keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Rakas viejä... (tango)

Rakas viejä, kun tanssimme tangoa, toivoisin kovasti, että...

...tanssisit oikeasti tangoa, etkä vain normaalia foksia.
...kannattelisit oman vasemman kätesi. Minä en jaksa pidellä sitä ylhäällä kahden biisin ajan. Omassakin on tarpeeksi.
...hymyilisit.

Toivoisin myös kovasti, että...

...et puristaisi minua liian kovaa ja liian lähelle. Joskus on epämukavaa olla tosi lähellä ja silloin haluan itse määritellä oman tilani. Jos painan sinua vasemmalla kädelläni kauemmas, mene heti. Se on niin paljon helpompaa kuin harrastaa 6 minuuttia kädenvääntöä olkapääsi kanssa.
...et taivuttaisi minua biisin lopussa (tai muuallakaan), ellet ole täysin varma siitä mitä teet.
...et taivuttaisi minua niin, että en seiso enää omilla jaloillani. En vaan tykkää.
...et ottaisi liian pitkiä askelia - se on seuraajalle melko tukalaa.
...et yrittäisi painaa päätäsi minun päätäni vasten, jos kallistan omaa päätäni pois. Se kallistus meinaa, etten kaipaa päänojailuja.
...et yrittäisi mitään vaikeita arkkutangojuttuja. En osaa niitä. 
...et laulaisi korvaani biisejä, paitsi jos olet täysin varma että osaat laulaa ne täydellisesti.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Friday Flama -salsabileet 16.2.2018

Paras. Ilta. Ikinä.

Kuten blogin seuraajat jo saattavat tietää, minä olen lattarityttö henkeen ja vereen. Ja vielä tarkemmin sanottuna, salsa on intohimoistani suurin. Voitte siis varmasti kuvitella ilmeeni, kun pääsin tänä perjantaina ihan aitoihin salsabileisiin!

Turkuun on perustettu viime syksynä uusi tanssikoulu, Tanssistudio Flama, joka tarjoaa tunteja niin salsasta, muista lattareista kuin nykytanssista ja baletistakin. Olen monesti suunnitellut meneväni tunneille, mutta aikataulut eivät ole antaneet periksi. Monesti olen myös haaveillut Flamassa järjestettävistä salsabileistä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi lähteä bileisiin ensimmäisen kerran.

Lähdin matkaan meksikolaisen vaihto-opiskelijaystäväni kanssa. Illan autentisuutta lisäsi se, että sain puhua koko illan hänen kanssaan espanjaa - miten olenkaan kaivannut espanjan puhumista! Ilta alkoi herkullisilla burritoilla keskustan Taco Nitossa (ISO suositus!) ja sen jälkeen hyppäsimme bussiin kohti satamaa.

Olimme paikalla jo hieman ennen yhdeksää ja bileiden alkua. Ensin näytti siltä, ettei osallistujia juuri paljon olekaan, mutta pikku hiljaa paikalle valui enemmän väkeä ja lopulta olikin jo tupa täynnä. 

Voi että, voisin todellakin vain istua koko illan salsabileissä ja katsoa, miten ihmiset liikkuvat musiikkiin. Ison osan ajasta istuskelimmekin vain tanssilattian reunalla, fiilistelimme ihmisten tanssimista ja sitä musiikkia - maailman hienointa olla matkassa ihmisen kanssa, joka osaa kaikki lattaribiisit yhtä hyvin kuin minä :D Illan DJ soitti ihan huikeita salsaversioita lempparibiiseistämme, ja loppuillasta kuultiin myös ihan puhdasta reggaetonia - ai miten se meneekään jalan alle ja ihan sieluun asti!

Parasta oli kuitenkin se, että bileissä ei tarvinnut tyytyä biisien fiilistelyyn ja istuskeluun - pääsin tanssimaan monenmonta ihanaa salsaa ja muutaman bachatankin. En oikeastaan tiennyt osaavani tanssia bachataa kovinkaan hyvin, mutta sieltä se kummasti lähti kun musiikki vei ja viejät olivat hyviä. Alakerran kizombaluolaan emme uskaltautuneet, sillä tunnelma vaikutti meille hieman liian intiimiltä. Kizomban tanssijaa minusta ei tule ikinä, se on varma se.

Se on kyllä hassua, miten joku tietty musiikkityyli voi olla niin ylitse muiden. Onhan sitä olemassa vaikka kuinka paljon hyvää musiikkia, mutta mikään ei kyllä pistä kroppaa liikkumaan samalla tavalla kuin salsa ja reggaeton. Suunnittelimme ystäväni kanssa, että seuraavaksi on kyllä lähdettävä johonkin reggaeton-bileisiin kreisibailaamaan. Jos joku tietää jonkin yökerhon Turussa, joka soittaisi mahdollisimman paljon lattarimusaa, saa vinkata!

Listas para la fiesta!
Seuraavia bileitä odotellessa, tutustukaa ihmeessä seuraaviin reggaeton-musiikin helmiin, jotka ovat soineet omilla soittolistoillani viime aikoina:

Daddy Yankee - Dura
Luis Fonsi & Demi Lovato - Échame la Culpa
Enrique Iglesias & Bad Bunny - El Baño
Maluma & Negro de Boral - Corazón (tälle erityisen lämmin suositus, sillä vielä en ole löytänyt maailmasta mitään yhtä ihanaa kuin Maluman ääni!)
Becky G & Bad Bunny - Mayores

Eikö vaan mene tuo reggaeton-jumputus suoraan sydämen jokaiseen sopukkaan? Onko lukijoissani muita lattarifiilistelijöitä? Tulkaa ihmeessä kommentikenttään fiilistelemään parhaita lattaribiisejä, kertomaan suosikkitanssinne ja vinkkaamaan hyviä lattarimenoja jotka kannattaisi käydä tsekkaamassa! :) 

lauantai 17. helmikuuta 2018

Tanssiviikonloppu - Teeriharju 9.2.2018 ja Pyrkivä 11.2.2018

Mainiota lauantai-iltaa lukijoilleni! Viime viikonloppu oli varsin tanssintäyteinen. Mitään julkaisemisen arvoista kuvamateriaalia en saanut aikaiseksi, joten tällä kertaa saatte nauttia pelkästään tekstistä ilman kuvia. Kännykkäni kamera on temppuillut viime aikoina todella paljon, eikä hyviä kuvia meinaa saada otetuksi ollenkaan. Tähän kun lisätään rikkinäinen kuulokepiuhan paikka ja akku, joka loppuu talvisin viidessä minuutissa, on varmaankin aika miettiä uuden puhelimen ostoa.

Viime viikonloppu alkoi hauskoilla tansseilla Teeriharjulla. En ollut käynyt siellä todella pitkään aikaan - viime kerrasta oli melkein vuosi. Myös viimeisistä kunnon tansseista oli aikaa, sillä alkuvuodesta olin pyörinyt vain Pyrkivän sunnuntaitansseissa, Venuksen Neljänsuorabileissä ja Viking Gracen tanssiristeilyllä. Teeriharjun ilta oli mukava paluu vanhaan tuttuun lavatanssitunnelmaan!

Esiintyjänä Teeriksellä oli - yllättyyköhän kukaan - Sinitaivas. Pitkästä aikaa pääsimme Ellin kanssa samoihin tansseihin, ja oli kyllä hauskaa päästä jorailemaan ihan kuin ennen vanhaan. Teeriharjussa on aina jotain erityistä, koska se on ensimmäinen lava, jolla olen koskaan käynyt. Sinitaivaan biisivalinnat ja svengit eivät pettäneet, ja ilta oli heidän osaltaan äärimmäisen onnistunut. 

Illan toisena bändinä oli Helminauha, ja heidän settinsä jäivät ehkä hieman laimeiksi. Polkat olisin mieluummin kuullut Sinitaivaalta kuin Helminauhalta, mutta olihan Helminauhallakin hetkensä - muun muassa muutamat tosi kivat buggit ja fuskut ja encorena aivan ihana versiointi Vihreistä niityistä. Normaalisti en välitä triolimusiikista ollenkaan, mutta kyseinen biisi iski.

Lauantai-ilta meni sitsatessa, ja sunnuntaina oli jälleen tanssin vuoro. Pyrkivän sunnuntaikurssilla oli lajina cha cha - sitä menen mielelläni treenaamaan aina kun on mahdollisuus, koska tuntuu, että siinä ei tule koskaan valmiiksi. Aina kun sitä ajattelee tanssivansa perusaskeleen hyvin, näkee jonkun ammattilaisen menevän cha chata ja tajuaa, ettei itse osaakaan oikeasti yhtään mitään!

Tansseissa Pyrkivällä oli soittamassa Pasi Kivimäki & N.Y.T. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta ilmeisesti - viejiltä kuulin - tämä Kivimäki on osallistunut joskus tangokilpailuihin? Sen kyllä huomasi, sillä tangot soivat äärimmäisen kauniisti. Eikä seteissä kyllä muutenkaan ollut valittamista, sillä biisit olivat monipuolisia ja hyvin valittuja. Tosin voisin kyllä melkein vannoa, että illan aikana kuultiin Salattu suru tai Hopeinen kuu, ellei jopa molemmat. Mikä noissa biiseissä oikein on!?

Kaiken kaikkiaan tanssiviikonloppu oli tosi onnistunut. Hauskaa, miten joulun aikaan olin aivan kyllästynyt tanssimiseen, mutta nyt intoa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa. Tekisi koko ajan mieli tanssia ja käydä treeneissä ja juosta iltatansseissa. Kehityskin tuntuu tapahtuvan suurin harppauksin, vaikka joululomalla tuntui, että mitään ei tapahdu ja junnaan vain paikallani. Kumma juttu. Kyllä se tanssi vaan on ihan ykkösharrastus, vaikka välillä vähän kyllästyttäisi! <3 

perjantai 9. helmikuuta 2018

Rakas viejä... (salsa)

Rakas viejä, salsan soidessa toivoisin kovasti, että...

...pysyisit rytmissä. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin vähän rytmin ohi viety salsa.
...tanssisit kuubalaista tyyliä, koska se on ehdoton suosikkini.
...tulkitsisit musiikkia. Salsaa ei pelkästään tanssita, sitä eletään.
...antaisit myös minun tulkita musiikkia. Salsamusiikki kuuluu lemppareihini ja välillä mulla on tosi vahva visio siitä, mitä haluan tehdä.
...hymyilisit. 
...veisit paljon pyörityksiä ja kuviohäkkyröitä. Ne ovat yksi syy miksi salsan tanssiminen on niin ihanaa.
...tai jos et halua/osaa niin paljon kuvioita, veisit perusaskelta kunnon salsafiiliksellä. Peruskuviot riittävät oikein mainiosti kunnolla vietyinä!
...pitäisit salsan tanssiotteessa (suljetussa otteessa kädet lähellä vartaloa ja kyynärpäät alaspäin, avoimessa taas rapuotteessa).
...lähtisit viemään tahdin ykkösellä. Tiedän, että on oikein viedä myös kakkosella ja kolmosella, mutta kun minä tykkään niin paljon enemmän kun ykkönen on ykkösellä!

Tovoisin myös, että...

...jättäisit hakematta, jos et aio tanssia salsana (tai edes fuskuna). Salsa on mulle sydämenasia, ja sydämeni todella itkee verta, jos joudun foksailemaan tai kävelemään salsan.
...et tekisi mitään superkiusallisia likistyksiä ja lantionvispauksia. Salsa on mitä on, mutta liika on liikaa.
...et veisi fuskun kuvioita (vaihtaen samalla fuskun askeleeseen kuvion ajaksi), koska salsa ja fusku ovat eri asia. Niissä on eri askeleet.
...et pitäisi suljetussa otteessa liian lähellä, se tappaa seuraajan lantion ja selän liikkeen, varsinkin jos sinulla ei ole minkäänlaista liikettä omassa tanssissasi.
...et yrittäisi viedä väkisin, koska se sattuu.
...et pelkäisi virheitä. Salsa on ennen kaikkea hauskanpitoa, joten kannattaa rohkeasti kokeilla uusia kuvioita ja katsoa mitä niistä syntyy!

torstai 8. helmikuuta 2018

Pyrkivä 4.2.2018

Viime sunnuntaina oli Pyrkivällä todella onnistuneet sunnuntaitanssit! Minulla oli maanantaina iso tentti, mutta päätin silti lähteä sunnuntai-iltana hieman tuulettamaan ajatuksiani kurssille ja tansseihin. 

Tanssikurssin lajina oli bugg, opeteltavina asioina mukavia perusjuttuja. Minä keskityin jalkatyöskentelyn hiomiseen ja mietin samalla myös käsikoristeluja. Tanssikurssilla oli paljon porukkaa, ja myös tansseihin tuli paljon enemmän tanssijoita kuin edellisenä sunnuntaina.

Tanssit olivat levytanssit - olen huomannut, että Pyrkivällä levytanssit ovat usein jopa suositumpia kuin tanssit, joissa on esiintyjä. Toisaalta ymmärrän sen hyvin, koska levytansseissa on yleensä taatusti hyvää musiikkia, kun taas omasta mielestä heikomman esiintyjän tansseihin lähteminen on aina pieni riski. 

Sunnuntain tansseissa oli melko tasaisesti miehiä ja naisia, joten tanssimaan pääsi varsin kiitettävästi. Pääsin jopa salsoille ja cha chaille (taipuukohan kyseinen sana noin?), mikä oli oikein virkistävää. Salsainnostus alkaa kasvaa jo niin suureksi, että kohta on ehkä lähdettävä joihinkin salsabileisiin, niin pääsee sitäkin tanssimaan ihan kunnolla!

Pyrkivän tansseissa minulla oli käytössäni myös semiuudet pellenkenkäni, joita en ollutkaan vielä kunnon tansseissa käyttänyt. Melkoiset hiertymät nuo aiheuttivat molempiin jalkoihin moneen kohtaan, mutta eivätköhän kuitenkin käytössä pehmene. Niin mukavan näköiset ovat jalassa, että vähän voi sisäänajaessa kärsiäkin. Kengissä on kumipohjat, jotka ovat selkeästi vähän tahmeammat kuin haljasnahkapohjat tai säämiskäpohjat. Välillä pyörähdyksissä toivoi, että kengät olisivat luistaneet hieman paremmin. Toisaalta Pyrkivä onkin liikuntahalli, eikä lattia itsessään ole koskaan kovin liukas. Tanssipaikkojen joukossa on monta varsin liukaslattiaista yksilöä, joten eivätköhän nuo kengät ole sellaisiin juuri passelit!

Tänä sunnuntaina Pyrkivällä näyttäisi olevan cha cha -kurssi ja jokin minulle entuudestaan tuntematon bändi - täytyy ehkä lähteä tsekkailemaan tunnelmia silloinkin, elleivät perjantain tanssit Teeriharjulla ja lauantain ystävänpäiväsitsit vie minusta kaikkia mehuja! 

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Viking Grace 5.-6.2.2018

Aivan huikea reissu takana! Taisi olla vähän liiankin hauskaa, sillä vielä tänään aamullakin väsytti niin paljon, ettei meinannut sängystä ylös päästä. 

Lähdimme tosiaan yhden opiskelukaverini kanssa maanantai-iltana Viking Gracelle tanssiristeilylle. En uskonut, että pääsisin juurikaan tanssimaan, mutta heti Club Vogueen astuttuamme minut bongasi eräs varsin vikkeläliikkeinen bugg-mies - hänen ansiostaan pääsin tanssimaan monet oikein mukavat jorailut, kiitos siis hänelle jos hän sattuu tätä lukemaan ;)


Reissun päätarkoituksena oli (laivan buffetin kanssa tuttavuuden tekemisen lisäksi) ultimaattinen Sinitaivas-fanitus, ja tähän saimme mahdollisuuden jo heti aloitusiltana. Koska kyseessä oli ihan virallinen tanssiristeily, mukana olivat sekä Sinitaivas että Pekkaniskan pojat. Jälkimmäiset aloittivat soitannon puoli yhdeltätoista illalla. Hieman varauksella suhtauduin heidän setteihinsä, sillä muistan heillä olevan melko perinteistä musiikkia. Yllätyimme kuitenkin molemmat positiivisesti, sillä heillä oli hyviä kappalevalintoja ja biisit svengasivat menemään varsin mukavasti.


Ihan oma mainintansa on varattava Pekkaniskan poikien kappaleelle Jos mulle sydämesi annat - olen nimittäin edelleen kyseisen kappaleen johdosta hyvin hämmentyneessä tilassa. Olen kuullut tuon kappaleen nyt livenä muutamia kertoja, enkä koskaan oikein tiedä, pitäisikö sitä kuunnellessaan nauraa sydämensä pohjasta vai pelätä henkensä edestä. On aivan uskomattoman kuumottavaa, kun laulajan äärimmäisen matala ääni tunkeutuu jokaiseen ihohuokoseen ja nostaa karvat pystyyn, resonoi koko kropassa ja tärisyttää jopa tanssipaikan lattioita. Miten se sen tekee? Loppujen lopuksi tästä biisistä on ehkä pidettävä, koska ei tällaista vain ole toista :D 

Sinitaivas aloitti soiton vasta puolenyön jälkeen, mutta sehän ei menoa haitannut. Ensimmäinen setti alkoi ykkössuosikkikappaleillani Glendora ja Ich dich liebe. Ihanaa musiikillista ilotulitusta jatkoivat muunmuassa iki-ihanat Maradona, Tahdon tahdon ja kaunis uusi tuttavuus, One day -tyyppinen kitarafiilistely, jonka nimeä en saa kuollaksenikaan enää päähäni. Biisit oli valittu oikein hyvin laivakeikkaa ajatellen, ja vaikka tanssinkin melko vähän, niin oli hauskaa vain istuskella ja kuunnella. Sen verran energinen olo keikasta jäi, että sen jälkeen oli pakko mennä vielä hetkeksi tanssahtelemaan yökerhon puolelle - musiikki ei tosin ihan vetänyt vertoja Sinitaivaalle.


Seuraavana päivänä heräsimme pirteinä hyvien yöunien jälkeen, kävimme shoppailemassa tuliaisia, ja sen jälkeen istuimmekin kaksi ja puoli tuntia laivan buffetissa ruuasta (varsinkin jälkiruuasta) nautiskellen. Sen jälkeen oli ehdottomasti sellainen olo, ettei tanssimista kannata harkitakaan, mutta kun raahauduimme Pekkaniskan viimeisen setin aikana tanssiparketin tuntumaan, alkoi tanssijalka jo vipattaa.

Sinitaivas soitti päivälläkin kaksi mainiota settiä. Parhaiten jäivät mieleen maailman kaunein Seuraavassa elämässä ja ikuisuuslempparini Ikuisuus aamuun. Noihin kahteen kappaleeseen ei vain voi kyllästyä! Jo jälkimmäisenä mainitun intro nostattaa kyyneleet silmiin, kitarasoolosta puhumattakaan. Muutamat biisit pääsin jopa tanssimaan, ja jälleen jäi keikasta tosi hyvä mieli! Kelpasi lähteä kotiin nukkumaan ja haaveilemaan ensi perjantaista - silloin pääsee taas tanssimaan Sinitaivaan tahtiin Teeriharjulle!


Erityismaininta on vielä annettava Saku Kalliolle, joka toimi Sinitaivaan perkussionistina laivareissun ajan. Sitä fiilistä ja aitoa hymyä on niin ilo katsoa, että tunnustaudun kyllä kyseisen herrasmiehen faniksi. Tosin fanitan melkoisesti myös Sinitaivaan puhallinsektiota, jolla on ehdottomasti tanssibändien parhaat koreografiat. Ja Japen pehmeää Tahdon tahdon -salsaääntä. Oikeastaan taidan fanittaa koko bändiä. Mutta sekin taisi jo tulla selväksi...

Pitemmittä puheitta voin todeta, että laivareissu oli äärimmäisen onnistunut, ja tulen varmasti lähtemään tanssiristeilylle myös tulevaisuudessa. Samaa voin suositella kaikille muillekin tanssijoille, jotka eivät pelkää valvomista, pientä keinuntaa ja superhyvää meininkiä!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Rakas viejä... (bugg)

Rakas viejä, kun tanssin kanssasi buggia, toivoisin kovasti, että...

...sinulla olisi viennissäsi kunnolliset vasteet, koska vasteitta on mielestäni todella vaikeaa ja todella ikävää tanssia.
...hymyilisit, ainakin välillä, koska kädenalitanssia on tosi kurja tanssia jos toinen vain murjottaa koko ajan.
...huomioisit muut tanssijat liikkuvassa buggissa, koska on inhottavaa törmäillä koko ajan muihin. En ole kilpesi, vaan tanssiparisi.
...yrittäisit uudestaan, jos en osaa ensimmäisellä kerralla seurata jotain kuviota. Joskus tarvitsen useamman kerran ennen kuin tajuan.
...tulkitsisit musiikkia. Breikit ovat omia suosikkejani.
...antaisit myös minun tulkita musiikkia. Vaikka se ei aina onnistuisi.
...veisit pehmeästi ja hellästi, mutta silti määrätietoisesti.
...pyörittäisit paljon. Minä rakastan pyörimistä. Ja heittoja ja nostoja. Mutta niissä sinun pitää olla tosi varma itsestäsi ja voimistasi - ja myös siitä, että muut parit ovat vähintään monen metrin päässä!

Toivoisin myös, että tanssiessamme et ikinä...

...ravistelisi käsiäni ennen tanssin alkua etsiäksesi parempia vasteita käsistäni. Ne vasteet tulevat sitten kun alamme tanssia. Eivät aikaisemmin. Ravistelemalla saat korkeintaan spagettikädet, ihan omaksi kiusaksesi.
...veisi väkivalloin. Jos en ymmärrä kuviotasi, en mene haluamaasi suuntaan, vaikka kuinka runnoisit.
...riuhtoisi käsiä äkillisesti, sillä siinä voi käydä tosi pahasti.
...yrittäisi mennä liian nopeaa biisiä buggina, jos et pysy rytmissä. Mene sitten suosiolla fuskuna tai foksina.
...nauraisi tai tuhahtelisi ilkeästi, jos en onnistu seuraamaan jotakin kuviota.
...istuttaisi minua polvellesi tanssin päätteeksi. Se ei toimi.
...tanssisi kanssani pitkiä aikoja naistenrivin edessä. Minua ahdistaa, kun tuntuu että kaikki rivissä istuvat naiset katsovat.


Mitäs mieltä arvoitettu lukijaraatini on? Mikä on buggissa ehdoton ei, ja mitä taas toivoisitte viejien tekevän enemmän?

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Postaussarja: Rakas viejä...

Tervetuloa uuden postaussarjan pariin. Olen aiemmin blogissani kirjoittanut siitä, millaisen viejän kanssa mieluiten tanssin (click!) ja millaiset miehet kierrän kaukaa (click!). Mitä kauemmin olen tanssinut, sitä selkeämmin olen kuitenkin huomannut, että on mahdotonta sanoa mitään yleispätevää ohjesääntöä siitä, millainen mies on hyvä viejä, ja millainen mies on ällötys. Okei, lähentely on kyseenalaista joka ikisessä tanssilajissa, mutta silti mielestäni tanssilajista riippuu todella paljon se, millaisen viejän kanssa mieluiten tanssin. Jotkut ovat aivan taivaallisia tangon tanssijoita, mutta toisaalta taas sama tyyppi saattaa olla buggissa täysin onneton. Sitten on erikseen lattarihirmut ja supersalserot, joilta ei välttämättä polkat ja jenkat luonnistukaan.

Tästä havainnostani syntyi ajatus uuteen postaussarjaan. "Rakas viejä..." -otsikolla kulkevassa sarjassa tulen esittelemään oman näkemykseni hyvästä viejästä ja ei-niin-hyvästä viejästä - tanssilaji kerrallaan. 

Ja kuten mainitsin jo alussa, on mahdotonta sanoa mitään yleispäteviä ohjeita. Minun mielipiteeni siitä, mikä tekee täydellisen viejän, saattaa erota täysin jonkun toisen tanssijan mielipiteestä. Siksi toivonkin, että tilityksiäni ei oteta liian vakavasti. Korkeintaan tästä postaussarjasta kannattaa bongailla niitä juttuja, miten minun kanssani kannattaa tanssia jos haluaa olla minulle mieliksi, ja onko se polvelle istuttaminen tanssin jälkeen niitä fiksuimpia vetoja kanssani (voin spoilata jo etukäteen - EI ole!).

Mukavaa tietysti on, jos aiheet herättävät keskustelua - kommentointi on jälleen erittäin tervetullutta, ja minusta olisi äärimmäisen mukavaa kuulla jokaisen postauksen kommenteissa, millainen on teidän lukijoiden mielestä täydellinen viejä juuri kyseiseen lajiin! Ja tietysti myös miesten mielipiteet täydellisistä seuraajista kiinnostavat, jotta me naiset voisimme kehittää itseämme koko ajan täydellisemmiksi seuraajiksi :)

Huomenna aloitetaan - lajina bugg!



perjantai 2. helmikuuta 2018

Pyrkivä 28.1.2018

Hyvää perjantai-iltaa! Palaan nyt edellisen sunnuntain Pyrkivä-iltaan hieman myöhässä. Kyseessä oli jälleen tavallinen Pyrkivän sunnuntaitanssi-ilta, ensin tanssikurssi ja sen jälkeen kolmisen tuntia tanssia. Tällä kertaa paikalla oli jopa bändi! 

Aloituskurssilla lajina oli tango. Ihmisiä oli kyllä ihan mukavasti, mutta minä olin auttamattomasti nuorimmasta päästä. Tiedä sitten, olivatko kaikki nuoret jääneet katselemaan vaalivalvojaisia vai lähteneet katselemaan Aki Samulia Ruskotalolle. Oli joka tapauksessa hauskaa päästä pitkästä aikaa tangokurssille, sillä olen sellaisia oikeastaan tietoisesti vältellyt. Tango ei ihan välttämättä lajina iske, se on minusta vähän tasapaksua ja useimmiten kyllästyttävää. Asiaa ei auta se, että yleensä lavoilla soivat tangokappaleet ovat lähes kaikki suoraan 1800-luvulta.

Olen kuitenkin viime aikoina alkanut suhtautua tangoon suopeammin - ja varsinkin uudempaa tangomusiikkia olen kuunnellut jopa vapaa-ajalla tanssien ulkopuolella (lemppareitani varsinkin Mariskan Sua Kaipaan ja Sinitaivaan Sinisempi kuin silloin - niin ja vaikka moitinkin äsken vanhat tangot niin onhan klassikko Por una cabeza sellainen, että kylmät väreet hyppivät selässä joka kerta kun sen kuulee)! Onhan tangossa kuitenkin sitä omanlaistansa kohtalokasta fiilistä, joka kyllä kolahtaa, varsinkin jos saa tangoparikseen ihan oikean tangon tulkitsijan eikä leppoista kävelijää. 

Tangokurssin jälkeen väki ei suinkaan lisääntynyt, vaan enemmänkin väheni. Tanssimaan pääsi kuitenkin ihan mukavasti - ensin bussipysäkin ansiosta ja sen jälkeen sen tosiseikan ansiosta, että naisia ja miehiä oli suurin piirtein sama määrä. Ilta muodostui siis lopulta kaiken kaikkiaan ihan onnistuneeksi, vaikka alussa hieman epäröinkin ikäjakaumaa ja ihmisten määrää. Lähdin kuitenkin hieman ennen tanssien loppua kotiin seuraamaan vaalivalvojaisia. Viimeinen kuolinisku tanssi-illalleni taisi olla se, että superhyvät levysalsat jäivät joraamatta! 

Illan bändinä toimi minulle entuudestaan tuntematon Essi Leppäkoski Trio. Aika hyvin onnistuivat luomaan tanssitunnelmaa vain kolmen ihmisen voimin, ja kappalevalinnatkin olivat onnistuneita. Nautin siitä, että he soittivat myös lattareita! Ei ehkä noussut suosikkibändieni joukkoon, mutta ei kerta kaikkiaan mitään negatiivista sanottavaa. 

Tänä viikonloppuna suuntaan todennäköisesti Pyrkivälle jälleen sunnuntaina. Sitten koittaakin pitkään odotettu pikku irtiotto arjesta - Viking Gracen tanssiristeily Sinitaivaan (ja PNP:n :D) tahdittamana! <3

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Venus Nightlife Turku 27.1.2018

Eilen oli ehdottomasti paras ilta ikinä! Ja hauskaa tässä on se, että kyseessä eivät edes olleet mitkään tavalliset tanssit. Vietin nimittäin rauhallista lauantai-iltaa sohvalla köllötellen, kun aloin yhtäkkiä miettiä, miten mukava olisi lähteä tansseihin. Enää ei ehtinyt hankkia kyytiä Auraan joten olin jo luopunut suunnitelmista, kunnes näin ohimennen Facebookissa, että Neljänsuora esiintyy juuri samana iltana Turun Venuksessa. Mietin, että paikkahan mahtaa olla jopa tanssiravintolan tyyppinen, eli mahdollisuus päästä tanssimaan saattaisi olla olemassa. 

Kyseltyäni ensin Facebookin tanssiporukasta kanssaharrastajien neuvoja, päätin, että lähden katselemaan meininkejä, vailla mitään ennakko-odotuksia. Jos pääsen tanssimaan niin hyvä, jos en niin keskityn vain seurailemaan Neljänsuoran keikkaa.

En ollut ennen käynyt Venuksen tanssipuolella, joten paikka kyllä yllätti positiivisesti. Tanssiparketti oli iso ja tilaa oli muutenkin paljon. Yökerhoksi yllättävänkin viihtyisä, sanoisin. Tanssikenkiä en ollut uskaltanut ottaa mukaan, vaan tanssin converseissa - hyvä päätös, koska loppuillasta tanssilattia alkoi olla jo täynnä kaatuneita juomia, lasinsirpaleita ja edestakaisin seilaavia laseja (viimeksi mainitut mielestäni hengenvaarallisia tuollaisessa paikassa). Mutta alkuillasta paikka oli viihtyisä!

Neljänsuora oli tosi hyvä. Heillä on nyt menossa 20-vuotisjuhlavuosi, ja sen kunniaksi he soittivat myös vähän vanhempia kappaleita. Oma suosikkini nykyään on kuitenkin ehdottomasti Soittakaa Kuurankukkaa, ja sitä pääsi onneksi myös eilen veivaamaan buggina! Neljänsuora sopi hyvin tuollaiselle klubikeikalle - kun taas ihan oikeissa tansseissa toivoisin heiltä vähän laajempaa lajivalikoimaa.

Kaikkein iloisin yllätys oli kuitenkin se, että paikalla oli tosi paljon tanssiporukkaa - jopa lavoilta tuttuja tyyppejä. Pääsin tanssimaan tosi hyvin koko illan ja minulla oli ihan uskomattoman hauskaa! Tosi paljon biisit painottuivat tietysti buggiin ja fuskuun, mutta kyllä minä yhdet rumbatkin pääsin tanssimaan, ja muutamat mukavat hitaat kappaleet.

Jos nyt jotain negatiivista on sanottava, niin ei yökerho siitä viihtyisimmästä päästä ole tanssipaikkana, varsinkaan keskiyön jälkeen. Tosi humalaisten tanssiinkutsut ovat hieman ahdistavia - muutamat pakit jouduin eilenkin antamaan. Omaa tanssia myös vaikeuttaa se, että tanssiin tottumattomat, muutaman tuopin jo kumonneet sankarit seikkailevat tanssilavalla miten sattuu. Sain eilen kerran todella kipeän potkun suoraan jalkapöytääni, ja olin hetken jo varma että saan sanoa hyvästit tanssimiselle, ainakin sen illan osalta :D Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin. 

Mitään halpaa lystiä eilinen ei myöskään ollut, sillä sisäänpääsy maksoi 15 euroa, narikka peräti 3 euroa, ja näiden lisäksi jouduin vielä tilaamaan ensin tylsistymiseeni yhden pepsimaxin (4,50) kun alkuillasta odottelin Neljänsuoran aloittavan sekä myöhemmin illalla vesipullon (2,50) kun meinasin ihan nihistyä kaiken tanssimisen keskellä. Mutta kerrankos sitä käy tuollaisen vaihtoehdon tsekkaamassa, kun kerta lähellä asuu! :)

Eilinen oli todella positiivinen yllätys ja onnistunut tanssi-ilta! Voin suositella muillekin kyseisen paikan testaamista silloin kun paikalla on jokin tanssibändi. Minun matkani jatkuu nyt Pyrkivän sunnuntaitansseihin. Pitäkää tekin kaikki hauskaa, jotka olette tansseihin lähdössä!