lauantai 19. elokuuta 2017

Esakallio 18.8.2017

Olipas vallan mainiot tanssit eilen Esakalliolla! Sinitaivas oli palannut lomiltaan ja sen lisäksi paikalla oli ykkössuosikkeihini kuuluva KinoJake, joten olin päättänyt jo kauan aikaa sitten, että nähin tansseihin on päästävä! 

Ilta alkoi mainiolla burgerilla Someron Rantatuvalla - iso suositus kyseiselle paikalle ja jättipekoniburgerille! :) Sen jälkeen jaksoi tanssahdella koko illan! Saavuimme paikalle tanssikurssin loppupuolella, joten emme enää ehtineet osallistua opetukseen, mutta ihan hyvältä salsakurssi vaikutti. 


Tanssivaatteena minulla oli Ellin vaatekaapista peritty hulmuavahelmainen hörhelöunelma, jota olen ihaillut jo kauan! Se sopi tanssimiseen mainiosti viileän ja kevyen materiaalinsa ansiosta ja oli muutenkin minusta hurjan kiva - pääsee tanssimekkolempparieni joukkoon ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön jatkossakin! 

Ihmisiä oli paikalla yllättävän vähän, kun ajatteli lavalla soittavia bändejä. Ei kuitenkaan liian vähän, vaan juuri sopivasti. Tanssimaan mahtui mainiosti (varsinkin loppuillasta) ja tanssimaan myös pääsi koko ajan. Oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa monia tanssituttuja, joita en ole nähnyt kun olen pyörinyt vain Ämyrillä. Oli niin mukavaa törmätä myös vanhaan Valasrannan tanssileirikaveriin, jota en ole nähnyt kahteen vuoteen! Monet haut kuluivatkin mukavasti naistenrivissä höpötellen ja kuulumisia vaihtaen :)


Sinitaivas on aina vaan niin hyvä! Hassua, miten sitä jaksaa käydä saman bändin keikoilla aina vain eikä koskaan kyllästy. Eilen kiinnitin huomiota erityisesti puhallinosaston hyvään meininkiin ja koreografioihin :D Kesäyön taikaa on edelleen ykkössuosikkini, ja on ihanaa, miten pojat ovat ottaneet sen takaisin ohjelmistoonsa viimeiseksi encoreksi. Toivottavasti se siellä myös pysyy!


KinoJakea melko harvoin näkee niillä lavoilla, joissa minä yleensä käyn (he ovat ilmeisesti jostain kauempaa kotoisinkin). He ovat niin hyviä, että aina kun he ovat jossain lähistöllä, niin heidän tansseihinsa on pakko päästä. Ja aina uudestaan yllättyy positiivisesti siitä, miten mainiota musiikkia heillä on ja miten hyvin he esiintyvät. Tykkään siitä, että heillä on vähän erilaisia kappaleita kuin tanssibändeillä yleensä, ja myöskin paljon omia sovituksia tutuista kappaleista. Minut vakuuttivat eilen varsinkin sambat, Kyllikki-jive, Pettävällä jäällä sekä bändin oma kappale Pyöritä, pyöritä :) On myöskin virkistävää nähdä tanssibändin kokoonpanossa viulu, sellaisia kun harvoin on. Myöskin lusikansoittosoolot olivat varsin piristäviä!


Kaiken kaikkiaan ilta oli valtavan onnistunut, sain tanssia tosi monia ihania kappalepareja ja musiikki oli enemmän kuin kohdallaan - voisi siis jopa todeta, että jälleen saatiin kokea perinteinen "paras ilta ikinä"!

Jalkoja hieman jomottelee eilisen jäljeltä, mutta silti on valmistauduttava koko päivän kestävään kävelyyn ja ehkä jopa tanssimiseen - suuntana on nimittäin seuraavaksi Tanssi Vieköön -messut Helsingissä! Suunnitelmissa on ainakin uusien tanssikenkien katselu, saa nähdä millaiset yksilöt mukaan tänään lähtee vai lähteekö ollenkaan. Hauskaa tanssillista (tai tanssitonta) lauantaita kaikille muillekin!

tiistai 15. elokuuta 2017

Mietteitä 100 000:n jälkeen

Blogini ylitti hiljattain 100 000:n kävijän maagisen rajan. Sitä on siis käyty kurkkimassa sata tuhatta kertaa (tai no, tällä hetkellä mennään jo 102 000:n paremmalla puolella!) näiden vuosien aikana. Nykypäivän suositut muotibloggaajat saavuttavat kyseisen kävijämäärän varmaankin viikossa (tai päivässä, mistä minä tiedän), mutta minulle tuo määrä lähes kolmessa vuodessa (ottaen huomioon sen, että blogi oli jonkin aikaa tauolla) tuntuu aivan valtavalta saavutukselta ja kunnianosoitukselta, ja olen valtavan innoissani siitä, että vieläkin löytyy joku, joka jaksaa pohdintojani lukea. Ja vielä enemmän innoissani olen siitä, että yhä useammin löytyy myös niitä, jotka haluavat pohdintojani kommentoida!

Miksi minä sitten alun perin aloin kirjoittaa tätä blogia? Olin harrastanut lavatanssia reilut kaksi vuotta, juuri täysi-ikäistynyt ja olin hurahtanut harrastukseeni aivan täysin. Muistan, miten kovasti halusin itse aloittaessani löytää internetin syövereistä juttuja lavatanssista ja tanssibloggaajia, joiden tanssikokemuksista voisin ammentaa lisää tanssitietoutta ja hauskoja tarinoita tanssista. Tanssiblogeja oli kuitenkin hyvin vaikea löytää, ja nekin, jotka löysin, olivat hiljenneet jo vuosia sitten. 

Niinpä ajattelin, että ehkä minä voin tulevaisuudessa tarjota tanssitietoutta ja omia tarinoitani taas uusille nuorille, ja miksei vanhemmillekin, aloittelijoille. Rohkaista ottamaan sen ensimmäisen tanssiaskeleen, lähtemään sille ensimmäiselle tanssireissulle. Jos yksikin ainoa ihminen on minun blogistani innostuneena lähtenyt tanssin tielle ja on sillä edelleenkin, tunnen onnistuneeni tavoitteessani. 

Minulla on myös aina ollut valtava tarve kirjoittaa. Jo pienestä pitäen olen kirjoittanut päiväkirjaa, ja niitä onkin kertynyt vajaat viisikymmentä kaapin nurkkiin. Ennen kirjoitin jokaisesta tanssireissustani pitkän selostuksen päiväkirjaani ja liimasin tanssilipun viereen muistuttamaan tanssi-illasta. Nykyään kirjoitan jokaisesta tanssireissusta tänne. Kokemuksien ja ajatusten auki kirjoittaminen tekee koetuista reissuista ja tanssi-illoista todellisempia, ja painaa ne entistä paremmin mieleen. Ja jos jokin juttu unohtuukin, niin tänne blogiin on helppo palata ja lukea, mitä kyseisenä iltana tulikaan ajateltua. 

Miksi minä sitten kirjoitan edelleen? Espanjasta palatessani en ollut varma, pitäisikö minun jatkaa blogin kirjoittamista vai jättää se suosiolla unohduksiin. Kuitenkin jo ensimmäisistä tansseista lähtien kutkutti halu tulla kirjoittamaan lisää - tätä halua kuitenkin hillitsi pelko siitä, että ketään ei enää kiinnostaisi - alkuperäiset lukijat olisivat varmasti kaikonneet, ja tuskin kukaan uusi kasvo enää hyppäisi mukaan lukemaan kirjoitteluani. Viimeinen niitti harkinnalle oli kuitenkin Valasrannan tanssileirin suihkussa (kyllä :D) kuullut sanat: "Sun pitäisi jatkaa blogin kirjoittamista, ihmiset varmasti lukisi sitä mielellään edelleen."

Ja tässä sitä ollaan ja kirjoitetaan, eikä loppua näy. Edelleen kirjoittamaan saavat nuo samat asiat; haluan, että kun joku tanssista kiinnostunut etsii hyväntuulista ja informatiivista lavatanssiblogia, hän löytää blogini ja kokee löytävänsä sieltä jotain - jos ei täyttä kimmoketta tanssin aloittamiseen niin ainakin pientä rohkaisua ;) Haluan myös, että blogistani välittyy se rajaton tanssin riemu, joka saa minut tanssimaan päivästä toiseen ja ajamaan satoja kilometrejä parasta iltaa ikinä metsästäen. Olen huomannut  että kaiken maailman suomikaksneloset ja facebookit saattavat välillä välittää hieman ikävän kuvan lavatansseista, joten omalta osaltani haluan olla puhumassa lavatanssien puolesta ja levittämässä positiivista tanssifiilistä - tietysti hyvän maun rajoissa (noh, aina voi yrittää) ja välillä myös ikävät faktat myöntäen. 

Minulle tuottaa valtavasti iloa, että teitä on siellä ruudun toisella puolella niin monta. Kiitos kaikille lukijoille siitä, että käytte lukemassa, kiitos hulvattomista, ajatuksia herättävistä ja positiivisista kommenteista! Ei mikään blogi ole mitään ilman lukijoitaan <3

ps. Onko mukana vielä alusta asti mukana olleita lukijoita? Saa huutaa hep! Olisi hauska tietää :)

pps. Kuvan symboliikasta sen verran, että bloginihan on kuin kyseiset vanhat tanssikengät: Hieman jo rupsahtanut, mutta edelleen kovassa käytössä ja minulle niin tuttu ja rakas!

maanantai 14. elokuuta 2017

Ämyri 10.8.2017

Tämä tanssiraportti on nyt auttamatta myöhässä! Viikonloppu oli sangen kiireinen ja sen lopuksi kevyt kesäflunssa kellisti minut sängynpohjalle, mutta nyt on aika kertoa Ämyrin tämän vuoden viimeisistä naistentansseista, jotka ainakin minun osaltani olivat oikea unelmien täyttymys.

Ihmisiä oli huomattavasti enemmän kuin viime lauantaitansseissani, mikä oli varsin positiivinen yllätys. Olihan väki ehkä hieman vanhanpuoleista, mutta paikalle oli eksynyt suorastaan ihastuttavia tanssittajia ja heidän kanssaan pääsin tanssimaan aivan kaikkea mahdollista! Uskaltauduin jopa hakemaan jenkoille ja polkille, ja masurkatkin pääsin tanssimaan - vaikka olin yksin liikkeellä ja Elli ei ollut kansantanssiseuranani! Ja hymy nousi korviin viimeistään siinä vaiheessa, kun minulle vietiin mainiot cha chat aivan oikeaan rytmiin <3 

Jo siis illan tanssit takasivat sen, että kotiin ajaessani en voinut lopettaa hymyilemistä. Aivan uusiin sfääreihin illan nosti kuitenkin musiikki! Finlanders oli aivan mainiossa vedossa, vaikka pitkä keikkakesä alkoikin ehkä hieman näkyä soittajista (huomioon pistin myös, että he näyttivät t-paidoissaan ja shortseissaan suoraan rannalta revityiltä, mutta ehkä kesäisenä hellepäivänä saakin pukeutua hieman rennommin). Biisit olivat valtavan hyviä ja musiikkia tuli laidasta laitaan - sydäntä lämmitti erityisesti lattareiden runsaus sekä se, että kaikki kolme kansantanssia soitettiin läpi (vaikkakin kuulin erään leidi-ihmisen valittavan naistenrivissä, että on ikävää kun soitetaan kansantansseja, kun kaikki eivät niitä osaa :D Tällä logiikalla ei varmaan saa soittaa mitään lajia, kun aina on joku, joka ei jotain lajia osaa...?). Myös välilevyt olivat täynnä hyviä lattarikappaleita ja nopeita jive- ja fuskubiisejä. Musiikki oli siis aivan napakymppi! Myös Finlandersin tangoista pidän kovasti, vaikka tango ei välttämättä ole minulle sei kaikkein omin laji.

Ämyrillä olen viettänyt tänä kesänä kaiken kaikkiaan aivan unohtumattomia iltoja - kesän parhaita tanssi-iltoja, luulen. Soisin kyllä, että vielä useammat - varsinkin nuoret - tanssijat löytäisivät Ämyrin ja ottaisivat sen vakipaikakseen. Ympäristö on hurjan kaunis, lava on tunnelmallinen ja tilaakin tanssimiseen on runsaasti. Ehdottomasti yksi parhaita kesälavoja! Harmi, että se jo kahden viikon kuluttua sulkee taas ovensa talveksi. Mutta onneksi pian aukeavat myös mainiot talvilavat...odotan jo Auraan pääsyä ihan innoissani! :)

Hyvää alkavaa tanssiviikkoa kaikille lukijoille! Minne päin tanssikengät vetävät tällä viikolla? Esakalliolle perjantaina kenties, Sinitaivasta kuulemaan? Vaiko tanssimessuille Helsinkiin? Saattaapi olla että noista mainituista tapahtumista voi bongata myös minut! ;)

ps. Imeisesti niin hauska ilta oli, etten tajunnut edes yhtä kuvaa napata...Pahoittelut tylsän kuvattomasta tekstistä siis!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ämyri 5.8.2017

Esakallion mainiosta tanssi-illasta innostuneena päätin lähteä uudestaan tanssimaan jo seuraavana päivänä. Ämyrille minut houkuttelivat lupaavat esiintyjät sekä lavan läheinen sijainti. 


Lavalle saapuminen oli pienoinen järkytys, sillä paikalla ei ollut juurikaan ihmisiä, enkä nähnyt omaan ikäluokkaani kuuluvia ollenkaan. Alkuilta sujui melko nihkeästi enkä uskaltanut naistenhaulla paljoa hakeakaan, mutta hieman ennen kymmentä tapahtui käänne - ihmisiä oli saapunut paikalle enemmän ja pääsin jopa tanssimaankin. Kaiken kaikkiaan tanssin vain muutaman viejän kanssa, mutta he tanssittivat minua monesti ja takasivat sen, että illasta tulikin loppujen lopuksi vallan mainio :) Facebookin Tanssiporukassa käyneestä keskustelusta rohkaistuneena uskalsin jopa hakea erästä naista, jonka näin tanssivan viejän roolissa. Oli muuten todella hauskaa! Täytyy syksyn kursseilla taas itsekin hypätä viejän rooliin, jotta voisin itsekin lavoilla viedä. Nykyään vientini on vielä niin epävarmaa, että en uskalla viejäksi ryhtyä. 

Illan musiikki oli todellakin mieleeni. Aki Mäen 10tanssibandeineen olen nähnyt viimeksi reilu puoli vuotta sitten tapanintansseissa, mutta minulla ei ollut heistä juuri muuta muistikuvaa kuin että pidin heidän musiikistaan. Ja todella hyviä he olivat eilenkin! Ensimmäinen setti oli melko perinteistä tanssimusiikkia, mutta seuraavilla seteillä saatiin kuulla myös monipuolisesti lattareita sekä kansantanssimusiikkia. Kaikki pisteet Mäelle energisestä esiintymisestä, persoonallisesta laulutyylistä sekä koko bändille tyylikäistä esiintymisasuista. Tosin jäin ihmettemään, esittivätkö he todella Merimieshumpan kaksi kertaa, vai oliko kyse vain jostain omasta hallusinaatiostani :D

Ja sitten Heikki Koskelo. Jos käyttäisin moisia sanoja, niin sanoisin kyllä että hän on aika ihku! :o Pidän todella paljon hänen musiikistaan, ja onhan se ääni kyllä aivan vertaansa vailla. Taivaankaari ilman solistia ei välttämättä vakuuttanut, mutta Koskelon kanssa ohjelmisto oli varsin monipuolista ja hyvin tanssittavaa. Tykkäsin kovasti! Ainoa mikä minua häiritsi oli se, että musiikki oli heidän seteillään todella kovaäänistä - varsinkin laulu. Niin vahvaäänisen solistin kanssa mikin tuskin tarvitsisi olla niin kovalla.

Tanssi-ilta loppui puolisen tuntia ennen aikojaan, sillä Koskelon viimeisen setin jälkeen porukka lähti liukenemaan kotiin päin ja minun lähtiessäni parketilla pyörähteli enää viitisen paria, heistä kaikki jo vakiintuneita joten uusia hakuja oli turha jäädä odottelemaan. Lähdin kuitenkin hyvillä mielin kotiin, koska iltaan mahtui monta hyvää tanssia ja minulla oli hauskaa :) Nyt sitten tanssitaukoa muutama päivä, ja torstaina pitääkin ruveta arpomaan, lähtisikö sitä Ämyrin naistentansseihin katsomaan Finlandersia vai ei. Kyseinen tanssi-ilta houkuttelee kovasti, koska olen nähnyt Finkut viimeksi sata vuotta sitten!

lauantai 5. elokuuta 2017

Esakallio 4.8.2017

Nyt on kyllä sanottava (silläkin uhalla että kukaan ei enää kohta usko minua), että minulla ei ole ikinä ollut tansseissa niin hauskaa kuin eilen! Koko ilta oli suorastaan yhtä juhlaa <3

Saavuin Esakalliolle hyvissä ajoin, ja ehdin jo huolestua, ettei paikalle saavu juurikaan ihmisiä, sillä heitä ei tanssikurssilla paljoa ollut. Myöhemmin heitä kuitenkin saapui, hyväksi onneksi juuri sopivasti, niin että parketti oli täynnä mutta tanssimaan mahtui kuitenkin mainiosti. Loppuillasta tilaa oli jopa ruhtinaallisesti.

Iltaan mahtui aivan mahdottoman monta hauskaa, ihanaa ja vauhdikasta tanssia, ja tanssia sai kyllä todella sydämensä kyllyydestä. Monipuolinen ja äärimmäisen laadukas musiikki pisti kyllä tanssijalan vipattamaan ja iltaan mahtui todella montaa eri tanssilajia - pääsin jopa polkalle! Iltaan mahtui yllättävän paljon lattareita ja jopa kahdet salsat, joista tosin ne paremmat (Hurman) jäivät tanssimatta. Kyllä sydän itki verta kun katselin muiden jorailua :D

Ja nyt on aivan julkisesti myönnettävä, että Hurma on voittanut minut takaisin puolelleen. En tiedä mitä he tekivät eri tavalla kuin parilla viimeisellä kerralla, vai tekivätkö mitään, mutta olin aivan myyty jo ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Ensinnäkin, Mikki Hiiri merihädässä -valssi oli aivan uskomattoman hauska. Toiseksi, ne salsat. Kolmanneksi, Game of Thrones -tunnarin sovitus vei lähes jalat alta. Neljänneksi, kyllähän se pasuuna taitaakin sopia joihinkin kappaleisiin. Viidenneksi, uusi kappale Viattomat oli livenä niin ihana että parkuhan siinä meinasi tulla. Kuudenneksi, onhan se Hurma nyt vaan aina Hurma. Tarvitaanko lisää perusteluita? Keksin listaan vielä paljon lisääkin sanottavaa, jos joku ei vielä vakuuttunut! (ps. Kuunnelkaa se Viattomat Spotifysta. Ei kolahtanut minuun ensikuuntelulla eikä vielä toisellakaan, mutta nyt kyllä kolisee niin että oksat pois :D)

Ihana Onnentähti ei luonnollisesti jäänyt yhtään sen huonommaksi, vaan tykitti vähintäänkin yhtä timanttisesti. Salsat olivat auttamattomasti liian hitaat ja olisin kaipaillut jotain kansantanssia heiltäkin, mutta kaikki muu meni kyllä nappiin. Onnentähdet-rumba on suorastaan ykkössuosikkini, se on niin kaunis että sydämeen sattuu! Minusta on upeaa, miten mainiota musiikkia Onnentähti loihtii vain neljän soittajan kokoonpanollaan. Ja upeaa on myös se, että kokoonpanon jokainen jäsen laulaa.

Ai että, eilen oli kyllä niin hauskaa että tekisi mieli jatkaa tanssimista nyt heti. Olisiko jossain tarjolla lauantain aamupäivätansseja? :) Kyllä saa olla tyytyväinen että aloitin tanssimisen kuutisen vuotta sitten. Mitä minä muka elämälläni tekisin, ellen kävisi tansseissa!?

perjantai 4. elokuuta 2017

Tanssilippuarvonnan uudet voittajat!

Ja taas kokeilen onneani, josko saataisi tanssiliput tällä kertaa eteenpäin :) Voittajat, olkaa hyvä ja lähettäkää postiyhteystietonne sähköpostiin heta.hovi@hotmail.com, niin laitan teille tanssiliput tulemaan!
 
Ämyrin tanssilipun voitti Nora, tarinallaan: 
"Hmm, nyt kyllä tuli eteen semmoinen houkutin, että pakko kokeilla onneaan...:) Minä lähden viivalle muistollani viime kesän tanssimaratonistani - 3 iltaa, 3 lavaa täyttä timanttia ja tykitystä. Syy siihen, miksi juuri tämä kolme perättäistä iltaa muistuu mieleen aina uudestaan ja uudestaan on yksinkertaisesti kaikki se, mitä matkan aikana koettiin. Sitä on vaikea kuvailla, se ei tunnu mahtuvan järkeen.
Tuo kaikki oli Suomen suven taikaa, tanssit lempibändini tahtiin, Kolmilammin maailman parhaat sunnuntaitanssit, ihanaa musiikkia, kipeitä jalkoja, hyviä viejiä. Nämä kaikki sain kokea ihanien tanssiystävieni kanssa ja viettää aivan huikeaa laatuaikaa ihanan harrastuksen parissa! Nämä kolme päivää olivat niinkin huikeat, että jopa minun tanssikenkäni eivät kestäneet menoa vaan niistä irtosi viimeisenä päivänä pohja...:D Loput tansseissa sitten hippasteltiin sukkasilteen. Tässäpä syytä muistella tätä reissua aina uudestaan ja uudestaan...:)

Valasrannan tanssilipun voitti nimimerkki Theresa, tarinallaan:
"Hidas valssi ja foksi ovat lempitansseja. Tanssiminen itsessään on niin ihanaa ja musiikki vie mennessään, joten jalka vipattaa mihin tahansa tanssiin"

Ja toisen Valasrannan lipun voitti nimimerkki HannuT, tarinallaan:
"Tango - Tunnetila mihin muissa lajeissa ei pääse"

Onnittelut jälleen voittajille! Toivottavasti voittajat jäivät tällä kertaa viimeisiksi eikä uutta arvontaa tarvitse enää suorittaa :D Kaiken varalta annan voittajille aikaa ensi sunnuntaihin (13.8.) asti ottaa minuun yhteyttä!

Ja tänään kaikki lähtee Hurmaantumaan (ai että, maailman ärsyttävin tanssitermi) Esakalliolle mun kanssa, eikö niin? :) Törmäillään parketilla!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Blogihaaste: Tanssibiisit vastaavat

Hyvää maanantai-iltaa kaikille rakkaille lukijoilleni! Näin aluksi haluan ilmoittaa: Arvonnan uudet voittajat, teillä on torstaihin (23:59) asti aikaa ilmoittautua minulle, perjantaina arvon uudet voittajat. On se nyt kumma kun ei ilmaiset tanssiliput kelpaa! ;)

Sitten päivän aiheeseen. Olen monessa blogissa nähnyt hauskoja "Kirjahylly vastaa" -postauksia, joissa bloggaajat vastaavat kysymyksiin kirjahyllystään löytyvien kirjojen nimillä. Päätin muuttaa haasteen itselleni ja blogilleni sopivampaan muotoon, ja vastaankin kysymyksiin tanssikappaleiden nimillä. Ideana siis vastata vain kappaleen nimellä, kappaleen sanojen ei tarvitse kertoa vastauksesta sen enempää.


1. Oletko mies vai nainen? Vaarallinen nainen (Taikakuu)
2. Kuvaile itseäsi? Kaikkeuden kaunein :D (Sinitaivas)
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Totta ja kaunista (Sinitaivas)
4. Kuinka voit? Hyvä olla näin (Neljänsuora)
5. Kuvaile asuinpaikkaasi? Hiljaiset sillat (Finlanders)
6. Mihin haluaisit matkustaa? Espanjaan (Sinitaivas)
7. Kuvaile parasta ystävääsi? Karoliina (Neljänsuora)
8. Mikä on lempivärisi? Keltainen (Aikakone)
9. Millainen sää on nyt? Kesäunelma (Jani & Jetsetters)
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Kesäyön taikaa (Sinitaivas)
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Miljoonan markan pakarat (Sinitaivas)
12. Millainen on parisuhteesi? Rakkaudelta näyttää, hitto vie (Finlanders)
13. Mitä pelkäät? Kipu (Finlanders)
14. Päivän mietelause? Rakkaus on kummallinen drinkki (Johanna Pakonen)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Ei tule toista eilistä (Sinitaivas)
16. Miten haluaisit kuolla? Oikeesti (Finlanders)

Täytyy myöntää, että joihinkin oli todella vaikea keksiä vastauksia, kun taas toisiin sopiva biisi tuli heti mieleen! Muutamaan taas olisi sopinut monia eri vaihtoehtoja, joista piti sitten valita. 


Eihän tämä olisi haaste eikä mikään, ellen laittaisi sitä myös eteenpäin! Tanssibiisejä listaamaan haastan mainiot tanssibloggaajakollegani Katerinan (Soratien laitaa) ja Saanan (Everything is hard before it's easy). Tietysti olisi hauska kuulla myös teidän lukijoiden vastauksia - jos sinulla sattuu olemaan joutilasta aikaa etkä keksi muuta tekemistä, niin vastaappa ihmeessä haastekysymyksiin ja jaa omat vastauksesi kommentissa! :)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ämyri 27.7.2017

Ämyrin naistentansseihin on lähdettävä vähintään kerran kesässä - ja niistä minulla onkin joka kesältä positiivisia kokemuksia. Kun tarjolla oli naistentanssi-ilta Sinitaivaan tahtiin, ei minun tarvinnut miettiä kahta kertaa. Uusi levy taustamusiikiksi matkalle ja uusi vaateyhdistelmä kokeiluksi päälle (kokeilun tulos: kannattaa ehdottomasti laittaa kyseinen yhdistelmä uudestaankin!). Loppu onkin sitten sitä tunnettua tanssihiitä ja parasta iltaa ikinä.


Saapuessani paikalle ihmisiä oli tosi vähän - osittain tämä ehkä selittyy sillä, että luulin tanssien alkavan 19:40 (Miksi? Tähän en osaa itsekään vastata, sillä netissä aika selvästi sanotaan että tanssit alkavat kahdeksalta) ja olin paikalla jo 19:20. No, aika meni äkkiä odotellessa ja pian päästiinkin jo tanssimaan. 


Naistentansseihin pitäisi lähteä ihan omanlaisellaan asenteella, sellaisella säälimättömän saalistajan asenteella, sillä muuten jää aivan varmasti ilman tanssiparia haku toisensa jälkeen. Minä en selkeästi ollut päässyt ihan siihen oikeaan saalistajamoodiin, sillä tanssittuamme ensin Ellin kanssa koko ensimmäisen setin en oikein osannut lähteä miehiä hakemaan. Monen monta kertaa jäin vain hölmönä tuijottelemaan ja pohtimaan, ketä haen, kun olisi pitänyt räjähtää hakemaan jo heti edellisen kappaleen viimeisten sointujen soidessa. No, taisin minä kolme kertaa onnistua haussani! Lopun aikaa sitten tanssimme Ellin kanssa, kävimme juomassa (ilma oli todella helteinen ja polkkien, jenkkojen ja masurkkojen - vaiko masurkkien? - jälkeen vettä sai tankata aika antaumuksella) tai vain fiilistelimme musiikkia. Miesten haku oli täyttä juhlaa, kun ei tarvinnut hakea itse ja pääsi silti koko ajan tanssimaan. Miesten hakuun mahtuivatkin muun muassa aivan huiput salsat, rumbat, buggit ja fuskut :) 


Sinitaivas ansaitsee kiitosta paitsi omasta soitannastaan, myös välilevyistään. En ole pitkään aikaan ollut heidän keikallaan, jossa olisi ollut heidän omat välilevynsä. Joitakin muutoksia oli tapahtunut, ja tykkäsin kovasti monestakin biisistä. Muutama huti toki välilevyihinkin mahtui, mutta kaiken kaikkiaan koko illan sai nauttia tosi hyvästä musiikista, vuoroin livenä ja vuoroin levyltä. 


Tanssien loppupuolella alkoi jo väsyttää toden teolla, vaikka kello oli vasta vaille 12. Viimeisten biisien aikana taisin jopa torkahtaa hetkeksi. Pääsin kuitenkin kotiin ilman sen suurempia kommelluksia (jopa kaksi tien yli juossutta jänöä saivat pitää henkensä), mutta seuraavana aamuna aikaisin herääminen ja Yläneelle ajaminen - olin nimittäin päättänyt käväistä Valasrannan tanssileirillä parin päivän verran - sai suorastaan voimaan pahoin. Olin vartavasten tehnyt koko viikon pidempää päivää töissä, jotta sain pitää perjantain vapaata tanssileiriä varten, mutta niin siinä sitten kävi että aamulla herätyskellon soidessa käänsin sen pois päältä ja jatkoin nukkumista. Nukuin lähes kellon ympäri, välillä nousten syömään, ja illalla menin yöunille jo yhdeksältä. 


Taisi tehdä hyvää, sillä tänä aamuna heräsin aivan uutena ihmisenä. Valaksen leiri jäi nyt tältä kesältä väliin. Ei harmita (voi kun uskoisi tuon itsekin!), ehtii sitä leireillä vielä tulevaisuudessakin :) Ainakin viikkoon mahtui aivan huikeat tanssit, ja ensi viikolla pääsee ehkä tanssimaan vielä lisää! <3

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Levyhyllyn uusi kruununjalokivi - Sinisempi kuin silloin

Kuten jo edellisessä postauksessa mainittu, kotiutui levyhyllyyni juuri Sinitaivaan 10-vuotisjuhlakokoonpanon uusi livelevy Sinisempi kuin silloin. Näin Särkän tansseista toipuneena päätin kuunnella läpi koko teoksen ja jakaa mielipiteeni teidän kanssanne - kappale kappaleelta :)


Levy alkaa rauhallisella foksibiisillä Kun yö on hiljaa, joka on siinä mielessä looginen valinta levyn aloitukseksi, sillä usein keikoilla Sinitaivas aloittaa juuri tuolla biisillä ensimmäisten valssien jälkeen. Jo seuraavana kappaleena on yksi uusista suosikeistani, Glendora, joka toimii suurella kokoonpanolla mahdottoman hyvin. Jo ensimmäiset torventörähdykset nostattavat hymyn huulille. Biisin parasta antia ovat ehdottomasti nimenomaan torventörähdykset ja perkussiosysteemit (näin ammattitermejä käyttäen... :D).

En voisi uskoa, että pidän jostain tangosta niin paljon kuin pidän Sinisempi kuin silloin -tangosta. Kertosäkeen melodia on todella kaunis ja ison kokoonpanon jouset sopivat kappaleeseen hyvin! En muista, onko kappaleen aloitus samanlainen kuin levyllä myös livenä tavallisella kokoonpanolla, mutta ainakin tällä levyllä se on ihanan dramaattinen. Jos ystävään luottaa voit on ihana bugg, jota ei voi kuunnella hymyilemättä. Vaikkakin minusta sanat ovat aina olleet jollain tavalla hölmöt.

Mahdollisuus on kaunis kappale, jota ei oikeastaan mielellään edes tanssisi, koska kuunteleminen on mukavampaa (tanssiessa ongelmaksi muodostuu, mitä sitä oikein tanssisi, hidas foksi on vähän tylsä taustalla svengaileviin bossa nova -rytmeihin). Levyllä soiva saksofonisoolo on aivan ihanan levollinen ja...raukea? Ennen kuin Tie Jokainen pärähti soimaan, en edes muistanut sen olemassaoloa, mutta biisin tunnistettuani yllätyin positiivisesti, että sekin on päässyt livelevylle. Ich dich liebe taas on Glendoran ohella yksi uusista suosikeistani, joita ei kerta kaikkiaan voi kuunnella jammailematta mukana.  Kylmät väreet taattu viimeistään väliosassa, jossa torvet pistävät parastaan.

Sydämeni on yksinäinen saari on aina jättänyt minut tansseissa jotenkin kylmäksi, koska siitä ei ole saanut niin kokonaisvaltaista käsitystä ihmisten melutessa ja tanssiessa. Levyltä kuunneltuna kuulostaa kuitenkin todella hyvältä. Alku on ihanan herkkä ja rauhallinen, ja sydän sulaa lopullisesti kun lopun trumpettisoolo pääsee vauhtiin. Tahdon, tahdon taas on aivan ultimatelemppari! Tykkäsin siitä jo silloin, kun olin kuullut vain Myrskytuulen alkuperäisen version. Mutta kyllä tämä on ehdottomasti paras versio, mitä voi olla olemassa. Sovitus isolle kokoonpanolle toimii, ja Japen ääni vasta toimiikin. Ihan täydellisyyttä koko biisi! :)

Jos pitäisi valita kappaleista levyn heikoin lenkki, se olisi ehkä Hämärtyvä ilta. Tasainen perusfoksi, joka ei välttämättä jää mieleen. Kertosäkeen taustaujellukset (millähän soittimella ne tehdään?) kuitenkin pelastavat paljon! Kurki on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja konstailemattomuudessaan aivan rakkautta. Ja sanat ovat myös kauniit. 

Valssi no. 2 sarjasta varieteeorkesterille, tuttujen kesken Toinen valssi (joka ei suinkaan ole Japen sävellys, niin kuin luulin vielä pari kuukautta sitten, vaan Shostakovichin - noloa... :D) on yksi suosikeistani koko levyllä, mikä on vähän ihme, sillä yleensä en todellakaan ole valssien perään. Juhlakokoonpanon soittamana biisi pääsee todella oikeuksiinsa. Kylmät väreet jälleen kerran. 

Hauskaa, että levylle on mahtunut myös yksi kunnon humppa - Pilvilinna. Sen kummempaa tunnesidettä minulla ei kappaleeseen ole, mutta onhan se aika piristävä lisäys levyn kappalevalikoimaan. Selvästi kappalelistaa kootessa on yritetty ottaa mukaan monipuolista musiikkia, mikä on hyvä. Sielu sydän ja kyyneleet... Hetkonen. Siis mikä? Eikö sielun ja sydämen välissä kuuluisi olla pilkku? Oi voi... Jos olet onnellinen on yksi kauneimmista rumbakappaleista mitä tiedän, sekä sanat että melodia. Ja Sinitaivaan sovitus on aivan ihana - samoin ihania ovat myös kertosäkeen taustalaulut. 

Silloin kun sen oikean kohtaa on oikein harvinaisen pirteä ja kaikin puolin hellyyttävä bugg-biisi. Koskettavaa taas vetoaa minuun siksi, että siinä on hauskat sanat. Minne maailma kuljettaa on kaunis hidas kappale, josta olen oppinut pitämään vasta hiljattain. Mielestäni Juhiksen ääni sopii tähän kappaleeseen oikein erityisen hyvin - olen aina ajatellut että juuri tässä biisissä laulu kuulostaa tosi kivalta!

Ja kirsikkana kakun päällä, levyn lopettaa hiljattain ilmestynyt single Kauas pois. Jota olenkin fiilistellyt Spotifysta jo siitä asti kun se ilmestyi. Tämä taitaa olla kyllä koko levyn suosikkibiisini. On meinaan hyvä levy tehty, kun mukaan on otettu joka kaksi salsabiisiä. Ihan huikeaa! Tämän Sinitaivas voisi kyllä ottaa ohjelmistoonsa tanssikeikoilleenkin - eikö joku heistä voisi laulaa samanlaisella kuubalaisaksentilla kuin Dupy!? :D


Kaiken kaikkiaan siis todella onnistunut levy. Ihanaa, kun mukana on niin paljon kappaleita, ja ne ovat niin erilaisia. Suosittelen lämpimästi kipittelemään seuraavien viikkojen aikana Sinitaivaan keikalle ja poimimaan tämän helmen levyhyllyynsä :)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Särkkä 19.7.2017

Olen nähtävästi ryhtynyt aivan Taikakuun faniksi, sillä eksyin heidän tansseihinsa uudestaan jo eilen, vaikka edelliset olivat vasta viime viikonloppuna! :D Syy Särkkään lähtöön ei kuitenkaan ollut Taikakuu, vaan Sinitaivaan livelevyn ensimmäinen julkkarikeikka, jonne minun oli ehdottomasti päästävä saamaan tuo kauan odotettu levy käteeni. Eikä siinä vielä kaikki, uuden levyn lisäksi sain myös erittäin laadukkaat ja hauskat tanssit! Enkä edes kuollut väsymykseen tänään töissä, sillä ihana isi lähti kuskikseni ja sain nukkua sekä meno- että paluumatkan.

Matkaan lähdin poikkeuksellisesti housut jalassa, sillä ulkona oli niin kylmä, etten olisi varmasti saanut itseäni ovesta ulos hameessa. Viime kerrasta taisi olla aikaa, sillä eräs tuttu tiukkasi heti ovella järkyttyneenä, miksi ihmeessä minulla ei ole hametta :D Täytyy sanoa, että Vero Modasta hankitut joustavat kangashousut toimivat tanssin pyörteissä äärimmäisen hyvin. Eivätkä edes olleet liian kuumat - se tosin saattoi johtua siitä, että ulkona oli jääkausi.

Sinitaivas oli aivan mahdottoman hyvä, niinkuin arvata saattaa. Onko kukaan muuten sattunut katselemaan lavalle samalla kun tanssahtelee? Monissa kappaleissa varsinkin torviosastolla on varsin hienot koreografiat :D Yksi syy, miksi pidän Sinitaivaasta, on se, että heillä on lavalla hyvä fiilis ja se välittyy myös yleisölle. Harvat tanssibändit (luojalle kiitos tästä) vain pönöttävät lavalla ilmeettöminä, mutta Sinitaivas on kyllä ehdottomasti pönötyksen vastakohta! Yksi illan kohokohdista oli ehdottomasti viimeisenä soitettu Kesäyön taikaa, joka on ollut lempikappaleeni (yksi niistä) siitä asti, kun aloin kuunnella Sinitaivasta. En tiedä mikä siinä on, mutta alunn haitarimelodia aiheuttaa kylmiä väreitä (positiivisia sellaisia) sielun syvimmissä sopukoissa asti. 

Myös Taikakuu oli jälleen erittäin hyvä. Tällä kertaa kuultiin myös viime kerralla kaipaamani Sä oot kaunis, ja muistin taas miten hirvittävästi pidän Vain rakkaus -tangosta. Pönötyksestä puheen ollen, myös Juha Metsäperän esiintyminen on erittäin kaukana siitä. Hänen pomppimistaan lavalla on sangen piristävää katsoa :) Hauskaa, miten hänestä on hitsautunut täysin osa Taikakuuta, eikä Raappanaa enää ole edes ikävä. 

Ihmisiä oli paikalla ruuhkaksi asti, ja välillä jopa iski ahtaan paikan kammo. Varsinkin naisten rivissä - jos tulit palautetuksi eturiviin, ei pakoreittiä taakse juuri ollut, koska naiset olivat niin tiiviissä riveissä. Usein kuitenkin yritin kyynärpäätaktiikalla puikkelehtia taaemmas, sillä jos jossain on minulle hakurivissä oikea paikka, niin ei ainakaan eturivissä. Myös naistenhaut olivat melko kaoottinen kokemus. Yritin kokeilla onneani pari kertaa, ja epäonnistuttuani (miten kaikki miehet voidaan hakea puolessa sekunnissa :D) siirryin suosiolla lymyilemään baarin puolelle. Miestenhauilla pääsi kuitenkin tanssimaan varsin kohtuullisesti, ja kaiken kaikkiaan iltaan mahtui niin paljon hyviä tansseja, että kotiin sai lähteä hyvillä fiiliksillä :)

Hyvillä fiiliksillä, ja kädessä Sinitaivaan uusin levy. Huomenna lisää aiheesta, mutta näin etukäteen voin todeta, että on muuten pahuksen hyvä levy!

Ihanaa torstai-illan jatkoa kaikille! Huomenna on taas uusi viikonloppu ja monia uusia tanssimahdollisuuksia! <3 (Itse jätän tanssihommat tänä viikonloppuna väliin, mutta älkää te nyt toki sitä virhettä tehkö!)