Ohjelmassa olisi ollut tietysti aivan kaikenlaisia tanssilajeja aina reggaetonista tankotanssiin ja kansantanssista kizombaan, mutta minä en osallistunut tällä kertaa millekään tanssitunneille - nautin vain siitä riehakkaasta tunnelmasta, joka messuksekuksessa vallitsi, kun koko ajan tuli vastaan ilmoisia ja hymyileviä naamoja ja mitä erilaisimmilla tavoilla tanssivia ihmisiä. Ja luonnollisesti kulutin myös ahkerasti "Suomen suurinta" tanssilattiaa, jolla esiintyi koko päivän tosi hyviä bändejä.
Yksi päivän kohokohdista oli päästä seuraamaan boogie woogien World Cupia, joka järjestettiin tapahtuman yhteydessä. On aivan uskomatonta seurata, millaisiin kuvioihin tanssijat pystyvät, ja välillä kyllä jopa pelottaa niiden naisten puolesta, joita heitellään ja pyöritellään. World Cupin voitto meni ansaitusti Suomen Juho Päiviselle ja Mari Munnelle - heidän jalkatyöskentelyään ja sitä tanssin riemua oli kyllä todella ilo seurata!
Tietysti messuilla piti tutustua myös tanssikenkä ja -vaatetarjontaan. Tanssipuodin valikoimasta olin jo etukäteen himoinnut Bleyerin kultaisia jazz-kenkiä, jollaiset omistan jo hopeisina. Hopeiset ovat tosin jo nähneet niin monta tanssivuotta ja olleet mukana niin monella tanssireissulla, että tulevat tuskin enää näkemään montaa uutta reissua. Siinäpä siis mainio syy hankkia kultaiset tilalle, eikö näin ole? No, valitettavasti kultaisia kenkiä oli kuitenkin jäljellä enää kaksi liian pientä paria, joten jouduin jättämään ne Tanssipuodin messuosastolle. Tanssivaatettakin oli tarjolla jos jonkinlaista, mutta niitä päätin jo etukäteen olla ostamatta. Eiköhän niitä tanssivaatteita ala minulla olla jo ihan tarpeeksi!
Päivän parasta antia oli kuitenkin jo mainitsemani "Suomen suurin tanssilattia", jolla soitettiin tanssimusiikkia lähes koko päivän ajan. Jamit pisti käyntiin Vanaja Big Band kahdelta iltapäivällä mainiolla swing- ja lattarisetillä. Tykkään tosi paljon big band -henkisestä musiikista, ja sellainen sopii kyllä varsin mainiosti tanssittavaksi.
Kuuden aikoihin homman otti haltuun kukapa muukaan kuin ihana Sinitaivas. Viime keikasta oli kulunut jo jonkin verran aikaa, joten oli mukava päästä kuulemaan heitä livenä. Sinitaivaan lisäksi illan musiikista vastasivat Saija Tuupanen ja eXmiehet. Äärimmäisen mainiota musiikkia tuli myös heiltä. Illasta jäi mieleen se, että kaikki bändit soittivat kiitettävästi lattareita, ja cha chata taisin päästä tanssimaan jopa kolme kertaa! Salsaa sai tanssia paitsi illan bändien tahtiin, myös Baila bailan salsabileissä, jotka pyörivät illalla lavatanssilavan viereisellä lavalla.
Huomasi selvästi, että tapahtuman järjestämisessä oli otettu opiksi ja kehitytty viime vuodesta. Lavatanssipuolella tanssijat oli otettu paremmin huomioon musiikin puolesta, alue oli jollain tavalla helpommin hahmotettavissa kuin viime vuonna, ja myös ruokaa löytyi paremmin kuin viime vuonna - valitsimme Ellin kanssa Rock & Swing -buffetin, joka oli varsin maistuva. Sillä jaksoikin sitten jorata koko loppuillan!
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli jälleen varsin positiivinen kokemus ja kotiin sai lähteä todella tyytyväisenä. Jotain kehitettävää ehkä olisi vielä seuraavallekin vuodelle. Ensinnäkin, mielestäni tanssilavalla saisi soida koko ajan tanssimusiikki. Siellä voisi olla vaikka kolme bändiä, jotka koko ajan vuorottelisivat niin, että ihmisillä olisi koko ajan tanssimusiikkia. Välinumerot ja tanssinopetus tuolla isolla tanssilattialla ovat ehkä hieman turhia. Lisäksi opiskelijahintaiset sisäänpääsyliput olisivat tosi kova juttu. Toisaalta, se ehkä leikkaisi lipputuloista liian suuren siivun, kun iso osa tapahtuman kävijöistä kuitenkin on nuoria. No, aina voi haaveilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti