"Hei Myy, etkös sinä ollut lopen kyllästynyt pannukakkuihin?"
"Niin... Mutta en minä enää ole!"
Minun fiilikseni vastaavat tällä hetkellä Pikku Myyn ajatuksia tuossa Muumi-jaksossa. Vielä pari päivää sitten olin aivan varma, että olen kyllästynyt tanssimiseen. Ja kuitenkin, kun Elli ja Tommi eilen tupsahtivat kotikotiin ja kysyivät minua mukaan Auraan, olin aivan innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa tanssimaan. Innostukseen sekoittui pientä jännitystä, jopa kauhua - mitä jos joudunkin toteamaan, että olin oikeassa, eikä tanssi enää tunnukaan ollenkaan hauskalta? Mitä jos minua ei haeta enää ollenkaan?
Ja mitä vielä. Heti ensimmäisistä biiseistä alkaen pääsin tanssimaan, olin naistenhauilla aktiivinen (hainpa kerran vahingossa jopa miesten vuorolla :D) ja miestenhauilla minua haettiin jopa kahviosta! Joka puolella oli tuttuja naamoja, joka puolelta tuli iloisia moikkauksia, monet ihmettelivät, miksen ole pitkään aikaan ollut tansseissa. Tuntui ihan mahtavalta olla tanssimassa - ja tauosta ja pienestä alkukankeudesta huolimatta tuntui kuin olisin jopa tanssinut paremmin kuin vielä ikinä.
Lavalla toisena bändinä oli Saija Tuupanen eXmiehineen, joka on jo noussut yhdeksi lempibändeistäni. Saija Tuupanen on niin ihanan valovoimainen esiintyjä! Tällä kertaa jäin tosin kaipaamaan hieman enemmän lattareita, ja varsinkin "salsat" olivat pettymys - toinen oli mielestäni selkeästi fuskupoljentoinen, kun taas toinen oli ihan puhdasta sambaa.
Toisena bändinä tanssijoita viihdytti Teemu Harjukari Taivaanrannanmaalareineen. Heitä en ollut nähnyt todella pitkään aikaan, ja muistikuvani heistä oli melko erilainen kuin mitä he todellisuudessa olivat. Ihan hyvää perustanssimusiikkia, mutta minun makuuni hieman liiankin perinteistä. Ja missä kaikki lattarit?
Lattarien puutteesta huolimatta on myönnettävä, että eilinen tanssi-ilta taisi olla paras ilta ikinä. Pääsin tanssimaan jenkkaa ja masurkkaa, ja iltaan mahtui muutamat tosi hauskat buggit ja fuskut - puhumattakaan aivan ihanista hitaista fiilistelyistä!
Vauhdikas tanssi-ilta sai hieman ikävän lopun, sillä sain melko ärhäkän migreenin, ja kotimatka menikin takapenkillä jääpussi päässä kärvistellessä - onneksi minun ei tarvinnut itse ajaa kotiin :D
Tämän huikean tanssi-illan jälkeen odotan innolla ensi viikon TanssiStarttia! :) Toivottavasti nähdään siellä mahdollisimman monen tanssikaverin kanssa! Ihanaa uuden vuoden aattoa kaikille lukijoilleni, pitäkää kivaa ja tanssikaa ahkerasti (minunkin puolestani, sillä tänä vuonna vuosi vaihtuu minun osaltani tanssitta) <3
Uskomatonta, että taas on kulunut vuosi ja ollaan uuden kynnyksellä. Eihän aika voi kulua näin nopeasti! Kuluneeseen vuoteen on mahtunut tosi paljon juttuja - hävettävän vähän tanssia, mutta on sitä jonkin verran tullut treeneissä käytyä. Ajattelin vielä ennen uutta vuotta ja jälleen uutta TanssiStarttia luoda katseen kuluneeseen vuoteen ja pohtia, mitä sitä onkaan tanssin saralla tullut tehtyä ja opittua tänä vuonna.
Tammikuu
Tammikuussa olin jälleen Ellin ja Tommin kanssa TanssiStartissa. Sieltä tarttui mukaan paljon uusia oppeja, ja vaikka iltatanssit olivatkin pettymyksiä pettymysten jälkeen niin kokonaisuudessaan leiristä jäi positiivinen fiilis. Parasta oli ehdottomasti Joonas Piippolan lattarioppi, ja olen tosi pettynyt, että sitä ei ole ohjelmassa ensi vuoden leirillä.
TanssiStartin jälkeen olin innoissani menossa taas tanssikursseille, ja kävinkin Pyrkivän treeneissä ahkerasti. Blogin puolella julkaisin tanssikavereideni vieraskynä-postauksia, jotka saivatkin varsin lämpimän vastaanoton teiltä lukijoilta.
Helmikuu
Helmikuussa kävin yksissä ainoissa iltatansseissa - Pyrkivällä. Ilta ei ollut kovinkaan onnistunut, ja sen jälkeen päätin, etten mene enää Pyrkivän iltatansseihin.
Helmikuussa alkoi myös Tanssii tähtien kanssa -kilpailu, jota en tosin jaksanut seurata kovinkaan aktiivisesti, sillä mielestäni ohjelmasta on mennyt maku jo monta tuotantokautta sitten. "Tähdetkään" eivät enää ole ketään tunnettuja tähtiä, kun kaikki on jo edellisissä tuotantokausissa käytetty :D
Maaliskuu
Maaliskuu oli hyvin kiireistä aikaa yliopiston ja varsinkin ainejärjestömme speksin kimpussa, ja tanssiani kuvaakin hyvin maaliskuun ainoan blogipostauksen otsikko: "Treenien skippaamisen sietämätön helppous".
Huhtikuu
Huhtikuu oli oikea tanssikuu. Kouluhommat helpottivat hetkeksi, ja kävinkin tanssimassa jopa kuutena iltana. Esakallio avasi ovensa ja avajaisissa esiintyi Sinitaivaan 10-vuotista taivalta juhlistava juhlakokoonpano. Pavillakin kävin pyörähtelemässä, ja jopa Kapakanmäelle eksyin kuuntelemaan Sinitaivaan juhlaorkesteria toisen kerran. Pyrkivän iltatansseille annoin toisen mahdollisuuden, ja seurauksena oli varsinainen superilta!
Tanssien ohella kävin myös katsomassa Neljänsuoran tavallisen keikan (jossa joutui tosin istumaan koko ajan penkissä, kauhea kun tanssijalat eivät meinanneet pysyä aloillaan), ja päätin, että heidän tahtiinsa pitää päästä tanssimaan useammin.
Toukokuu
Toukokuu alkoi perinteisesti Tanhuhovin vapputansseilla, joissa viihdyin varsin hyvin. Muissa iltatansseissa en sitten käynytkään, ellei lasketa pientä salsaseikkailua Madridissa.
Huhti- ja toukokuussa järjestin myös kaksi tanssilippuarvontaa, joissa loppujen lopuksi sain jakaa yhden ainoan tanssilipun, sillä voittajat määrätietoisesti pakenivat voittolippujaan eivätkä ilmoittautuneet minulle. Noh, jos vielä joskus järjestän arvontoja, tiedän ainakin, miten niitä ei järjestetä.
Kesäkuu
Kesäkuuhun mahtui kolmet tanssit, kahdet Esakalliolla ja yhdet Riutanharjulla. Kesäkuun kohokohta oli kyllä ehdottomasti kuitenkin reissu Somerolle Muotiputiikki Helmeen, josta kannoin kotiin kaksi maailman hienointa kellomekkoa! Molemmat pääsivät heti kesäkuun aikana testiin iltatansseissa.
- Ainiin, ja pääsinhän minä seikkailemaan Iltalehteenkin kellohelmoineni (click!)
Heinäkuu
Heinäkuussa hikoilin töissä hautausmaalla ja harmittelin, etten ollut ottanut lomaa Valasrannan tanssileirin ajaksi. Tiedän todellakin, millä kriteereillä haen töitä ensi kesäksi...!
Harmitustani lievittivät kuitenkin kolmet mukavat tanssit sekä Sinitaivaan juhlakokoonpanon CD-levy, joka on ehdottomasti Sinitaivaan parhaimpia. Oli myös hauskaa, että pääsin tänä kesänä kerran käymään Särkässä.
Elokuu
Elokuussa kävin neljä kertaa iltatansseissa (Ämyrillä kahdesti, samoin Esakalliolla). Ämyrin naistentanssit eivät koskaan ole pettymys ja Esakalliolla pääsin kokeilemaan uutta, Elliltä perimääni tanssimekkoa.
Elokuun lopulla kävimme Tanssi vieköön -festareilla. Tosi hieno kokemus! Oli hauskaa seurata tanssikilpailuja, hypistellä tanssivaatteita ja loppuillasta tanssia tanssimusiikin - joskin hieman mielenkiintoisten esiintyjävalintojen - tahtiin. Parasta oli ehdottomasti piipahdus salsabileissä. Sain ilokseni kuulla, että Tanssi vieköön järjestetään myös ensi vuonna. Olen ehdottomasti menossa!
Syyskuu
Syksyllä aloitin innoissani tanssitreenit Pyrkivällä, ja kävin siellä myös iltatansseissa sunnuntaisin. Intoa tuntui olevan vaikka muille jakaa, ja kävinkin treeneissä monta kertaa viikossa, kun kouluhommiakaan ei ollut vielä ehtinyt kasautua harteille.
Syyskuussa kotiutin myös uudet pellenkenkäni. Harmikseni tanssittua on nyt syksyllä tullut niin vähän, että en ole ehtinyt niitä kunnolla vielä edes sisäänajaa, mutta eiköhän tilanne korjaannu TanssiStartissa!
Lokakuu/marraskuu
Loka-marraskuu oli hiljaista aikaa tanssirintamalla. Yliopistokurssien kanssa oli mahdoton kiire, lokakuusta olin yli puolet kipeänä ja kun joskus harvoin oli vapaa-aikaa, halusin vain maata kotona enkä saanut itseäni lähtemään treeneihin :D Lokakuun alussa kävin kerran Aurassa, mutta ilta ei ollut kovin onnistunut, eikä kaipuuta uuteen tanssi-iltaan tullut pitkään aikaan.
Joulukuu
Joulukuun alussa pääsin vihdoin kauan odotetulle lomalle, mutta monien pikkujoulujen ja muiden juttujen takia en ehtinyt lähteä tanssimaan ollenkaan. Nyt joulukuun lopussa olen kuitenkin suunnitellut tulevaa tanssileiriä ja tulevia tanssitreenejä, ja pieni tanssi-innostuksen poikanen ehkä kohottaa jo päätään. Luulen, että ensi vuodesta on tulossa hieman parempi tanssivuosi kuin tästä vuodesta! :)
Täällä ollaan, jälleen pienen tauon jälkeen :) Tanssi on taas jäänyt, niin kuin aina syksyisin, kun opiskelu vie paljon aikaa ja kaikkia muitakin projekteja on tulilla. Tänä syksynä tanssi on tosin jäänyt myös muusta syystä - saatan nimittäin kärsiä pienestä tanssikyllästymisestä. En uskonut, että niin koskaan kävisi, mutta tässä ollaan.
Aloitetaan pienellä muistutuksella siitä, miksi minä tanssin. Minulle tanssin riemu syntyy siitä, kun saa tanssia ihan täysillä, tulkita musiikkia, ylittää itsensä. Varsinkin tanssikursseilla minulle on tärkeää uuden oppiminen ja jatkuva kehittyminen. Tänä syksynä ei ole voinut puhua kehittymisestä eikä uuden oppimisesta, vaan lähinnä paikallaan junnaamisesta ja turhautumisesta.
Tänä syksynä olen joutunut liian monta kertaa miettimään seuraavia kysymyksiä: "Miksi mennä jatkokurssille, jos ei osaa perusaskelta?", "Miksi mennä ylipäänsä kurssille, jos ei yritä opetella kurssilla opetettuja kuvioita?", "Miksi mennä jatkokurssille, jos ei edes pysy vielä rytmissä?". Mielestäni on harmillista, että tällaisia juttuja joutuu miettimään lähes jokaisella tanssikurssilla - toisilla toki enemmän ja toisilla vähemmän, mutta aina jatkokursseilla on vähintään se muutama viejä, jotka ovat aivan pihalla. Jos minä menen jatkokurssille, oletan, että siellä olevat osaavat perusaskeleen ja pysyvät rytmissä. Miten opettaja voi opettaa jatkotason kuvioita, jos puolet kurssilaisista ei pysy mukana? Sitten mennään sitä tyttökädenalia tai tassutellaan puolitoista tuntia vailla mitään rytmiä. Ja tunnin jälkeen ihmetellään, miksi edes tulin tänne, kun en oppinut yhtään mitään.
En todellakaan väitä, että olisin jonkinasteinen supertanssija, ja tiedän, että omassa tanssissani on vielä hirveästi kehitettävää, mutta voin sentään vaikka käsi raamatulla sanoa, että osaan niiden tanssien perusaskeleet ja -kuviot, joiden jatkokursseilla käyn. Tansseissa minua ei haittaa, jos välillä tanssipariksi osuu aloittelija tai kävelijä, sitten mennään hänen ehdoillaan ja kannustetaan häntä jatkamaan tanssiharrastusta :) Mutta tanssit ovat (ainakin minulle) sellainen tapahtuma, jossa ei opetella, vaan pidetään hauskaa. Kurssilla taas haluaisin nimenomaan oppia ja kehittyä. Ja nyt, kun tuntuu, ettei oma tanssi kursseista huolimatta mene mihinkään suuntaan (paitsi ehkä huonompaan), myös iltatansseissa tuntuu, ettei oma askel kulje eikä oma tanssi näytä yhtään miltään.
Tällä hetkellä ollaan sitten siinä tilanteessa, että mietin vaihtoehtoisia tanssiin liittyviä vapaa-ajanviettotapoja - ehkä pitäisi alkaa harrastaa yksilölattareita? Tai jotain muuta yksin tanssittavaa tanssia, jossa olisin vain itse vastuussa omasta kehittymisestäni.
Aion kuitenkin antaa lavatanssille vielä mahdollisuuden. TanssiStartista on tuttuun tapaan varattuna kolmen hengen huone vanhan tutun leiriseurueen kanssa. Näin etukäteen katsottuna kurssitarjonta ei vakuuta, mutta lähden matkaan avoimin mielin. Ehkä se tanssi-innostus vielä jostain löytyy!
ps. Kaikenlaiset tsemppikommentit ja ratkaisuehdotukset ovat tervetulleita! Onko joku muu (joskus ollut) samassa tilanteessa kuin minä? Haluaisin niin kovasti päästä vielä joskus tanssi-illan jälkeen sanomaan, että minulla on ollut paras ilta ikinä!
