Uittamo 2.9.2018

Uittamon tanssilava päätti kesäkautensa viime sunnuntaina. Esiintyjänä oli ihana Taikakuu, joten lähtöpäätöstä ei tarvinnut kauaa pyöritellä mielessä. Uittamon lavalla on ollut tänä kesänä todella hyviä sunnuntaitansseja ja paikalla on ollut enemmän nuorisoa kuin normitansseissa - tämä on ollut yllätys, sillä Uittamo on mielessäni ehkä hieman enemmän keski-ikäisten kuin nuorten suosima lava.

Innostuneena kesän onnistuneista tansseista lähdin matkaan, eikä minulle tullut mieleenkään, etteikö paikalla olisi ollut tanssiporukkaa. Hämmästyinkin suunnattomasti, kun lavalla oli todella vähän ihmisiä, ja tanssijoiden keski-ikä oli melko korkea. Ja missä kaikki tanssitutut? Tottakai siellä oli tuttuakin porukkaa, mutta yllättävän vähän.

Alkuillasta tuntui jopa hieman epätoivoiselta, ja ajattelin, että voisin vain lähteä viettämään rentoa koti-iltaa. Naistenhaulla päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja tehdä itse illastani paremman. Hain siis muutamaa miestä tanssimaan, ja siitähän se sitten lähti. Loppuillan sain tanssia kiitettävän paljon mukavien ja hyvien viejien kanssa, ja loppujen lopuksi illasta tulikin tosi hyvä! Koska tanssijoita oli vähän, parketille mahtui hyvin tanssimaan, ja loppuillasta sai todella jorata sydämensä kyllyydestä eikä törmäilyistä ollut tietoakaan. Päädyin lähtemään vasta Taikakuun viimeisen setin jälkeen, vaikka tarkoituksena oli ollut lähteä jo hyvissä ajoin valmistautumaan ensimmäiseen koulupäivään.

Taikakuu kuuluu edelleen tanssibändisuosikkeihini ja keikkuu listallani jaetulla kakkossijalla Hurman kanssa. Tosin tekisi mieleni pudottaa heidät tanssibändilistalla aivan viimeiseksi ihan vain siitä hyvästä, että Uittamolla ei kuultu Hula hula -salsaa. Tuon biisin salsaversio hivelee korvia ja pistää salsajalan vipattamaan niin kovasti, että voisin lähteä tansseihin ihan vain pelkästään kuullakseni sen. Onneksi Taikakuu sentään paukautti ilmoille - tuttuun tapaansa - ihanan energiset cha chat, ja rumbaakin tuli mukavasti. Parhaiten illasta jäi kuitenkin mieleen monet ihanat slovaribiisit. Hitaiden kappaleiden soittaminen on taitolaji, sillä semmoisia kuullessa alkaa useimmiten vain haukotuttaa, mutta Taikakuun slovareita kuunnellessa ei käy nukkuminen mielessäkään.

Myös Taikakuun välilevyt ansaitsevat vuolaita kehuja. Biisit olivat hauskoja, monipuolisia ja erilaisia. Muuten antaisin välilevyillekin täyden kympin, mutta...se salsa. Jos ette aio soittaa maailman ihaninta salsakappaletta, niin miksi ihmeessä teillä ei ole edes välilevyillä yhtään salsaa? 

Alkukankeudesta ja salsapettymyksistä huolimatta Uittamon ilta oli oikein mukava. Tällä viikolla ovat alkaneet taas yliopistokiireet, joten saa nähdä, milloin seuraava tanssi-iltani koittaa. Toivottavasti kuitenkin pian!

Valasranta 1.9.2018

Syyskuu aloitettiin tuttuun tapaan tanssien. Heti kun kuulin, että Tuure Kilpeläinen esiintyy Valasrannalla juuri sinä viikonloppuna, kun olen lopullisesti palannut Turkuun, tiesin että haluan ehdottomasti olla todistamassa tuota keikkaa. Niinpä sitä sitten lähdettiin matkaan, odotukset ja fiilis kumpikin yhtä korkealla.

Valasranta ja Tuure Kilpeläinen eivät pettäneet. Ilta oli vallan mainio, pääsin tanssimaan paljon ja nautin suunnattomasti Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin musiikista. Heillä on aivan ihania kappaleita, ja kerrankin tansseissa sai nauttia ihan kunnolla lattarihenkisestä musiikista. Oli myös upeaa päästä kuulemaan alkuperäisen esittäjän versiot kappaleista, joita tanssibändit ovat varioineet niin kauan kuin olen tansseissa käynyt - sori vaan kaikki, mutta Hyvä, paha, ruma mies, Ystävänpäivä ja Autiosaari eivät ole koskaan kuulostaneet niin hyviltä kuin lauantaina Valasrannalla.

Jos nyt jotain miinusta pitää keksiä, niin en kerta kaikkiaan ymmärtänyt, miksi koko lava piti heittää pimeäksi Kilpeläisen keikan aikana. Yritä siinä sitten olla humauttamatta jotakuta toista tanssijaa tainnoksiin, kun kompuroidaan pilkkopimeässä valtavassa ryysiksessä - ulkona satoi lähes koko illan, joten kaikki ihmiset olivat pakkautuneet pikkuruiselle lavalle ja kahvioon. En varsinaisesti kärsi ahtaan paikan kammosta, mutta kyllä tuollaisessa väkijoukossa tuntee olonsa väkisinkin epämukavaksi. Ihmismäärän myötä myös lämpötila huiteli korkealla - en muista milloin olisin viimeksi hikoillut tansseissa noin paljon.

Illan muina bändeinä esiintyivät Lemmenlautta sekä Janiina & Putkiratio. Lemmenlautta oli muuttunut sitten viime näkemän - bändin ulkoasu oli melko rento ja hippimäinen (eikö heillä ennen ole ollut yhteensopivat, tyylikkäät asut?) ja hauskasta alkumusiikista oli luovuttu. Musiikki kyllä kulki hyvin, mutta olin muistanut heidät kyllä paremmiksi. Putkiratiokin oli tavallisen hyvä bändi, ei herättänyt juuri tunteita suuntaan tai toiseen mutta hoiti hommansa mallikkaasti.

Pisteitä Valasrannalle on annettava mainiosta tarjouksesta - alle 25-vuotiaat pääsivät tansseihin 11 eurolla, vaikka normaalihintainen lippu oli jopa 17 euroa eli tanssilipuksi hintava. Minusta on aina hienoa, kun nuoria kannustetaan tanssimiseen, ja tuollaiset kampanjat ovat omiaan motivoimaan nuoria lähtemään tansseihin. 11 euron tarjous on Valasrannalla voimassa koko syyskuun, joten vielä ehtii hyödyntää huikeaa diiliä!

Postauksen ainoa kuva taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, ensinnäkin 1) lavalla vallinneesta tungoksesta, 2) lavalla vallinneesta pimeydestä ja 3) lavalla vallinneesta kuumuudesta (huuruiset ikkunat)...

Linnanmäki 30.8.2018

"Kesän viimeinen" tanssi-ilta pisteltiin menemään viime viikon torstaina Linnanmäellä. Linnanmäellä on ollut koko kesän niin hyviä tansseja, että siitä on tullut oikeastaan melkeinpä suosikkitanssipaikkani. Mikä muka voisi voittaa ulkoilmatanssit popparintuoksussa, lasten riemunkirjahduksia kuunnellen?

Ennen viime viikon tansseja olin hieman huolissani, tuleeko paikalle ylipäänsä ketään - koulut ovat tietysti jo alkaneet, ihmisillä on jo syyskiireitä, ja ilmakin vaikutti aamulla sen verran kolealta ja sateistelta, että en ollut itsekään varma, onko minusta lähtemään tansseihin (okei, ketä yritän huijata, ihan kuin minut saisi pysymään poissa ilmaisista Sinitaivas-tansseista). 

Mutta vielä mitä. Juuri sopivasti ennen soitannan alkua pilvet kaikkosivat ja ilta-aurinko alkoi lämmittää - minä olin varautunut viileään iltaan ja jouduin kärvistelemään pitkähihaisessa paidassani. Vaikka alussa vaikutti, ettei ihmisiä ollut juurikaan, niin pikku hiljaa paikalle valui jos jonkinlaista tuttua ja tuntematonta tanssittajaa, ja sain tanssia koko illan! 

Sinitaivas soitti melko perinteisen setin - jäin kovasti kaipailemaan rumbaa ja cha chata, mutta onneksi sentään salsat saatiin kuulla. Sinitaivas soitti kaksi settiä putkeen ja parin encoren jälkeen sai lähteä tyytyväisenä kotimatkalle. Minä tosin kävin ennen kotiinlähtöä vielä maailmanpyörässä tunnelmoimassa Helsingin pimenevää iltaa. Huvittelijoita oli liikkeellä aivan uskomattoman vähän - olisi kannattanut mennä tuona päivänä ihan rannekkeen kanssa Linnanmäelle, sillä varmasti jokaiseen laitteeseen olisi päässyt jonottamatta!

Linnanmäen tanssit todella vakuuttivat minut tänä kesänä. Toivon, että ensi kesänäkin minulla on mahdollisuus päästä Lintsille tansimaan - toivottavasti ensi kesänäkin luvassa on yhtä hyviä bändejä!