perjantai 23. kesäkuuta 2017

Riutanharju 22.6.2017

Ajattelin ensin, että jätän eilisestä tanssi-illasta kokonaan kirjoittamatta, sillä en päässyt juurikaan tanssimaan ja lähdin jo hyvissä ajoin ennen tanssien loppua takaisin kotiin - ei siis kerta kaikkiaan mitään raportoitavaa, mutta ainakin Jani Wikholmista minun on kyllä kirjoitettava!

Muistan Wikholmin 2000-luvun alun Idolsista, missä hän oli samaan aikaan Antti Tuiskun ja Hanna Pakarisen kanssa. Tämän jälkeen en ole kuullut hänestä juurikaan mitään, mitä nyt joskus yksittäisiä kappaleita radiosta. Yllätyin todella, kun huomasin hänen olevan yksi Riutanharjun esiintyjistä. Ennen tanssi-iltaa eräs tuttu kertoi, että Wikholm ja illalla häntä säestänyt bändi Flangers soittavat rautalankamusiikkia ja ovat jopa ihan hyviä. Tämän pääsin toteamaan myös itse tanssi-illan alettua - ensin en tosin meinannut tajuta kuka lavalla olijoista oli itse Wikholm, sen verran erilaiselta hän näytti kuin lähes viisitoista vuotta sitten! Hyvin he soittivat, vaikka tanssi-illalle olisi ehkä toivonut hieman monipuolisempaa settiä. Onneksi illan muut orkesterit Hurma ja Lemmenlautta pitivät huolen monipuolisuudesta.

Uuteen Hurmaan olen yrittänyt nyt parina tanssi-iltana totutella. Enkä vieläkään ole aivan varma, uppoaako tämä uusi kokoonpano samalla tavalla kuin vanha. Biisit ovat edelleen tosi hyviä ja musiikki on monipuolista tanssimusiikkia laidasta laitaan, mutta silti jotakin puuttuu. Mikä on tosi harmi, koska haluaisin pitää Hurmasta yhtä paljon kuin ennenkin!

Myös Lemmenlautta on mielestäni tosi hyvä, ja noussut ehkä jopa uusien suosikkien joukkoon (uusien suosikkien kategoriaan kuuluu myös tanssiorkesteri Kaiho) :) Aivan varma en ole siitä, mitä olen mieltä heidän lavallenousuintroistaan... Noh, ainakin ne ovat jotain aivan erilaista, jotain mitä muilla tanssibändeillä ei ole!

Porukkaa Riutanharjulla oli todella paljon - en ole oikeastaan koskaan nähnyt millään lavalla noin paljon nuoria tanssijoita. Itse asiassa porukka oli ehkä jopa vähän liian nuorta ja taidokasta - eihän ketään uskaltanut hakea, kun kaikki olivat niin paljon parempia tanssijoita kuin minä! :D Mutta täytyy kyllä sanoa, että eilisillan perusteella väite "Nuoret eivät käy tansseissa" on todellakin tuulesta temmattu.

Tänään onkin sitten vuorossa hieman erilainen "tanssi-ilta", sillä lähden Esakalliolle katsomaan Sinitaivasta ja Jari Sillanpäätä (kai siinä samalla on pakko katsella sitten myös Katri Helenaa). Tanssimaan tuskin pääsee tai edes pystyy fanipaljouksien keskellä, mutta katsotaan. Hyvä musiikki ainakin on taattu!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille <3 


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Muotiputiikki Helmi - tanssijan paratiisi!

Tänään tapahtui kyllä todellinen Helmi-herääminen! Olen haaveillut jo vaikka kuinka kauan Muotiputiikki Helmessä vierailusta, sillä suorastaan rakastan niitä upeita kellomekkoja, joita nykyään varsin monella naisella tanssilavoilla näkyy. Tänään vihdoinkin otin itseäni niskasta kiinni ja ajelin työpäivän jälkeen Somerolle.


Mikä on Muotiputiikki Helmi? 

Helmi on somerolainen vaatekauppa, jota pyörittää ihanan energinen Anita Hallapelto tiimeineen - Anitalta ehdin mekkojen sovittelun ohessa kysellä myös kokemuksia ja mielipiteitä tätä blogitekstiä varten. Helmi on perustettu vuonna 2003. Anita alkoi kertomansa mukaan käydä tansseissa, ja sen jälkeen hän ihastui fiftarityylisiin tanssivaatteisiin. Ensin vaatteita haettiin Pariisista, nykyään  Helmen laajasta valikoimasta löytyy vaatteita kauempaakin, ja voin luvata, että Helmi tarjoaa jokaiselle jotakin - Helmessä ei myydä pelkästään kellomekkoja, vaan sieltä voi löytää myös upeita fiftarihenkisiä paitoja, housuja, shortseja, kenkiä... Itse siellä vieraillessani pidin katseen tiukasti kellomekoissa, joita olin tullut sovittelemaan, sillä muuten olisin varmasti innostunut uusimaan koko vaatevarastoni!


Miksi juuri Muotiputiikki Helmi?

Heti astuessani sisään pikkuiseen liikkeeseen minut toivotti tervetulleeksi iloinen puheensorina (asiakkaita oli paljon, ja jokainen heistä sai henkilökohtaista palvelua ja myyjien mielipiteen sovitettavista vaatteista) ja valtava väriloisto - vaaterekeillä toinen toistaan ihanampia mekkoja, hyllyillä laukkuja ja myyntitiskillä iso kori kaikenvärisiä hiuskukkia. Sisään astuttuani sain arvion koostani sekä kasan mekkoja sovitettavaksi (sovituskopeissa oli mainio ilmastointi, se oli ihanaa! :D) - vaikeaa olikin sitten olla lähtemättä kotimatkalle kaikki mekot kainalossa. Missään en ole ennen nähnyt niin valtavaa valikoimaa ihania mekkoja - enkä taatusti missään ikinä ole saanut niin asiantuntevaa ja sydämellistä palvelua!

Anita itse kertoo rakastavansa työtään ja Helmeä sen takia, että hänestä on upeaa tarjota kaikille naisille ikään ja kokoon katsomatta ihania ja supernaisellisia vaatteita, jotka suorastaan hehkuvat ihanaa tanssifiilistä ja elämäniloa. Hänestä on hienoa nähdä, miten tavalliset, arjen nujertamat naiset saapuvat kauppaan ja lähtevät pukeutuneina upeisiin vaatteisiin, säteillen itseluottamusta. Helmen vaatteet voivat hänestä suorastaan muuttaa ihmisen elämän. Anita on onnellinen siitä, miten alun perin pienen piirin toiminta (ennen Helmen tyyppisiä vaatteita käyttivät lähinnä pin up -naiset ja autoharrastajat) on laajentunut, ja miten paljon esimerkiksi tanssikansaa Helmessä tänä päivänä käy. 

Kaiken edellä mainitun allekirjoitan täysin. Itse ainakin lähdin Helmestä jollain tavalla muuttuneena - silmät loistaen ja seuraavaa tanssi-iltaa kuollakseni odottaen!


Ja kenelle Muotiputiikki Helmi sopii?

Helmen vaatteita näkee tansseissa nykyään todella paljon. Kuten sanottua, Anitan missiona on tarjota jokaiselle naiselle vaatteita ikään ja kokoon katsomatta, ja itse asiassa Helmessä toimii myös pieni miesten siipi, josta itse asiassa jopa Pate Mustajärvi on löytänyt itselleen vaatetusta. Vakituisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuvat muun muassa ihana Saija Tuupanen sekä Suvi Karjula. Helmen vaatteet sopivat jokaiselle, joka rakastaa fiftarityylisiä vaatteita ja värejä. Ainoa rajoitus kuuluu Anitan suusta: "Nämä vaatteet eivät ole tosikoille!" Koska mittavasta valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotain, paras tapa selvittää omat suosikkinsa on ehdottomasti vierailla putiikissa :)

Itse lähdin kotimatkalle kahden ihanan kellomekon ja suorastaan herkullisen turkoosin tyllihameen kanssa. En todella malta odottaa, että pääsen testaamaan noita ihanuuksia tanssin pyörteissä!


Kiitos vielä ihanalle Muotiputiikki Helmelle lämpimästä vastaanotosta ja blogiyhteistyöstä <3 

Helmen kotisivut:http://www.muotiputiikkihelmi.com
Helmi Facebookissa:https://www.facebook.com/Muotiputiikkihelmi/?fref=ts

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Esakallio 9.6.2017

Huom huom! Arvonnan voittajia kaivataan edelleen! Olisi mukavaa, jos ihmiset osallistuessaan arvontaan olisivat valmiita myös tarkastamaan, ovatko voittaneet vai eivät :D

Eilen lähdin pitkästä aikaa tanssimaan. Pappisissa olisi ollut Hurma, ja se olisi kieltämättä houkutellut, mutta ajomatkan perusteella valitsin kuitenkin Esakallion. Valintaan vaikutti ehkä myös se, että toisena esiintyjänä olivat iki-ihanat Matti ja Teppo. Sanokaa mitä sanotte, mutta he ovat kyllä ehdottomasti yhdet lemppareistani! Niin hyviä kappaleita ja mainio lavakarisma. Heitä ei voi kerta kaikkiaan katsella eikä kuunnella hymyilemättä! 

Saija Tuupasesta pidän joka kuuntelukerralla enemmän. Monilla naisartisteilla on se ongelma (okei, joillain miehilläkin), että he yrittävät niin kovasti olla pirteitä, että loppujen lopuksi tuloksena on raivostuttavan teennäinen ylipirteys. Tuupanen tuntuu oikeasti olevan pirteä ja energinen esiintyessään ja hänen juttujaan on mukava kuunnella. Biisivalinnat ovat vallan onnistuneita ja eXmiehet pärjäävät hyvin myös ilman solistiaan. Tosin on sanottava, että heidän esittämänsä kappale Everstin Ronski-Riitta saa minut lähes oksentamaan - vika siis kappaleessa, ei esittäjässä. 

Ihmisiä oli melko vähän koko illan, ja monet lähtivät pois jo hyvissä ajoin ennen tanssien loppua. Tanssijoiden keski-ikä oli sen verran korkealla, että tunsin syntyneeni väärällä vuosikymmenellä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tanssittajia riitti ja vaikka ihmiset eivät olleet entuudestaan tuttuja, tutustuin moniin uusiin mukaviin tanssijoihin. Buggia pääsi tanssimaan paljon (Matin ja Tepon ohjelmiston tuntien), ja myös valssia ja tangoa riitti. Humpat olivat vähissä, samoin kuin lattarit - eikä kansantanssejakaan tullut! 

Kaiken kaikkiaan kuitenkin todella hyvät tanssit, voisin melkein jopa sanoa että paras ilta ikinä! Oli hauskaa ajella tansseista kotiin, kun aamu jo vähän sarasti ja täysikuu (sä ihme suurin olet öisen taivahan) porotti täydeltä terältä. 

ps. Pääsin myös kokeilemaan uutta mekkoa tositoimissa (kuva ohessa)! Ostin pari Desigual-mekkoa Madridista siellä vieraillessani, ja tuo toinen sopii kyllä aivan täydellisesti kesätansseihin! Desigual on ehdottomasti suosikkimerkkini.


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Valasranta-arvonnan voittajat!

Tähän alkuun: ETSINTÄKUULUTUS! Nimimerkki M.A.L, odottelen edelleen yhteydenottoasi, jotta voin postittaa sinulle voittamasi Ämyri-lipun!

Ja sitten tämän päivän asiaan. Valasrannan tanssilippujen arvonta on nyt suoritettu, ja voittajiksi selviytyivät seuraavat:

Anonyymi: "Tango ja Argentiinalainen tango tunteellinen tanssi." (20.5. klo 13.11)

Pasi Warvas: "Jos seuraajan kanssa natsaa askeleet yhteen niin ehdoton ykkönen slowari ja ihan sama mikä tanssimusiikin laji soi taustalla !"

Onnittelut molemmille voittajille! Olettehan ystävällisiä ja lähetätte postiyhteystietonne minulle sähköpostiin heta.hovi@hotmail.com niin voin postittaa teille lippunne? :)

Kiitos kaikille osallistuneille, tämän arvonnan suosio oli todella positiivinen yllätys! Katsotaan, jos saan vielä kesän aikana jotain muita kivoja ylläreitä aikaiseksi ;) Kiitos myös sekä Ämyrille että Valasrannalle yhteistyöstä arvonnoissa!


perjantai 19. toukokuuta 2017

Tämän hetken tanssilajisuosikkini TOP 5

Tällä hetkellä on tosiaan menossa Valasrannan tanssilippujen arvonta, johon voi osallistua kertomalla oman suosikkitanssilajinsa. Kommenttikenttään on ilmestynyt jo lukuisia vastauksia, ja niiden innoittamana ryhdyin itsekin pohtimaan, mistä tanssilajeista pidän eniten. 

Pidän melko paljon kaikista lavoilla tanssittavista lajeista, ja usein lempilajini onkin juuri se, jota parhaillaan tanssin. Kuitenkin jonkinlaisia preferenssejä on havaittavissa, ja pidän esimerkiksi paljon enemmän nopeista tansseista kuin hitaista - hitaille on tietysti oma aikansa ja paikkansa ja jos ne pääsee liitelemään oikein kivasti tunnelmoiden niin onhan se mukavaa - mutta sellaista kunnon energistä vauhkoilua ei kyllä voita mikään liitely! :D

1. Salsa

Kyllä salsa on - ja on ollut jo pitkään - ykkönen. Luulen, että eniten siinä viehättää juuri musiikki ja lattarihenkisyys - minä kun olen aina tykännyt lattarimusiikista ja muutenkin kaikesta latinalaisen amerikan kulttuuriin viittaavasta. Kaikkein parhaita ovat tietysti "oikeat", espanjankieliset salsakappaleet joissa on kaiken maailman kilkuttimia rytmittämässä, mutta pidän myös paljon monesta "suomisalsaksi" luettavasta biisistä - joskin jotkut niistä ovat auttamattomasti liian hitaita ollakseen minulle mieleen. Salsa on ihanaa, koska se on niin erilaista. Etenkin kuubalainen salsa on ihanaa, koska siinä voi vain antaa miehen viedä mitä erilaisimpia häkkyröitä ja välillä pääsee myös stailailemaan tanssia itse. Salsamusiikki tarjoaa mitä mainioimman alustan musiikintulkinnalle ja ihan oikealle tanssimiselle - ei vain oikeiden askelten ottamiselle.

2. Cha cha

Ja lattarilinjaa jatkaa myös kakkossuosikkini, cha cha. Tämä tanssilaji aiheuttaa minulle vuoron perään huikeita onnistumisen kokemuksia ja äärimmäistä turhautumista - perusaskel on nimittäin mielestäni mahdottoman vaikea tanssia sillä tavalla kuin kuuluisi, sähäkästi ja samalla sulavasti (samaa turhautumista aiheuttaa myös se, että puolet miehistä vie väärään rytmiin, mutta ei siitä sen enempää :D). Rakastan cha cha -musiikkia, ja sitä ei kerta kaikkiaan voi kuunnella ilman, että alkaa samalla ottaa cha chan askelia musiikin tahdissa!

3. Rumba

Mainitsin, että en niin välitä slovareista, mutta rumbaa ei mielestäni lasketa sellaiseksi, vaan se on ensisijaisesti lattari - sekin. Rumbassa minua viehättää sen hitaus - koska kappaleet ovat yleensä hitaita, liikkeet ehtii tehdä lähes täydellisesti ja jokaiseen liikkeeseen ehtii keskittyä. Rumbakappaleet ovat aivan ihania, varsinkin ihan ultimaattiset lempparini La Bella Maria de mi alma (suomeksi Sieluni kaunis Maria) sekä La Historia de un amor. 

4. Polkka

Vaikka lattarit ovatkin vieneet sydämeni täysin, niin kyllä siellä on aina tilaa myös kansantansseille. Niistä ehdottomana ykkösenä on polkka, joka aina nostaa hymyn korviin saakka ja jonka jälkeen saa pyyhkiä hikeä kaksin käsin. Polkkaa vain tulee lavoilla harmillisen vähän :(

5. Jive

Polkan jälkeen lemppareina ovat varmaankin yhtä paljon fusku, bugg ja jive, mutta kyllä jive taitaa olla niistä hauskin. Erityisen paljon pidän sekä hitaista että nopeista jive-kappaleista - on hauskaa tanssia joko todella letkeästi ja lantion liikettä korostaen tai sitten niin nopeasti, ettei askelia ehdi edes ajatella. Myös jive on muusiikkina sellaista, joka minuun vetoaa. 


torstai 18. toukokuuta 2017

Madridin epäonnistunut "salsareissu"

Tähän postauksen alkuun muistuttelisin vielä siitä, että vielä on aikaa osallistua Valasrannan tanssilippujen arvontaan (löytyy täältä), sekä siitä, että Ämyrin tanssilippujen voittajat (nimimerkit Anumarie ja M.A.L) voisivat ottaa minuun yhteyttä pikku hiljaa :) 

Ja sitten päästäänkin asiaan. Palasin eilen Madridista, ja täytyy sanoa että oli kyllä huikea reissu! Oli ihanaa nähdä vanhaa au pair -perhettä ja viettää heidän kanssaan Euroviisuvalvojaisia (Vaikkakin mielestäni aivan väärä kappale voitti! Omat suosikkini olivat Italia, Ranska ja Itävalta). Reissun loppupuolen vietin keskustassa erittäin mukavassa pikku hostellissa, joka sijaitsi 7. kerroksessa - näkymät Madridin keskeisimmälle kadulle Gran Víalle olivat upeat! 

Olin suunnitellut sekä sunnuntai- että maanantai-illalle tanssimenoja, mutta sunnuntaina näinkin Madridissa asuvia kavereitani, eikä tanssahtelulle jäänyt aikaa. Maanantaina lähdin tapahtumaan, jota mainostettiin: "opi salsaa, bachataa ja merengueta ja tutustu uusiin ihmisiin!" Se pidettiin varsin viihtyisässä baarityyppisessä kellarissa, ja osallistujiakin oli mukavasti. Ja mikä hauskaa vaihtelua, he olivat suurimmaksi osaksi nuoria, 20-30 vuotiaita. 

Itse tanssikurssi oli kuitenkin pettymys. Ensinnäkin se alkoi reilut puoli tuntia myöhässä (ei olisi pitänyt yllättyä, Espanjassa kun kuitenkin oltiin). Kurssilla tanssittiin pelkkää bachataa, ja parinvaihtoa ei ollut, eli saman parin kanssa tanssittiin puolitoista tuntia. Onneksi oma parini sattui olemaan ihan hyvä tanssija, ja juttelukin sujui espanjaksi, mutta minusta olisi ollut paljon hauskempaa päästä tanssimaan kaikkien kanssa.

Kurssin jälkeen alkoivat sitten "tanssit". Aika paljon paikalla oli jo valmiita pareja, jotka tanssivat keskenään. Musiikkina soivat lähinnä bachata- ja salsakappaleet. Olisi ollut ihan mukavaa kyllä päästä tanssimaan, varsinkin salsaa, mutta kukaan ei tullut hakemaan, enkä minäkään uskaltanut hakea ketään. Koska olin yksin liikkeellä, ei minulla ollut myöskään pahemmin juttuseuraa, joten tyydyin istuskelemaan ja katselemaan meininkejä hetken ja sitten palaamaan hotellille nukkumaan.

Minulla on ollut Madridissa myös tosi hyviä salsakokemuksia, mutta tämä ei valitettavasti kuulunut niihin :D Ehkä opin sen, että salsabileisiin on kivampi lähteä yhdessä jonkun kaverin kanssa, niin ei tarvitse istua yksin siinä tapauksessa ettei pääse tanssimaan. Jos kaveriporukalla on lähdössä Madridiin niin voin kyllä ehdottomasti suositella salsabileisiin menemistä! Musiikki on ihan huikeaa ja fiilis varmasti oikein mainio, jos pääsee tanssimaan :)


Kyseinen kuvakollaasi ei liity salsaamiseen sitten mitenkään, mutta Madridiin kylläkin :) Madrid on kyllä aivan ihana kaupunki, suosittelen ehdottomasti matkakohteeksi ihan kaikille!

torstai 11. toukokuuta 2017

ARVONTA: Kerro lempitanssisi ja voita tanssilippu Valasrantaan!

Tänään on allekirjoittaneen syntymäpäivä ja huomenna koittavan Madrid-matkan aatto, joten tässä juhlahumussa on hyvä pistää pystyyn vielä toinen tanssilippuarvonta tälle keväälle :) Tällä kertaa liput ovat maailman ihanimmalle Valasrannalle, johon itselläni liittyy mahdottomasti rakkaita muistoja muun muassa kaikilta siellä viettämiltäni tanssileireiltä sekä yksistä ihanista juhannustansseista!



Näin osallistut:

Kirjoita tämän postauksen kommenttikentään, mikä on lempitanssisi - hauskaa olisi tietysti myös kuulla, miksi, mutta perustelujen keksimisen aiheuttaessa liikaa päänvaivaa ne voi jättää pois :) Kaikkien osallistuvien kesken arvon kaksi vapaalippua Valasrannalle - voittajia valitaan kaksi, yksi lippu kummallekin. Jos kommentoit anonyyminä, muistathan laittaa kommenttiin nimimerkin, jolla sinut erottaa muista anonyymeistä!

Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, eli torstaihin 25.5. kello 23:59 asti. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja ilmoitan voittajat täällä blogissa tuttuun tapaan :) 

Kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan!


Valasrannan tanssitarjonta löytyy seuraavasta osoitteesta: http://www.valasranta.fi
Muista myös tsekata tämän vuoden Valasrannan tanssileiri:http://www.tanssikurssit.fi/leirit/valasrannan_tanssileiri/valasranta.php

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Tanssiylpeyttä etsimässä

Minun tanssiylpeyteni koki pienen kolauksen tässä taannoin. Eräissä tansseissa muuan mies tuli hakemaan minua, ja oli jo ehtinyt tarttua kädestäni kiinni, kun hän huomasi että minun vieressäni seisoikin joku, jota hän olisi mieluummin hakenut. Siinä hän sitten jäi röyhkeästi arpomaan, kumman kanssa lähtee, ja kehtasi vielä valita tuon toisen ja jättää minut riviin seisomaan. Ei siinä, enpä minä tuollaisen toiminnan jälkeen olisi enää lähtenytkään. Viisi vuotta nuorempi minä olisi varmasti ottanut itseensä todella pahasti ja miettinyt koko illan, miksi ei kelvannut tuolle hakijalle. Nykyinen minä sen sijaan nosti nenän pystyyn ja totesi itsekseen: "Hyvä, eipä tarvitse tuon iljetyksen hakuihin suostua enää ikinä."

Nuorempana minä olin aika tavalla ujompi ja kovin epävarma - monesta muustakin asiasta, tansseihin liittyen nyt ennen kaikkia omasta tanssitaidostani ja siitä, haluaako minun kanssani kukaan tanssia. Muistan saaneeni muutamat pakit, joista ainakin osan ajattelin johtuvan siitä, etten ollut parilleni tarpeeksi hyvä. Kerran eräs "herrasmies" jätti minut keskelle tanssilattiaa sillä verukkeella, että hänen on soitettava työpuhelu - kahdeltatoista yöllä! Ja tulihan sitä monenlaista kommenttia, joku mies esimerkiksi tokaisi kesken tanssin luulleensa, että minä osaan tanssia. Näitä kommentteja tulee nykyään harvemmin, mutta jos tulee niin ne osaa jo jättää omaan arvoonsa.

Uskon, että moni muukin aloitteleva tanssija kärsii tanssiepävarmuudesta ja vasta etsii tuota mainitsemaani tanssiylpeyttä. Onhan lavatanssi kuitenkin loppujen lopuksi melko raadollinen ja pinnallinenkin harrastus - haut tehdään usein ulkonäköön perustuen, ja sitä tulee miettineeksi, onko sitä tarpeeksi kaunis, viehkeä, hyvinpukeutunut tai jotain muuta, jotta tulisi haetuksi. Aina ei ole, ja seinäruusuna vietetyn illan jälkeen miettii, onko tämä tanssiminen nyt loppujen lopuksi niin hauskaa. Mutta usein hakemattomuus johtuu myös huonosta tuurista - olisi haettu, jos olisit seisonut tietyissä tilanteissa pari metriä edempänä tai taaempana tai jos sinulla olisi ollut erivärinen mekko. Tai jos olisit hymyillyt enemmän.

Minusta on inhottavaa, että nuoret naiset - ja miksei vanhemmatkin, ja tietysti myös miehet, mutta puhun nyt ensisijaisesti naisista kun itse sellainen olen - joutuvat miettimään, kelpaavatko he. Olisi upeaa, jos jokainen voisi lähteä tanssilavalle varmana siitä, että tulee haetuksi ja kelpaa tanssitaidostaan huolimatta. Mutta kun se ei vain mene niin - myönnän itsekin, että saatan varsinkin erikoisbiiseille (salsat ja muut lattarit esimerkkinä) hakea mieluiten sitä, joka kyseisiä lajeja hyvin vie. Mutta jos heitä ei ole, niin haen ihan mielelläni myös sitä mukavasti juttelevaa hyvää tuttua, jonka tanssitaito rajoittuu lavan ympäri kävelemiseen.

Pointtini tässä on se, että kaikilla on jotain annettavaa. Joku saattaa olla se lavan paras tanssija, toisella on tosi hyvät vitsit ja kolmannen kanssa pääsee juttelemaan aiheesta kuin aiheesta. Ja sitten taas yhdellä on tanssiessaan niin leveä hymy, että se pakostikin tarttuu ja tuo hyvän mielen myös tanssiparille. Ja kenellekään näistä ei ole mielestäni oikeutettua antaa pakkeja (poislukien tietysti se, että käyttäytyvät niljakkaasti tai ovat hakeneet jo kymmenen kertaa ja haluavat selvästi tehdä lähempää tuttavuutta). 

Jollekin vasta aloittelevalle ne yhdet ainoat pakit siltä lavan parhaalta tanssijalta - jota aloittelija on luultavasti hakenut vahingossa - voivat oikeasti olla se viimeinen niitti. Ehkä hän on istunut seinäruusuna koko illan, ja rohkaistuu yhden ainoan kerran hakemaan. Ja se haku jää viimeiseksi, koska kyseinen herra/neiti luulee voivansa tanssitaitonsa (tai henkeäsalpaavan komeutensa tai mitä näitä nyt on) ansiosta käyttäytyä kuin mulk...epäkohtelias ihminen. Valitettavasti näitä ihmisiä kuitenkin lavoilla on. 

Haluaisin, että ihan jokaisella tanssijalla - ikään, tanssitaitoon ja ulkonäköön katsomatta - olisi se oma tanssiylpeys. Ylpeys siitä, että uskaltaa lähteä lavoille tanssimaan, vaikkei olisi se lavan paras tanssija tai vaikka hampaat olisivat vähän vinot tai vyötäröllä muutama kilo ylimääräistä. Ylpeys, jonka ansiosta ne ikävät kommentit voi jättää omaan arvoonsa ja ne iljettävät pakkien antajat kiertää kaukaa hyvillä mielin. Koska jokaisella on jotain annettavaa. Se hymy. Ne vitsit. 

Yhden asian haluaisin sanoa sinulle, joka olet epävarma itsestäsi tai tanssitaidostasi. Seuraavan kerran, kun joku antaa sinulle pakit tai laukoo ilkeitä kommentteja, niin muista: se kertoo enemmän pakkien antajasta tai kommentoijasta kuin sinusta. Kyseinen tyyppi ei tiedä mitä menettää, kun ei tajua millaisen helmen kanssa tanssii tai olisi päässyt tanssimaan jos olisi lähtenyt. Pitäkää kiinni tanssiylpeydestänne älkääkä antako kenenkään siihen kajota! <3 

Minusta tämä tämän vuoden Tanssistartista otettu kuva sopi
tähän aiheeseen vallan mainiosti! :D

tiistai 9. toukokuuta 2017

Arvonnan voittajat ja toukokuun tanssisuunnitelmat

Oikein mainiota tiistaita kaikille lukijoille. Eilen päättyi osallistumisaika Ämyrin tanssilippujen arvontaan (harmittavan vähäisellä osallistujamäärällä tosin), ja tänään suoritin arvonnan tarkoin valikoidun onnettaren avustuksella. Voittajiksi valikoituivat nimimerkit Anumarie sekä M.A.L. Onnea voittajille! Lähettäisittekö kumpikin postiyhteystietonne minulle sähköpostiin heta.hovi@hotmail.com, niin lähetän teille lahjakortit postissa? :) 

Minä en ole vapun jälkeen juuri ehtinyt parketteja kuluttamaan, ja näyttäisi siltä, että tanssitauko jatkuu vielä jonkin aikaa - perjantaina nimittäin hyppään lentokoneeseen ja suuntaan muutaman päivän lomalle Madridiin, tuohon ihanaan espanjalaiseen kotikapunkiini. Voi olla, että lomaan sisältyy myös salsabileet, mutta mitään suunnitelmia en ole vielä lyönyt lukkoon. Olisi kyllä hauskaa päästä pitkästä aikaa salsailemaan!

Salsasta puheen ollen, olen myös bongannut, että Tanssipuodilla on 20.5. Carlos Correan salsapäivä. Siihen on ehkä pakko päästä osallistumaan! Siitä seuraavana maanantaina siirrynkin sitten kesätöihin tuonne kotiseudulle, joten Turun tanssijutut jäävät vähemmälle ja ajoittuvat viikonloppuihin. Se ei kyllä haittaa, koska kotikotoa on lyhyt matka Ämyrille ja Esakalliolle, ja välillä voi tietysti lähteä pidemmällekin :) On kyllä tosi hauskaa, kun kesälavat taas aukeavat. Kyllä niillä on se oma tietty tunnelmansa, jota talvilavoilla ei välttämättä niin usein ole!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Tanhuhovi 30.4.2017

Eilen mainio tanssivappuni sai arvoisensa päätöksen, kun suuntasimme Ellin kanssa Tanhuhoville vapputansseihin. Mielestäni se lasketaan jo jonkinasteiseksi perinteeksi, sillä olimme Tanhuhovilla myös kaksi vuotta sitten - viime vuonna vapputanssit jäivät väliin, sillä vietin vappua Málagan auringon alla Espanjassa.

Olin päättänyt asettaa illan odotukset niin lähelle nollaa kuin vain mahdollista, etten joutuisi pettymään. En ollut ollut Tanhuhovilla pitkään aikaan, ja ajattelin että siellä oleva tanssikansa koostuu varmasti suurimmaksi osaksi pariskunnista ja hieman vanhemmasta väestöstä. Ja niinhän se olikin, mutta niin sitä vain näköjään tanssii mielellään vanhempienkin kanssa. Eikä se haittaa, että ihmisiä on vähän, jos silti pääsee lähes koko ajan tanssimaan ja tanssittajat ovat aivan huikeita. Minulla oli ehdottomasti paras ilta ikinä! 

Alku oli ehkä jälleen hieman nihkeämpi, ja ensimmäisen naistenhaun puoliväliin asti tuntui melko toivottomalta, mutta sitten keräsin itseni ja lähdin rohkeasti hakemaan. Tämän jälkeen sai tanssia melkein tauotta - jos meitä ei haettu, niin jorasimme Ellin kanssa keskenämme :) Oli muuten ihanaa päästä tanssimaan polkkaa, jenkkaa ja masurkkaa oikein isolla parketilla! Naistenhakua oli jopa kaksi tuntia, mutta edes se ei haitannut, sillä kun vain tajusi lähteä ajoissa hakemaan niin pääsi varmasti tanssimaan. 

Olen näköjään aikaisemminkin ollut katsomassa illan toista orkesteria, Tommi Seppästä ja Amoradaa. Soittivat kyllä hyvin, mutta hieman minua kyllä nauratti ohjelmiston perinteikkyys. Setit koostuivat suurimmaksi osaksi tangosta, valssista, foksista ja humpasta. Biisit olivat luokkaa André, Seine, Moskovan valot, Satumaa... Illan aikana saatiin kuulla varmasti kaikki kuluneet Suomi-iskelmän ikivihreät biisit. Onneksi minä satun pitämään aika monesta kuluneesta ikivihreästä, esimerkiksi jo mainittu André on aivan ihana! Cha cha -kappaleina olivat tietysti Keinu kanssani ja Kenties, kenties. Ennen toisen polkan alkua kuiskasin Ellille, että se on taatusti Säkkijärven polkka. Ja Säkkijärven polkkahan sieltä tuli.

Olen saattanut joskus olla katsomassa myös illan toista bändiä, Sinitaivasta. En oikeastaan tiedä enää mitä sainoisin, koska viime aikoina olen jo hehkuttanut heitä melko paljon. Illan ohjelmisto oli ehkä suunniteltu kohderyhmän mukaan, sillä ihan hirveästi ei tullut vauhdikkaita kappaleita - esimerkiksi Maradonaa ja Rio Grandea ei kuultu. Neljään settiin mahtui kuitenkin tosi paljon ihania sellaisia biisejä, joita en ollut pitkään aikaan kuullut. Ei tule toista eilistä on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani. 

Yksi illan suurimmista hiteistä oli kyllä Omar-munkki. Olen niitä monessa paikassa nähnyt, mutten ole koskaan päässyt maistamaan. Nyt vetäisimme tanssien lomassa kyseiset herkut naamaamme, ja rakastuin oitis. Omarit ovat lempparikarkkejani, ja nuo munkit olivat kyllä makealle person (lue: esimerkiksi minun) unelma! Iso suositus :)

Saa nähdä, milloin pääsee taas tanssimaan seuraavan kerran - mitään suunnitelmia minulla ei ole, mutta eiköhän viimeistään toukokuun loppupuolella! Hauskaa vappua vielä kaikille <3