Ensimmäiseksi kiinnitän huomiota bändin musiikkiin, jonka tulisi olla monipuolista ja tanssittavaa. Perusfoksien lisäksi pitäisi tulla myös tangoa, humppaa, valssia (erityisesti hidasta, nopean saisi vaikka jättää soittamattakin... :D) buggia ja lattareita. Polkka, jenkka ja masurkka ovat erittäin tervetullut lisä :) Joillakin bändeillä ohjelmisto on alkanut lipsua vähän enemmän sellaiseksi bilemusiikiksi, esimerkiksi Neljänsuora soittaa nykyään aika paljon buggia keikoilla - onneksi mukana on kuitenkin myös muitakin tanssilajeja.
Musiikin pitää kuulostaa hyvältä. Ei muusikoiden tarvitse olla mitään hyperammattilaisia, mutta riittää, kun kokonaisuudessaan bändiä kuunnellessa tulee hyvä fiilis ja soittajia kuuntelee mielellään koko illan. Hienoa mielestäni on, kun mukana on puhaltimia (oikeat puhaltimet kuulostavat tietysti paremmalta kuin koskettimilla soitetut, mutta kyllä niitäkin kuuntelee) ja lyömäsoittimia.
Hyvä laulaja on tietysti olennainen, mutta jos kyse on bändistä eikä yksittäisestä laulajasta jota jokin bändi vain sattuu säestämään, laulajaa ei mielestäni tarvitse nostaa jalustalle. Tykkäsin esimerkiksi Varjokuvasta ehkä enemmän silloin kun Kyösti vielä oli yksi bändin jäsenistä ja istui rumpujen takana. Hauskaa on, jos muutkin bändin jäsenet laulavat joskus joitakin kappaleita (esimerkiksi Finlanders tekee näin). Ja aivan multimegaupeaa on, jos bändi harrastaa stemmalaulantaa (kuten esimerkiksi Sinitaivas)!
Kappaleiden pitää olla hyviä. On bändejä, joilla on pari hyvää kappaletta, mutta lopputuotanto ei sitten erotukaan mitenkään massasta. Minusta on ihan hyvä, että bändi soittaa jotain vanhoja perinteisiä kappaleita, joita on veivattu jo kymmenet vuodet, ja muilta bändeiltä saa lainata biisejä, mutta uutta ja omaa tuotantoa on hyvä olla myös. Onnentähti ja Ilta-aurinko ovat tässä asiassa yllättäneet minut erittäin positiivisesti - heillä on ihan mahtavia uusia sovituksia vanhoista kappaleista!
Bändin ulkonäkö nyt ei varsinaisesti vaikuta siihen, tykkäänkö bändistä vai en, mutta fakta on se että tyylikästä kokoonpanoa puvut päällä on paljon hauskempi katsella kuin epämääräistä joukkiota täysin erilaisissa vaatteissa. Yhtenevät esiintymisasut tekevät bändin! Hyviä esimerkkejä erittäin tyylikkäistä bändiasuista ovat mm. Sinitaivas, Varjokuva, Myrskytuuli ja Ilta-aurinko.
Myös bändin käytös vaikuttaa paljon siihen, millainen kuva heistä muodostuu. Minusta on tosi hienoa, että monet bändit viettävät taukojaan ihmisten joukossa, jotkut jopa tanssien. On mukavaa, kun lavalle katsoessaan saa iloisen hymyn, ja tulee sellainen olo että soittajat huomioivat tanssijatkin. Tanssijoiden huomiointia on myös se, että ilmoitetaan seuraava tanssilaji selkeästi, ja mielellään jo edellisten tanssien välissä. Pekkaniskan poikien kyseinen huomiointi hipoo täydellisyyttä, kun heillä on se ihana valotaulu, missä lukee mitä seuraavaksi tulee! :)
Näistä kaikista (ja kyllähän siihen vaikuttavat vielä muutkin seikat) muodostuu bändin fiilis. Jos bändillä on hauskaa, se välittyy yleisölle, ja heitä on mukava kuunnella. Sinitaivasta ja Hurmaa on aina mukava mennä kuuntelemaan, koska bändiläisillä vaikuttaa olevan keskenään hauskaa ja pojat tuntuvat suhtautuvan soittamiseen tosi positiivisella asenteella. Yölintu on esimerkki bändistä, johon tältä osin petyin. Soitto kuulosti ontolta ja kuolleelta, kun heitä kesällä olin kuuntelemassa.
Mitäs muut on mieltä? Mitkä bändit täyttävät teidän kriteerinne tai onko teillä joku ykkössuosikki ylitse muiden? Onko sillä ylipäänsä väliä, mikä bändi lavalla soittaa? Itse suunnittelen tanssi-iltani hyvin pitkälti bändien perusteella, ja harvoin tulee tanssimaan lähdettyä ellei luvassa ole hyvää musiikkia...
.JPG)
