maanantai 27. elokuuta 2018

Kolmilammi 26.8.2018

Elokuun tanssilavareissut pistettiin pakettiin sunnuntaina minulle aivan uudella lavatuttavuudella - Kolmilammilla. Hieman jännittyneenä lähdin matkaan, sillä en ollut koskaan käynyt Kolmilammilla enkä oikeastaan tiennyt, millaista porukkaa siellä normaalisti käy.


Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että suurimmaksi osaksi bändin kuunteluksi tuo ilta meni. Pääsin tanssimaan yhteensä kahdeksat tanssit. Lopun aikaa harkitsin, pitäisikö naamioitua huonekasviksi tai piiloutua Sinitaivaan roudausboksiin, jotta säästyisin siltä häpeältä että pönötän paikallani eikä minua hae kukaan, vaikka ketään muuta naista ei olisi enää edes jäljellä. Loppuillasta en viitsinyt edes nousta enää seisomaan, ja naisten haullakin uskalsin hakea vain pari kertaa. Seinäruusuksi joutuminen ei tietenkään koskaan tunnu mukavalta, mutta loppujen lopuksi päätin lähestyä asiaa positiivisen kautta.


Ensinnäkin, Kolmilammi oli paikkana aivan upea. Romanttinen miljöö lammen rannalla ja tunnelmallinen pikku kahvio lavan vieressä olivat kuin suoraan vanhasta suomalaisesta elokuvasta, ja lavan ikkunoissa oli ihan oikeasti vaaleansiniset pitsiverhot! Tanssipaikka, jossa on vaaleansiniset pitsiverhot ikkunoissa, ei voi olla läpeensä paha. Henkilökuntakin oli todella ystävällistä, ja kahviosta sai suorastaan täydellisen herkullisen lihapiirakan, joka oli niin tuhti että sillä pärjäisi vaikka pari päivää. Palanpainikkeeksi kun sai pullollisen Olvin herkullista sitruunalimua, niin eipä sitä muuta elämältä enää kaivannut.


Toinen positiivinen asia oli se, että kerrankin sai tansseissa kuunnella rauhassa musiikkia. Yleensä tansseissa tulee mentyä sellaista vauhtia eteenpäin tanssi toisensa jälkeen, että musiikkiin ei ehdi kunnolla keskittyäkään. Lavatanssigenressä on harvoja bändejä, joita tekee mieli vain katsella ja kuunnella, mutta Sinitaivas kuuluu ehdottomasti näihin harvoihin.

Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota, että Sinitaivaan keikoilla lavalla myös tosiaan tapahtuu? Olen ennenkin jo kehunut puhallinparivaljakon hauskoja pikku koreografioita, ja tällä kertaa minusta oli erityisen hauska seurata Tahdon, tahdon -salsan aikana tapahtuvaa lavashowta, yleensä kun olen tämän biisin aikana ollut niin salsafiiliksissä tanssilattialla, että en ole ehtinyt moista edes miettiä. Kun kappaleita herkistyi kuuntelemaan, erotti biiseistä vaikka minkämoisia triangelinkilahduksia ja pianostemmoja, joihin ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota.


Sinitaivaalla oli myös uutta ohjelmistoa. Pidin kovasti Poplaulajan vapaapäivästä hitaaksi swingiksi sovitettuna, mutta olisin toivonut sen pariksi mieluummin ikisuosikkiani Maddest kind of lovea eilen soitetun Lullaby of Birdlandin sijaan. Yhdeksi uudeksi supersuosikikseni on noussut Eliaksen tulkitsema Joskus miehen täytyy lähteä. Encoret toimivat mainiosti, ja koko keikan ajan minusta tuntui, että Sinitaivas soitti paremmin ja energisemmällä fiiliksellä kuin koskaan.

Myöntää kyllä täytyy, että välilevyt jättivät toivomisen varaa. Olen ennen pitänyt Sinitaivaan välilevyistä, mutta nyt kyllä ihmettelin, miksi joukossa oli niin paljon hutivalintoja. En muutenkaan ymmärrä, miksi välilevyillä on soitettava tangoa, foksia ja humppaa, kun niitä tulee livenä muutenkin. Ja se Jänöjussin mäenlasku -salsa...onhan se nyt järkky. Itse en tanssisi moiseen yhtään mitään, kaikkein viimeisenä kuningaslaji salsaa.


Kaiken kaikkiaan ilta taisi siis olla ihan positiivinen kokemus, vaikkei mikään paras ilta ikinä ollutkaan. Oli mukavaa käydä kokemassa uusi kesälava, mutta saattaa olla, että kestää muutaman vuoden, ennen kuin uskallan Kolmikselle uudestaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kolmilammin lavasta taitaa olla liikkeellä aika monenlaista faktaa ja fiktiota. Monet varmaan pitävät sitä aktiivisen tanssiporukan kokoontumispaikkana, jossa ovensuulla pitää esittää voimassa oleva tanssidiploma päästäkseen sisään. No ei se varmaan ihan niin sisäsiittoinen seurakunta liene, mutta kuitenkin. Enpä siellä itsekään käy vaikka olisi lähin kesälava, jotenkin myös sunnuntai on semmoinen päivä, ettei vaan huvita käydä kurssilla eikä lavalla. Joillekin toisille se lienee yksi parhaista tanssipaikoista. Aina vaan jaksaa hämmästyttää tuo sinun Sinitaivas intoilu, mutta minkäs itselleen voi :)

Heta Ilona kirjoitti...

Joo, sitä minäkin olin kuullut, että Kolmilammilla vain oma pikku sisäpiiri pyörii eikä siihen ole sisään astumista, mutta halusin kuitenkin mennä kokeilemaan paikkaa itsekin. Yhden illan perusteella on tietysti vaikea arvioida, varsinkin kun kuulin, että kyseessä ei ollut mikään paikan paras ilta. Silti vähän huonot fiilikset jäi, joten minun paikkaani Kolmilammista tuskin tulee. Se on hyvä, että joku tykkää, ja saa tykätäkin! :)

Sinitaivas-intoilulle ei tosiaan näy loppua! Luulen, että silläkin on osansa asiaan, että Sinitaivas on ollut ikään kuin mukana tanssimatkallani koko ajan - aloinhan pitää heistä jo ihan tanssitaipaleeni alkuvaiheessa. Heidän musiikkiinsa ja lavaesiintymiseensä ei vain kyllästy! :)