VTL 2016 maanantaista keskiviikkoon

Maanantai 25.7.
Leiri jatkui erittäin positiivisin mielin maanantaina. Bachatan ja kizomban alkeet minulla oli jo hallussa, joten päätin antaa itselleni (lue: jaloilleni) armoa ja nukkua maanantaiaamuna niin pitkään kuin vain haluan. Herättyäni suuntasin Yläneen kirkolle nauttimaan sen ympäristössä aamiaista ja lukemaan. Oli kyllä aivan ihana kesäpäivä, juuri täydellinen päivä kierrellä Yläneellä! Lounasaikaan suuntasin maailman suloisimpaan pikku ravintola Haverinkulmaan lounaalle. Mainittava on, että ruoka oli aivan uskomattoman hyvää! Kukkarokin kiitti, sillä lounaan sai euron halvemmalla kuin leiriin kuuluvan lounaan koulukeskuksella. Olisin syönyt tuolla ravintolassa varmaan joka päivä, jos aikataulu olisi antanut myöden.

Lounaan jälkeen oli vuorossa tunti buggia. Tasona punainen eli haastava. Tunnin jälkeen seurasi itselleni ehkä leirin jännittävin hetki: tasotsekkaus punaiselta mustalle, vaativalle tunnille. Olin ajatellut mennä tsekkaukseen ihan vain rennoilla mielin, yrittämättä sen enempää. Itse tilanteessa olin kuitenkin aivan kauhusta jäykkänä ja olin varma ettei ylpeyteni kestäisi mustan ulkopuolelle jäämistä. Niin vain kuitenkin sainkin mustan rannekkeen käteeni, ja olin hirveän ylpeä itsestäni! Mustat bugg-tunnit menivät hujauksessa ja sitten saikin jo lähteä järvitanssien kautta iltatansseihin.

Järvitanssit olivat kyllä taas ihan hirveän hauska tapahtuma! Aikataulun suunnittelussa olisi toki voinut ottaa huomioon, että jos koululla tunnit loppuvat 18:30 ja järvitanssit alkavat Valaksella 18:30, eivät ihmiset voi millään ehtiä järvitanssien alkuun... Noh, kyllä minulle riitti 45 minuutin rupeamakin tunnin sijaan :)

Illalla Valasrannalla soitti Läpivalaisu. Minulle uusi tuttavuus, joskin olin kuullut jo jonkin verran hypetystä sosiaalisessa mediassa ennen tuota iltaa. Sanottava on, että ovathan pojat ikäisekseen hyviä soittajia ja on hienoa, että uskaltavat esiintymään niinkin vaativalle yleisölle kuin tanssikansalle, mutta minua he eivät ihan vielä vakuuttaneet. Hieman lisää harjoittelua ja kokemusta, niin eiköhän heistäkin tule vielä varteenotettava tanssibändi! Läpivalaisun tauoilla soi levymusiikki ja tanssimaan pääsi kohtuullisesti. Oikein hyvä ilta siis!

Tiistai 26.7.
Tiistai oli ehdottomasti leirin paras päivä! Salsaa aamusta iltaan. Aloitin salsamaratonin Carloksen sinisellä salsalla. Seuraavaksi sinipunainen ja punainen. Punaisen tunnin jälkeen oli tasotsekkaus, jonne päätin mennä ihan vain kokeilemaan - ja niin sitä mentiin myös mustaan salsaan :) Mustat salsatunnit olivat ihan uskomattomat! Minulla ei ole ikinä ikinä ikinä ollut tanssitunneilla niin hauskaa. Kuviot olivat vaativia, mutta naisena minulla oli helppoa kun niitä ei tarvinnut muistaa, senkun vain meni miehen vietävänä. Hiki tuli ja nopeaa vauhtia mentiin eteenpäin, mutta tuntien jälkeen ei edes väsyttänyt, kun olin vain niin innoissani. Teki mieli vain jatkaa salsaamista koko päivä ja vielä seuraavakin!

Onneksi salsamoodia ei tarvinnutkaan kytkeä pois päältä, sillä illalla Valasrannalla oli salsabileet. Oli siellä samaan aikaan jamitkin, joita olisin voinut mennä seurailemaan, mutta salsa vei voiton. Katsoin jameja minuutin ja sen jälkeen riensin salsaamaan sydämeni kyllyydestä. Tuli sitä bachataa ja kizombaakin tanssittua. Ehdottomasti paras ilta ikinä! Kyllä salsa taitaa olla yksi minun lempilajeistani... Kiitos tästä kuuluu varmasti myös Espanjalle ja Madridin salsaklubeille :)

Keskiviikko 27.7.
Keskiviikkona siirryttiin sitten salsatunnelmista ihan toiseen ääripäähän. Ensimmäisen tunnin jätin välistä, ja sen jälkeen suuntasin Sami ja Jutta Heleniuksen vakiotanssitunneille. Tunti tanssitekniikkaa sylitansseihin, tunti tangoa ja kaksi hidasta valssia. Tykkään ihan älyttömästi Heleniusten tunneista! He ovat niin selkeitä ja rauhallisia opettajia, ja ennen kaikkea heidän tanssistaan näkyy sadan kilometrin päähän, miten rautaisia ammattilaisia he ovat.

Keskiviikkoiltana tapahtui jotain, mitä en olisi ikinä uskonut tapahtuvan. Minusta tuli westie-tyttö. Joo, luitte aivan oikein. West coast swing on aina ollut minulle sitä "outoa venkoilua", mörkö jonka opetteluun en ole halunnut tarttua. Olin minä parilla westietunnilla viime Valasrannan leirillä, mutta ne eivät minua vielä vakuuttaneet. Nyt tänä vuonna kuitenkin lähdin uuden ystäväni innostamana westie-bileisiin Valakselle. Osaamatta käytännössä yhtään mitään istuin penkille, ja pian jo ensimmäinen rohkaisevasti hymyilevä mies tuli hakemaan tanssimaan. Ja toinen. Ja kolmas. Ja koko ilta mentiin - en osannut oikeastaan mitään muuta kuin perusaskeleen, mutta pistin parastani ja venkoilin oudosti niin hyvin kuin ikinä kykenin - ja sain siitä jopa positiivista palautetta! Illan jälkeen poistuin salista silmät loistaen ja hokien, miten minulla ei ole ikinä elämässäni ollut niin hauskaa. Tämä ei varmasti jää tähän. Turun westie-tarjonta on jo tsekattu, siispä syksyä odotellessa.. Kiitos Jossu, kun houkuttelit minut mukaan superhauskaan westie-maailmaan! <3

Valaksen viimeisistä päivistä luvassa postausta myöhemmin tällä viikolla!