Ja niin muuten tanssittiinkin. Joitakin kursseja oli pakko jättää väliin ihan jo jaksamisen ja oman mielenterveyden vuoksi, mutta sain osallistututtua kaikille niille tunneille, joille halusinkin. Lajitarjonta oli tänä vuonna erinomainen, ja iltatanssien saralla oli petrattu huimasti viime vuoteen nähden. Kaiken kaikkiaan koko leiri oli ihan huikea paketti tanssin riemua - käyn sen läpi päivä kerrallaan kolmessa postauksessa, jotta pääsette vähän paremmin perille siitä, mitä kaikkea leirini oikein sisälsikään.
Perjantai 22.7.
Lähdin töiden jälkeen innoissani kohti Ylänettä. Olisi ollut mukavaa olla leirillä heti ensimmäisistä tunneista lähtien, mutta työpäivää ei tietenkään voinut jättää väliin. Ehdin mukavasti asettautua majoitusluokkaani (tuttuun tapaan yövyin koululla lattiamajoituksessa - siellä on aina niin mukavaa!) ja osallistua kahteen viimeiseen liikkuvan buggin tuntiin. Hieman tuntui, että oma tanssi on ruosteessa pitkän tauon jälkeen, mutta muuten kaikki oli entisellään - jo ensimmäisen tunnin jälkeen hehkutin innoissani ystävälleni, miten hauskaa minulla onkaan ja miten tämä tunti oli sitä kuuluisaa "parasta ikinä".
Valasrannalla ei ollut ensimmäiselle päivälle tarjolla minkäänlaisia iltamenoja, ja tietysti tanssijalka vipatti siihen malliin, että tanssimaan oli päästävä! Buggien jälkeen lähdin päivällisen ja suihkun kautta parin huonekaverini kanssa Pappisten lavalle Loimaalle. Siellä esiintyi iki-ihana Taikakuu, ja leirini sai ehdottomasti arvoisensa aloituksen. Hyvin pääsi tanssimaan ja paljon oli tuttuja naamoja liikenteessä!
Lauantai 23.7.
Lauantai alkoi rumban ja cha chan tahdeilla, melko tekniikkapainotteisilla tunneilla. Minä henkilökohtaisesti pidän kaikista eniten juuri tekniikkatunneista - aina huomaa, että jotain on korjattavissa ja vielä on pitkä matka täydellisyyteen tai edes puolimatkaan kohti täydellisyyttä! :) Iltapäivän tunteina olivat fusku, humppa ja hidas valssi, mutta ne menivät lähinnä haaveillessa jo seuraavista iltatansseista.
Lauantain iltatanssit olivat ylivoimaisesti parhaat koko leirillä. Valasrannalla esiintyivät Anneli Mattila sekä Antti Ahopelto yhtyeineen. Musiikki oli monipuolista, hyvää tanssimusiikkia, ja erityisesti Antti Ahopelto teki vaikutuksen. Ihmisiä oli hirvittävän paljon, ja riemukseni myös miehiä oli niin paljon, ettei naistenhausta tullut perinteistä eloonjäämiskamppailua kyynärpäät ojossa. Taukoa ei ehtinyt pitää juuri nimeksikään, mutta ei sille ollut juuri tarvettakaan. Minulla oli niin hauskaa, että olisin jatkanut menoa vaikka aamuviiteen!
Sunnuntai 24.7.
Aamu alkoi rempseästi Susa Matsonin (ehkä paras opettaja ikinä!) lattareilla. Jivetunnilla sai pyyhkiä hikeä kaksin käsin ja rumbassa opeteltiin jälleen ulkoa tekniikkamantra "varvas, kanta, perä sulaa". Cha cha -tunti ei jäänyt hulvattomuudessa näistä kahdesta jälkeen. Naisia oli näillä tunneilla kolme kertaa enemmän kuin miehiä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja opettelin myös vähän miehen roolia.
Iltapäivällä vuorossa oli Carloksen kaksi sinistä salsatuntia. Tuttuun tyyliinsä hänellä oli meitä varten hienot ja monimutkaiset kuviohäkkyrät ohjelmassaan. Täytyy nostaa hattua niille miehille, jotka muistavat, mikä kuvio tuli minkäkin jälkeen. Toisaalta, Carlos ansaitsee hatunnoston opetuksestaan; koko ajan toistetaan ja toistetaan, eikä kenellekään jää varmasti mikään epäselväksi. Tunnit ovat nopeatempoisia ja niillä on todellinen tekemisen ja tanssimisen meininki. Carlokselle plussaa myös siitä, että hänen tunneillaan kaikki naiset pääsevät tanssimaan hänen kanssaan, hän kun osallistuu itsekin vaihtorinkiin.
Sunnuntaina Valasrannalla oli tutustumistanssit sekä argentiinalaisen tangon milonga. Jälkimmäiseen lajiin en ole vielä päässyt sisälle ollenkaan (ja luulen, ettei minulla ole kiire päästäkään - hienon näköistä toki, mutta ei ehkä kuitenkaan minun lajini), joten ainoana vaihtoehtona oli suunnata tutustumistansseihin. Edellisen vuoden perusteella en odottanut tansseilta paljoakaan - naiset kun pistettiin silloin bussipysäkille ja hakeminen oli muutenkin rajoitetumpaa kuin normaaleissa tansseissa eikä aitoa tanssifiilistä oikein ollut. Tänä vuonna noudatettiin samaa suunnitelmaa, mutta ihan mukava ilta minulla silti oli. DJ:t soittivat hyvää musiikkia ja opettajien esitykset olivat tosi hienoja!
...tällainen oli siis Valasrannan leirin ensimmäinen kolmannes. Jatkoa seuraa lähipäivinä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti