Valasranta 1.9.2018

Syyskuu aloitettiin tuttuun tapaan tanssien. Heti kun kuulin, että Tuure Kilpeläinen esiintyy Valasrannalla juuri sinä viikonloppuna, kun olen lopullisesti palannut Turkuun, tiesin että haluan ehdottomasti olla todistamassa tuota keikkaa. Niinpä sitä sitten lähdettiin matkaan, odotukset ja fiilis kumpikin yhtä korkealla.

Valasranta ja Tuure Kilpeläinen eivät pettäneet. Ilta oli vallan mainio, pääsin tanssimaan paljon ja nautin suunnattomasti Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin musiikista. Heillä on aivan ihania kappaleita, ja kerrankin tansseissa sai nauttia ihan kunnolla lattarihenkisestä musiikista. Oli myös upeaa päästä kuulemaan alkuperäisen esittäjän versiot kappaleista, joita tanssibändit ovat varioineet niin kauan kuin olen tansseissa käynyt - sori vaan kaikki, mutta Hyvä, paha, ruma mies, Ystävänpäivä ja Autiosaari eivät ole koskaan kuulostaneet niin hyviltä kuin lauantaina Valasrannalla.

Jos nyt jotain miinusta pitää keksiä, niin en kerta kaikkiaan ymmärtänyt, miksi koko lava piti heittää pimeäksi Kilpeläisen keikan aikana. Yritä siinä sitten olla humauttamatta jotakuta toista tanssijaa tainnoksiin, kun kompuroidaan pilkkopimeässä valtavassa ryysiksessä - ulkona satoi lähes koko illan, joten kaikki ihmiset olivat pakkautuneet pikkuruiselle lavalle ja kahvioon. En varsinaisesti kärsi ahtaan paikan kammosta, mutta kyllä tuollaisessa väkijoukossa tuntee olonsa väkisinkin epämukavaksi. Ihmismäärän myötä myös lämpötila huiteli korkealla - en muista milloin olisin viimeksi hikoillut tansseissa noin paljon.

Illan muina bändeinä esiintyivät Lemmenlautta sekä Janiina & Putkiratio. Lemmenlautta oli muuttunut sitten viime näkemän - bändin ulkoasu oli melko rento ja hippimäinen (eikö heillä ennen ole ollut yhteensopivat, tyylikkäät asut?) ja hauskasta alkumusiikista oli luovuttu. Musiikki kyllä kulki hyvin, mutta olin muistanut heidät kyllä paremmiksi. Putkiratiokin oli tavallisen hyvä bändi, ei herättänyt juuri tunteita suuntaan tai toiseen mutta hoiti hommansa mallikkaasti.

Pisteitä Valasrannalle on annettava mainiosta tarjouksesta - alle 25-vuotiaat pääsivät tansseihin 11 eurolla, vaikka normaalihintainen lippu oli jopa 17 euroa eli tanssilipuksi hintava. Minusta on aina hienoa, kun nuoria kannustetaan tanssimiseen, ja tuollaiset kampanjat ovat omiaan motivoimaan nuoria lähtemään tansseihin. 11 euron tarjous on Valasrannalla voimassa koko syyskuun, joten vielä ehtii hyödyntää huikeaa diiliä!

Postauksen ainoa kuva taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, ensinnäkin 1) lavalla vallinneesta tungoksesta, 2) lavalla vallinneesta pimeydestä ja 3) lavalla vallinneesta kuumuudesta (huuruiset ikkunat)...

VTL 2016 torstaista lauantaihin

Viimeinen Valasranta-postaus tulee tässä! Leirin kolme viimeistä päivää olivat vähintäänkin yhtä upeat kuin kuusi niitä edeltävää, perjantai ehdottomasti yksi parhaista päivistä. Oli ihanaa olla leirillä kaikki yhdeksän päivää! Saa nähdä miten ensi vuonna on aikaa, ei ole ihan mahdoton ajatus että silloin suorittaisi tuon yhdeksän päivän rupeaman uudelleen...

Torstai 28.7.
Torstai oli jälleen hieman rennompi päivä. Aamulla olin kahdella Kimmon ja Marikan salsatunnilla, jotka olivat kyllä oikein mukavat. Salsatunneilla keskitytään usein aina vain kuviosarjoihin - mistäköhän löytyisi salsan tekniikkatunteja? Minusta olisi hauskaa pureutua joskus vähän syvemmälle salsan saloihin, muutenkin kuin kuvioiden kautta. Salsatunnin jälkeen vaihtoehtoina oli vain punaista tai mustaa west coast swingiä, joten lähdin suosiolla ulkoilemaan ja syömään jäätelöä. Minun piti pitää koko loppuilta vapaana ennen iltatansseja, mutta satuin koululle juuri sopivasti viimeisen fuskutunnin aikaan, joten osallistuin vielä sille. Kyllä kannatti!

Illalla suuntasimme Valasrannalle jo kahdeksaksi, sillä kahviossa soi west coast swing -musiikki tunnin verran ennen varsinaisten tanssien alkamista. Pääsin taas hieman tanssahtelemaan tuota minulle uutta lajia :) Yhdeksältä Hurma aloitti soitannon ja tanssit lähtivät kunnolla käyntiin. Aivan mahtava ilta! Hurma oli ottanut ohjelmistoonsa muunmuassa Tuure Kilpeläisen uuden biisin Autiosaari, jota olen jo ehtinyt jamittelemaan Spotifysta. Muitakin minulle uusia kappaleita heillä oli. Yksi pettymys illalle oli, että en päässyt tanssimaan He's a pirate -tangoa! Hurman lopetettua jatkui vielä westie-musiikki kahviossa, mutta jalat alkoivat painaa jo sen verran, että suuntasimme suosiolla nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaan päivään.

Perjantai 29.7.
Perjantaita ja Joonas Piippolan lattaripäivää odotin vähintäänkin yhtä innolla kuin Carloksen salsapäivää. Joonaksen lattaritunnit ovat aivan mielettömiä! Aamu aloitettiin letkeästi samballa. Minä halusin päästä eroon lievästä salsakammostani, ja siinä taisin jopa vähän onnistua. Rumban ja cha chan tekniikkatunnit olivat taattua Piippolan laatua, ja niiden jälkeen jalkojen jokaista lihasta särki. Muistaapahan taas hetken aikaa, että lattaritekniikassa ei tule ikinä valmiiksi!

Tekniikkapläjäyksen jälkeen oli vielä kaksi tuntia enemmän kuviopainotteista lattariopetusta, ensin rumba ja sitten cha cha. Jaksoin kummatkin tunnit, vaikka vähän alkoikin jo väsyttää. Illallisen jälkeen valmistauduin innoissani illan 50-lukubileisiin.

50's night oli uusi juttu Valasrannan leirillä - ainakaan kahtena edellisenä vuonna sellaista ei ole ollut. Naisilla oli upeita kampauksia ja Muotiputiikki Helmen kellohelmat heilahtelivat. Alussa näytti, ettei ihmisiä ole juuri ollenkaan, mutta pikku hiljaa väkeä tuli lisää, tanssimaan pääsi paremmin ja fiiliskin lähti nousuun. Loppujen lopuksi ilta oli ihan huikea! Sain tanssia ihan tosi monta hauskaa ja vauhdikasta fuskua, ja mikä parasta - paljon jiveä. Musiikki oli valittu illan teeman mukaisesti, joten vanhaa rock-musiikkia tuli paljon. Valssia ja tangoa minun makuuni hieman liikaa.

Lauantai 30.7.
Leirin viimeinen päivä valkeni jo melko väsyneissä tunnelmissa. Aamu alkoi kahdella Matleenan boogie woogiella. Miehiä näytti olevan aika paljon enemmän kuin naisia, joten hyppäsin heti alussa suosiolla viejien puolelle ja haastoin itseni opettelemaan paremmaksi viejäksi. Olisi tosi hauskaa oppia viemään kunnolla, niin tansseissa voisi sitten tanssia tyttöparina jos ei muuten pääse tanssimaan :) Boogie woogie jatkui vielä kolmannella tunnilla, mutta minä siirryin mieluummin fuskusaliin.

Ensimmäisen fuskutunnin jälkeen oli taas tasotsekki mustaan fuskuun. Minä menin jälleen kokeilumielialalla mukaan, ajatellen että ehkä minulla on mahdollisuuksia vaikka pyrkijöitä olikin paljon. Enhän minä sitten mustalle tunnille päässyt. Myönnän, että harmitti!

Harmitus muuttui kuitenkin tyytyväisyydeksi, kun suuntasin pettymystäni nieleskellen Masan ja Sannun punaiselle fuskutunnille. En ollut muistanutkaan, miten mahtavia fuskuopeja edellä mainitut ovat! Ensimmäinen tunti käytiin läpi lähinnä pelkkää perusaskeleen uskomattoman rankkaa tekniikkaa. Masa ja Sannu opettavat todella vauhdikasta ja sporttista fuskua, jossa nostellaan jalkoja kunnolla. Tekniikkatunti kävi todella treenistä, ja minulla oli ihan uskomattoman hauskaa!

Toisen fuskutunnin jälkeen kävin vielä syömässä ja hakemassa tavarani, ja aloitin kotimatkan. Olin aluksi harkinnut, josko kannattaisi jäädä vielä lauantain iltatansseihin, mutta viimeistään lauantaiaamuna olin aivan varma, että siihen ei kunto enää riitä. Oli ihanaa päästä nukkumaan kunnon sänkyyn!

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden leiri oli erittäin onnistunut. Tapasin todella ihania ihmisiä, opin tanssimisesta paljon uutta ja innostuin monista uusista asioista. Ostin uudet treenipöksyt ja uuden tanssimekon (näistä lisää ehkä myöhemmin), suunnittelin uusien tanssikenkien ostoa ja päätin jatkaa tämän blogin kirjoittamista. Ja päätin, että seuraavana kesänä on leirille osallistuttava uudestaan.

Nähdään taas kesällä 2017!

VTL 2016 maanantaista keskiviikkoon

Maanantai 25.7.
Leiri jatkui erittäin positiivisin mielin maanantaina. Bachatan ja kizomban alkeet minulla oli jo hallussa, joten päätin antaa itselleni (lue: jaloilleni) armoa ja nukkua maanantaiaamuna niin pitkään kuin vain haluan. Herättyäni suuntasin Yläneen kirkolle nauttimaan sen ympäristössä aamiaista ja lukemaan. Oli kyllä aivan ihana kesäpäivä, juuri täydellinen päivä kierrellä Yläneellä! Lounasaikaan suuntasin maailman suloisimpaan pikku ravintola Haverinkulmaan lounaalle. Mainittava on, että ruoka oli aivan uskomattoman hyvää! Kukkarokin kiitti, sillä lounaan sai euron halvemmalla kuin leiriin kuuluvan lounaan koulukeskuksella. Olisin syönyt tuolla ravintolassa varmaan joka päivä, jos aikataulu olisi antanut myöden.

Lounaan jälkeen oli vuorossa tunti buggia. Tasona punainen eli haastava. Tunnin jälkeen seurasi itselleni ehkä leirin jännittävin hetki: tasotsekkaus punaiselta mustalle, vaativalle tunnille. Olin ajatellut mennä tsekkaukseen ihan vain rennoilla mielin, yrittämättä sen enempää. Itse tilanteessa olin kuitenkin aivan kauhusta jäykkänä ja olin varma ettei ylpeyteni kestäisi mustan ulkopuolelle jäämistä. Niin vain kuitenkin sainkin mustan rannekkeen käteeni, ja olin hirveän ylpeä itsestäni! Mustat bugg-tunnit menivät hujauksessa ja sitten saikin jo lähteä järvitanssien kautta iltatansseihin.

Järvitanssit olivat kyllä taas ihan hirveän hauska tapahtuma! Aikataulun suunnittelussa olisi toki voinut ottaa huomioon, että jos koululla tunnit loppuvat 18:30 ja järvitanssit alkavat Valaksella 18:30, eivät ihmiset voi millään ehtiä järvitanssien alkuun... Noh, kyllä minulle riitti 45 minuutin rupeamakin tunnin sijaan :)

Illalla Valasrannalla soitti Läpivalaisu. Minulle uusi tuttavuus, joskin olin kuullut jo jonkin verran hypetystä sosiaalisessa mediassa ennen tuota iltaa. Sanottava on, että ovathan pojat ikäisekseen hyviä soittajia ja on hienoa, että uskaltavat esiintymään niinkin vaativalle yleisölle kuin tanssikansalle, mutta minua he eivät ihan vielä vakuuttaneet. Hieman lisää harjoittelua ja kokemusta, niin eiköhän heistäkin tule vielä varteenotettava tanssibändi! Läpivalaisun tauoilla soi levymusiikki ja tanssimaan pääsi kohtuullisesti. Oikein hyvä ilta siis!

Tiistai 26.7.
Tiistai oli ehdottomasti leirin paras päivä! Salsaa aamusta iltaan. Aloitin salsamaratonin Carloksen sinisellä salsalla. Seuraavaksi sinipunainen ja punainen. Punaisen tunnin jälkeen oli tasotsekkaus, jonne päätin mennä ihan vain kokeilemaan - ja niin sitä mentiin myös mustaan salsaan :) Mustat salsatunnit olivat ihan uskomattomat! Minulla ei ole ikinä ikinä ikinä ollut tanssitunneilla niin hauskaa. Kuviot olivat vaativia, mutta naisena minulla oli helppoa kun niitä ei tarvinnut muistaa, senkun vain meni miehen vietävänä. Hiki tuli ja nopeaa vauhtia mentiin eteenpäin, mutta tuntien jälkeen ei edes väsyttänyt, kun olin vain niin innoissani. Teki mieli vain jatkaa salsaamista koko päivä ja vielä seuraavakin!

Onneksi salsamoodia ei tarvinnutkaan kytkeä pois päältä, sillä illalla Valasrannalla oli salsabileet. Oli siellä samaan aikaan jamitkin, joita olisin voinut mennä seurailemaan, mutta salsa vei voiton. Katsoin jameja minuutin ja sen jälkeen riensin salsaamaan sydämeni kyllyydestä. Tuli sitä bachataa ja kizombaakin tanssittua. Ehdottomasti paras ilta ikinä! Kyllä salsa taitaa olla yksi minun lempilajeistani... Kiitos tästä kuuluu varmasti myös Espanjalle ja Madridin salsaklubeille :)

Keskiviikko 27.7.
Keskiviikkona siirryttiin sitten salsatunnelmista ihan toiseen ääripäähän. Ensimmäisen tunnin jätin välistä, ja sen jälkeen suuntasin Sami ja Jutta Heleniuksen vakiotanssitunneille. Tunti tanssitekniikkaa sylitansseihin, tunti tangoa ja kaksi hidasta valssia. Tykkään ihan älyttömästi Heleniusten tunneista! He ovat niin selkeitä ja rauhallisia opettajia, ja ennen kaikkea heidän tanssistaan näkyy sadan kilometrin päähän, miten rautaisia ammattilaisia he ovat.

Keskiviikkoiltana tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Minusta tuli westie-tyttö. Joo, luitte aivan oikein. West coast swing on aina ollut minulle sitä "outoa venkoilua", mörkö jonka opetteluun en ole halunnut tarttua. Olin minä parilla westietunnilla viime Valasrannan leirillä, mutta ne eivät minua vielä vakuuttaneet. Nyt tänä vuonna kuitenkin lähdin uuden ystäväni innostamana westie-bileisiin Valakselle. Osaamatta käytännössä yhtään mitään istuin penkille, ja pian jo ensimmäinen rohkaisevasti hymyilevä mies tuli hakemaan tanssimaan. Ja toinen. Ja kolmas. Ja koko ilta mentiin - en osannut oikeastaan mitään muuta kuin perusaskeleen, mutta pistin parastani ja venkoilin oudosti niin hyvin kuin ikinä kykenin - ja sain siitä jopa positiivista palautetta! Illan jälkeen poistuin salista silmät loistaen ja hokien, miten minulla ei ole ikinä elämässäni ollut niin hauskaa. Tämä ei varmasti jää tähän. Turun westie-tarjonta on jo tsekattu, siispä syksyä odotellessa.. Kiitos Jossu, kun houkuttelit minut mukaan superhauskaan westie-maailmaan! <3

Valaksen viimeisistä päivistä luvassa postausta myöhemmin tällä viikolla! 

VTL 2016 perjantaista sunnuntaihin

Yksi tämän(kin) kesän odotetuimmista kohokohdista oli Valasrannan tanssileiri. Kahtena edellisenä kesänä minulla ei ollut aikaa osallistua koko leirille, joten olin viime vuonna vakaasti päättänyt, että tänä vuonna tanssitaan kaikki yhdeksän päivää!

Ja niin muuten tanssittiinkin. Joitakin kursseja oli pakko jättää väliin ihan jo jaksamisen ja oman mielenterveyden vuoksi, mutta sain osallistututtua kaikille niille tunneille, joille halusinkin. Lajitarjonta oli tänä vuonna erinomainen, ja iltatanssien saralla oli petrattu huimasti viime vuoteen nähden. Kaiken kaikkiaan koko leiri oli ihan huikea paketti tanssin riemua - käyn sen läpi päivä kerrallaan kolmessa postauksessa, jotta pääsette vähän paremmin perille siitä, mitä kaikkea leirini oikein sisälsikään.

Perjantai 22.7.

Lähdin töiden jälkeen innoissani kohti Ylänettä. Olisi ollut mukavaa olla leirillä heti ensimmäisistä tunneista lähtien, mutta työpäivää ei tietenkään voinut jättää väliin. Ehdin mukavasti asettautua majoitusluokkaani (tuttuun tapaan yövyin koululla lattiamajoituksessa - siellä on aina niin mukavaa!) ja osallistua kahteen viimeiseen liikkuvan buggin tuntiin. Hieman tuntui, että oma tanssi on ruosteessa pitkän tauon jälkeen, mutta muuten kaikki oli entisellään - jo ensimmäisen tunnin jälkeen hehkutin innoissani ystävälleni, miten hauskaa minulla onkaan ja miten tämä tunti oli sitä kuuluisaa "parasta ikinä". 

Valasrannalla ei ollut ensimmäiselle päivälle tarjolla minkäänlaisia iltamenoja, ja tietysti tanssijalka vipatti siihen malliin, että tanssimaan oli päästävä! Buggien jälkeen lähdin päivällisen ja suihkun kautta parin huonekaverini kanssa Pappisten lavalle Loimaalle. Siellä esiintyi iki-ihana Taikakuu, ja leirini sai ehdottomasti arvoisensa aloituksen. Hyvin pääsi tanssimaan ja paljon oli tuttuja naamoja liikenteessä!

Lauantai 23.7.

Lauantai alkoi rumban ja cha chan tahdeilla, melko tekniikkapainotteisilla tunneilla. Minä henkilökohtaisesti pidän kaikista eniten juuri tekniikkatunneista - aina huomaa, että jotain on korjattavissa ja vielä on pitkä matka täydellisyyteen tai edes puolimatkaan kohti täydellisyyttä! :) Iltapäivän tunteina olivat fusku, humppa ja hidas valssi, mutta ne menivät lähinnä haaveillessa jo seuraavista iltatansseista.

Lauantain iltatanssit olivat ylivoimaisesti parhaat koko leirillä. Valasrannalla esiintyivät Anneli Mattila sekä Antti Ahopelto yhtyeineen. Musiikki oli monipuolista, hyvää tanssimusiikkia, ja erityisesti Antti Ahopelto teki vaikutuksen. Ihmisiä oli hirvittävän paljon, ja riemukseni myös miehiä oli niin paljon, ettei naistenhausta tullut perinteistä eloonjäämiskamppailua kyynärpäät ojossa. Taukoa ei ehtinyt pitää juuri nimeksikään, mutta ei sille ollut juuri tarvettakaan. Minulla oli niin hauskaa, että olisin jatkanut menoa vaikka aamuviiteen!

Sunnuntai 24.7.

Aamu alkoi rempseästi Susa Matsonin (ehkä paras opettaja ikinä!) lattareilla. Jivetunnilla sai pyyhkiä hikeä kaksin käsin ja rumbassa opeteltiin jälleen ulkoa tekniikkamantra "varvas, kanta, perä sulaa". Cha cha -tunti ei jäänyt hulvattomuudessa näistä kahdesta jälkeen. Naisia oli näillä tunneilla kolme kertaa enemmän kuin miehiä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja opettelin myös vähän miehen roolia.

Iltapäivällä vuorossa oli Carloksen kaksi sinistä salsatuntia. Tuttuun tyyliinsä hänellä oli meitä varten hienot ja monimutkaiset kuviohäkkyrät ohjelmassaan. Täytyy nostaa hattua niille miehille, jotka muistavat, mikä kuvio tuli minkäkin jälkeen. Toisaalta, Carlos ansaitsee hatunnoston opetuksestaan; koko ajan toistetaan ja toistetaan, eikä kenellekään  jää varmasti mikään epäselväksi. Tunnit ovat nopeatempoisia ja niillä on todellinen tekemisen ja tanssimisen meininki. Carlokselle plussaa myös siitä, että hänen tunneillaan kaikki naiset pääsevät tanssimaan hänen kanssaan, hän kun osallistuu itsekin vaihtorinkiin.

Sunnuntaina Valasrannalla oli tutustumistanssit sekä argentiinalaisen tangon milonga. Jälkimmäiseen lajiin en ole vielä päässyt sisälle ollenkaan (ja luulen, ettei minulla ole kiire päästäkään - hienon näköistä toki, mutta ei ehkä kuitenkaan minun lajini), joten ainoana vaihtoehtona oli suunnata tutustumistansseihin. Edellisen vuoden perusteella en odottanut tansseilta paljoakaan - naiset kun pistettiin silloin bussipysäkille ja hakeminen oli muutenkin rajoitetumpaa kuin normaaleissa tansseissa eikä aitoa tanssifiilistä oikein ollut. Tänä vuonna noudatettiin samaa suunnitelmaa, mutta ihan mukava ilta minulla silti oli. DJ:t soittivat hyvää musiikkia ja opettajien esitykset olivat tosi hienoja!

...tällainen oli siis Valasrannan leirin ensimmäinen kolmannes. Jatkoa seuraa lähipäivinä! :)

Valasrannan tanssileiri - päivä 6

Jes, saadaan vihdoinkin tämä viimeinen Valasranta-postauskin ulos! Pahoittelut viivästymisestä, toivottavasti jotakuta vielä kiinnostaa kolmen viikon takaiset tapahtumat... :D

Torstai oli ehkä koko tanssileirin paras päivä. Tosin lähtö kotiin oli edessä, mutta ei sitä ehtinyt ajatella koko päivänä, kun oli niin hauskaa! Leirillä ohjelmassa oli koko päivän salsaa. Mikko Kemppe piti salsatunteja, ensin tekniikkaa ja oppia instrumenteista, ja sen jälkeen musiikintulkintaa. Oli kyllä ehdottomasti leirin parasta antia! Pidin erityisesti rytmi-kuvio-harjoituksista toisella tunnilla. Toivon, että Kemppe on opettajana myös seuraavalla Valaksen leirillä, niin huippuja hänen tuntinsa olivat!

Viimeiselle salsatunnille en enää ehtinyt, sillä piti käydä nopeasti suihkussa ja lähteä ajelemaan kohti Somerniemeä. Ilma oli sateisen synkkä, mutta eipä tuo haitannut - niin hyvä fiilis jäi koko leiristä, että ajeleminen oli ainoastaan mukavaa, hyviä biisejä fiilistellessä ja tanssileirin kommelluksia muistellessa.

Somerolle saavuin (tapani mukaan) aivan liian ajoissa, joten poikkesin ABC:lle vetäisemään hyvät hampparimätöt ennen tansseja. Tämän jälkeen vietin aikaa ABC:n vessassa puhelinta ladaten ja hiuksia laittaen tansseja varten. Turhaahan se oli - "laitanpa kerrankin hiukset auki" -ajatus vaihtui äkkiä tansseissa "en enää ikinä laita hiuksia auki!" -ajatukseksi, kun hiki valui ja hiukset olivat koko ajan naamalla. Enkö minä ikinä opi!?

ABC:n jälkeen otin suunnan kohti lopullista määränpäätäni - Ämyriä. Siellä oli naistentanssit, esiintyjänä Sinitaivas. Ihmisiä oli ihmeen vähän, paljon vähemmän kuin viime naistentansseissa. Tuntui myös, ettei tuttuja ollut kovinkaan paljon. No, me tanssimme Ellin kanssa paljon, joten en joutunut pettymään tanssi-iltaan! :) Sinitaivas oli tapansa mukaan todella hyvä. 

Kirjoitukset jäivät torstaista vähän lyhyiksi, mutta nauttikaa ihmeessä valokuvista, niitä sain nappailtua montakin :D Ensimmäistä kertaa blogissani nähdään myös bändikuvia! Ennen niitä taidokas "asukuva" à la Elli! Kuvia yritettiin ottaa varmaan vartin verran, koska Elli trollasi niistä jokaisen - tämä mielestäni otoksista ehdottomasti paras. Siinä on jopa jotakin taiteellista arvoa, eikö? :D On ainakin minun ja Ellin näköinen <3

Valasrannan tanssileiri - päivä 5

Keskiviikkona oli toinen päivä, jota olin kovasti odottanut. Luvassa oli nimittäin Carloksen salsapäivä!

Ensin aloitettiin kuitenkin Antin ja Hannan musiikintulkintatunnilla. Siellä käytiin läpi musiikintulkintajuttuja lähinnä buggiin ja valssiin. Oikein hauska tunti, jolla sai vähän kokeilla ja irrotella. Tosin minä olen aika huono irrottelemaan tuollaisilla kursseilla, sillä jos joku sanoo "irrottele" niin vaikea siinä on sitten alkaa kehittelemään mitään omia hienoja kuvioita :D Eri asia sitten iltatansseissa, joissa vauhkoilen sitten kurssienkin edestä. Tosin en tiedä, voidaanko minun vauhkoiluani ja hienojen kuvioiden kehittelyä pitää missään mielessä synonyymeina...!

Musiikintulkinnan jälkeen oli tosiaan kolme tuntia salsaa. Carlos oli minulle uusi opettajatuttavuus, ja tykästyin kyllä heti hänen opetukseensa. Jokaisella salsatunnilla käytiin erilainen kuviohäkkyrä, ja opetus eteni hyvällä tahdilla. Kuviot vaikuttivat aika haastavilta (varsinkin, kun niitä oli paljon), mutta niitä veivattiin niin monta kertaa uudestaan ja uudestaan, että suurin osa tunnilla olijoista pysyi kärryillä. Porukkaa lähti tasaiseen tahtiin, niin että siinä missä ensimmäisellä tunnilla sali oli täynnä, viimeisellä se oli puolillaan. 

Salsatunneilla kiinnitin huomiota myös älyttömän ihanaan musiikkiin. Ei soinut mikään Suomi-salsa (vaikkei siinäkään ole mitään vikaa!), vaan ihanat autenttisen kuuloiset lattaribiisit :) Tykkäsin! 

Viimeiseltä salsatunnilta piti nipistää lopusta vartti suihkussa käymistä ja muonitusta varten, sillä illalla oli luvassa Särkkä-tanssit. Ihanat T-M & co (en tiedä saako nimeäsi mainita, joten heitän sen tänne näin lyhennettynä että saan kiitokset perille ^^) ottivat minut kyytiin ja matka kohti Särkkää alkoi. Ilma oli tosi ihana, kesäisen aurinkoinen, ja fiilis oli korkealla - pääsin kuin pääsinkin Särkkään kerran tänä kesänä! Kiitos vielä matkaseuralle erittäin paljon!! <3

Särkässä soittivat Neljänsuora ja FBI-beat. Jälkimmäisen näin ihan hiljattain Sinitaivaan parina jossakin (muistaakseni...), joten tiesin jo että kyseessä on hyvä bändi. Illan aikana saatiin nauttia monipuolisesta tanssimusiikista!

Neljänsuoraan luotin erittäin vahvasti. Onhan kyseessä kuitenkin yksi suosikkibändeistäni. Mutta. Jouduin pettymään erittäin katkerasti. En ole nähnyt Neljänsuoraa nyt todella pitkään aikaan, varmaan vuoteen, ja täytyy sanoa, että bändi on muuttunut. En tiedä, voiko sanoa, että Neljänsuora on muuttunut huonompaan suuntaan, mutta ei heitä enää tanssibändiksi voi ehkä kutsua. Lavashow oli sellaista keikkameininkiä, samoin kuin korviahuumaava äänenvoimakkuus. Fanijoukko tukki ison osan tanssitilasta, ja Siipirikko-outro ei todellakaan soveltunut tanssimiseen. Tanssijoita toki kosiskeltiin, kun Neljänsuora soitti yhden parin "west coast swingiä" (Bruno Marsin Grenade ja jokin toinen kappale), mutta minä en vakuuttunut.

Harmi. Neljänsuora on kuitenkin todella hyvä bändi ja heillä on ihan mahtavia biisejä. Jotkin bugg-kappaleet, kuten Tuulikki ja Valtava maailma, ovat ehkä parhaita bugg-kappaleita mitä voi olla! Mutta joudun ehkä tekemään päätöksen, että en mene enää Neljänsuoran perässä ainakaan tanssimaan. Toki voin lähteä heitä muuten kuuntelemaan ja heidän musiikkinsa sopii ihan täydellisesti tanssimatkoille ja muuhun fiilistelyyn, mutta Neljänsuora-tanssit... Ei kiitos.

Särkkä on mielestäni melko pieni tanssilava, ja pienuus vielä oikein korostuu, kun katto on niin matalalla. Tansseissa oli ihan hirvittävä määrä ihmisiä, ja ihan todella kuuma. En tiedä, olenko vielä ollut tansseissa, joissa minulla olisi noin hirvittävän kuuma. Ilmakin tuntui vain seisovan koko salissa. Oli ihanaa päästä aina välillä tanssimaan lavan vasemmalla puolella olevaan lisäkkeeseen, jossa oli ihanan viileää. Loppuillasta jopa kylmä.

Kaiken kaikkiaan Särkässä oli ehdottomasti paras ilta ikinä. Iltaan kuului paljon naurua, monet monet tosi hyvät tanssit, iloisia tanssituttuja ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia :) Illalla lähdettiin Valasta kohti jo vähän ennen tanssien loppua - ehkä ihan hyvä, sillä seuraavana aamuna odotti taas herätys aamulla päivän kursseille. Suihkun ja yöpalan jälkeen olin väsyneempi kuin koskaan ikinä, ja nukahdin ihan välittömästi kun kaaduin lattialle makuupussiini!

Valasrannan tanssileiri - päivä 4

Tiistai oli päivä, jota olin ehkä eniten odottanut. Luvassa oli nimittäin Joonas Piippolan lattaripäivä!

Ensimmäisenä tuntina oli Susan ja Joneksen jivea. Tunti oli juuri niin rankka kuin olin odottanutkin - jiven tanssiminen ei ole mielestäni mitään maailman kevyintä puuhaa! :D Mutta hirvittävän hauskaa oli.

Tanssileirillä tulee aina miettineeksi noita tasoja. Mistä sen tietää, kuka on aloittelija ja kuka edistynyt? Joskus turhauttaa, kun kursseilla on miehiä, jotka eivät välttämättä ole ihan sitä tasoa kuin kuuluisi. Joskus jatkokurssilla törmää miehiin, jotka eivät osaa perusaskelta, ja kerran oli myös eräs, joka ilmoitti, miten hän ei ikinä edes pysy rytmissä. Ylpeänä silti tanssahteli siellä jatkotasolla :D Varmasti näitä on myös naisten joukossa, en nyt yritä syyllistää miehiä! Mutta olisiko hyvä, jos kursseilla olisi jonkinlaiset "tasotsekkaukset" ennen kurssien alkua? Saataisiin samantasoiset tanssijat samoihin tasoryhmiin, eivätkä kurssit olisi kenellekään tasoonsa nähden liian vaikeita tai liian helppoja. 

Jiven jälkeen siirryttiin tuosta pikkusalista (yllä olevassa kuvassa) isompaan saliin Joonaksen lattaritunneille. Hiukan minua harmitti, etten ollut mennyt tuonne jatkotunnille, joillaa olisi ollut lattaritekniikkaa aamulla. Näillä tunneilla ei paneuduttu tekniikkaan kovinkaan paljon, vain alussa hetken aikaa ja sitten harjoiteltiin kuvioita. Viimeinen tunti, musiikintulkinta, oli tosi hyvä! Itse ainakin sain siitä paljon irti, ja minulla oli hirvittävän hauskaa.

Kurssien jälkeen vetäisin mekon päälle ja lähdin iltatansseihin. Lähdin tosin tunnin etuajassa, koska lähdin katsomaan Yläneen romanttista kirkkoa ennen tansseja. Vietin myös jo viime vuodelta tutun Ben&Jerry's-hetken kirkon parkkipaikalla :) 

Iltatansseissa esiintyi Antti Ahopelto orkestereineen, ja tauoilla VTL DJ:t soittivat levymusiikkia. Ihmisiä oli ihan todella vähän, mutta ilta oli silti oikein mukava. Tanssimaan pääsi ja hauskaa oli! Eräissä iltatansseissa saatiin myös nauttia Virginie ja Olivier Massartin, ranskalaisten west cost swing -opettajien, upeasta wcs-esityksestä. En muista oliko tämä nyt sitten maanantaina vai tiistaina :D He olivat kuitenkin ihan uskomattoman hyviä! Heidän tanssinsa jälkeen mukaan liittyivät myös suomalaiset wcs-opettajat Rake, Ville sekä molemmat Hannat. Huhhuh. Minulle tuli vähän sellainen olo, että ehkä sitä west coast swingiä on joskus vielä opeteltava. Seuraavaa tilaisuutta odotellessa...

Valasrannan tanssileiri - päivä 3

Leirin kolmas päivä valkeni samanlaisessa väsymyshuurussa kuin muutkin. Aamulla tuntui siltä, ettei millään jaksa repiä itseään ylös lattialta. Muutamana aamuna jopa nukuin herätykseni ohi - huonekaverit saivat sitten nauttia Miljoonan markan pakaroista (kyseinen kappale herätysäänenäni, ei siis muuten, jos joku nyt luuli että nukuin pakarat esillä tai muuta yhtä kyseenalaista), kun minä vetelin tyytyväisenä hirsiä. Yhtenäkään aamuna en kuitenkaan myöhästynyt tanssikursseilta, vaikka uni maittoikin vähän kauemmin!

Maanantain edistyneiden tunnit alkoivat samballa, jossa en todellakaan koe olevani edistynyt, jos edes aloittelija, joten jätin tunnin suosiolla väliin. Heräsin aamulla aamupalalle ja menin sitten takaisin nukkumaan seuraavaan tuntiin asti. Ensimmäisenä tuntina minulla oli näin ollen Lissun ja Maikin foksi, josta sainkin paljon irti. Mukava tunti!

Loppupäivä meni fuskun parissa, ensin Jarin ja Katin ja sitten Joneksen ja Sarin johdolla. Ensimmäisellä tunnilla kuunneltiin monta kertaa Kolibria - ihan pahuksen hyvä biisi! :D Voitte varmaan arvata, mikä kappale minulla soi koko loppupäivän päässä... Siinä, missä Jari ja Kati keskittyivät tuplajoustoihin ja musiikintulkintaan, Jones ja Sari keskittyivät swing-fuskuun. Aluksi tuntui kyllä hieman oudolta olla niin alhaalla! Kumpikin fuskutunti oli tosi hyvä, ja sain paljon uusia ideoita tanssiini.

Illalla olivat vuorossa leiritanssit. Viime vuonnahan tämä tapahtuma ei minua sytyttänyt, ja valitin siitä, miten hölmö hakusysteemi siellä oli. Ja miten tanssien tunnelma kärsi, koska perinteinen hakusysteemi ei ollut käytössä. Lähdin siis tämän vuoden leiritansseihin hivenen varautuneena, yrittäen kuitenkin tsempata itseäni vähän positiivisempaan asenteeseen.

Joko tuo tsemppaus tuotti tulosta, tai sitten leiritanssit vain olivat paremmat kuin viime vuonna. Jälleen käytössä oli viime vuodelta tuttu järvitytöt-metsätytöt-hakusysteemi, jossa naiset palautettiin toiselle sivulle ja uusi nainen haettiin toiselta sivulta, niin että kaikki naiset pääsivät tanssimaan. Kerrallaan tanssittiin aina vain yksi kappale. Välillä ylimääräiset naiset tanssahtelivat jonkun opettajan johdolla lavan edessä yksinään. Ja loppujen lopuksi viihdyin tosi hyvin! Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä, ja minulla ei ollut koko iltana kauhean kuuma, koska tanssin aina vain joka toisen kappaleen - olin koko illan hiukset auki eikä kuolema ollut lähelläkään. Erittäin positiivista :)

Maanantain iltatansseissa kuvattiin myös Kyösti Mäkimattilalle musiikkivideota. Yössä soi Americano kuului monta kertaa, ja oli hauskaa seurata opettajien ja muiden huipputanssijoiden esitystä :) Odotan jo innolla, että musiikkivideo julkaistaan - siitä tuli varmasti todella hieno!

Maanantaista minulla ei ole juurikaan kuvia. Iltatansseissa yritin ryhdistäytyä ja nappailla kuvia, ja sainpa myös Aneten ottamaan minusta muutaman asukuvan. Valaistus ei ollut Valaksella kuvien ottamiseen ihan täydellinen, mutta ehkä tuosta jonkinlaisen käsityksen saa!

Valasrannan tanssileiri - päivä 2

Leirin toinen päivä alkoi tukevalla aamiaisella. Tuo puuro on ehkä parasta mitä tiedän! Aamiaiselta suunnattiin Ellin ja Tommin kanssa Masan ja Sannun fuskukurssille. Viime vuodesta muistin, että tämän kaksikon fuskukurssi oli ihan huippu, ja niin se oli tänäkin vuonna. Jalat saivat kyytiä ja hauskaa oli. Ja taas kuultiin uusia hyviä biisejä :)

Fuskun jälkeen seurasi Sami ja Jutta Heleniuksen pyörimistekniikkatunti. Tunnilla paneuduttiin lähinnä lattaripyörähdyksiin, ja lopputunnista otettiin myös vähän foksia ja tangoa. Ihan mukava tunti. Ruuan jälkeen olisi ollut ohjelmassa kaksi tuntia hidasta valssia, mutta kellään meistä ei ollut kovin hidasvalssimainen olo, joten lähdimme suosiolla Valasrantaan jatkotunneille.

Valasrannassa ensimmäinen tunti oli buggia Antin ja Hannan johdolla. Tunnilla oli ihan hirveän paljon ihmisiä verrattuna koulukeskuksen tunteihin, ja varsinkin naisia oli todella paljon enemmän kuin miehiä. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja tunti oli suhteellisen nopeatempoinen - tanssimaan pääsi paljon. Bugin jälkeen oli vielä tunti fuskua. 

Päivällisen jälkeen Elli ja Tommi lähtivät ajelemaan kotiinpäin ja jättivät minut oman onneni nojaan :D Ensi vuonna lähdetään leirille porukalla ihan koko leirin ajaksi, eikö niin!? 

Iltatanssit tarjosi Loimaan laatuauto, joten tanssilipusta ei tarvinnut maksaa mitään. Esiintyjänä oli Yölintu. Viime vuonna noissa samoissa tansseissa en ollut kovinkaan vakuuttunut Yölinnun esityksestä, mutta nyt... Nyt en edes tiedä mitä sanoa. Eikö olisi parempi vain myöntää, että Yölinnun päivät ovat luetut? Ihan karmeaa, että solisti ei pysy nuotissa edes yhden tahdin ajan. Onneksi Yölinnun kaksi settiä olivat hyvin lyhyitä ja lopun aikaa saatiin nauttia tanssileirin DJ:den musiikkivalinnoista. Loppujen lopuksi ilta oli ihan mielettömän hauska ja pääsin tanssimaan tosi paljon! 

Monet iltatanssit olivat niin hauskoja juuri sen takia, että niissä oli niin huippuja tanssittajia ja muutenkin huippuja ihmisiä. HotStuff-tytöille kuuluu iso kiitos siitä, että minulla oli leirillä niin hauskaa! <3 (en tiedä kuinka moni heistä tätä blogia lukee, mutta jotka lukevat, tietävät keitä tarkoitan ^^)

Tanssien ja yöpalan jälkeen painuin kuolemanväsyneenä nukkumaan. Sain leirin aikana kuulla huonekavereiltani ihmettelyä siitä, miten pystyn nukkumaan vain yhden ohuen makuualustan kanssa lattialla, mutta helppoahan tuo oli :) Iltatanssien jälkeen oli aina niin kuolemanväsynyt että sitä olisi nukkunut vaikka missä tahansa!

Valasrannan tanssileiri - päivä 1

Lauantaiaamuna heräsin pirteänä (not) kahdeltatoista, ja lähdin siitä ajelemaan Ylänettä kohti. Matka meni hurjan nopeasti kauniita maisemia ihastellessa. Ja kun käännyin Yläneelle, mieleen tulivat muistot edellisen vuoden upeasta leiristä. Kaikki vanhat tutut paikat olivat ennallaan - romanttinen kirkko, Siwa ja Sale toisiaan vastapäätä, Pentti-kirppari ja tietysti Koulukeskus, jonne suuntasin lattiamajoitukseen ja kursseille.

Suuntasin tänäkin vuonna edistyneiden kursseille, sillä viime kesänä sain niistä tosi paljon irti ja viihdyin hyvin. Ensimmäisenä tuntina oli Sarin ja Jarin foksi. Oli niin hienoa päästä taas Sarin ja Jarin opetukseen! Ovat ehdottomasti yksi lempparitanssinopettajapareistani (onkohan tuo edes sana...)! 

Toisena kurssina oli Katin ja Joneksen (ja taas taistelen sen kanssa, taivuttaako "Joneksen" vai "Jonesin", kun kumpikin kuulostaa yhtä hölmöltä. Voisitteko ihmiset käyttää sellaisia lempinimiä, jotka pystyy taivuttamaan!? :D) hitaat. Erittäin hyvä tunti tämäkin. Tämä opettajapari saa minulta jälleen kiitokset tuntiensa biisivalinnoista. Kaikilla heidän kursseillaan on aina tosi hyvät musiikit!

Yllä ilmeeni, kun vuorossa oli ruoka. Olin etukäteen odottanut leirin ruokailuja, koska Erkki Timperi & co tekee vaan niin hyvää ruokaa. Enkä joutunut tänäkään vuonna pettymään! Se on muuten mielenkiintoinen ilmiö, että tanssileirillä syö aina ihan hirveästi. Sitten kun palaa kotiin, joutuu hetken aikaa totuttelemaan siihen, ettei tarvitsekaan syödä niin paljon, kun ei enää tanssi kymmentä tuntia päivässä. 

Leirin ensimmäiset iltatanssit Valaksella olivat ihan huiput! Ihmisiä oli ihan älytön määrä. Itse olin paikalla jo niin aikaisin, etten joutunut jonottamaan, mutta myöhemmin tulleet ihmiset kertoivat, että jono oli ollut tosi pitkä. Keskivaiheilla iltaa tanssimisesta ei oikein tullut mitään. Liikkuminen eteenpäin oli lähinnä törmäilyä ja ihmismassan mukana lipumista. Mutta silti iltaan mahtui ihan hirveän monet hauskat tanssit, ja polkkaa ja masurkkaa mahtui onneksi hyvin vauhkoilemaan Ellin kanssa :) Olenko jo kertonut mielipiteeni Sinkkujen Japen säveltämästä polkkabiisistä? Se on ihan mieletön! 

Lavalla oli Sinitaivaan lisäksi Jussi & the boys. Bändin ympärillä olin aistivinani jonkinlaista hypetyksen ilmapiiriä, kaikki tuntuivat olevan ihan innoissaan siitä, miten "legendaarinen" bändi on kyseessä. Minä en lämmennyt. Kyllähän he hyvin soittivat ja biisitkin olivat ihan hyviä, mutta eivät välttämättä juuri tansseihin. Liikaa fuskua ja foksia, liian vähän kaikkea muuta fiilistelyä. Onneksi Sinitaivas huolehti kaikesta muusta fiilistelystä erittäin ansiokkaasti :)

Ensimmäinen tanssipäivä Valaksella oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut! Oli ihanaa mennä nukkumaan ja ajatella, että tätä riemua on vielä viisi päivää jäljellä. Ja mikä parasta, myös Elli ja Tommi jäivät kanssani yhdeksi yöksi majoittumaan. Niin hauskaa! <3

Valasranta 27.6.2015

Valasrantaan lähdin lauantai-iltana ystäväni Sofian kanssa. Ilma oli viileän sateinen, mikä oli mielestäni jopa positiivista - Valasrannalla kun tulee aina niin hirveän kuuma, kun aurinko paistaa lasisten seinien läpi suoraan sisälle.

Olin ihan älyttömän innoissani, kun pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Valasrantaan tanssimaan. Pienet innostuneet hyppelyt oli suoritettava jo parkkipaikalla. Innostus ei laantunut illan aikana kertaakaan, sillä koko ilta oli ihan hirmuisen onnistunut ja minulla oli todellakin paras ilta ikinä (tällä kertaa oli ihan oikeasti!). 

Valasranta on ehkä kaikkein paras kesälava. On tosi mukavaa, kun pääsee tanssimaan omanikäistensä kanssa, ja Valasrannalla on aina tuttuja nuoria tanssijoita. Valasrannalla yleensä myös pääsee aina tanssimaan - eilen pidin vain pari biisiä taukoa, koska oli aivan pakko saada vettä :D Pidin myös siitä, miten naistenhaulla saattoi lauantaina jopa harkita muutaman hetken, ketä hakee - joillakin lavoilla naiset rynnivät niin aggressiivisesti hakemaan paria itselleen, ettei siinä ehdi edes silmiä räpäyttää. Okei, suoritin kyllä yhden aropupuhaun lauantaina, koska satuin juuri näkemään tuttuni ja hänet piti sitten sille biisille saada. Mutta en ainakaan huomannut että olisin survonut ketään alleni siinä samalla :D

Se Valasrannan tansseissa on jännä, että siellä tapahtuu tavallista enemmän törmäilyä. Eilen sain ainakin kymmenen kertaa jonkun jalasta varpailleni (ja astuin itsekin muutaman kerran), hyvin monta kertaa jonkun kyynärpään selkääni ja kerran myös otsaani. Onko Valasrannalla sitten vain aina niin paljon enemmän porukkaa kuin muualla (suhteessa lavan kokoon, sehän on aika pieni loppujen lopuksi), että törmäilyiltä ei voida välttyä? Tai sitten minulla on Valaksella aina niin hauskaa, että vauhkoilen normaalia enemmän --> normaalia enemmän törmäyksiä!

Musiikillisesti ilta oli onnistunut. Taikakuuta kuulin taas pitkästä aikaa, ja tykkään bändistä edelleen ihan mahdottoman paljon. Juha Metsäperä on ehdottomasti paikkansa lunastanut, ja kuuluu nyt mielestäni erottamattomana osana Taikakuuhun. Lempparibiisejä lauantai-iltana olivat Kanna mukanasi unelmaa, Sä oot kaunis, Piikkilankaa sekä Hiljainen on laulu rakkauden. Uusi ihana Alle metrin päässä tuli parikin kertaa, toisella kerralla viimeisenä encorena. Silloin menin sen buggina, oli kyllä hurjan nopea, mutta ehdottomasti hauskinta ikinä!

Jorma Kääriäinen (lauantaina taustallaan Yhden tähden orkesteri) on perushyvä esiintyjä. En lähtisi pelkästään häntä katsomaan, mutta Taikakuun kanssa oli ihan hyvä :) Hieman häiritsi se, etteivät biisit tulleet useinkaan pareina ja se sekoitti hakujärjestelmää, mutta Taikakuu teki sitten parhaansa paikkaillakseen parittomia kappaleita Kääriäisen lopettaessa settinsä. Onneksi Kääriäisellä ei tällä kertaa ollut mitään karmeaa glitterpaitaa.

Tutustuin kanssani tansseissa olleeseen ystävääni Sofiaan tänä keväänä. Hän on käynyt lavoilla ennenkin, mutta sanoi, ettei koskaan ole nähnyt minua tansseissa. Noh, tämän illan ja ensimmäisten yhteisten tanssiemme jälkeen kommentti kuului: "Olenhan mä sinut nähnyt tanssimassa! Muistan sun pepun!" Jaaha. Tanssinko minä siis jotenkin peppukeskeisesti? Mutta ehkä ihmiset tunnistaa sitten eri asioista - joku tunnetaan hiuksistaan, joku silmistään ja toiset pepustaan :D Kiitos Sofia tästä, ehdottomasti illan makeimmat naurut!

Paljon naurua. Paljon vanhoja ihania tanssituttuja. Muutamia uusia upeita tanssituttuja. Yksi lähentelevä selänsivelijäpappa. Ihan mahtavia hitaita ja vieläkin mahtavampia nopeita. Muutama kompastuminen omiin nokkeliin kuvioihin. Mustelmia. Kipeät jalat. Ihan henkeäsalpaavaa tanssin riemua. Näistä oli minun lauantai-iltani tehty.

Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli oikein ihana tanssiviikonloppu! Tämä postaus saattoi hivenen venähtää, mutta toivottavasti pystytte elämään asian kanssa!

Illan asuna yksi lempparimekoista :)

Matka taittuu kohti Valasrantaa

Väsyneen, mutta iltaansa erittäin tyytyväisen tanssijan yöpala