sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kapakanmäki 28.4.2017

Oikein ihanaa vappuaaton aamua (tai oikeastaan jo päivää) kaikille! Muistattehan kaikki vielä Ämyrin tanssilippujen arvonnan, johon voi osallistua vielä reilun viikon ajan? Nyt jos koskaan on hyvä hetki käydä kirjoittelemassa vappua edeltäneissä tansseissa syntyneet tanssimuistot kommenttikenttään ;)

Mitä tulee perjantaiseen iltaani Kapakanmäellä, niin siellä kyllä syntyi oikein mukavia tanssimuistoja. Osa niistä ei liity edes tanssimiseen; ennen tansseja pyörimme Ellin kanssa kauppakeskus Tuulosessa ja nautimme varsin maittavaa ruokaa sekä vappumunkit ja -simat. Hyvin jaksoi niiden jälkeen tanssahdella koko illan!

Tanssit lähtivät hieman nihkeästi käyntiin, niin kuin Kapakanmäellä on yleensä ollut tapana. Pidin kuitenkin mielessä, että yleensä siellä tanssit paranevat loppua kohti ja pari viimeistä tuntia ovat suorastaan parhaita ikinä, joten minkäänlaista "yhyy en pääse tanssimaan" -epätoivoa ei päässyt syntymään :D Sen sijaan pientä epätoivoa aiheuttivat paikalla olevat naiset, jotka eivät kerta kaikkiaan näyttäneet ymmärtävän, että tulevat haetuksi aivan samalla tavalla seinän vierestä kuin keskilattialta. Naisten rivi vaelteli koko ajan keskemmälle ja ahdisti miesten riviä koko ajan taaksepäin. Haut kestivätkin tosi kauan, kun ensimmäiset naiset olivat lähes miesten sylissä - koita siinä sitten miehenä yrittää päättää, ketä haet! 

Paikalla oli ihan valtava määrä tanssijoita, joista suurin osa oli jo vanhoja tuttuja - vaikkakin tutustuin illan aikana myös uusiin tanssittajiin. Erityisen positiivisina kokemuksina jäivät mieleen monet vauhdikkaat fuskubiisit ja - kuten Pavilla - yhdet mukavat prinsessavalssit. Tässä saattaa käydä jopa niin, että alan loppujen lopuksi pitää valssista. 

Mitä tulee illan musiikkiin, niin Hurma oli pienoinen järkytys. Sitten viime näkemän oli tapahtunut todella iso muutos, sillä Jarno lauloi tuskin enää mitään kappaleita. Suurimman osan biiseistä lauloi uusi tulokas, joka soitti myös koskettimia ja pasuunaa. Jarnon ääneen tottuneena en ole vielä aivan varma, pidänkö tästä muutoksesta, mutta ilmeisesti siihen on totuteltava, sillä laulajan vaihdos on pakon vaatima. Minusta tuntui myös, että yksi yksinäinen pasuuna oli hieman irrallaan muista soittimista eikä välttämättä sopinut Hurman tyyliin aivan saumattomasti. Kuitenkin monessa vanhassa suosikkibiisissä kuului se vanha tuttu Hurma, ja monesta uudestakin biisistä tykkäsin paljon. Ehkä tämä muutos siis vaatii vain totuttelua, ja tulen jonain päivänä pitämään tästä uudesta Hurmasta yhtä paljon kuin vanhastakin.

Sinitaivas soitti illan setit jälleen 16-henkisellä juhlakokoonpanollaan - ainakin toistaiseksi viimeisen kerran. Keikka oli jälleen todella hieno, oikeastaan jopa vielä parempi kuin Esakalliolla viikko sitten. 

Tänään tanssitaan sitten "vapputurneen" viimeiset tanssit Tanhuhovilla. Oikein hauskoja tansseja kaikille, jotka tänään tansseihin suuntaavat - ja heille, jotka eivät suuntaa, oikein mukavaa vappua muuten vain! :)

torstai 27. huhtikuuta 2017

Pavi 26.4.2017

Mainio tanssiputkeni jatkui Pyrkivän jälkeenkin! Suuntasimme eilen Ellin kanssa pyöräillen Paville tanssimaan Sinitaivaan tahtiin. Minä en oikeastaan edes tiennyt mitä odottaa, sillä edelliskerrasta Pavilla oli ehtinyt vierähtää kauan enkä edes muistanut, millainen ilta minulla oli tuolloin. Huolimatta siitä, ettei odotuksia juurikaan ollut, kaikki odotukset ylittyivät silti moninkertaisesti. Minulla oli Pavilla aivan mahtava ilta!

Ihmisiä oli minusta juuri sopivasti - missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että väenpaljouteen tukehtuu, ja koko ajan mahtui hyvin tanssimaan. Silti ihmisiä oli sen verran, että tanssimaan pääsi koko ajan (en muista milloin olisin viimeksi oikeasti tanssinut aivan taukoamatta!). Kaiken lisäksi kaikki hakijat olivat vieläpä ihan hirmuisen hyviä tanssijoita! Miten ihanaa onkaan, kun kaikki kappaleet pääsee tanssimaan juuri sinä tanssilajina, mitä kappaleet edustavat. Eiliseen iltaan kuuluivat muunmuassa parit aivan ihanat cha chat, huikeat prinsessaruususvalssit (ei viittaa siis kappaleeseen, vaan siihen fiilikseen, joka tanssista tuli!), unohtamatta hauskoja salsoja, ja mikä riemukkainta - vauhdikkaita sambafiilistelyjä! Ihan huippua päästä tanssimaan sambaa lavalla, sitä kun ei yleensä tanssimaan pääse.

Myös naistenhaulla otin itseäni niskasta kiinni ja suoritin haun jokaiselle kappaleparille. Usein jäin pitkäksi aikaa miettimään ketä hakisin, mutta miehiä oli sen verran mukavasti paikalla, että aina jäi tanssipari vaikka jonkin aikaa hakua harkitsikin. Ehkä se naisten haku ei ole niin paha kuin miltä se välillä tuntuu.

Pavi ei ollut viime kerrasta juurikaan muuttunut - katosta tosin bongasin uudet valopallot, jotka loivat mukavasti tunnelmaa. Henkilökunta oli tuttuun tapaan ystävällistä, ja muutenkin Pavi oli paikkana varsin mukava. Lämmitysjärjestely tosin aiheutti hieman ihmetystä - lavan puoli oli lämmitetty suorastaan tukalan kuumaksi ja pikkuinen "ulkoakvaario" oli saman lämpöinen kuin ulkoilma, eli siellä tanssiessa jäätyi luihin ja ytimiin asti. Noh, ainakin tarjolla oli tehokasta viilennystä, kun ison lavan puolella tuli liian kuuma!

Sinitaivas soitti ilokseni myös normaalilla kokoonpanolla niitä hauskoja uusia kappaleita, joita saatiin kuulla jo Esakalliolla. Glendora ja Ich dich liebe ovat edelleen omat suosikkini, ja tällä kertaa mieleen jäi myös muita uusia suosikkeja. Koskettavaa-foksi on aivan ihana, ja pidän varsinkin sen sanoista. Yhdeksi uudeksi lemppariksi nousi myös Tie jokainen-cha cha.

Koska paikalla oli vain yksi bändi, tauoilla soitettiin välilevyjä. Ne olivat kyllä suoraan joltain toiselta vuosisadalta - hauskaa, miten biiseiksi olikin sattunut valikoitumaan joka genrestä vanhoimmat ja kuluneimmat biisit, ja vieläpä äänitettyinä joskus vuosia sitten. Ehkä ne kolahtivat joihinkin tanssijoihin, mutta minua ne eivät varsinaisesti houkutelleet tanssilavalle...

Kaiken kaikkiaan mainio ilta ja mainio aloitus vapun tanssipläjäykselle! Huomenna jatkuu jorailut Kapakanmäellä, tulkaahan kaikki tekin messiin kuuntelemaan Sinitaivaan juhlaorkesteria vielä kerran - ja yhtä lailla tietysti hurmaavaa Hurmaa :)



keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pyrkivä 23.4.2017

Jonkin aikaa sitten kirjoitin ensimmäisestä kokemuksestani Pyrkivän sunnuntaitansseissa - se ei ollut mikään mieltä ylentävä kokemus. Viime viikolla kuitenkin satuin huomaamaan Facebookista, että viikon sunnuntaitansseissa on esiintyjänä tanssiorkesteri Kaiho, johon olen viime aikoina tykästynyt. Koska Pyrkivä on kätevästi tuossa 5 minuutin pyörämatkan päässä ja lipun hintakin on naurettavan halpa, päätin lähteä kokeilemaan, josko tällä kertaa olisi parempi onni.

Ja onnea todella oli! Harvoin on ollut tansseissa yhtä hauskaa kuin minulla oli Pyrkivällä sunnuntaina. On harmi, että olen niin monta kertaa jo käyttänyt kuvailua "paras ilta ikinä" - tämä ilta nimittäin todella oli sellainen. En muista milloin viimeksi ilta olisi ollut tanssillisesti noin mainio! Ihmisiä oli todella vähän ja viimeisten valssien aikana tanssijoita oli enää kourallinen, mutta ilmeisesti "ei se määrä, vaan se laatu" -sanonnassa on jotakin perää. 

Ilta alkoi foksin alkeiskurssilla. En ole ollut vuosiin tavallisen foksin kurssilla, joten nyt ajattelin pistäytyä siellä ihan vain uteliaisuudesta. Sitä paitsi foksia tulee nykyään tanssittua todella vähän - tarpeeksi nopeat tanssit viedään aina fuskuna, mikä on välillä vähän säälikin, sillä jotkut kappaleet todella huutavat letkeää foksailua, vaikka tempo riittäisi fuskuunkin. Foksikurssi oli antoisa ja oli mukavaa päästä vaihteeksi treenailemaan foksin joustavuutta ja rytmirikkoja. Siitä huolimatta, että kyseessä oli alkeet, kaikki olivat tanssineet foksia jo aiemmin ja pääsimme etenemään hyvää vauhtia.

Ja sitten ne tanssit. Tällä kertaa pääsin todellakin hyvin tanssimaan ja koko kolme tuntia tuli jorattua ihan täysillä! Pääsin tanssimaan aivan ihania lattareita ja mahtavia slovareita, puhumattakaan hauskasta jenkasta ja aivan hulluista fuskuista - siinä vaiheessa kun tanssipari nostaa puolentoista metrin korkeudelle ilmaan täysin varoittamatta, ei voi muuta kuin kiljaista hämmennyksestä - pahoittelut kanssatanssijoiden korville :D Mutta älyttömän hauskaa minulla oli! 

Kaiho soitti tuttuun tyyliinsä todella hyvää musiikkia - tosin voisin jälleen kerran kertoa mielipiteeni Moskovan valoista, mutta taidan jättää sen mainitsematta sillä se lienee tässä vaiheessa jo jokaiselle blogin lukijalle selvä. Tältä illalta mieleen jäivät erityisesti hauska sovitus Erinin Popeda-biisistä sekä kaksi viimeistä tangoa. Kaihon pääsolisti voisi ehdottomasti harkita tangokuninkaaksi ryhtymistä. Väliaika-DJ:lle erityiskiitos aivan ihanista salsabiiseistä, jotka olivat todellakin ihan oikeaa salsaa!

Loppuyhteenvetona: minun ja Pyrkivän yhteinen sunnuntaitanssitaival ei todellakaan jää tähän - tämän huippuillan jälkeen uskallan varmasti eksyä ensi syksynä useamminkin noihin pippaloihin! 

ps. Illan jälkeen eräs ihana nuori naisihminen kävi kehumassa asuani (minulla oli päälläni alla olevassa kuvassa näkyvät kukkapöksyt ja musta pitsipaita) ja tanssiani. Vaikka ihan jo pelkkä hieno tanssi-ilta sai minut leijailemaan metrin verran maanpinnan yläpuolella niin tuon kommentin jälkeen suorastaan lensin kotiin. Kyseinen henkilö tuskin tätä koskaan lukee, mutta jos lukee niin tietäköön että hänen kommenttinsa ansiosta hymyilen varmasti vielä monta viikkoa! <3


pps. Kuka tulee Paville tänään? Mut ja kukkapöksyt löytää mitä todennäköisimmin sieltä!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Neljänsuora @ Domino 22.4.2017

Harvoin sitä tulee lähdettyä katsomaan tanssibändejä mitenkään muuten kuin tansseihin - harvoin sellaista mahdollisuutta edes tulee (ja harva tanssibändi on loppujen lopuksi sellainen, jota lähtisi kuuntelemaan ilman tanssimahdollisuutta). Neljänsuora on kuitenkin yksi niistä harvoista bändeistä, joita on ilo kuunnella ilman tanssejakin! Viime viikonloppuna minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Neljänsuoran kevätkonserttiin Turun Dominoon. Oli kyllä aivan mainio keikka!

Ilmeisesti keikkaa oli vähän mainosteltu niin, että siellä saattaisi kuulla sellaisia biisejä, joita Neljänsuora ei ole keikoilla pahemmin soitellut. Toden totta, paljon saimme kuulla sellaisiakin biisejä, joita en muistanut Neljänsuoralla olevan olemassakaan! Tietysti mukana oli myös niitä, jotka on joka kerta pakko soittaa - Tuulikki, Älä unohda minua, Mansikkaa ja valkoapilaa, sekä tietysti viimeisenä encore-biisinä Siipirikko. Oma suosikkini oli kuitenkin heidän uusin hittinsä Soittakaa Kuurankukkaa - en tiedä mikä siinä on, mutta jostain syystä kyseinen biisi iskee juuri keskelle jotakin hyväfiilishermoa ja sitä kuunnellessa tekee mieli vain bilettää mukana :D (harmi että konsertissa ei voinut bilettää kovinkaan huomiotaherättävästi, kun kyseessä oli istumapaikat) Mieleen jäi myös Kaksi kauneinta, jonka kertosäkeen aikana tunsin jopa jonkinlaisia ihastuksen kylmiä väreitä!

Tansseissa ei ehdi hirveän hyvin kiinnittää huomiota kaikkiin musiikillisiin seikkoihin bändin soitossa, mutta konsertissa todella huomasi, että bändissä on todella hyviä soittajia ja kaikilla on myös lavalla todella hyvä fiilis. Erityisen vaikuttunut olin taustastemmoista, joita ei ole koskaan lavakeikoilla kuullut yhtä selkeästi kuin tuolla. Minulla on erityinen heikko kohta stemmalaulannalle, joten joitakin kappaleita kuunnellessa ei voinut kuin hymyillä tyytyväisenä taustoja kuunnellessaan.

Oli mukavaa, että konsertilla oli pituutta ja bändi ehti soittaa monen monta kappaletta. Ensimmäisellä vajaan tunnin mittaisella puoliajalla meinasi hieman alkaa haukotuttaa, kun biisit olivat melko slovaripainotteisia, mielestäni kun Neljänsuoran vahvinta aluetta ovat nimenomaan nopeammat kappaleet. Toisella puoliajalla tämä kuitenkin korjattiin. Setti sisälsi toinen toistaan parempia nopeita kappaleita ja tästä vauhdista saatiin nauttia jopa reilun tunnin verran! Encore kattoi kolme kappaletta, joista yhden pojat soittivat ex tempore, kun katsomosta heitettiin toive :) Todella hienoa yleisön huomiointia!

Taas sitä ajatteli, että Neljänsuoraa voisi mennä kuuntelemaan lavoille useamminkin. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että he ovat koko ajan liikkumassa kauemmas perinteisen tanssimusiikin esittämisestä ja enemmän bilebändin suuntaan, mutta ohjelmistoon kuuluu kuitenkin niin hyviä bugg-kappaleita että ihan jo niiden takia kannattaa lähteä Neljänsuoran tahtiin tanssahtelemaan :D Ja onhan teini-iän ykkösbändi aina teini-iän ykkösbändi!


maanantai 24. huhtikuuta 2017

ARVONTA: Kerro paras tanssimuistosi ja voita tanssilippu Ämyrille!

Oikein mainiota maanantaiaamua kaikille! Suureksi riemukseni voin todeta, että näin alkavan kesäkauden kunniaksi saan järjestää blogissani jälleen arvonnan! Ämyrin väki lähti mukaan, ja nyt onkin jaossa kaksi vapaalippua Ämyrin tansseihin! Suosittelen lämpimästi osallistumaan, sillä Ämyri on yksi tunnelmallisimpia kesälavoja mitä tiedän, ja tänä kesänä näyttäisi olevan luvassa todella huikeita esiintyjiä monena iltana - on siis varaa valita, mihin iltaan haluaa vapaalippunsa käyttää ;)



Näin osallistut:

Kirjoita tämän postauksen kommenttikenttään, mikä on paras tanssimuistosi. Se voi olla kesälavalta, talvilavalta, kurssilta, leiriltä, häistä, mistä vain. Kaikkien osallistuvien kesken arvon kaksi vapaalippua (lahjakortti 16e) Ämyrille - voittajia valitaan siis kaksi, yksi lippu kullekin. Jos kommentoit anonyyminä, muistahan laittaa jonkin nimimerkin, jolla sinut erottaa muista anonyymeistä. 

Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, eli maanantaihin 8.5. kello 23:59 asti. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja ilmoitan voittajat täällä blogissa. 

Kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan!

Ämyrin avajaisia tanssitaan 20.5. Taikakuun ja Helmenkalastajien tahdittamana. Ämyrin sivuille pääsee seuraavasta linkistä: http://amyri.fi



ps. Pysykää ihmeessä kanavalla, sillä tämän arvonnan lisäksi on suunnitelmissa tässä kesän mittaan myös kaikenlaista muuta mukavaa... Siitä lisää tuonnempana ;) 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Esakallio 21.4.2017

Eilen oli kyllä aivan huikea avajaisilta Esakalliolla! Ei siellä nyt juuri tanssittua tullut (pääsin tanssimaan ehkä kolmet kappaleparit, mutta toisaalta - enpä myöskään hirveästi yrittänyt päästä parketille vaan varsinkin naistenhaut lymyilin tyytyväisenä nurkassa), mutta noin muuten ilta oli huikea! Olin odottanut iltaa jo kauan, sillä lavalle nousi paitsi ihana Varjokuva, myös 16-henkinen Sinitaivaan 10-vuotista taipaletta juhlistava juhlaorkesteri. 

Ja olihan minusta myös hienoa päästä Esakalliolle pitkästä aikaa - kyllä kesälavoissa on sitä tiettyä jotain, mitä talvilavoissa ei ole. Tosin näin aikaisin keväästä kesälavoilla on usein tosi kylmä, varsinkin loppuillasta jos ei koko ajan tanssi. Minulla jäi tosiaan eilen tanssiminen vähän lähemmälle, joten palella kyllä sai. Mutta ihan oma vika kun en tanssinut! 

Minä pidin Varjokuvasta ennen enemmän, silloin kun se vielä oli Varjokuva ja Kyösti istui rumpujen takana. Mutta myönnettävä on, että kyllähän he edelleen soittavat todella hyvin ja heillä on tosi hyviä kappaleita. Oma kestosuosikkini on Mekka, joka myös eilen saatiin kuulla. Varjokuvalla on myös tosi hyviä fusku- ja jivekappaleita! Buggeja heiltä tulee mielestäni hieman vähemmän kuin tanssiorkestereilta keskimäärin, mutta tangoa sen sijaan riittää. Minä en ole sen suuremmin tangon ystävä, mutta eilen sain kyllä tanssia yhdet todella kivat tangot!

Sinitaivaan laajennettu kokoonpano taas oli aivan upea. Se oli jo visuaalisesti vaikuttavaa, kun lava oli täynnä soittajia. 3-henkinen puhallinosasto oli asetettu aivan lavan eteen, ja he seisoivat vaikuttavan ryhdikkäästi soittimet valoissa kimallellen. Perkussiopoika oli lainattu La Stradasta (se samainen jota olen näköjään hehkuttanut joka ikisessä La Strada -postauksessani :D). Ensin hämmennyin siitä, että hän olikin jossain välissä kasvanut aikuiseksi eikä ollut enää se sama pikkupoika joka hädin tuskin ylsi rumpuihin - mutta yhtä kaikki, sitä fiilistelyä on äärimmäisen viihdyttävää katsoa!

Sinitaivas ei ollut suinkaan tyytynyt vain laajentamaan kokoonpanoa, vaan myös kappaletarjontaa oli laajennettu. He soittivat niin monta uutta ihanaa kappaletta, etten edes muista niitä kaikkia! Omiin suosikkeihini lukeutuivat Glendora, jossa puhallinosasto oli todella edukseen. Mieleen jäi myös Ich dich liebe, jonka pääsin omaksi riemukseni myös tanssimaan. Mukana oli myös joitakin uusia Japen sävellyksiä, joista tykkäsin. Myös jokin uuden kuuloinen cha cha oli mukana. Toisessa valssissa oli bassosoolon tilalla pasuunasoolo - pasuunasta tykkäsin muutenkin tosi paljon. Sinitaivas voisi napata eilisen pasunistin pysyväksi jäsenekseen! 8-henkinen jousiosasto toi paljon lisää varsinkin hitaisiin kappaleisiin. 

Voisin hehkuttaa tuota Sinitaivaan eilistä suoritusta vielä muutaman kappaleen verran, mutta ehkä jätän sen ensi viikkoon - ensi viikolla on nimittäin toinen keikka tällä kokoonpanolla Kapakanmäen avajaisissa. Keikkojen jälkeen ilmestyy sitten livealbumi näistä keikoista. En malta odottaa!

Kaiken kaikkiaan siis mainio ilta, vaikka täytyykin sanoa, että ruuhkatanssit eivät ole minua varten. On hauskaa kun näkee paljon tuttuja, ja tietysti tanssilavoille on elintärkeää, että ihmisiä on paljon, mutta liika on liikaa. Ehkä jopa mieluummin olen tansseissa, joissa on hieman liian vähän ihmisiä kuin hieman liian paljon :D  



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Minustako kilpatanssija?

Kuten kirjoituksistani on ehkä huomannut, jo hyvin varhaisessa vaiheessa aloin kiinnostua "perinteisten lavatanssien" lisäksi myös niistä vähän eksoottisemmista lajeista, kuten lattareista (erityisesti salsa, jota ei varmastikaan voi laskea perinteiseksi lavatanssiksi, ottaen huomioon, miten vähän sitä vieläkin lavoilla soitetaan, vaikka sen osaaminen on lisääntynyt ihan huimasti jopa sinä aikana, jolloin minä olen lavoilla käynyt) ja nyt myöhemmin west coast swingistä. 

Nyt ajattelin paljastaa erään toisen kiinnostumisen kohteen - kehtaakohan tätä edes sanoa - jota olen varsinkin viime aikoina pohdiskellut. Kilpatanssi. Varsinkin näin TTK:n aikaan herää aina pieni halu kokeilla kilpatanssia, ja myös Katerinan mainiosta blogista (löytyy täältä) olen lukenut kilpatanssifiiliksiä ja miettinyt, pitäisikö itsekin joskus uskaltautua kokeilemaan.

Olen aina suhtautunut kilpatanssiin hieman penseästi - nimenomaan harrastuksena itselleni. Kilpatanssin katselua sen sijaan rakastan, ja ihailen ihan älyttömästi kilpatanssijoita, jotka jaksavat treenata päivästä toiseen. Kilpatanssi on aivan uskomattoman upean näköistä - varsinkin juuri kilpalattarit. Mutta itselleni en ole uskonut tuon lajin koskaan sopivan. Pianonsoittoharrastus jäi aikoinaan, koska siitä tuli liian vakavaa, enkä halunnut yhden harrastuksen hallitsevan koko elämääni. Olen ajatellut, että kilpatanssin ongelma on ehkä hieman sama - jos tanssit kilpaa, niin sitten myös tanssit kilpaa. Syöt pelkkiä porkkanoita ja sellereitä pysyäksesi kilpatanssikuosissa ja treenaat varpaat verillä aamusta iltaan (noin vähän kärjistettynä :D).

Mutta ehkä kilpatanssia ei tarvitsisikaan harrastaa veren maku suussa - voisikohan kilpatanssia harrastaa noin niinkuin harrastusmielessä, ilman halua kilpailla? Luulen, että kilpatanssitreenit tekisivät ihmeitä tanssiasennolle ja -tekniikalle ja palvelisivat myös lavatanssimista (vaikkain kilpatanssirumba pistäisi minulta varmaan pasmat aivan sekaisin kerta kaikkiaan outoine laskuineen). Sitä paitsi olisi hauskaa treenata jollain tavalla hieman "tavoitteellisemmin" kuin tavallisissa tanssitreeneissä - ehkä sillä tavalla puoliksi varpaat verillä :D 

Eikä se kilpaileminenkaan loppujen lopuksi ole aivan mahdoton ajatus. Minusta olisi ihanaa pukeutua sellaiseen kilpatanssipukuun, jollaisia pääsee ihastelemaan joka sunnuntai TTK:ta katsellessaan! Varsinkin sellaiset ihanat liehuvat vakioasut saavat kyllä hieman haaveilemaan kilpatanssiharrastuksesta! 

Okei, ehkä kilpailemiseen on jonkin verran matkaa - siihen tarvitsisi ensinnäkin (äärimmäisen kärsivällisen) kilpaparin. Ja kaiken lisäksi en ehkä näe omaa vartalotyyppiäni verhoiltuna pikkiriikkiseen sambapukuun - niitä tuskin näin isokokoisille edes valmistetaan! Ongelmia tulisi myös kisameikin laittamisessa, osaan nimittäin juuri ja juuri laittaa itselleni ripsiväriä ja sekin on työn ja tuskan takana. Puhumattakaan tietysti siitä, että tämän ikäisenä minun pitäisi treenata varmaan kymmenen vuotta, ennen kuin olisin teknisesti valmis kilpalavalle!

Mutta ainahan sitä voi fiilistellä, eikö? Ehkä minä vielä joskus tulevaisuudessa eksyn kilpatanssitreeneihin ihan vain kokeilumielessä. Tuota päivää odotellessa tyydyn varsin mielelläni lavatansseihin ja salsabileisiin. Onhan se kuitenkin aika mahtavaa, että noissa tapahtumissa kukaan ei tarkkaile askeliani silmä kovana (toivottavasti) ja pisteytä suoritustani! Pidän myös siitä, että saan pitää pääni missä asennossa haluan ja keksiä omia askeleita ja kuvioita - kilpatanssissa harrastamaani vauhkoilua ei välttämättä katsottaisi hyvällä!

Lukeekohan tätä blogiani kukaan kilpatanssin harrastaja? Kuulisin mielelläni mielipiteitä aiheesta :) Voiko kilpatanssia harrastaa ihan vain rennosti kilpailematta? Millaistakohan olisi lavatanssijana hypätä kilpatanssitreeneihin (onko se edes käytännössä mahdollista)?


ps. Olettehan jo käyneet kuuntelemassa Sinitaivaan uuden sinkun Kauas pois (ft. El Dupy) Spotifysta? Siitä tuli heti ensikuuntelulla uusi lempibiisini - ihanan kesäinen ja iloinen biisi, sitä tulee varmasti popitettua koko kevät ja vielä pitkälle kesäänkin!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Auran nuortentalo 1.4.2017

Perjantai-ilta Teeriharjulla oli kieltämättä oikein mukava, mutta ihan ultimaattisiin mittasuhteisiin se ei kuitenkaan yltänyt, hieman jäin vielä kaipaamaan sellaista "paras ilta ikinä!" -fiilistä. Tuo fiilis löytyikin sitten eilen Aurasta. Aurassa on vain aina aivan uskomattoman hauskaa! Siellä on aina paljon ihmisiä ja sellainen oma rento tunnelmansa, joka saa hymyilemään. Tanssia saa koko illan, toinen toistaan parempien tanssijoiden ja mukavampien ihmisten kanssa.

Eilen paikalla olivat kaikki mahdolliset tanssitutut. Pääsin tanssimaan muun muassa aivan ihanat salsat, huikeat fuskut ja vauhdikkaat jivet. Illan kruunasivat muutamat aivan mahtavat slovarit, joiden ansiosta myös eilen mainitsemani "vakiokyllästyminen" kaikkosi taivaan tuuliin. En olisi millään halunnut tanssi-illan loppuvan, sillä tämä ilta oli ehdottomasti paras iltani ikinä!

Illan musiikista vastasi tuttuun tapaan Sinitaivas - eräs tanssituttu taisi kysyä, käynkö ainoastaan Sinitaivaan keikoilla :D Niin se taitaa nykyään olla, mutta eiköhän asia korjaannu kesällä, kun alan käydä tansseissa hieman ahkerammin... Joka tapauksessa, Sinitaivas oli jälleen huikea ja soitti kaikki parhaat kappaleensa. Minä suorastaan rakastan heidän slovareitaan Seuraavassa elämässä ja Vastasyntyneet. Tämän lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että viimeisen levyn kappale Oot hento valkoinen on oikeastaan todella hyvä. En pitänyt siitä levyn ilmestyttyä, mutta nykyään olen alkanut pitää siitä todella paljon! 

Henkka ja Kulkurit hoitivat myös homman kotiin. Heillä oli todella hyviä kappaleita - mukana myös paljon sellaisia, joita harvoin kuulee. Älä koskaan ikinä -cha cha oli kekseliäs veto, mutta valitettavasti kappale ei kyllä oikein sopinut cha chaksi. Sen sijaan monet muut kappaleet olivat aivan napakymppejä. Jos kyseinen bändi sattuu keikalle lähiseudulle, lähden aivan varmasti heidän tansseihinsa uudelleen!

Eilisillan jälkeen minulla on päällä ihan mieletön tanssi-innostus ja tekisi mieleni lähteä vielä tänäkin iltana tanssimaan hieman lisää! Iltatansseja ei ole valitettavasti tiedossa, mutta sen sijaan aion suunnata salsakursseille tanssipuodille. Luvassa parhaimmillaan viisi tuntia salsaa, jos vain kunto kestää - eiköhän se auta tähän tanssikuumeeseen :) 

Toivottavasti teillä kaikilla muillakin on ollut huikea tanssiviikonloppu! Hyviä tansseja myös niille, joilla tanssiviikonloppu vielä tänään jatkuu!


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Teeriharju 31.3.2017

Eilen pääsin taas todella pitkästä aikaa oikeasti tanssimaan! Suuntasimme Ellin kanssa Teeriharjulle, jossa soittivat Sinitaivas ja Kaiho. Ilmeisesti moni muu oli jäänyt kotiin seuraamaan jääkiekkoa tai lähtenyt jonnekin muualle tanssimaan, sillä parketti oli puolityhjä (tai niin kuin optimisti sanoisi, puoliksi täysi) koko illan. Tämä ei kuitenkaan ainakaan minun osaltani menoa haitannut, sillä tanssimaan pääsi kuitenkin kohtuullisesti ja ne harvat paikallaolijat olivat hyviä tanssijoita! Sitä tosin huomasi olleensa liian pitkään poissa, kun suurin osa tansseista alkoi kysymyksellä, missä olen oikein piileskellyt viimeiset kuukaudet.

Sinitaivas oli minusta parempi kuin koskaan. Foniosastossa oli tapahtunut jälleen muutoksia (tosin en tiedä miten tuore tämä viimeisin muutos on, kun en ole heidän keikoillaan käynyt), ja uusi fonisti oli kyllä todella kovatasoinen - ainakin näin amatöörin korvin kuunneltuna! Uutta ohjelmistoakin päästiin kuulemaan. Sitä riemua, kun lavalta pärähti soimaan alun perin Teflon Brothersin Maradona! Olen aina pitänyt alkuperäisestä biisistä ja sanottava on, että Japen tulkitsema Sinitaivaan versio ei jäänyt piiruakaan huonommaksi!

Kaihosta pidin myös. Piti oikein tarkistaa täältä blogista, olenko ollut heitä kuulemassa joskus aikaisemminkin. Ilmeisesti olen. Nuoret ja taitavat soittajat soittivat hyviä biisejä - paitsi että unohtakaa jo se Moskovan valot, sitä ei kukaan jaksa enää kuunnella - ja myös lattareita saatiin kuulla kiitettävä määrä. Pääsin jopa tanssimaan sambaa! En muista milloin olisin sitä viimeksi tanssinut, ja melkoista räpeltämistä se minun osaltani olikin, mutta hauskaa yhtä kaikki :D Bändin laulajan vahvaa ääntä olen kehunut edellisen keikankin jälkeen, ja kehun sitä jälleen. Mieleen tulee itse asiassa hieman nuori Kyösti Mäkimattila.

Teeriharju on paikkana tosi mukava, vaikkakin alkuillasta parketin liukkauteen joutuu hetken totuttelemaan. Yleensä henkilökunta on todella ystävällistä, mutta eilen kohdalle sattuneella työntekijällä taisi olla huono päivä. Soisin kyllä, että Teeriksellä kävisi enemmän ihmisiä, koska puitteet ovat todella mainiot! Olen sanonut tämän ennenkin, mutta positiivista on myös se, että salin yhdellä seinällä on nykyään isot peilit. Jalkatyöskentelyä sieltä ei pysty seuraamaan (ainiin, eihän tansseissa kuulu miettiä sitä, miltä jalkatyöskentely näyttää, ettei mene suorittamisen puolelle...!), mutta välillä on hauska vilkaista, miltä esimerkiksi tanssiasento näyttää tai ovatko hiukset niin kuin niiden pitäisikin olla.

Minulle on saattanut tulla pieni vakkarikyllästyminen. Tangoa ja foksia (varsinkaan hidasta foksia) ei oikein jaksaisi tanssia. Tosi monet tangon ja foksin biiseistäkin ovat hieman tylsiä, ja se ei ainakaan auta asiaa. Eilen varsinkin naistenhauilla pakoilin vakiobiisejä melko tehokkaasti, mutta lattareita ja swing-tansseja lähdin tanssimaan riemusta kiljuen. Olisiko jossain semmoisia tansseja, joissa tanssitaan vain pelkästään lattareita ja swing-tansseja - kansantansseilla höystettynä? :) 

Tänään tanssiviikonloppu jatkuu Aurassa. Eiköhän siellä ainakin ihmisiä riitä! Törmäillään siis illalla parketilla, ja niillekin jotka suuntaavat ihan muille parketeille, toivotan erittäin hauskaa tanssi-iltaa!


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Treenien skippaamisen sietämätön helppous

Tässä sitä kirjoitellaan, kuukauden tauon jälkeen. Miksikö en ole kirjoittanut? Siksi, ettei minulla ole ollut mitään kirjoitettavaa. Olin viimeksi kunnon tansseissa TanssiStartissa. Sen jälkeen olen toki käynyt jonkin verran treeneissä, mutta jotenkin viime aikoina sekin on jäänyt. 

Onhan minulla ollut paljon tekemistä viime aikoina. Tiedekunnan speksi on vaatinut paljon aikaa, ja viime viikolla osallistuin kansainvälisyysviikkoon, joka vaati huomiotani kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Ympäristöoikeuden kurssi oli todella työläs ja lukea sai enemmän kuin vielä mitään kurssia varten. 

Luulen kuitenkin, että nuo ovat vain tekosyitä. Kyllä sitä nyt aina muutamiin treeneihin pitäisi ehtiä, edes kerran tai pari viikossa! Minulle käy kuitenkin todella helposti niin, että jään jostain syystä pois yksistä treeneistä - esimerkiksi siksi, että on luettava tai tehtävä jotakin muuta "tärkeämpää" - ja sitten kynnys lähteä seuraaviin treeneihin onkin vielä korkeampi. Huomaamattani olenkin jättänyt koko viikon treenit välistä ja sitten en enää muistakaan, että treenejä edes on olemassa! Käykö kenellekään muulle helposti näin? 

Suurin ongelma on varmaan siitä, että ne tanssitunnit, joilla minä käyn, maksetaan aina yksittäisinä tunteina. Ostan kymppikortin, ja aina tunnille mennessäni siihen tulee rasti. En ole siis maksanut esimerkiksi aina lukukautta kerrallaan. Jos tunneista maksaisi niin, niille olisi aina aivan pakko mennä, ettei joudu maksamaan turhasta. Toisaalta minusta on todella hyvä, että tunnit maksetaan yksitellen, koska silloin tunneilta saattaa jäädä jonkin hyvän syyn vuoksi pois. Toisaalta taas, helposti käy niin että "hyväksi syyksi" kelpaa jokin hieman huonompikin syy ja sitten joutuu tällaiseen petolliseen treenienskippauskierteeseen. 

Minulle on oikeastaan aika uusi tilanne se, että tarvitsen ylimääräistä motivaatiota tanssitreeneihin raahautumiseen. Nuorempana, kun asuin vielä kotona, treenejä ei kerta kaikkiaan ollut, joten juoksin riemuissani kaikkiin niihin  treeneihin, joihin vain suinkin pääsin. Nyt täällä Turussa asuessani joudun kuitenkin hieman punnitsemaan, mihin treeneihin menen, koska mahdollisuuksia on joka päivä ja vieläpä monessa eri paikassa! Treenien skippaaminen käy helpommin kuin kotona asuessa, koska aina tulee seuraava päivä, ja seuraavana päivänä on kuitenkin treeniä tarjolla!

Nyt pitkän, osittain tahattomankin tauon jälkeen alkaa tuntua siltä, että tanssi kyllä maistuisi pitkästä aikaa. Olin katsovinani, että parin viikon kuluttua Sinitaivas liikuskelee täällä lähettyvillä, joten voisin lähteä pitkästä aikaa ihan kunnon iltatansseihin! Sieltä varmaan saisi taas lisää paloa myös treenata, kun huomaa mihin kuntoon onkaan tanssitaitonsa tauon aikana päästänyt! :D Lisäksi myös koulukiireet helpottavat nyt kevääksi jonkin verran.

Onko kellään muulla huomattavissa pientä kevätväsymystä treenien suhteen? Miten te tsemppaatte itseänne lähtemään taas treeneihin pitkän tauon jälkeen?