Heips! Pientä taukoa olen joutunut pitämään, sillä viimeinen viikko on kulunut asettuessa Turkuun ja opiskeluiden aloitusriennoissa. Hieman on onglemia myös tietokoneen yhdistämisessä nettiin (miksi ihmeessä Macin koneisiin ei käy normaali nettipiuha!?), mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa :)
Tänään kirjoitan aiheesta, joka on tuottanut ongelmia ainakin minulle, varsinkin silloin kun olin tansseissa aivan vasta-alkaja.
Tämä aihe on jutteleminen. Monesti toisen kanssa tanssiessa - ainakin jos tanssi on pelkkää perusfoksia tai mahdollisesti jopa pelkkää kävelyä lavan ympäri - tulee sellainen olo, että jotain pitäisi sanoa. Itse olin aikaisemmin melko huono small talkissa, ja melko ujo aloittamaan keskustelua. Espanja-vuosi opetti minulle paljon, ja tanssikilometrejäkin on nyt sen verran takana, että puheenaiheita ei ole enää niin hankalaa löytää. Silti välillä ei tahdo millään löytää mitään sanottavaa, ja silloin turvaudun tuttuihin luottopuheenaiheisiin. Olen huomannut, että tietyt aiheet toistuvat lähes aina tanssiparien kanssa keskustellessani. Tässä niistä top3:
1. "Mistäs sää oot kotoisin?"
Tämä varsin yleinen kysymys on hedelmällinen keskustelunaloitus erityisesti silloin, kun toinen on kotoisin joltakin pikkupaikkakunnalta, jonka sijaintia toinen ei tiedä. Vierähtää pitkä tovi, kun on perinpohjaisesti selvitettävä, mitä tietä tuonne pikkupaikkakunnalle ajetaan ja mistä. Vastaavasti voi myös kysyä, miksi toinen on eksynyt juuri tälle lavalle, asuuko hän kenties lähellä. Monesti ihmisillä on kerrottavana mielenkiintoisia tarinoita tanssimatkoista ja moni saattaa olla tullut kaukaakin.
2. "Mitä mieltä oot illan bändeistä?"
Usein, jos paikalla on kaksi tosi hyvää bändiä, minulta kysytään, kumpaa olen tullut kuuntelemaan. Jos lavalla soittaa joku vähemmän tunnettu bändi tai joku aivan uusi tuttavuus, on mielenkiintoista keskustella, millaisia fiiliksiä bändi herättää tanssiparissa. Ihan liian vahvasti ei kannata lähteä lyttäämään mitään bändiä, kyseessä kun saattaa olla juuri toisen lemppari! :)
3. "On ilmoja pidellyt!"
Niin hölmöltä ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, minä juttelen monesti säästä. Varsinkin talvella, kun olosuhteet ovat luokkaa lumimyrsky ja -20 astetta pakkasta, puhe kääntyy tanssiparin kanssa helposti säähän ja aletaan vertailla, kumpi nyt onkaan ajanut pidemmän matkan ja kärsinyt extreme-olosuhteista enemmän. Kesällä voi vastaavasti päivitellä hirmuhellettä.
Nämä ovat itselleni ne yleisimmät puheenaiheet, joista alan tansseissa jutella tanssiparini kanssa. Mitä mieltä te olette? Mitkä ovat teidän luottopuheenaiheenne tansseissa silloin, kun tanssin pyörteissä alkaa puhututtaa?
tiistai 30. elokuuta 2016
lauantai 20. elokuuta 2016
Esakallio 19.8.2016
Miten tämän nyt sanoisi... Olisi mukavaa aloittaa tauon jälkeinen ensimmäinen kunnon tanssiraportti sanoilla "paras ilta ikinä", mutta valitettavasti eilinen ilta oli melko kaukana siitä.
Ei minulla tosin ollut paljoa odotuksiakaan. Esakalliolla esiintyivät Markku Aro & Diesel sekä Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit. Ajattelin, että luultavasti nämä kokoonpanot eivät ihan kaikkia nuoria saa liikkeelle, mutta ehkä edes muutaman. Niin siinä kuitenkin kävi, että minä taisin olla illan ainoa alle neljäkymppinen (okei, oli niitä minun lisäkseni ehkä kaksi tai kolme...).
Ilta alkoi rumbakurssilla, joka oli ihan mukava. Olin etukäteen lukenut netistä, että taso oli perusteet/keskitaso. Hieman olin odottanut haastavampaa sisältöä kuin kurssilla lopulta oli, mutta viihdyin kuitenkin. Ihmisiä oli kurssilla melko paljon, joten ajattelin, että ehkä tansseista tulee ihan hyvät. Kurssin loputtua ihmisiä ei kuitenkaan tullut juurikaan lisää, ja sama tilanne jatkui koko illan. Parhaimmillaan tanssilattia taisi olla puoliksi täynnä. Onko Esakallio todella kokenut noin suuren muodonmuutoksen vuoden aikana? Vai oliko jossain muualla jotkut megatanssit, joista en ollut tietoinen ja jonne kaikki suuntasivat Esakallion sijaan? Missä olivat kaikki nuoret? On myönnettävä, että sisäänpääsyn hinta on todella suolainen (16 euroa + 2 euroa narikasta), mutta luulisi jonkun silti olevan valmis senkin maksamaan. En ole koskaan nähnyt Esakalliota noin tyhjänä.
Myös musiikin suhteen jouduin pettymään. Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit soittivat todella perinteistä tanssimusiikkia - valssilla, tangolla, foksilla ja humpalla mentiin. Markku Aro kuuluu suosikkeihini, ja oli hän tosi hyvässä vedossa eilenkin, mutta hänenkin ohjelmistonsa meni aika lailla tango- ja foksipainotteisena. Taisi sieltä yhdet rumbatkin tulla kummaltakin orkesterilta, ja jenkat ja polkat, mutta siihen se sitten jäikin. Jäin kaipaamaan enemmän lattareita ja jokunen kunnon bugg-revittelykin olisi kelvannut (illan viidetkymmenet humpat olisi toki voinut mennä buggina, mutta olivat kaikki niin hitaita että kunnolla ei päässyt joraamaan). Tosin en tiedä mitä olisin niillä tehnyt, kun en olisi kuitenkaan tanssimaan päässyt! :D
Ennen kahtatoista en suostunut antamaan periksi, mutta kahdentoista aikoihin kyllästyminen vei voiton ja suuntasin kotimatkalle. Hieman paha maku tanssi-illasta jäi, mutta aina ei voi olla paras ilta ikinä :) Seuraavaa iltaa odotellessa!
Miten teillä muilla on mennyt tanssiviikonloppu? Onko Esakalliosta todella tullut noin hiljainen tanssipaikka, vai oliko kyse vain yksittäisestä illasta?
Ei minulla tosin ollut paljoa odotuksiakaan. Esakalliolla esiintyivät Markku Aro & Diesel sekä Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit. Ajattelin, että luultavasti nämä kokoonpanot eivät ihan kaikkia nuoria saa liikkeelle, mutta ehkä edes muutaman. Niin siinä kuitenkin kävi, että minä taisin olla illan ainoa alle neljäkymppinen (okei, oli niitä minun lisäkseni ehkä kaksi tai kolme...).
Ilta alkoi rumbakurssilla, joka oli ihan mukava. Olin etukäteen lukenut netistä, että taso oli perusteet/keskitaso. Hieman olin odottanut haastavampaa sisältöä kuin kurssilla lopulta oli, mutta viihdyin kuitenkin. Ihmisiä oli kurssilla melko paljon, joten ajattelin, että ehkä tansseista tulee ihan hyvät. Kurssin loputtua ihmisiä ei kuitenkaan tullut juurikaan lisää, ja sama tilanne jatkui koko illan. Parhaimmillaan tanssilattia taisi olla puoliksi täynnä. Onko Esakallio todella kokenut noin suuren muodonmuutoksen vuoden aikana? Vai oliko jossain muualla jotkut megatanssit, joista en ollut tietoinen ja jonne kaikki suuntasivat Esakallion sijaan? Missä olivat kaikki nuoret? On myönnettävä, että sisäänpääsyn hinta on todella suolainen (16 euroa + 2 euroa narikasta), mutta luulisi jonkun silti olevan valmis senkin maksamaan. En ole koskaan nähnyt Esakalliota noin tyhjänä.
Myös musiikin suhteen jouduin pettymään. Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit soittivat todella perinteistä tanssimusiikkia - valssilla, tangolla, foksilla ja humpalla mentiin. Markku Aro kuuluu suosikkeihini, ja oli hän tosi hyvässä vedossa eilenkin, mutta hänenkin ohjelmistonsa meni aika lailla tango- ja foksipainotteisena. Taisi sieltä yhdet rumbatkin tulla kummaltakin orkesterilta, ja jenkat ja polkat, mutta siihen se sitten jäikin. Jäin kaipaamaan enemmän lattareita ja jokunen kunnon bugg-revittelykin olisi kelvannut (illan viidetkymmenet humpat olisi toki voinut mennä buggina, mutta olivat kaikki niin hitaita että kunnolla ei päässyt joraamaan). Tosin en tiedä mitä olisin niillä tehnyt, kun en olisi kuitenkaan tanssimaan päässyt! :D
Ennen kahtatoista en suostunut antamaan periksi, mutta kahdentoista aikoihin kyllästyminen vei voiton ja suuntasin kotimatkalle. Hieman paha maku tanssi-illasta jäi, mutta aina ei voi olla paras ilta ikinä :) Seuraavaa iltaa odotellessa!
Miten teillä muilla on mennyt tanssiviikonloppu? Onko Esakalliosta todella tullut noin hiljainen tanssipaikka, vai oliko kyse vain yksittäisestä illasta?
lauantai 13. elokuuta 2016
VTL 2016 torstaista lauantaihin
Viimeinen Valasranta-postaus tulee tässä! Leirin kolme viimeistä päivää olivat vähintäänkin yhtä upeat kuin kuusi niitä edeltävää, perjantai ehdottomasti yksi parhaista päivistä. Oli ihanaa olla leirillä kaikki yhdeksän päivää! Saa nähdä miten ensi vuonna on aikaa, ei ole ihan mahdoton ajatus että silloin suorittaisi tuon yhdeksän päivän rupeaman uudelleen...
Torstai 28.7.
Torstai oli jälleen hieman rennompi päivä. Aamulla olin kahdella Kimmon ja Marikan salsatunnilla, jotka olivat kyllä oikein mukavat. Salsatunneilla keskitytään usein aina vain kuviosarjoihin - mistäköhän löytyisi salsan tekniikkatunteja? Minusta olisi hauskaa pureutua joskus vähän syvemmälle salsan saloihin, muutenkin kuin kuvioiden kautta. Salsatunnin jälkeen vaihtoehtoina oli vain punaista tai mustaa west coast swingiä, joten lähdin suosiolla ulkoilemaan ja syömään jäätelöä. Minun piti pitää koko loppuilta vapaana ennen iltatansseja, mutta satuin koululle juuri sopivasti viimeisen fuskutunnin aikaan, joten osallistuin vielä sille. Kyllä kannatti!
Illalla suuntasimme Valasrannalle jo kahdeksaksi, sillä kahviossa soi west coast swing -musiikki tunnin verran ennen varsinaisten tanssien alkamista. Pääsin taas hieman tanssahtelemaan tuota minulle uutta lajia :) Yhdeksältä Hurma aloitti soitannon ja tanssit lähtivät kunnolla käyntiin. Aivan mahtava ilta! Hurma oli ottanut ohjelmistoonsa muunmuassa Tuure Kilpeläisen uuden biisin Autiosaari, jota olen jo ehtinyt jamittelemaan Spotifysta. Muitakin minulle uusia kappaleita heillä oli. Yksi pettymys illalle oli, että en päässyt tanssimaan He's a pirate -tangoa! Hurman lopetettua jatkui vielä westie-musiikki kahviossa, mutta jalat alkoivat painaa jo sen verran, että suuntasimme suosiolla nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.
Perjantai 29.7.
Perjantaita ja Joonas Piippolan lattaripäivää odotin vähintäänkin yhtä innolla kuin Carloksen salsapäivää. Joonaksen lattaritunnit ovat aivan mielettömiä! Aamu aloitettiin letkeästi samballa. Minä halusin päästä eroon lievästä salsakammostani, ja siinä taisin jopa vähän onnistua. Rumban ja cha chan tekniikkatunnit olivat taattua Piippolan laatua, ja niiden jälkeen jalkojen jokaista lihasta särki. Muistaapahan taas hetken aikaa, että lattaritekniikassa ei tule ikinä valmiiksi!
Tekniikkapläjäyksen jälkeen oli vielä kaksi tuntia enemmän kuviopainotteista lattariopetusta, ensin rumba ja sitten cha cha. Jaksoin kummatkin tunnit, vaikka vähän alkoikin jo väsyttää. Illallisen jälkeen valmistauduin innoissani illan 50-lukubileisiin.
50's night oli uusi juttu Valasrannan leirillä - ainakaan kahtena edellisenä vuonna sellaista ei ole ollut. Naisilla oli upeita kampauksia ja Muotiputiikki Helmen kellohelmat heilahtelivat. Alussa näytti, ettei ihmisiä ole juuri ollenkaan, mutta pikku hiljaa väkeä tuli lisää, tanssimaan pääsi paremmin ja fiiliskin lähti nousuun. Loppujen lopuksi ilta oli ihan huikea! Sain tanssia ihan tosi monta hauskaa ja vauhdikasta fuskua, ja mikä parasta - paljon jiveä. Musiikki oli valittu illan teeman mukaisesti, joten vanhaa rock-musiikkia tuli paljon. Valssia ja tangoa minun makuuni hieman liikaa.
Lauantai 30.7.
Leirin viimeinen päivä valkeni jo melko väsyneissä tunnelmissa. Aamu alkoi kahdella Matleenan boogie woogiella. Miehiä näytti olevan aika paljon enemmän kuin naisia, joten hyppäsin heti alussa suosiolla viejien puolelle ja haastoin itseni opettelemaan paremmaksi viejäksi. Olisi tosi hauskaa oppia viemään kunnolla, niin tansseissa voisi sitten tanssia tyttöparina jos ei muuten pääse tanssimaan :) Boogie woogie jatkui vielä kolmannella tunnilla, mutta minä siirryin mieluummin fuskusaliin.
Ensimmäisen fuskutunnin jälkeen oli taas tasotsekki mustaan fuskuun. Minä menin jälleen kokeilumielialalla mukaan, ajatellen että ehkä minulla on mahdollisuuksia vaikka pyrkijöitä olikin paljon. Enhän minä sitten mustalle tunnille päässyt. Myönnän, että harmitti!
Harmitus muuttui kuitenkin tyytyväisyydeksi, kun suuntasin pettymystäni nieleskellen Masan ja Sannun punaiselle fuskutunnille. En ollut muistanutkaan, miten mahtavia fuskuopeja edellä mainitut ovat! Ensimmäinen tunti käytiin läpi lähinnä pelkkää perusaskeleen uskomattoman rankkaa tekniikkaa. Masa ja Sannu opettavat todella vauhdikasta ja sporttista fuskua, jossa nostellaan jalkoja kunnolla. Tekniikkatunti kävi todella treenistä, ja minulla oli ihan uskomattoman hauskaa!
Toisen fuskutunnin jälkeen kävin vielä syömässä ja hakemassa tavarani, ja aloitin kotimatkan. Olin aluksi harkinnut, josko kannattaisi jäädä vielä lauantain iltatansseihin, mutta viimeistään lauantaiaamuna olin aivan varma, että siihen ei kunto enää riitä. Oli ihanaa päästä nukkumaan kunnon sänkyyn!
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden leiri oli erittäin onnistunut. Tapasin todella ihania ihmisiä, opin tanssimisesta paljon uutta ja innostuin monista uusista asioista. Ostin uudet treenipöksyt ja uuden tanssimekon (näistä lisää ehkä myöhemmin), suunnittelin uusien tanssikenkien ostoa ja päätin jatkaa tämän blogin kirjoittamista. Ja päätin, että seuraavana kesänä on leirille osallistuttava uudestaan.
Nähdään taas kesällä 2017!
Torstai 28.7.
Torstai oli jälleen hieman rennompi päivä. Aamulla olin kahdella Kimmon ja Marikan salsatunnilla, jotka olivat kyllä oikein mukavat. Salsatunneilla keskitytään usein aina vain kuviosarjoihin - mistäköhän löytyisi salsan tekniikkatunteja? Minusta olisi hauskaa pureutua joskus vähän syvemmälle salsan saloihin, muutenkin kuin kuvioiden kautta. Salsatunnin jälkeen vaihtoehtoina oli vain punaista tai mustaa west coast swingiä, joten lähdin suosiolla ulkoilemaan ja syömään jäätelöä. Minun piti pitää koko loppuilta vapaana ennen iltatansseja, mutta satuin koululle juuri sopivasti viimeisen fuskutunnin aikaan, joten osallistuin vielä sille. Kyllä kannatti!
Illalla suuntasimme Valasrannalle jo kahdeksaksi, sillä kahviossa soi west coast swing -musiikki tunnin verran ennen varsinaisten tanssien alkamista. Pääsin taas hieman tanssahtelemaan tuota minulle uutta lajia :) Yhdeksältä Hurma aloitti soitannon ja tanssit lähtivät kunnolla käyntiin. Aivan mahtava ilta! Hurma oli ottanut ohjelmistoonsa muunmuassa Tuure Kilpeläisen uuden biisin Autiosaari, jota olen jo ehtinyt jamittelemaan Spotifysta. Muitakin minulle uusia kappaleita heillä oli. Yksi pettymys illalle oli, että en päässyt tanssimaan He's a pirate -tangoa! Hurman lopetettua jatkui vielä westie-musiikki kahviossa, mutta jalat alkoivat painaa jo sen verran, että suuntasimme suosiolla nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.
Perjantaita ja Joonas Piippolan lattaripäivää odotin vähintäänkin yhtä innolla kuin Carloksen salsapäivää. Joonaksen lattaritunnit ovat aivan mielettömiä! Aamu aloitettiin letkeästi samballa. Minä halusin päästä eroon lievästä salsakammostani, ja siinä taisin jopa vähän onnistua. Rumban ja cha chan tekniikkatunnit olivat taattua Piippolan laatua, ja niiden jälkeen jalkojen jokaista lihasta särki. Muistaapahan taas hetken aikaa, että lattaritekniikassa ei tule ikinä valmiiksi!
Tekniikkapläjäyksen jälkeen oli vielä kaksi tuntia enemmän kuviopainotteista lattariopetusta, ensin rumba ja sitten cha cha. Jaksoin kummatkin tunnit, vaikka vähän alkoikin jo väsyttää. Illallisen jälkeen valmistauduin innoissani illan 50-lukubileisiin.
50's night oli uusi juttu Valasrannan leirillä - ainakaan kahtena edellisenä vuonna sellaista ei ole ollut. Naisilla oli upeita kampauksia ja Muotiputiikki Helmen kellohelmat heilahtelivat. Alussa näytti, ettei ihmisiä ole juuri ollenkaan, mutta pikku hiljaa väkeä tuli lisää, tanssimaan pääsi paremmin ja fiiliskin lähti nousuun. Loppujen lopuksi ilta oli ihan huikea! Sain tanssia ihan tosi monta hauskaa ja vauhdikasta fuskua, ja mikä parasta - paljon jiveä. Musiikki oli valittu illan teeman mukaisesti, joten vanhaa rock-musiikkia tuli paljon. Valssia ja tangoa minun makuuni hieman liikaa.
Lauantai 30.7.
Leirin viimeinen päivä valkeni jo melko väsyneissä tunnelmissa. Aamu alkoi kahdella Matleenan boogie woogiella. Miehiä näytti olevan aika paljon enemmän kuin naisia, joten hyppäsin heti alussa suosiolla viejien puolelle ja haastoin itseni opettelemaan paremmaksi viejäksi. Olisi tosi hauskaa oppia viemään kunnolla, niin tansseissa voisi sitten tanssia tyttöparina jos ei muuten pääse tanssimaan :) Boogie woogie jatkui vielä kolmannella tunnilla, mutta minä siirryin mieluummin fuskusaliin.
Ensimmäisen fuskutunnin jälkeen oli taas tasotsekki mustaan fuskuun. Minä menin jälleen kokeilumielialalla mukaan, ajatellen että ehkä minulla on mahdollisuuksia vaikka pyrkijöitä olikin paljon. Enhän minä sitten mustalle tunnille päässyt. Myönnän, että harmitti!
Harmitus muuttui kuitenkin tyytyväisyydeksi, kun suuntasin pettymystäni nieleskellen Masan ja Sannun punaiselle fuskutunnille. En ollut muistanutkaan, miten mahtavia fuskuopeja edellä mainitut ovat! Ensimmäinen tunti käytiin läpi lähinnä pelkkää perusaskeleen uskomattoman rankkaa tekniikkaa. Masa ja Sannu opettavat todella vauhdikasta ja sporttista fuskua, jossa nostellaan jalkoja kunnolla. Tekniikkatunti kävi todella treenistä, ja minulla oli ihan uskomattoman hauskaa!
Toisen fuskutunnin jälkeen kävin vielä syömässä ja hakemassa tavarani, ja aloitin kotimatkan. Olin aluksi harkinnut, josko kannattaisi jäädä vielä lauantain iltatansseihin, mutta viimeistään lauantaiaamuna olin aivan varma, että siihen ei kunto enää riitä. Oli ihanaa päästä nukkumaan kunnon sänkyyn!
Kaiken kaikkiaan tämän vuoden leiri oli erittäin onnistunut. Tapasin todella ihania ihmisiä, opin tanssimisesta paljon uutta ja innostuin monista uusista asioista. Ostin uudet treenipöksyt ja uuden tanssimekon (näistä lisää ehkä myöhemmin), suunnittelin uusien tanssikenkien ostoa ja päätin jatkaa tämän blogin kirjoittamista. Ja päätin, että seuraavana kesänä on leirille osallistuttava uudestaan.
Nähdään taas kesällä 2017!
maanantai 8. elokuuta 2016
VTL 2016 maanantaista keskiviikkoon
Maanantai 25.7.
Leiri jatkui erittäin positiivisin mielin maanantaina. Bachatan ja kizomban alkeet minulla oli jo hallussa, joten päätin antaa itselleni (lue: jaloilleni) armoa ja nukkua maanantaiaamuna niin pitkään kuin vain haluan. Herättyäni suuntasin Yläneen kirkolle nauttimaan sen ympäristössä aamiaista ja lukemaan. Oli kyllä aivan ihana kesäpäivä, juuri täydellinen päivä kierrellä Yläneellä! Lounasaikaan suuntasin maailman suloisimpaan pikku ravintola Haverinkulmaan lounaalle. Mainittava on, että ruoka oli aivan uskomattoman hyvää! Kukkarokin kiitti, sillä lounaan sai euron halvemmalla kuin leiriin kuuluvan lounaan koulukeskuksella. Olisin syönyt tuolla ravintolassa varmaan joka päivä, jos aikataulu olisi antanut myöden.
Lounaan jälkeen oli vuorossa tunti buggia. Tasona punainen eli haastava. Tunnin jälkeen seurasi itselleni ehkä leirin jännittävin hetki: tasotsekkaus punaiselta mustalle, vaativalle tunnille. Olin ajatellut mennä tsekkaukseen ihan vain rennoilla mielin, yrittämättä sen enempää. Itse tilanteessa olin kuitenkin aivan kauhusta jäykkänä ja olin varma ettei ylpeyteni kestäisi mustan ulkopuolelle jäämistä. Niin vain kuitenkin sainkin mustan rannekkeen käteeni, ja olin hirveän ylpeä itsestäni! Mustat bugg-tunnit menivät hujauksessa ja sitten saikin jo lähteä järvitanssien kautta iltatansseihin.
Järvitanssit olivat kyllä taas ihan hirveän hauska tapahtuma! Aikataulun suunnittelussa olisi toki voinut ottaa huomioon, että jos koululla tunnit loppuvat 18:30 ja järvitanssit alkavat Valaksella 18:30, eivät ihmiset voi millään ehtiä järvitanssien alkuun... Noh, kyllä minulle riitti 45 minuutin rupeamakin tunnin sijaan :)
Illalla Valasrannalla soitti Läpivalaisu. Minulle uusi tuttavuus, joskin olin kuullut jo jonkin verran hypetystä sosiaalisessa mediassa ennen tuota iltaa. Sanottava on, että ovathan pojat ikäisekseen hyviä soittajia ja on hienoa, että uskaltavat esiintymään niinkin vaativalle yleisölle kuin tanssikansalle, mutta minua he eivät ihan vielä vakuuttaneet. Hieman lisää harjoittelua ja kokemusta, niin eiköhän heistäkin tule vielä varteenotettava tanssibändi! Läpivalaisun tauoilla soi levymusiikki ja tanssimaan pääsi kohtuullisesti. Oikein hyvä ilta siis!
Tiistai 26.7.
Tiistai oli ehdottomasti leirin paras päivä! Salsaa aamusta iltaan. Aloitin salsamaratonin Carloksen sinisellä salsalla. Seuraavaksi sinipunainen ja punainen. Punaisen tunnin jälkeen oli tasotsekkaus, jonne päätin mennä ihan vain kokeilemaan - ja niin sitä mentiin myös mustaan salsaan :) Mustat salsatunnit olivat ihan uskomattomat! Minulla ei ole ikinä ikinä ikinä ollut tanssitunneilla niin hauskaa. Kuviot olivat vaativia, mutta naisena minulla oli helppoa kun niitä ei tarvinnut muistaa, senkun vain meni miehen vietävänä. Hiki tuli ja nopeaa vauhtia mentiin eteenpäin, mutta tuntien jälkeen ei edes väsyttänyt, kun olin vain niin innoissani. Teki mieli vain jatkaa salsaamista koko päivä ja vielä seuraavakin!
Onneksi salsamoodia ei tarvinnutkaan kytkeä pois päältä, sillä illalla Valasrannalla oli salsabileet. Oli siellä samaan aikaan jamitkin, joita olisin voinut mennä seurailemaan, mutta salsa vei voiton. Katsoin jameja minuutin ja sen jälkeen riensin salsaamaan sydämeni kyllyydestä. Tuli sitä bachataa ja kizombaakin tanssittua. Ehdottomasti paras ilta ikinä! Kyllä salsa taitaa olla yksi minun lempilajeistani... Kiitos tästä kuuluu varmasti myös Espanjalle ja Madridin salsaklubeille :)
Keskiviikko 27.7.
Keskiviikkona siirryttiin sitten salsatunnelmista ihan toiseen ääripäähän. Ensimmäisen tunnin jätin välistä, ja sen jälkeen suuntasin Sami ja Jutta Heleniuksen vakiotanssitunneille. Tunti tanssitekniikkaa sylitansseihin, tunti tangoa ja kaksi hidasta valssia. Tykkään ihan älyttömästi Heleniusten tunneista! He ovat niin selkeitä ja rauhallisia opettajia, ja ennen kaikkea heidän tanssistaan näkyy sadan kilometrin päähän, miten rautaisia ammattilaisia he ovat.
Keskiviikkoiltana tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Minusta tuli westie-tyttö. Joo, luitte aivan oikein. West coast swing on aina ollut minulle sitä "outoa venkoilua", mörkö jonka opetteluun en ole halunnut tarttua. Olin minä parilla westietunnilla viime Valasrannan leirillä, mutta ne eivät minua vielä vakuuttaneet. Nyt tänä vuonna kuitenkin lähdin uuden ystäväni innostamana westie-bileisiin Valakselle. Osaamatta käytännössä yhtään mitään istuin penkille, ja pian jo ensimmäinen rohkaisevasti hymyilevä mies tuli hakemaan tanssimaan. Ja toinen. Ja kolmas. Ja koko ilta mentiin - en osannut oikeastaan mitään muuta kuin perusaskeleen, mutta pistin parastani ja venkoilin oudosti niin hyvin kuin ikinä kykenin - ja sain siitä jopa positiivista palautetta! Illan jälkeen poistuin salista silmät loistaen ja hokien, miten minulla ei ole ikinä elämässäni ollut niin hauskaa. Tämä ei varmasti jää tähän. Turun westie-tarjonta on jo tsekattu, siispä syksyä odotellessa.. Kiitos Jossu, kun houkuttelit minut mukaan superhauskaan westie-maailmaan! <3
Valaksen viimeisistä päivistä luvassa postausta myöhemmin tällä viikolla!
Leiri jatkui erittäin positiivisin mielin maanantaina. Bachatan ja kizomban alkeet minulla oli jo hallussa, joten päätin antaa itselleni (lue: jaloilleni) armoa ja nukkua maanantaiaamuna niin pitkään kuin vain haluan. Herättyäni suuntasin Yläneen kirkolle nauttimaan sen ympäristössä aamiaista ja lukemaan. Oli kyllä aivan ihana kesäpäivä, juuri täydellinen päivä kierrellä Yläneellä! Lounasaikaan suuntasin maailman suloisimpaan pikku ravintola Haverinkulmaan lounaalle. Mainittava on, että ruoka oli aivan uskomattoman hyvää! Kukkarokin kiitti, sillä lounaan sai euron halvemmalla kuin leiriin kuuluvan lounaan koulukeskuksella. Olisin syönyt tuolla ravintolassa varmaan joka päivä, jos aikataulu olisi antanut myöden.
Lounaan jälkeen oli vuorossa tunti buggia. Tasona punainen eli haastava. Tunnin jälkeen seurasi itselleni ehkä leirin jännittävin hetki: tasotsekkaus punaiselta mustalle, vaativalle tunnille. Olin ajatellut mennä tsekkaukseen ihan vain rennoilla mielin, yrittämättä sen enempää. Itse tilanteessa olin kuitenkin aivan kauhusta jäykkänä ja olin varma ettei ylpeyteni kestäisi mustan ulkopuolelle jäämistä. Niin vain kuitenkin sainkin mustan rannekkeen käteeni, ja olin hirveän ylpeä itsestäni! Mustat bugg-tunnit menivät hujauksessa ja sitten saikin jo lähteä järvitanssien kautta iltatansseihin.
Järvitanssit olivat kyllä taas ihan hirveän hauska tapahtuma! Aikataulun suunnittelussa olisi toki voinut ottaa huomioon, että jos koululla tunnit loppuvat 18:30 ja järvitanssit alkavat Valaksella 18:30, eivät ihmiset voi millään ehtiä järvitanssien alkuun... Noh, kyllä minulle riitti 45 minuutin rupeamakin tunnin sijaan :)
Illalla Valasrannalla soitti Läpivalaisu. Minulle uusi tuttavuus, joskin olin kuullut jo jonkin verran hypetystä sosiaalisessa mediassa ennen tuota iltaa. Sanottava on, että ovathan pojat ikäisekseen hyviä soittajia ja on hienoa, että uskaltavat esiintymään niinkin vaativalle yleisölle kuin tanssikansalle, mutta minua he eivät ihan vielä vakuuttaneet. Hieman lisää harjoittelua ja kokemusta, niin eiköhän heistäkin tule vielä varteenotettava tanssibändi! Läpivalaisun tauoilla soi levymusiikki ja tanssimaan pääsi kohtuullisesti. Oikein hyvä ilta siis!
Tiistai 26.7.
Tiistai oli ehdottomasti leirin paras päivä! Salsaa aamusta iltaan. Aloitin salsamaratonin Carloksen sinisellä salsalla. Seuraavaksi sinipunainen ja punainen. Punaisen tunnin jälkeen oli tasotsekkaus, jonne päätin mennä ihan vain kokeilemaan - ja niin sitä mentiin myös mustaan salsaan :) Mustat salsatunnit olivat ihan uskomattomat! Minulla ei ole ikinä ikinä ikinä ollut tanssitunneilla niin hauskaa. Kuviot olivat vaativia, mutta naisena minulla oli helppoa kun niitä ei tarvinnut muistaa, senkun vain meni miehen vietävänä. Hiki tuli ja nopeaa vauhtia mentiin eteenpäin, mutta tuntien jälkeen ei edes väsyttänyt, kun olin vain niin innoissani. Teki mieli vain jatkaa salsaamista koko päivä ja vielä seuraavakin!
Onneksi salsamoodia ei tarvinnutkaan kytkeä pois päältä, sillä illalla Valasrannalla oli salsabileet. Oli siellä samaan aikaan jamitkin, joita olisin voinut mennä seurailemaan, mutta salsa vei voiton. Katsoin jameja minuutin ja sen jälkeen riensin salsaamaan sydämeni kyllyydestä. Tuli sitä bachataa ja kizombaakin tanssittua. Ehdottomasti paras ilta ikinä! Kyllä salsa taitaa olla yksi minun lempilajeistani... Kiitos tästä kuuluu varmasti myös Espanjalle ja Madridin salsaklubeille :)
Keskiviikko 27.7.
Keskiviikkona siirryttiin sitten salsatunnelmista ihan toiseen ääripäähän. Ensimmäisen tunnin jätin välistä, ja sen jälkeen suuntasin Sami ja Jutta Heleniuksen vakiotanssitunneille. Tunti tanssitekniikkaa sylitansseihin, tunti tangoa ja kaksi hidasta valssia. Tykkään ihan älyttömästi Heleniusten tunneista! He ovat niin selkeitä ja rauhallisia opettajia, ja ennen kaikkea heidän tanssistaan näkyy sadan kilometrin päähän, miten rautaisia ammattilaisia he ovat.
Keskiviikkoiltana tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Minusta tuli westie-tyttö. Joo, luitte aivan oikein. West coast swing on aina ollut minulle sitä "outoa venkoilua", mörkö jonka opetteluun en ole halunnut tarttua. Olin minä parilla westietunnilla viime Valasrannan leirillä, mutta ne eivät minua vielä vakuuttaneet. Nyt tänä vuonna kuitenkin lähdin uuden ystäväni innostamana westie-bileisiin Valakselle. Osaamatta käytännössä yhtään mitään istuin penkille, ja pian jo ensimmäinen rohkaisevasti hymyilevä mies tuli hakemaan tanssimaan. Ja toinen. Ja kolmas. Ja koko ilta mentiin - en osannut oikeastaan mitään muuta kuin perusaskeleen, mutta pistin parastani ja venkoilin oudosti niin hyvin kuin ikinä kykenin - ja sain siitä jopa positiivista palautetta! Illan jälkeen poistuin salista silmät loistaen ja hokien, miten minulla ei ole ikinä elämässäni ollut niin hauskaa. Tämä ei varmasti jää tähän. Turun westie-tarjonta on jo tsekattu, siispä syksyä odotellessa.. Kiitos Jossu, kun houkuttelit minut mukaan superhauskaan westie-maailmaan! <3
Valaksen viimeisistä päivistä luvassa postausta myöhemmin tällä viikolla!
lauantai 6. elokuuta 2016
VTL 2016 perjantaista sunnuntaihin
Yksi tämän(kin) kesän odotetuimmista kohokohdista oli Valasrannan tanssileiri. Kahtena edellisenä kesänä minulla ei ollut aikaa osallistua koko leirille, joten olin viime vuonna vakaasti päättänyt, että tänä vuonna tanssitaan kaikki yhdeksän päivää!
Ja niin muuten tanssittiinkin. Joitakin kursseja oli pakko jättää väliin ihan jo jaksamisen ja oman mielenterveyden vuoksi, mutta sain osallistututtua kaikille niille tunneille, joille halusinkin. Lajitarjonta oli tänä vuonna erinomainen, ja iltatanssien saralla oli petrattu huimasti viime vuoteen nähden. Kaiken kaikkiaan koko leiri oli ihan huikea paketti tanssin riemua - käyn sen läpi päivä kerrallaan kolmessa postauksessa, jotta pääsette vähän paremmin perille siitä, mitä kaikkea leirini oikein sisälsikään.
Perjantai 22.7.
Lähdin töiden jälkeen innoissani kohti Ylänettä. Olisi ollut mukavaa olla leirillä heti ensimmäisistä tunneista lähtien, mutta työpäivää ei tietenkään voinut jättää väliin. Ehdin mukavasti asettautua majoitusluokkaani (tuttuun tapaan yövyin koululla lattiamajoituksessa - siellä on aina niin mukavaa!) ja osallistua kahteen viimeiseen liikkuvan buggin tuntiin. Hieman tuntui, että oma tanssi on ruosteessa pitkän tauon jälkeen, mutta muuten kaikki oli entisellään - jo ensimmäisen tunnin jälkeen hehkutin innoissani ystävälleni, miten hauskaa minulla onkaan ja miten tämä tunti oli sitä kuuluisaa "parasta ikinä".
Valasrannalla ei ollut ensimmäiselle päivälle tarjolla minkäänlaisia iltamenoja, ja tietysti tanssijalka vipatti siihen malliin, että tanssimaan oli päästävä! Buggien jälkeen lähdin päivällisen ja suihkun kautta parin huonekaverini kanssa Pappisten lavalle Loimaalle. Siellä esiintyi iki-ihana Taikakuu, ja leirini sai ehdottomasti arvoisensa aloituksen. Hyvin pääsi tanssimaan ja paljon oli tuttuja naamoja liikenteessä!
Lauantai 23.7.
Lauantai alkoi rumban ja cha chan tahdeilla, melko tekniikkapainotteisilla tunneilla. Minä henkilökohtaisesti pidän kaikista eniten juuri tekniikkatunneista - aina huomaa, että jotain on korjattavissa ja vielä on pitkä matka täydellisyyteen tai edes puolimatkaan kohti täydellisyyttä! :) Iltapäivän tunteina olivat fusku, humppa ja hidas valssi, mutta ne menivät lähinnä haaveillessa jo seuraavista iltatansseista.
Lauantain iltatanssit olivat ylivoimaisesti parhaat koko leirillä. Valasrannalla esiintyivät Anneli Mattila sekä Antti Ahopelto yhtyeineen. Musiikki oli monipuolista, hyvää tanssimusiikkia, ja erityisesti Antti Ahopelto teki vaikutuksen. Ihmisiä oli hirvittävän paljon, ja riemukseni myös miehiä oli niin paljon, ettei naistenhausta tullut perinteistä eloonjäämiskamppailua kyynärpäät ojossa. Taukoa ei ehtinyt pitää juuri nimeksikään, mutta ei sille ollut juuri tarvettakaan. Minulla oli niin hauskaa, että olisin jatkanut menoa vaikka aamuviiteen!
Sunnuntai 24.7.
Aamu alkoi rempseästi Susa Matsonin (ehkä paras opettaja ikinä!) lattareilla. Jivetunnilla sai pyyhkiä hikeä kaksin käsin ja rumbassa opeteltiin jälleen ulkoa tekniikkamantra "varvas, kanta, perä sulaa". Cha cha -tunti ei jäänyt hulvattomuudessa näistä kahdesta jälkeen. Naisia oli näillä tunneilla kolme kertaa enemmän kuin miehiä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja opettelin myös vähän miehen roolia.
Iltapäivällä vuorossa oli Carloksen kaksi sinistä salsatuntia. Tuttuun tyyliinsä hänellä oli meitä varten hienot ja monimutkaiset kuviohäkkyrät ohjelmassaan. Täytyy nostaa hattua niille miehille, jotka muistavat, mikä kuvio tuli minkäkin jälkeen. Toisaalta, Carlos ansaitsee hatunnoston opetuksestaan; koko ajan toistetaan ja toistetaan, eikä kenellekään jää varmasti mikään epäselväksi. Tunnit ovat nopeatempoisia ja niillä on todellinen tekemisen ja tanssimisen meininki. Carlokselle plussaa myös siitä, että hänen tunneillaan kaikki naiset pääsevät tanssimaan hänen kanssaan, hän kun osallistuu itsekin vaihtorinkiin.
Sunnuntaina Valasrannalla oli tutustumistanssit sekä argentiinalaisen tangon milonga. Jälkimmäiseen lajiin en ole vielä päässyt sisälle ollenkaan (ja luulen, ettei minulla ole kiire päästäkään - hienon näköistä toki, mutta ei ehkä kuitenkaan minun lajini), joten ainoana vaihtoehtona oli suunnata tutustumistansseihin. Edellisen vuoden perusteella en odottanut tansseilta paljoakaan - naiset kun pistettiin silloin bussipysäkille ja hakeminen oli muutenkin rajoitetumpaa kuin normaaleissa tansseissa eikä aitoa tanssifiilistä oikein ollut. Tänä vuonna noudatettiin samaa suunnitelmaa, mutta ihan mukava ilta minulla silti oli. DJ:t soittivat hyvää musiikkia ja opettajien esitykset olivat tosi hienoja!
...tällainen oli siis Valasrannan leirin ensimmäinen kolmannes. Jatkoa seuraa lähipäivinä! :)
torstai 4. elokuuta 2016
Uusi alku
Hei kaikki rakkaat lukijani! Puolitoista kuukautta sitten palasin takaisin Suomeen au pair -seikkailultani Espanjasta. Pitkään mietin, pitäisikö minun elvyttää blogini ja alkaa jälleen raportoida tanssielämästäni. Mietin, kiinnostaako ketään enää lukea päivityksiäni? Keksinkö enää mitään uutta kirjoitettavaa? Ehdinkö kirjoittaa niin usein, että tässä on ylipäänsä mitään järkeä?
Olivat vastaukset näihin kysymyksiin mitä hyvänsä, olen päättänyt jatkaa kirjoittamista. Siitä tuli viime vuosina niin kiinteä osa tanssireissujani ja tanssiharrastustani muutenkin, että tuntuu luonnolliselta jatkaa nyt, kun olen jälleen asettanut jalkani Suomen maankamaralle ja tanssikenkäni Suomen lavoille. Ja ehkäpä minulle muutama lukija on myös vinkannut, että lukisi edelleen mielellään postauksiani... :)
Tästä eteenpäin SLVTE tulee olemaan puhtaasti tanssiblogi - aion kirjoittaa vain ja ainoastaan tanssista; tanssireissuista, tanssimusiikista, kaikesta mikä ylipäätään tuohon rakkaaseen harrastukseeni liittyy (tästä syystä olen poistanut vanhat postaukset, jotka eivät tanssiin liity, mutta kaikki tanssiaiheiset ovat vielä löydettävissä ja luettavissa!). Todennäköisesti en tule kirjoittamaan aivan samaa tahtia kuin aikaisemmin; edessä häämöttävät muutto Turkuun ja yliopisto-opiskelujen aloittaminen siellä, joten bloggausaikani ei tule olemaan rajatonta - samoin on tanssireissujen laita, niitä tullaan toki tekemään mahdollisuuksien rajoissa, mutta luultavasti hivenen vähemmän kuin ennen.
Katsotaan, mitä tästä tulee. Lähiaikoina luvassa ainakin pientä esittelyä itsestäni uusille lukijoille (ja niille vanhoille, jotka ovat jo minut unohtaneet) sekä tietysti fiilistelyä Valasrannan tanssileiriltä!
Olettehan te lukijat ja kanssatanssijat vielä siellä ruudun toisella puolella? Edes yksi teistä? :)
Olivat vastaukset näihin kysymyksiin mitä hyvänsä, olen päättänyt jatkaa kirjoittamista. Siitä tuli viime vuosina niin kiinteä osa tanssireissujani ja tanssiharrastustani muutenkin, että tuntuu luonnolliselta jatkaa nyt, kun olen jälleen asettanut jalkani Suomen maankamaralle ja tanssikenkäni Suomen lavoille. Ja ehkäpä minulle muutama lukija on myös vinkannut, että lukisi edelleen mielellään postauksiani... :)
Tästä eteenpäin SLVTE tulee olemaan puhtaasti tanssiblogi - aion kirjoittaa vain ja ainoastaan tanssista; tanssireissuista, tanssimusiikista, kaikesta mikä ylipäätään tuohon rakkaaseen harrastukseeni liittyy (tästä syystä olen poistanut vanhat postaukset, jotka eivät tanssiin liity, mutta kaikki tanssiaiheiset ovat vielä löydettävissä ja luettavissa!). Todennäköisesti en tule kirjoittamaan aivan samaa tahtia kuin aikaisemmin; edessä häämöttävät muutto Turkuun ja yliopisto-opiskelujen aloittaminen siellä, joten bloggausaikani ei tule olemaan rajatonta - samoin on tanssireissujen laita, niitä tullaan toki tekemään mahdollisuuksien rajoissa, mutta luultavasti hivenen vähemmän kuin ennen.
Katsotaan, mitä tästä tulee. Lähiaikoina luvassa ainakin pientä esittelyä itsestäni uusille lukijoille (ja niille vanhoille, jotka ovat jo minut unohtaneet) sekä tietysti fiilistelyä Valasrannan tanssileiriltä!
Olettehan te lukijat ja kanssatanssijat vielä siellä ruudun toisella puolella? Edes yksi teistä? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)