lauantai 14. heinäkuuta 2018

Esakallio 13.7.2018

No nyt oli hauskaa. Niin hauskaa, ettei ole vähään aikaan ollutkaan. Tai mitäs sitä kiertelemään - oli ihan paras ilta ikinä!


Päälleni Esakallio-illaksi vetäisin yllä näkyvän kietaisuhameen. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti kietaisuhameisiin tansseissa - ne näyttävät tosi kivoilta tanssiessa ja ovat vieläpä tosi mukavia päällä! Vielä kun alle laittaa leggingsit niin sivuhalkiovilautuksiltakin säästytään.

En ole käynyt Esakalliolla pitkään aikaan. Siellä oli aikoinaan vähän nihkeästi porukkaa tansseissa, eivätkä kalliit lippuhinnatkaan houkuttele. Nyt oli kuitenkin lähdettävä, sillä lavalla oli sama huikea esiintyjäkattaus kuin juhannuksena Ämyrillä - Sinitaivas ja Suvi Teräsniska. Sinitaivas oli jälleen hurjan hyvä - eikö heillä muuten ole todella hienot kesäiset esiintymisvaatteet? - ja Suvi Teräsniskaa kuunnellessa unohtuu kyllä kaikki maalliset murheet, sen verran taivaallinen ääni kyseisellä iskelmätähdellä on. 

Ihmisiä oli paikalla yllättävän vähän. Ämyrin fanimassaa ajatellen olisi luullut, että Teräsniska olisi vetänyt paikalle vähintäänkin yhtä suuren fanijoukon, mutta heitä oli vain kourallinen. Tanssijoitakaan ei ollut kovin paljoa, mutta vanha kunnon sanonta päti eilenkin: Ei se määrä, vaan se laatu. Koko tanssien ajan sai tanssia tosi hyvien tanssijoiden kanssa - illan kohokohtana olivat ehdottomasti salsat! 

Mitä tulee naistenhakuun, niin ujoushan siinä iski. Miehiä ei ollut kovin paljon vähempää kuin naisiakaan, mutta naiset olivat suorastaan ihailtavan aktiivisia. Pari kertaa jäin vain hölmönä tuijottamaan miesten riviä, kun kaikki potentiaaliset tanssikavaljeerit katosivat kuin taikaiskusta, ja pari kertaa hävisin kilpajuoksun - se siitä sitten, pakenin naistenhakua penkille ja keskityin Teräsniskan keikkaan. Onneksi naistentunti oli juuri silloin, niin tanssimattomuus ei edes haitannut.

Toinen syy, miksi pieni tanssitauko pari kertaa illassa teki tosi hyvää, oli aivan uskomaton kuumuus. Joko Esakallion sali on niin iso, että se vaatisi vielä tehokkaamman ilmastointijärjestelmän, tai sitten ilmastointi ei vain ollut eilen kunnolla päällä. Tai sitten eilen oli vain niin kuuma päivä, että ilmastointikaan ei enää auttanut. Niin tai näin, jo ensimmäiset humpat nostivat hien pintaan - polkista ei varmaan tarvitse sanoa mitään. No, nämä ovat näitä kesätanssien pieniä varjopuolia, jotka on vain kestettävä. Kyllä sitä kohta saa taas värjötellä jääkylmässä autossa parkkipaikalla talvitanssien jälkeen!


Ilta päättyi varsin virkistävään yölliseen pulahdukseen matkan varrella olevalla uimarannalla - yllä näkyvässä kuvassa jokseenkin pimeitä tunnelmia tästä seikkailusta. 

Kaiken kaikkiaan siis mahdottoman onnistunut ilta, ja nyt on mielessä vain yksi kysymys: Koska lisää? Pakko päästä pian taas tanssimaan! Onneksi ensi viikolla taitaa olla ainakin kahdet, tai siis kolmet...tai tarkoitan, neljät tanssit!

Ihanaa, rentouttavaa, aurinkoista ja nautinnollista tanssiviikonloppua kaikille! Minun tanssini on tanssittu tältä viikolta, onneksi ensi viikko on jo ylihuomenna <3

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Tanssihii is back!

Mä oon täällä taas! Kärsin viime talvena melko pahasta tanssikyllästymisestä ja vähän jo pelkäsin, alkaako tanssiminen ja treenaaminen koskaan tuntua enää samalta kuin ennen. Keväällä kouluhommat ja ainejärjestön speksi vaativat jälleen kaiken vapaa-ajan, eikä tanssireissuille jäänyt juuri aikaa. Nyt kesällä päätin kuitenkin antaa rakkaalle harrastukselleni vielä yhden mahdollisuuden ja käydä tansseissa ihan uudella innostuksella. Olenkin kiertänyt lavoja sekä Turun että Helsingin suunnilla ja jopa vähän kauempanakin. Tässä postauksessa pienet miniraportit kaikista kesäkuun ja heinäkuun alun aikana koluamistani tansseista - olkaa hyvät! :)

15.6. Pappisten lava - Varjokuva & Komiat
Komiat oli minulle täysin uusi tuttavuus. Olin kuullut heistä hurjasti kehuja, joten pakkohan heitä oli lähteä tsekkailemaan Pappisiin. Poppoo lunasti kyllä kaikki odotukset! Hieman jäin kaipailemaan vielä lisää lattareita, sillä pojat taisivat soittaa illan aikana vain yhden rumban. Pappisten lava on tanssipaikkana yksi lemppareistani, niin tunnelmallinen pieni lava kuvankauniin järven rannalla! Tanssiporukkaa oli niin paljon että vähän jo hirvitti, mutta hyvin sekaan mahtui pyörähtelemään.

20.6. Pavi - Taikakuu
Pavilla olen ollut viimeksi tosi kauan aikaa sitten - paikasta on jäänyt mieleen hyvät muistot, eikä turhaan. Mukava lava ja hyväntuulinen henkilökunta! On myös virkistävää vaihtelua, että tanssit ovat keskiviikkoisin, joten keskellä viikkoakin pääsee jorailemaan töiden lomassa. Taikakuu on todella hyvä bändi, ehdottomasti yksi suosikeistani, ja Pavin keikka oli todella huikea! 

22.6. Naapurinvaaran huvikeskus - Sinitaivas, Kake Randelin, Virpi Piippo & Vetonaula
Juhannuksena lähdimme Ellin kanssa tekemään pienen juhannusturneen. Perjantaiaamuna käänsimme auton nokan kohti Sotkamoa, edessämme reilun kuuden tunnin ajomatka. "Kaikkien aikojen ultimaattisimmat tanssibiisit" -aiheisen soittolistan saattelemana matka taittui nopeasti, ja illalla päästiin tanssimaan Napikselle Sinitaivaan ja Kake Randelinin tahtiin. Ja taisi siellä joku tangokuningatarkokelaskin olla, ihan hyvää musiikkia hänelläkin. Oli jännittävä kokemus vierailla ihan kokonaan uudella lavalla, jolla oli myös ihan kokonaan uudet ihmiset. Ilta oli railakas, ja viimeisten parin tunnin aikana ei uskaltanut enää lähteä tanssimaankaan, koska humalassa olevien prosentti koko tanssikansasta oli niin suuri, ettei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että joutuu tukipilariksi kahden biisin ajaksi. 

23.6. Ämyri - Sinitaivas, Suvi Teräsniska, Myrskytuuli
Mitä olisikaan juhannus ilman Ämyrin juhannustansseja? Aamulla lähdimme ajelemaan Sotkamosta kohti Somerniemeä, ja matka kulki yhtä joutuisasti kuin edellispäivänäkin. Paikalle ehdittiin juuri sopivasti Sinitaivaan ensimmäiselle setille. Sinitaivaan setit olivatkin illan ehdottomia kohokohtia, mutta myönnettävä on kuitenkin, että Suvi Teräsniska on ihan mieletön artisti. Oli ihanaa päästä tanssimaan suosikkibiisieni tahtiin, Täydellinen elämä ennen kaikkea. Ämyri oli täynnä tuttuja niin tansseista kuin niiden ulkopuoleltakin, ja ilta loppui mielestäni aivan liian aikaisin! Onneksi ilta vähän niinkuin jatkuu tämän viikon perjantaina, kun samat artistit valtaavat Esakallion esiintymislavan.

27.6. Pavi - Aki Samuli & Fantasia
Aki Samuli on saanut myös osakseen jos jonkinlaista hypetystä tanssijoiden keskuudessa, joten kyllähän hänenkin tansseihinsa piti mennä katsomaan, mistä  ne ihmiset oikein puhuvat. Todella iloinen yllätys! Välillä yltiöpositiivisuus ja -energisyys meni kyllä kovaa ja korkealta yli, mutta kyllähän miehellä ääntä riittää. Biisivalinnat olivat mukavan erilaisia, ja kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut. Hyviä tanssijoitakin oli paikalla varsin kiitettävä määrä! 

29.6. Uittamon paviljonki - Hurma
Tätä iltaa olin odottanut! Hurma ensimmäistä kertaa loputtoman pitkän keikkatauon jälkeen. Enkä tiedä, johtuuko tämä vain pitkästä odotuksesta, vai mitä taikoja pojat olivat tauolla tehneet, mutta mielestäni he soittivat paremmin kuin vielä koskaan! Tykkäsin todella paljon uusista biisivalinnoista ja erityisesti Game of Thronesin tunnarivalssi hipsi suoraan syvälle sieluun. Uittamo oli täynnä nuoria tanssijoita ja tanssituttuja, ja illasta kehkeytyi todella onnistunut. Pois lähtiessäni päätin, että Uittamolla voisi käydä tänä kesänä useamminkin - sinne kun on valikoitunut vieläpä tosi hyviä esiintyjiä.

4.7. Pavi - In the mood
In the mood kuuluu niihin bändeihin, jotka aina ikään kuin unohtaa. Sitä käy tansseissa ja ajattelee, että ovatpas he hyviä, mutta varta vasten heitä katsomaan ei tule lähdettyä. Mikä on hölmöä, koska kyllähän he kuuluvat tämän hetken ehdottomaan parhaimmistoon. Pavin keskiviikkotansseissa kuultiin Suvi Karjulalta ihan mielettömiä tulkintoja, ja tanssifiilis oli katossa koko illan. Ihan hieman minua häiritsivät varsinkin hitaiden biisien superpitkät introt, joiden aikana monellakaan tanssijalla ei tuntunut oikein olevan hajua, mitä tässä pitäisi tehdä ennen kuin varsinainen biisi alkaa.

7.7. Littoisten lava - lattarilauantai
Sekahaun ja Bailes Cubanosin yhteisbileisiin lähdin odottavaisin mielin, mutta valmistautuneena pettymykseen. Ajattelin, että paikalla tuskin on valtavaa väkimäärää, eikä taitotasokaan varmasti ole päätä huimaava. Olin kuitenkin - onnekseni - täysin väärässä, sillä ihmisiä oli varsin mukavasti, ja joukossa oli jos jonkinlaista lattaritaituria. Koko illan sai tanssia hymy korvissa. Minä rakastan lattareita. Mistään, ei mistään tanssista tule samanlaista fiilistä kuin oikein nopeasta ja vauhdikkaasta kunnon kuubalaisesta salsasta. Lattaribileitä täytyy ehdottomasti harrastaa tänä kesänä enemmänkin.

8.7. Uittamon paviljonki - Taikakuu
Uittamolle vei jälleen tieni, sillä Taikakuu houkutteli paikalle, vaikka seuraavana aamuna juna Helsinkiin lähti jo kuuden aikoihin. Aikaisesta sunnuntai-illasta huolimatta Uittamolla oli sangen kiitettävästi ihmisiä - kuitenkin niin vähän, että tanssiminen oli miellyttävää eikä suurempia törmäyksiä tarvinnut pelätä. Alkuiltaa hieman varjosti painostava helle, joka tunkeutui sisään ovista ja ikkunoista, mutta siitäkin selvittiin, ja loppuillasta lämpötila oli jo melkein siedettävä. Aivan huikeat tanssit, ja Taikakuulta jälleen niin hyvä keikka, että kipuavat kyllä sen ansiosta tämän hetken kakkossuosikikseni tanssibändien listalla. Ykkössuosikin taidattekin jo arvata...


Ja nyt tässä istutaan viettämässä maanantai-iltaa ja suunnittelemassa, monetko tanssit tähän viikkoon saisi mahdutettua. Jaloissa polttelee jo päästä takaisin parketille - samanlaista tanssipaloa olen tuntenut varmaan viimeksi ihan ensimmäisinä tanssivuosinani! On tämä tanssiminen vaan sitten kuitenkin niin siistiä, vaikka välillä kyllästyttikin. Tästä kesästä tulee kaikkien aikojen tanssikesä, ja samalla elvytetään vanha kunnon tanssiblogi menoon mukaan! :)

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Friday Flama -salsabileet 16.2.2018

Paras. Ilta. Ikinä.

Kuten blogin seuraajat jo saattavat tietää, minä olen lattarityttö henkeen ja vereen. Ja vielä tarkemmin sanottuna, salsa on intohimoistani suurin. Voitte siis varmasti kuvitella ilmeeni, kun pääsin tänä perjantaina ihan aitoihin salsabileisiin!

Turkuun on perustettu viime syksynä uusi tanssikoulu, Tanssistudio Flama, joka tarjoaa tunteja niin salsasta, muista lattareista kuin nykytanssista ja baletistakin. Olen monesti suunnitellut meneväni tunneille, mutta aikataulut eivät ole antaneet periksi. Monesti olen myös haaveillut Flamassa järjestettävistä salsabileistä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi lähteä bileisiin ensimmäisen kerran.

Lähdin matkaan meksikolaisen vaihto-opiskelijaystäväni kanssa. Illan autentisuutta lisäsi se, että sain puhua koko illan hänen kanssaan espanjaa - miten olenkaan kaivannut espanjan puhumista! Ilta alkoi herkullisilla burritoilla keskustan Taco Nitossa (ISO suositus!) ja sen jälkeen hyppäsimme bussiin kohti satamaa.

Olimme paikalla jo hieman ennen yhdeksää ja bileiden alkua. Ensin näytti siltä, ettei osallistujia juuri paljon olekaan, mutta pikku hiljaa paikalle valui enemmän väkeä ja lopulta olikin jo tupa täynnä. 

Voi että, voisin todellakin vain istua koko illan salsabileissä ja katsoa, miten ihmiset liikkuvat musiikkiin. Ison osan ajasta istuskelimmekin vain tanssilattian reunalla, fiilistelimme ihmisten tanssimista ja sitä musiikkia - maailman hienointa olla matkassa ihmisen kanssa, joka osaa kaikki lattaribiisit yhtä hyvin kuin minä :D Illan DJ soitti ihan huikeita salsaversioita lempparibiiseistämme, ja loppuillasta kuultiin myös ihan puhdasta reggaetonia - ai miten se meneekään jalan alle ja ihan sieluun asti!

Parasta oli kuitenkin se, että bileissä ei tarvinnut tyytyä biisien fiilistelyyn ja istuskeluun - pääsin tanssimaan monenmonta ihanaa salsaa ja muutaman bachatankin. En oikeastaan tiennyt osaavani tanssia bachataa kovinkaan hyvin, mutta sieltä se kummasti lähti kun musiikki vei ja viejät olivat hyviä. Alakerran kizombaluolaan emme uskaltautuneet, sillä tunnelma vaikutti meille hieman liian intiimiltä. Kizomban tanssijaa minusta ei tule ikinä, se on varma se.

Se on kyllä hassua, miten joku tietty musiikkityyli voi olla niin ylitse muiden. Onhan sitä olemassa vaikka kuinka paljon hyvää musiikkia, mutta mikään ei kyllä pistä kroppaa liikkumaan samalla tavalla kuin salsa ja reggaeton. Suunnittelimme ystäväni kanssa, että seuraavaksi on kyllä lähdettävä johonkin reggaeton-bileisiin kreisibailaamaan. Jos joku tietää jonkin yökerhon Turussa, joka soittaisi mahdollisimman paljon lattarimusaa, saa vinkata!

Listas para la fiesta!
Seuraavia bileitä odotellessa, tutustukaa ihmeessä seuraaviin reggaeton-musiikin helmiin, jotka ovat soineet omilla soittolistoillani viime aikoina:

Daddy Yankee - Dura
Luis Fonsi & Demi Lovato - Échame la Culpa
Enrique Iglesias & Bad Bunny - El Baño
Maluma & Negro de Boral - Corazón (tälle erityisen lämmin suositus, sillä vielä en ole löytänyt maailmasta mitään yhtä ihanaa kuin Maluman ääni!)
Becky G & Bad Bunny - Mayores

Eikö vaan mene tuo reggaeton-jumputus suoraan sydämen jokaiseen sopukkaan? Onko lukijoissani muita lattarifiilistelijöitä? Tulkaa ihmeessä kommentikenttään fiilistelemään parhaita lattaribiisejä, kertomaan suosikkitanssinne ja vinkkaamaan hyviä lattarimenoja jotka kannattaisi käydä tsekkaamassa! :) 

lauantai 17. helmikuuta 2018

Tanssiviikonloppu - Teeriharju 9.2.2018 ja Pyrkivä 11.2.2018

Mainiota lauantai-iltaa lukijoilleni! Viime viikonloppu oli varsin tanssintäyteinen. Mitään julkaisemisen arvoista kuvamateriaalia en saanut aikaiseksi, joten tällä kertaa saatte nauttia pelkästään tekstistä ilman kuvia. Kännykkäni kamera on temppuillut viime aikoina todella paljon, eikä hyviä kuvia meinaa saada otetuksi ollenkaan. Tähän kun lisätään rikkinäinen kuulokepiuhan paikka ja akku, joka loppuu talvisin viidessä minuutissa, on varmaankin aika miettiä uuden puhelimen ostoa.

Viime viikonloppu alkoi hauskoilla tansseilla Teeriharjulla. En ollut käynyt siellä todella pitkään aikaan - viime kerrasta oli melkein vuosi. Myös viimeisistä kunnon tansseista oli aikaa, sillä alkuvuodesta olin pyörinyt vain Pyrkivän sunnuntaitansseissa, Venuksen Neljänsuorabileissä ja Viking Gracen tanssiristeilyllä. Teeriharjun ilta oli mukava paluu vanhaan tuttuun lavatanssitunnelmaan!

Esiintyjänä Teeriksellä oli - yllättyyköhän kukaan - Sinitaivas. Pitkästä aikaa pääsimme Ellin kanssa samoihin tansseihin, ja oli kyllä hauskaa päästä jorailemaan ihan kuin ennen vanhaan. Teeriharjussa on aina jotain erityistä, koska se on ensimmäinen lava, jolla olen koskaan käynyt. Sinitaivaan biisivalinnat ja svengit eivät pettäneet, ja ilta oli heidän osaltaan äärimmäisen onnistunut. 

Illan toisena bändinä oli Helminauha, ja heidän settinsä jäivät ehkä hieman laimeiksi. Polkat olisin mieluummin kuullut Sinitaivaalta kuin Helminauhalta, mutta olihan Helminauhallakin hetkensä - muun muassa muutamat tosi kivat buggit ja fuskut ja encorena aivan ihana versiointi Vihreistä niityistä. Normaalisti en välitä triolimusiikista ollenkaan, mutta kyseinen biisi iski.

Lauantai-ilta meni sitsatessa, ja sunnuntaina oli jälleen tanssin vuoro. Pyrkivän sunnuntaikurssilla oli lajina cha cha - sitä menen mielelläni treenaamaan aina kun on mahdollisuus, koska tuntuu, että siinä ei tule koskaan valmiiksi. Aina kun sitä ajattelee tanssivansa perusaskeleen hyvin, näkee jonkun ammattilaisen menevän cha chata ja tajuaa, ettei itse osaakaan oikeasti yhtään mitään!

Tansseissa Pyrkivällä oli soittamassa Pasi Kivimäki & N.Y.T. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta ilmeisesti - viejiltä kuulin - tämä Kivimäki on osallistunut joskus tangokilpailuihin? Sen kyllä huomasi, sillä tangot soivat äärimmäisen kauniisti. Eikä seteissä kyllä muutenkaan ollut valittamista, sillä biisit olivat monipuolisia ja hyvin valittuja. Tosin voisin kyllä melkein vannoa, että illan aikana kuultiin Salattu suru tai Hopeinen kuu, ellei jopa molemmat. Mikä noissa biiseissä oikein on!?

Kaiken kaikkiaan tanssiviikonloppu oli tosi onnistunut. Hauskaa, miten joulun aikaan olin aivan kyllästynyt tanssimiseen, mutta nyt intoa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa. Tekisi koko ajan mieli tanssia ja käydä treeneissä ja juosta iltatansseissa. Kehityskin tuntuu tapahtuvan suurin harppauksin, vaikka joululomalla tuntui, että mitään ei tapahdu ja junnaan vain paikallani. Kumma juttu. Kyllä se tanssi vaan on ihan ykkösharrastus, vaikka välillä vähän kyllästyttäisi! <3 

torstai 8. helmikuuta 2018

Pyrkivä 4.2.2018

Viime sunnuntaina oli Pyrkivällä todella onnistuneet sunnuntaitanssit! Minulla oli maanantaina iso tentti, mutta päätin silti lähteä sunnuntai-iltana hieman tuulettamaan ajatuksiani kurssille ja tansseihin. 

Tanssikurssin lajina oli bugg, opeteltavina asioina mukavia perusjuttuja. Minä keskityin jalkatyöskentelyn hiomiseen ja mietin samalla myös käsikoristeluja. Tanssikurssilla oli paljon porukkaa, ja myös tansseihin tuli paljon enemmän tanssijoita kuin edellisenä sunnuntaina.

Tanssit olivat levytanssit - olen huomannut, että Pyrkivällä levytanssit ovat usein jopa suositumpia kuin tanssit, joissa on esiintyjä. Toisaalta ymmärrän sen hyvin, koska levytansseissa on yleensä taatusti hyvää musiikkia, kun taas omasta mielestä heikomman esiintyjän tansseihin lähteminen on aina pieni riski. 

Sunnuntain tansseissa oli melko tasaisesti miehiä ja naisia, joten tanssimaan pääsi varsin kiitettävästi. Pääsin jopa salsoille ja cha chaille (taipuukohan kyseinen sana noin?), mikä oli oikein virkistävää. Salsainnostus alkaa kasvaa jo niin suureksi, että kohta on ehkä lähdettävä joihinkin salsabileisiin, niin pääsee sitäkin tanssimaan ihan kunnolla!

Pyrkivän tansseissa minulla oli käytössäni myös semiuudet pellenkenkäni, joita en ollutkaan vielä kunnon tansseissa käyttänyt. Melkoiset hiertymät nuo aiheuttivat molempiin jalkoihin moneen kohtaan, mutta eivätköhän kuitenkin käytössä pehmene. Niin mukavan näköiset ovat jalassa, että vähän voi sisäänajaessa kärsiäkin. Kengissä on kumipohjat, jotka ovat selkeästi vähän tahmeammat kuin haljasnahkapohjat tai säämiskäpohjat. Välillä pyörähdyksissä toivoi, että kengät olisivat luistaneet hieman paremmin. Toisaalta Pyrkivä onkin liikuntahalli, eikä lattia itsessään ole koskaan kovin liukas. Tanssipaikkojen joukossa on monta varsin liukaslattiaista yksilöä, joten eivätköhän nuo kengät ole sellaisiin juuri passelit!

Tänä sunnuntaina Pyrkivällä näyttäisi olevan cha cha -kurssi ja jokin minulle entuudestaan tuntematon bändi - täytyy ehkä lähteä tsekkailemaan tunnelmia silloinkin, elleivät perjantain tanssit Teeriharjulla ja lauantain ystävänpäiväsitsit vie minusta kaikkia mehuja! 

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Viking Grace 5.-6.2.2018

Aivan huikea reissu takana! Taisi olla vähän liiankin hauskaa, sillä vielä tänään aamullakin väsytti niin paljon, ettei meinannut sängystä ylös päästä. 

Lähdimme tosiaan yhden opiskelukaverini kanssa maanantai-iltana Viking Gracelle tanssiristeilylle. En uskonut, että pääsisin juurikaan tanssimaan, mutta heti Club Vogueen astuttuamme minut bongasi eräs varsin vikkeläliikkeinen bugg-mies - hänen ansiostaan pääsin tanssimaan monet oikein mukavat jorailut, kiitos siis hänelle jos hän sattuu tätä lukemaan ;)


Reissun päätarkoituksena oli (laivan buffetin kanssa tuttavuuden tekemisen lisäksi) ultimaattinen Sinitaivas-fanitus, ja tähän saimme mahdollisuuden jo heti aloitusiltana. Koska kyseessä oli ihan virallinen tanssiristeily, mukana olivat sekä Sinitaivas että Pekkaniskan pojat. Jälkimmäiset aloittivat soitannon puoli yhdeltätoista illalla. Hieman varauksella suhtauduin heidän setteihinsä, sillä muistan heillä olevan melko perinteistä musiikkia. Yllätyimme kuitenkin molemmat positiivisesti, sillä heillä oli hyviä kappalevalintoja ja biisit svengasivat menemään varsin mukavasti.


Ihan oma mainintansa on varattava Pekkaniskan poikien kappaleelle Jos mulle sydämesi annat - olen nimittäin edelleen kyseisen kappaleen johdosta hyvin hämmentyneessä tilassa. Olen kuullut tuon kappaleen nyt livenä muutamia kertoja, enkä koskaan oikein tiedä, pitäisikö sitä kuunnellessaan nauraa sydämensä pohjasta vai pelätä henkensä edestä. On aivan uskomattoman kuumottavaa, kun laulajan äärimmäisen matala ääni tunkeutuu jokaiseen ihohuokoseen ja nostaa karvat pystyyn, resonoi koko kropassa ja tärisyttää jopa tanssipaikan lattioita. Miten se sen tekee? Loppujen lopuksi tästä biisistä on ehkä pidettävä, koska ei tällaista vain ole toista :D 

Sinitaivas aloitti soiton vasta puolenyön jälkeen, mutta sehän ei menoa haitannut. Ensimmäinen setti alkoi ykkössuosikkikappaleillani Glendora ja Ich dich liebe. Ihanaa musiikillista ilotulitusta jatkoivat muunmuassa iki-ihanat Maradona, Tahdon tahdon ja kaunis uusi tuttavuus, One day -tyyppinen kitarafiilistely, jonka nimeä en saa kuollaksenikaan enää päähäni. Biisit oli valittu oikein hyvin laivakeikkaa ajatellen, ja vaikka tanssinkin melko vähän, niin oli hauskaa vain istuskella ja kuunnella. Sen verran energinen olo keikasta jäi, että sen jälkeen oli pakko mennä vielä hetkeksi tanssahtelemaan yökerhon puolelle - musiikki ei tosin ihan vetänyt vertoja Sinitaivaalle.


Seuraavana päivänä heräsimme pirteinä hyvien yöunien jälkeen, kävimme shoppailemassa tuliaisia, ja sen jälkeen istuimmekin kaksi ja puoli tuntia laivan buffetissa ruuasta (varsinkin jälkiruuasta) nautiskellen. Sen jälkeen oli ehdottomasti sellainen olo, ettei tanssimista kannata harkitakaan, mutta kun raahauduimme Pekkaniskan viimeisen setin aikana tanssiparketin tuntumaan, alkoi tanssijalka jo vipattaa.

Sinitaivas soitti päivälläkin kaksi mainiota settiä. Parhaiten jäivät mieleen maailman kaunein Seuraavassa elämässä ja ikuisuuslempparini Ikuisuus aamuun. Noihin kahteen kappaleeseen ei vain voi kyllästyä! Jo jälkimmäisenä mainitun intro nostattaa kyyneleet silmiin, kitarasoolosta puhumattakaan. Muutamat biisit pääsin jopa tanssimaan, ja jälleen jäi keikasta tosi hyvä mieli! Kelpasi lähteä kotiin nukkumaan ja haaveilemaan ensi perjantaista - silloin pääsee taas tanssimaan Sinitaivaan tahtiin Teeriharjulle!


Erityismaininta on vielä annettava Saku Kalliolle, joka toimi Sinitaivaan perkussionistina laivareissun ajan. Sitä fiilistä ja aitoa hymyä on niin ilo katsoa, että tunnustaudun kyllä kyseisen herrasmiehen faniksi. Tosin fanitan melkoisesti myös Sinitaivaan puhallinsektiota, jolla on ehdottomasti tanssibändien parhaat koreografiat. Ja Japen pehmeää Tahdon tahdon -salsaääntä. Oikeastaan taidan fanittaa koko bändiä. Mutta sekin taisi jo tulla selväksi...

Pitemmittä puheitta voin todeta, että laivareissu oli äärimmäisen onnistunut, ja tulen varmasti lähtemään tanssiristeilylle myös tulevaisuudessa. Samaa voin suositella kaikille muillekin tanssijoille, jotka eivät pelkää valvomista, pientä keinuntaa ja superhyvää meininkiä!

perjantai 2. helmikuuta 2018

Pyrkivä 28.1.2018

Hyvää perjantai-iltaa! Palaan nyt edellisen sunnuntain Pyrkivä-iltaan hieman myöhässä. Kyseessä oli jälleen tavallinen Pyrkivän sunnuntaitanssi-ilta, ensin tanssikurssi ja sen jälkeen kolmisen tuntia tanssia. Tällä kertaa paikalla oli jopa bändi! 

Aloituskurssilla lajina oli tango. Ihmisiä oli kyllä ihan mukavasti, mutta minä olin auttamattomasti nuorimmasta päästä. Tiedä sitten, olivatko kaikki nuoret jääneet katselemaan vaalivalvojaisia vai lähteneet katselemaan Aki Samulia Ruskotalolle. Oli joka tapauksessa hauskaa päästä pitkästä aikaa tangokurssille, sillä olen sellaisia oikeastaan tietoisesti vältellyt. Tango ei ihan välttämättä lajina iske, se on minusta vähän tasapaksua ja useimmiten kyllästyttävää. Asiaa ei auta se, että yleensä lavoilla soivat tangokappaleet ovat lähes kaikki suoraan 1800-luvulta.

Olen kuitenkin viime aikoina alkanut suhtautua tangoon suopeammin - ja varsinkin uudempaa tangomusiikkia olen kuunnellut jopa vapaa-ajalla tanssien ulkopuolella (lemppareitani varsinkin Mariskan Sua Kaipaan ja Sinitaivaan Sinisempi kuin silloin - niin ja vaikka moitinkin äsken vanhat tangot niin onhan klassikko Por una cabeza sellainen, että kylmät väreet hyppivät selässä joka kerta kun sen kuulee)! Onhan tangossa kuitenkin sitä omanlaistansa kohtalokasta fiilistä, joka kyllä kolahtaa, varsinkin jos saa tangoparikseen ihan oikean tangon tulkitsijan eikä leppoista kävelijää. 

Tangokurssin jälkeen väki ei suinkaan lisääntynyt, vaan enemmänkin väheni. Tanssimaan pääsi kuitenkin ihan mukavasti - ensin bussipysäkin ansiosta ja sen jälkeen sen tosiseikan ansiosta, että naisia ja miehiä oli suurin piirtein sama määrä. Ilta muodostui siis lopulta kaiken kaikkiaan ihan onnistuneeksi, vaikka alussa hieman epäröinkin ikäjakaumaa ja ihmisten määrää. Lähdin kuitenkin hieman ennen tanssien loppua kotiin seuraamaan vaalivalvojaisia. Viimeinen kuolinisku tanssi-illalleni taisi olla se, että superhyvät levysalsat jäivät joraamatta! 

Illan bändinä toimi minulle entuudestaan tuntematon Essi Leppäkoski Trio. Aika hyvin onnistuivat luomaan tanssitunnelmaa vain kolmen ihmisen voimin, ja kappalevalinnatkin olivat onnistuneita. Nautin siitä, että he soittivat myös lattareita! Ei ehkä noussut suosikkibändieni joukkoon, mutta ei kerta kaikkiaan mitään negatiivista sanottavaa. 

Tänä viikonloppuna suuntaan todennäköisesti Pyrkivälle jälleen sunnuntaina. Sitten koittaakin pitkään odotettu pikku irtiotto arjesta - Viking Gracen tanssiristeily Sinitaivaan (ja PNP:n :D) tahdittamana! <3

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Venus Nightlife Turku 27.1.2018

Eilen oli ehdottomasti paras ilta ikinä! Ja hauskaa tässä on se, että kyseessä eivät edes olleet mitkään tavalliset tanssit. Vietin nimittäin rauhallista lauantai-iltaa sohvalla köllötellen, kun aloin yhtäkkiä miettiä, miten mukava olisi lähteä tansseihin. Enää ei ehtinyt hankkia kyytiä Auraan joten olin jo luopunut suunnitelmista, kunnes näin ohimennen Facebookissa, että Neljänsuora esiintyy juuri samana iltana Turun Venuksessa. Mietin, että paikkahan mahtaa olla jopa tanssiravintolan tyyppinen, eli mahdollisuus päästä tanssimaan saattaisi olla olemassa. 

Kyseltyäni ensin Facebookin tanssiporukasta kanssaharrastajien neuvoja, päätin, että lähden katselemaan meininkejä, vailla mitään ennakko-odotuksia. Jos pääsen tanssimaan niin hyvä, jos en niin keskityn vain seurailemaan Neljänsuoran keikkaa.

En ollut ennen käynyt Venuksen tanssipuolella, joten paikka kyllä yllätti positiivisesti. Tanssiparketti oli iso ja tilaa oli muutenkin paljon. Yökerhoksi yllättävänkin viihtyisä, sanoisin. Tanssikenkiä en ollut uskaltanut ottaa mukaan, vaan tanssin converseissa - hyvä päätös, koska loppuillasta tanssilattia alkoi olla jo täynnä kaatuneita juomia, lasinsirpaleita ja edestakaisin seilaavia laseja (viimeksi mainitut mielestäni hengenvaarallisia tuollaisessa paikassa). Mutta alkuillasta paikka oli viihtyisä!

Neljänsuora oli tosi hyvä. Heillä on nyt menossa 20-vuotisjuhlavuosi, ja sen kunniaksi he soittivat myös vähän vanhempia kappaleita. Oma suosikkini nykyään on kuitenkin ehdottomasti Soittakaa Kuurankukkaa, ja sitä pääsi onneksi myös eilen veivaamaan buggina! Neljänsuora sopi hyvin tuollaiselle klubikeikalle - kun taas ihan oikeissa tansseissa toivoisin heiltä vähän laajempaa lajivalikoimaa.

Kaikkein iloisin yllätys oli kuitenkin se, että paikalla oli tosi paljon tanssiporukkaa - jopa lavoilta tuttuja tyyppejä. Pääsin tanssimaan tosi hyvin koko illan ja minulla oli ihan uskomattoman hauskaa! Tosi paljon biisit painottuivat tietysti buggiin ja fuskuun, mutta kyllä minä yhdet rumbatkin pääsin tanssimaan, ja muutamat mukavat hitaat kappaleet.

Jos nyt jotain negatiivista on sanottava, niin ei yökerho siitä viihtyisimmästä päästä ole tanssipaikkana, varsinkaan keskiyön jälkeen. Tosi humalaisten tanssiinkutsut ovat hieman ahdistavia - muutamat pakit jouduin eilenkin antamaan. Omaa tanssia myös vaikeuttaa se, että tanssiin tottumattomat, muutaman tuopin jo kumonneet sankarit seikkailevat tanssilavalla miten sattuu. Sain eilen kerran todella kipeän potkun suoraan jalkapöytääni, ja olin hetken jo varma että saan sanoa hyvästit tanssimiselle, ainakin sen illan osalta :D Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin. 

Mitään halpaa lystiä eilinen ei myöskään ollut, sillä sisäänpääsy maksoi 15 euroa, narikka peräti 3 euroa, ja näiden lisäksi jouduin vielä tilaamaan ensin tylsistymiseeni yhden pepsimaxin (4,50) kun alkuillasta odottelin Neljänsuoran aloittavan sekä myöhemmin illalla vesipullon (2,50) kun meinasin ihan nihistyä kaiken tanssimisen keskellä. Mutta kerrankos sitä käy tuollaisen vaihtoehdon tsekkaamassa, kun kerta lähellä asuu! :)

Eilinen oli todella positiivinen yllätys ja onnistunut tanssi-ilta! Voin suositella muillekin kyseisen paikan testaamista silloin kun paikalla on jokin tanssibändi. Minun matkani jatkuu nyt Pyrkivän sunnuntaitansseihin. Pitäkää tekin kaikki hauskaa, jotka olette tansseihin lähdössä!

tiistai 23. tammikuuta 2018

No ne tanssisaappaat!

Olenkin jo aiemmin maininnut täällä blogissani, että himoitsen Sway'd -tanssisaappaita tanssikenkäkokoelmaani. Kokeilin niitä jo syksyllä Tanssipuodilla kun kävin hakemassa uudet pellenkenkäni, ja yllätyin siitä, että saappaat olivat paitsi suorastaan syötävän suloisen näköiset, myös uskomattoman mukavat jalassa. 


TanssiStartissa menin uudestaan kokeilemaan noita ihanuuksia, ja kaupathan siitä tuli. Miten sitä nyt ihminen pärjää ilman maailman kauneimpia tanssisaappaita? Ei kerta kaikkiaan mitenkään. 

TanssiStartissa ehdin tanssia uudet saappaat jalassani yhden tunnin verran sekä yksissä iltatansseissa. Ja edelleen tuntuivat tosi mukavilta jalassa. Tietysti ne ovat hieman kuumemmat kuin normaalit tanssikengät, ja lämmittävät mukavasti myös säärtä ja pohjetta - mutta eivät mitenkään tuskaisesti. Ja V2:lla nyt on aina niin kylmä, että minusta oli vain ihan mukavaa, kun oli vähän ylimääräistä lämpöä jaloissa!


Sway'd saappaita myydään Tanssipuodissa monessa värissä - ainakin mustana, harmaana ja tummanpunaisena. Oma valintani oli ehdottomasti musta, mutta myös muunväriset kengät ovat mielestäni kivan näköisiä. Jossain westiebileissä olen joskus nähnyt myös siniset vastaavat saappaat. Pohja saappaissa on haljasnahkaa, ja kiinnitys on helppo vetoketjukiinnitys. Lisää infoa kengistä voi kurkistella Tanssipuodin sivuilta: click!

Tähän asti olen ollut todella tyytyväinen tähän uuteen hankintaani ja voin ehdottomasti suositella saappaita myös kaikille muille tanssijoille! Alunperin nämä taisivat olla enemmän west coast swing -saappaat, mutta kyllähän näitä näkyy lavoilla koko ajan enemmän ja enemmän. Ja minä ainakin aion käyttää näitä ihan kaikenlaisissa tansseissa! Onhan nämä nyt ihanat! <3

perjantai 19. tammikuuta 2018

Operaatio "pelastakaa tanssi-innostus" episode 1

Mainiota perjantai-iltaa kaikille! Viime postauksessa mainittu flunssa on nyt lähes selätetty, ja täytyy myöntää, että kyllä nyt jo himottelisi tansseihin lähtö melko kovasti. Tämä viikonloppu kuluu kuitenkin ilman tanssia - tai saa nähdä, ehkä lähden tsekkaamaan Pyrkivän sunnuntaitanssit.

Viime vikolla kävin kevään ensimmäisissä tanssitreeneissä. Päätin, että pienen tanssikyllästysvaiheeni (josta voit lukea lisää täältä!) jälkeen minun on tehtävä kaikkeni, jotta saisin taas vanhan kunnon tanssi-innostukseni takaisin. Ensimmäisenä askeleena oli suunnata uusiin tanssitreeneihin - olen ollut niin jämähtänyt Sekahaun kursseille etten ole juurikaan käynyt muissa treeneissä enkä edes tutkinut Turun tanssitarjontaa sen enempää. 

Viime viikon keskiviikkona suuntasinkin askeleeni Pyrkivän sijasta Tanssipuodille Kärsämäkeen. Matka on muutamia kilometrejä pidempi, mutta paikan päälle pääsee kätevästi bussilla, joten ei matka liian pitkä ole. Nyt keväällä opettajana toimii Joonas Kainulainen, jonka opetustyylistä pidän kovasti, joten ajattelin, että Tanssipuodin tunnit voisivat olla minulle sopivia.

Keskiviikon lajina oli salsa, ja tunteja oli kolme - sininen, sinipunainen ja punainen. Viihdyin tosi hyvin alusta asti, sain paljon uutta ajateltavaa ja uusia kuvioita tanssiini. Ja mikä parasta, kurssin yleinen taso tuntui vastaavan tasokuvausta! Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin naisia oli ensimmäisillä tunneilla paljon enemmän kuin miehiä. Mutta eipä se niin haitannut, olen tuohon tilanteeseen kyllä jo kaikilla tanssikursseilla tottunut. Sinisellä tunnilla oli aika paljonkin osallistujia, mutta punaisella sitä vastoin enää noin kymmenisen ihmistä. Olen aina tykännyt paljon tanssikursseista, joilla on vähän osallistujia, koska silloin opettaja pystyy paremmin sovittamaan opetuksen ryhmän tasoon ja antamaan myös henkilökohtaista palautetta.

Ensimmäiset tunnit Tanssipuodilla olivat kyllä todella virkistävää vaihtelua, ja olen varma, että menen sinne kursseille vielä uudestaankin. Tämän viikon fuskut jouduin jättämään välistä kipeilyni takia, ja ensi viikolla joudun skippaamaan myös hitaan valssin, mutta myöhemmin lähden kyllä varmasti uudestaankin Kärsämäkeen, jos vain aikatauluni antavat periksi ja opetettava laji kiinnostaa!

Suosittelen kyllä Tanssipuodin tunteja lämpimästi kaikille Turkulaisille - tai miksei Puodille voisi lähteä jostain kauempaakin :)

Tanssipuodin kevätkauden aikataulut voi tsekata täältä!