattaakin nähdä vain hyvät puolet, niin ei ole ollenkaan ikävää istua paria biisiä lavan reunalla! (:

1. Saa katsella ja kuunnella bändin soittoa. Musiikkiin ei välttämättä kiinnitä niin paljon huomiota tanssiessaan, varsinkin jos juttelee paljon tanssiparin kanssa.

2. Ehtii käydä juomassa vettä. Minun on ainakin vaikea lähteä hakemaan vettä vapaaehtoisesti, haluan mieluummin koko ajan tanssia, joten hakematta jääminen toimii hyvänä liikkeellelaittajana :D

3. Saa katsella muita tanssijoita. Minusta se on ainakin tosi hauskaa!

4. Voi juonia jo valmiiksi seuraavaa hakua.

5. Voit mennä fanittamaan, jos kyseessä sattuu olemaan lempibändisi. Tai vaikka pyytämään nimmaria, jos kyseinen bändi on tauolla!

6. Muut pääsevät tanssimaan. Ajattele, koska sinua ei haettu niin joku muu pääsi tanssimaan! Pelastit siis ehkä jonkun toisen päivän (:

Hakujärjestelmien vertailua

Aihe, joka herättää aina keskustelua. Erilaiset hakusysteemit. Toiset ovat sitä mieltä, että heille tulee karjamarkkinaolo naisten rivissä, toiset taas pakenevat naisten hakuja baarin puolelle. Itse soisin "miehet hakee" -kyltin loistavan vaikka koko illan, mutta naisten tunnit ovat kyllä ihan virkistävää vaihtelua. Nyt seuraa sitten eri hakujärjestelmien vertailua (:

Miesten haku

Kuten sanottu, oma lempparini. On helpompaa, kun voi vain seisoa rivissä eikä tarvitse olla heti kärppänä hakemassa, ettei jää ilman. Joskus tosin hieman turhauttavaa, jos naisia on yhtä miestä kohden seitsemän. Mutta minusta on vain jotenkin luonnollisen selkeää, että koska mies vie, hän myös päättää, ketä vie :D Tosin voisi olla tylsää, jos koko illan olisi miesten hakua - naiset eivät voisi tehdä vastahakuja ollenkaan, ja moni uusi tuttavuuskin saattaisi mennä ihan ohi.

Naisten haku

Riippuu ihan paikasta ja naisista. Sellaiset naistenhaut ovat kauheita, missä naisten rivi hilautuu ihan lavan keskelle ja naiset juoksevat kyynärpäätaktiikalla hakemaan mieleistänsä tanssittajaa. Itse en katso olevani kovin nopea hakija, ja sen takia joskus naistenhaulla saattaa jäädä yksin seisomaan. Mutta minusta pari naistentuntia illassa on ihan mukavaa vaihtelua, koska silloin voi tehdä vastahakuja. Samoin naistentunnilla voi osoittaa aktiivisuuttaan ja sitä, että haluaa tanssia. En usko että naiselle on eduksi, jos hän vain istuu tylsistyneen näköisenä koko naisten haun ajan.

Varsinaisissa naistentansseissa en ole ollut koskaan. Tänä kesänä olen ajatellut kokeilla Ämyrin torstainaistentansseja, onko kenelläkään niistä kokemusta? Tänä vuonna näyttäisi Ämyrillä olevan tosi hyviä esiintyjiä torstaisin, Markku Aro, Neljänsuora, Taikakuu, Varjokuva Kyösteineen... (:

Sekahaku

Pahin painajaiseni. Tai tuo on ehkä vähän turhan voimakkaasti sanottu, mutta en kyllä henkilökohtaisesti pidä sekahauista. Usein ne ovat nimensä mukaisesti tosi sekaisia. Kukaan ei oikein tiedä, kuuluuko naisten vai miesten hakea, ja muutenkin hakualueella on vähän sekalainen fiilis. Tosin onneksi yleensä miehet pääasiassa hakevat. Onhan sekahaussa se hyvä puoli, että jos itse jää riviin seisomaan niin voi tehdä itse haun niin pääsee tanssimaan.

Tosi monessa paikassa on periaatteessa muuten miesten hakua, mutta naisille varattu 1,5-2 tuntia jossakin vaiheessa iltaa (tai lyhyemmät pätkät kahdessa osassa). Tanhuhovilla miehet ja naiset hakevat vuorotunnein - siinä on minusta vähän liikaa aikaa naisille. Monessa paikassa on myös loppuillasta sekahakua. Sitten on tietysti niitä joitain tanssibileitä missä sekahaetaan koko ajan. 

Minusta kaikkein toimivin järjestelmä on ehkä Esakalliolla:

21-21.30 miehet hakee

21.30-22 naiset hakee

22-23 miehet hakee

23-24 naiset hakee

24-1.30 sekahaku

...tosin tuota tanssi-iltaa voisi kyllä pidentää parilla tunnilla... (:

Kuulen mielelläni myös muiden mielipiteitä hakusysteemeistä!

Polkka

Ajattelin, että voisin vähän puhella myös eri tanssilajeista. Lähinnä siitä, miksi pidän kyseisistä tansseista ja miten juuri minä koen ne, koska askeleet ja kattavat perustiedot lajeista löytyvät esimerkiksi tanssinetistä.

Polkka saa kunnian olla ensimmäinen. Johtuen siitä, että toissapäivänä missasin illan ainoat polkat (ja vielä naistenhaulla!) koska minun piti operoida hajonneita sukkahousujani. Lisäksi tänään on vielä niin ihanan aurinkoinen ja kesäinen päivä, että tuolla pihanurmella voisi vaikka pistää polkaksi!

Askeleet voi jokainen halutessaan tsekata täältä:

http://tanssi.net/fi/lajit/polkka/perus.html
(itse opettelin polkan perusaskeleen juuri tuon animaation avulla - keittiön lattiaparka...)

Minä rakastan polkkaa sen vauhdikkuuden takia. Usein polkkaa tanssiessa tuntuu kuin vain lentäisi läpi tanssilattian! On harmi, että yleensä polkkaa tulee vain yksi tai kaksi paria illassa - toisaalta se on myös tanssi, jota tanssimaan on ehkä hieman vaikeampi päästä kuin muita tansseja, koska polkan osaajia ei yleensä hirveästi ole, ja polkalle haetaan usein aina samoja tuttuja. Polkkaa on myös aika vaikea mennä jonakin muuna tanssina - tosin olen kyllä nähnyt sitä bugginakin mentävän (:

Polkkamusiikki on ihanan hyväntuulista ja menevää. Perinteinen Säkkijärven polkka on toki ihana, mutta yksi on ja tulee aina olemaan ylitse muiden:

Juhannuspolkka

Kaikkein parhaimmillaan kyseinen kappale on mielestäni Sinitaivaan esittämänä! (: En ole onnistunut tanssimaan kyseistä kappaletta kertaakaan nauramatta :D

Esakallio 16.5.2014

Eilen päädyin kuin päädyinkin muutaman mutkan jälkeen Esakalliolle. Seitsemän aikaan istuin vielä kotona pyjamanhousut jalassa, ajatellen että vietän koti-illan kemiankirjan parissa. Mutta parin tunnin päästä hyppelinkin jo Esakallion mäkeä ylös! (:

Olen todella iloinen että tuli lähdettyä. Oli nimittäin ihan mielettömän hauskaa! Ilta oli sekä musiikillisesti että tanssillisesti mitä parhain - eikä sekään haitannut että sukkahousut hajosivat ikävästi heti ensimmäisen puolen tunnin aikana... Ilmakin oli mitä hienoin!

Mikä ihana ilma!

 

Lavalla vuorottelivat Tulipunaruusut ja Taikakuu. Jälkimmäinen on yksi suosikkiyhtyeistäni, ja ensimmäinen yllätti iloisesti soittamalla heti ensimmäiseen settiin jenkat ja polkat. Taikakuu soitti tapansa mukaan tosi hyvin, ja aivan ihania kappaleita. "Kaksi onnellista" on yksi lempparivalsseistani, "Odota mua" on ihana hidas ja eilinen aloitusbiisi "Saanko luvan" on ihanan hyväntuulinen perusfoksi, joka saa aina hymyilemään. Koko illan sai nauttia erittäin tanssitavasta musiikista - joskin lattareita olisin kaivannut hiukan enemmän...

Yllättävän vähän oli ihmisiä liikkeellä, vaikka orkesterit olivat noinkin hyvät. Koko ajan mahtui hyvin tanssimaan, ja koko ajan myös pääsi tanssimaan, vaikka naisia olikin huomattavasti enemmän kuin miehiä.

Pääsin myös ensimmäistä kertaa tänä kesänä (sillä kesähän nyt jo on) ulkoiluttamaan kuvissa näkyvää sinistä mekkoa, joka on yksi lemppareistani (:

Jee! En malta odottaa ensi keskiviikkoa, silloin pääsen tsekkaamaan Sinitaivaan uudistetun kokoonpanon Pavilla! (:

Kampauskin onnistui tosi hyvin (:

 

Arkistojen kätköistä: 1. tanssit Teeriharjulla 28.10.2011

”Oaaaa olin eilen siellä tansseissa! Se oli ihan hirveen hauskaa! Olin kyllä ensin ihan kauhuissani mutta sitten opin enemmän niit askeleita ja oli ihan uskomattoman kivaa! <3”


 ”Mut nyt oon ihan innoissani, haluun vaan takas sinne tansseihin! Se oli ihan älyttömän hauskaa, ja just se mukavan kutkuttava tunne kun joku tulee hakemaan…”

 ”Tää on mun juttu.”



Ensimmäisinä tanssikenkinäni toimivat Conversen punaiset tennarini, jotka
tuolloin 2,5 vuotta sitten olivat vähän paremmassa hapessa kuin nyt...
Ihmeen hyvä niillä kyllä oli tanssia!



Edelliset ovat suoria lainauksia päiväkirjastani lokakuulta 2011. Ensimmäinen tanssikokemukseni tapahtui tosiaan Teeriharjulla. En kuollaksenikaan muista, mitkä bändit silloin soittivat. Muistan vain, miten hurjan innoissani olin istuessani takapenkillä matkalla ihka ensimmäisiin lavatansseihini.



Siskoni Elli ja hänen miehensä Tommi olivat opettaneet minulle valssin, foksin ja tangon perusaskeleet, ja niillä eväillä mentiin. Yllätyksekseni minua tultiin jopa hakemaan, ja uskalsin itsekin tehdä pari hakua naistenhaun aikana. Teeriharju oli minusta hirveän kiva paikka jo silloin, ja nykyäänkin se on minusta tosi hyvä paikka – riippuen tosin vähän esiintyjästä ja siitä, onko ihmisiä tanssimassa.

Ensimmäiset tanssini tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja sen jälkeen ollaankin hypätty sitten jos minkälaisissa tansseissa – yleensä mukana juuri Elli ja Tommi, joiden ansiosta koko harrastuskin sai alkunsa – ja toivon mukaan tullaan hyppäämään myös tulevaisuudessa! (:

Päälläni minulla oli legendaarinen "kalanruotomekko", joka on nähnyt
tuon illan jälkeen monet tanssit.

Tanssihistoriani

Miten minä oikein päädyin valitsemaan juuri lavatanssin? Tie on kulkenut monen mutkan kautta…

Olen etsinyt omaa tanssilajiani jo aika pienestä. Aikoinaan harrastin muutaman vuoden nykytanssia, ja silloin tuntui että se oli oma juttu. Siinä sivussa kokeilin vuoden verran balettia. Se ei tuntunut omalta, sillä se oli niin tarkkaa – ei saanut itse päättää mitä tekee, kuviot olivat ne mitä olivat ja ne piti tehdä pikkutarkan täydellisesti. Suosittelen balettia kuitenkin siinä mielessä, että se oli tosi rankkaa ja tuntien jälkeen tosiaan tunsi treenanneensa!

Nykytanssi jäi suoritettuani tanssin laajan oppimäärän perusopinnot. Syventävät opinnot tuntuivat liian tavoitteellisilta ja vaativilta. En kuitenkaan halunnut jättää tanssia kokonaan. Aloitin zumban (joka on minusta vähän niin kuin tanssia), yksilölattarit ja rumbitan. Nämä kaikki tuntuivat aluksi tosi hauskoilta, koska olen aina fiilistellyt lattarimusiikkia ja lattaritansseja. Pidemmän päälle alkoi kuitenkin tuntua, ettei mikään näistäkään ollut minun juttuni.

Ajatus lavatanssista alkoi itää jo ollessani 10-vuotias. Siskoni alkoi käydä lavatansseissa tanssittuaan wanhojentanssinsa, ja minä seurasin kateellisena hänen menoaan. Olisin halunnut silloin jo lähteä mukaan, mutta olin niin pieni, eihän siinä olisi ollut mitään järkeä. Vihdoin, syystalvella 2011 lähdin ensimmäistä kertaa tanssimaan, täynnä innostusta ja jännitystä. Tuosta illasta ajattelin kertoilla huomenna lisää…

Illan jälkeen olin niin innoissani, etten meinannut pysyä nahoissani. Olin jo silloin aivan varma, että nyt olen löytänyt sen oman lajini – lajin, johon en kyllästy koskaan.

Tuosta illasta on nyt kaksi ja puoli vuotta, eikä kertaakaan ole ollut iltaa (eikä päivää), jolloin olisin harkinnut tanssin lopettamista. Jokainen ilta tuntuu liian lyhyeltä, ja aina on liian pitkä aika seuraavaan perjantaihin! Aina kun tanssii, oli se sitten iltatansseissa tai kurssilla, oppii uutta. Eikä lavatanssi ole missään tapauksessa ikävää puurtamista tai stressaavaa ”enkö minä ikinä opi” -taistelua, vaan lavoille voi mennä juuri sellaisena kuin on ja tanssia juuri sentasoisena kuin on – vailla paineita nopeasta kehittymisestä tai siitä, että pitäisi olla parempi kuin on. Tärkeintä on tanssin ilo ja parasta on se, ettei koskaan ole tylsää, kun tanssimaan lähtee!

Hetan syvin olemus

Heips! Tänään tulisi vähän tarkempaa dataa siitä, millainen ihminen täällä oikeastaan kirjoittelee.

Olen lukion toista luokkaa käyvä maalaistyttö Etelä-Suomesta. Tanssilavoilla vaikutan lähinnä Pavi-Esakallio-Ämyri-Riutanharju-akselilla, ainakin näin kesäisin. Joskus tulee lähdettyä pidemmällekin.

Tanssiharrastuksen lisäksi laulan kahdessa kuorossa. Olen soittanut kauan pianoa, ja vaikken enää käykään musiikkiopistossa niin soittelen joskus omaksi ilokseni. Kirjoittaminen on myös todella lähellä sydäntäni, erityisesti runojen kirjoittaminen.

Ilman musiikkia en voisi elää. Soittimessa soi useimmin suomalainen iskelmä tai latinomusiikki. Tosin minut voi yllättää kuuntelemasta myös klassista tai suomiräppiä… Musiikkimaun vaihtelevuuskin kertoo, että innostun helposti uusista asioista. Usein minulla onkin monta rautaa tulessa, ja samalla suunnittelen jo seuraavia seikkailuja.

Eilen saavutin 18 vuoden maagisen iän. Muutama kaveri tuli yllätyksenä meille onnittelemaan, ja mukanaan heillä oli ehkä hienoin kakku ikinä! (jos asianosaiset lukevat tätä, niin kiitos tuhannesti kaikille, ja erityiskiitos superleipurille!) Siinähän on tanssilava pienoiskoossa (:

 

ps. Mullahan on kolme lukijaa! So excited! :D

Ensimmäinen

Suurin piirtein kaksi vuotta olen haaveillut omasta tanssiblogista ja suunnitellut sellaisen aloittamista. Olen huomannut, että lavatanssiaiheisia blogeja on tosi vähän, ja osa seuraamistani blogeista on nyt jo tullut tiensä päähän. Joten on aika ottaa itse kynä (lue: näppäimistö) käteen ja lähteä tutustumaan bloggailun ihmeelliseen maailmaan.

Tarkoituksena olisi kirjoittaa kaikesta lavatanssiin liittyvästä, omista tanssireissuistani tanssimusiikin kautta vaatteisiin, tanssilajien ja tanssipaikkojen esittelyistä muihin tanssipohdintoihin. Välillä kirjoitan varmaan myös muusta elämääni liittyvästä. Saa nähdä. Hauskinta tässä on, etten oikein vielä itsekään tiedä, mitä aion kirjoittaa. Otan riemusta kiljuen vastaan kommentteja ja ehdotuksia siitä, mihin suuntaan blogia pitäisi kehitellä. Ja ehdotuksia postausaiheista tietysti myös!