Varpaiden tallomisesta

Enpä tiedä, onko nyt kamalan "syvällistä" pohtia aihetta toisen varpaille astuminen, mutta satuin jostain lukemaan, miten taas haukuttiin varpaiden tallojat maanrakoon, ja ajattelin höpötellä vähän omasta näkökulmastani.

 

 

Tansseissa on usein tosi paljon ihmisiä, ja siellä liikutaan usein ihan kiinni toisissa pareissa. Onko lukijoissani joku, joka ei ole koskaan ikinä edes vähän tönäissyt toista tai tallonut toisen varpaille? Enpä usko. En usko, että kukaan tekee sitä tahallaan, ja kaikki varmasti yrittävät edes vähän katsoa, etteivät nyt ihan muita jyrää. Silti niitä sattuu - kaksi miestä katsoo että tuossahan on vapaata tilaa ja pyöräyttävät naisen samaan aikaan samaan paikkaan: törmäys. Tai sitten mies on juuri selin, eikä huomaa, että toinen tulee päin. Naisena voi tietysti yrittää varoittaa miestä, esimerkiksi painamalla vasemmalla kädellä miestä olkapäästä (minä itse käytän tätä taktiikkaa). Kädenalitansseissa sitä saattaa joskus innostua niin, ettei huomaa toista paria vieressä ja sitten vahingossa iskee kantapäänsä toisen tanssijan varpaille. Olenpahan minä pari kertaa omankin viejäni vahingossa pahoinpidellyt :0
 

Yleensä, kun näin tapahtuu, on ihan kohteliasta katsahtaa tallottuun päin ja huikata anteeksipyyntö. Tanssinetin tanssietiketissä sanotaan, ettei naisen tarvitse pyytää anteeksi, koska "nainen vain menee sinne, minne mies vie". Ja pyh. Itse olen ainakin sen verran vauhkoileva vietävä, että jos tallon jonkun varpaille niin se on yleensä ihan oma vikani! Ja usein myös huikkaan anteeksipyynnön, jos näen, kenet olen tallonut ja olen naama häneen päin. 
 

Tuo anteeksipyyntö ei kuitenkaan mielestäni ole mikään ehdoton laki. Monessa tilanteessa ollaan toisen jalan tallomisen tai tönimisen jälkeen jo menty kovaa vauhtia eteenpäin, eikä anteeksi ehdi pyytää. Tai sitten sitä saattaa olla selin tallottuun, eikä edes tiedä, kuka on kyseessä, ja siitäkö vasta sekoilua syntyisi kun pitäisi pysäyttää tanssi (= jäädä toisten parien tielle), etsiä se, jolle on vääryyttä tehnyt ja pyytää anteeksi. Tilanteissa, joissa tallon jonkun varpaille, mutten tiedä kenen, olen vain hiljaa ja poden huonoa omaatuntoa ihan keskenäni. Ja ymmärrän, jos joku talloo vahingossa minun varpailleni, ja toimii samoin kuin minä.
 

Ei kukaan tallo toisen varpaille tahallaan. Hyvin harva lavoilla menee ajatuksella "muut väistävät minua, teen mitä haluan" (onhan niitäkin, mutta poikkeus vahvistaa säännön). Se, ettei ehdi tai saa mahdollisuutta pyytää anteeksi, ei tarkoita että talloja olisi jollain tavoin ylimielinen tai ei välittäisi muista pätkän vertaa. Usein sitä itsekin vähän säikähtää ja hämmentyy, kun jalan alla ei olekaan kova parketti vaan toisen ihmisen varpaat. 
 

Tahatonta tönimistä ja moukarointia tapahtuu. Tanssijoiden kesken, ja myös tanssijoiden ja lavan edessä seisovien fanittajien kesken. Mielestäni fanittajilla on oikeus olla lavalla myös, ja tanssijoiden kuuluu ottaa heidät huomioon - mutta myös fanittajien pitää ottaa tanssijat huomioon. Ja silti, molemminpuolisesta varovaisuudesta huolimatta, välillä tulee kolhuja. Se ikään kuin kuuluu tähän harrastukseen, ja jos haluaa itseään kohdeltavan silkkihansikkain, on parempi jäädä kotiin. 
 

Lyhyenä yhteenvetona: Ymmärtäväisyyttä kehiin, puolin ja toisin! Varmasti harmittaa, kun joku talloo varpaille (itse olen ainakin monet päänsisäiset sadattelut päästellyt kun joku survaisee korkonsa jalkaani oikein kipeästi), mutta törmäilyyn tarvitaan yleensä aina kaksi. Anteeksipyyntö on tosi hyvä juttu, mutta ei siitä tarvitse tehdä niin isoa numeroa! Ja jos joku ei ehdi pyytää anteeksi, ei tarvitse kaivaa haulikkoa esiin takataskusta! :D
 

Kommentit ja kilpailevat näkemykset aiheesta ovat luonnollisesti oikein tervetulleita! Minä lähden tänään tallomaan varpaita Auraan - ah, niin pitkästä aikaa! Tulkaa tekin tallomaan mun varpaita :)

Helmikuun ykkösbiisit

Viime aikona on tullut kuunneltua aika paljon myös muuta musiikkia kuin Suomi-iskelmää, ja huomattua, että oikeastaan mikä tahansa kappale soveltuu myös tanssimiseen. Seuraavia biisejä on kulutettu helmikuun aikana erittäin ahkerasti Spotify-listallani, joka on informatiivisesti nimetty "Pirun hyvät!" :D

Jari Sillanpää - Onnenetsijä fusku

Markku Aro - Amore mio samba ilmeisesti...

Solistiyhtye Suomi - Sheila humppa

Antti Raiski - Rosalita tässäkin vähän sambavibat

Erin - Toiset mimmit fusku

Patrizio Buanne - Bella bella signorina fusku

Inner Circle - Sweat Jaa-a. Tähän voisi mennä vaikka lötköfuskua!

Whitney Houston - I wanna dance with somebody menisi todennäköisesti buggina parhaiten

MIKA - Relax, take it easy bugg - voisiko joku tanssibändi ottaa tämän ohjelmistoon! Tämä olisi ihan mahtava, vaikka mitä musiikintulkintamahdollisuuksia!

Isto Hiltunen - Koivukuja fusku

Helminauha - Toisesta todellisuudesta foksi/fusku

Smash cast - The 20th century fox mambo alku fiilistellen, loppu salsana

Smash cast - Let's be bad fusku

The Trevor Horn Orchestra - Istanbul (not Constantinople) fusku

David Bisbal - Amores del sur sopisi varmaan buggiksi, itsellä hirveä halu mennä salsana :D

Markku Aro - Sydän tuntee samba(ko)?

Janne Orden ft Edward - Handyman okei, tätä en välttämättä lähtisi tanssimaan...

Just can't wait to be king (elokuvasta Leijonakuningas) fusku/jive/vauhkoilu

Be prepared (elokuvasta Leijonakuningas) tämä ei välttämättä tällaisenaan ole mitään tanssimusiikkia, mutta jostain syystä näen tässä erittäin potentiaalista materiaalia tangosovitukseksi :D Tämä on niin pahuksen hieno biisi!

Ketä minä haen?

Aihe, joka jaksaa aina puhuttaa tanssi-ihmisiä. Ketä haetaan, miksi ei haeta jotain tiettyä ja toista taas haetaan, onko minussa nyt jotain vikaa kun ei haeta, miten saataisiin ihmisiä hakemaan enemmän, pitäisikö tansseihin saada bussipysäkkisysteemi - Hakemisesta riittää aina mielipiteitä. Itsehän olen vähän sitä mieltä, että hakekoon ihmiset niitä joita haluavat, ja jos ruvetaan soveltamaan "pakkohakusysteemejä" kuten bussipysäkkiä, niin jää kyllä jotain olennaista tanssifiilistä puuttumaan.

Joo, se siitä yleisestä hakuselostuksesta. Ja sitten voinkin mennä suoraan asiaan ja vastata kysymykseen: Miksi haet jotain tiettyä, etkä jotain toista? Myönnän, että olen tässä suhteessa itsekäs - tanssin mieluiten sellaisten miesten kanssa, joiden kanssa on kiva tanssia. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että jos en viihdy jonkin miehen kanssa, jätän hänet tanssilattialle - mutta jos itse saa valita, niin kai sitä nyt mieluummin tanssii hurmaavan herrasmiehen kuin limaisen lähentelijän kanssa?

Minä olen sen verran ujo (kyllä, tutut pyörittelevät tässä vaiheessa silmiään epäuskoisina, mutta te olettekin tuttuja! :D), että mieluiten haen tuttuja miehiä, joiden tiedän ilahtuvan haustani. Yritän myös hakea niitä, jotka ovat minua jo tanssittaneet (lue: kiitoshaku), mutta tämä on usein mahdotonta, kun ne tietyt miehet ovat jo ehtineet tulla haetuksi. Välillä ryhdistäydyn ja haen myös uusia naamoja, varsinkin uudella paikalla ja silloin, jos tuttuja miehillä ei ole paikalla.

Kun haen uutta naamaa, ketä minä sitten haen?

Yleensä yritän vähän katsella oman ikäisiäni (lue: alle 40-vuotiaan näköisiä).
Kyllähän sitä vanhempienkin kanssa tanssii, mutta yleensä oman ikäisten kanssa keksii enemmän puhuttavaa. Nuorissa miehissä tosin on se vaara, että heidän jouokossaan saattaa olla niitä protanssija-nirppanokkia, jotka eivät ilahdu haustani yhtään (onhan niitä tietysti vanhempienkin joukossa). No, onneksi tämän huomaa ensimmäisten tanssien aikana, niin eipä tarvitse sitten toista kertaa tätä miestä enää häiritä ;)

Vaatteisiin tulee harvoin kiinnitettyä huomiota, mutta empiirisen tutkimukseni perusteella olen huomannut, että ruutupaitaiset (tai muuten vain kauluspaitaiset) miehet ovat aina hyvä valinta! Sitä en tiedä, mistä tämä johtuu... Tietysti joku erityisen värikäs tai hauska vaatevalinta kiinnittää huomion, esimerkiksi joku printtipaita tai vaikkapa oranssit henkselit.

Jonkun tanssin aikana saatan kiinnittää huomiota jonkun toisen parin tanssiin (nimenomaan foksissa ja muissa, kädenalitansseissa nyt ei pahemmin ehdi vilkuilla vieraisiin pöytiin :D), ja ajatella että "tuota miestä haen kyllä myöhemmin". Esimerkiksi, jos hän näyttää menevän jotain tanssilajia tosi kivasti tai olevan positiivisen ja iloisen näköinen.

Hymy! Se on se kaikkein tärkein. Jos joku mies hakurivissä oikeasti hymyilee (näin harvoin on), häntä hakee mielellään. Varsinkin, jos mies sattuu katsomaan juuri minua silmiin ja samalla hymyilemään. Se on niin ihanaa, kun ihmiset hymyilevät! Ja oivoi, jos joku vielä esimerkiksi kädenalitanssia tanssiessa hymyilee koko ajan ja on muutenkin iloinen ja positiivinen, niin saa minusta varmasti vakituisen hakijan <3

Ja sitten lopputiivistyksenä: En hae pelkästään ruutupaitaisia, hymyileviä alle 40-vuotiaita miehiä. Usein sitä ei ehdi pahemmin miettiä, hakee vain jotakuta joka sattuu kohdalle. Tämä ei siis ole mikään ehdoton sääntö, vaan pelkkää pohdintaa. Onko teillä jotain hakukriteereitä? Tai haetteko vaikka jonain iltana pelkästään punapaitaisia (vähissä olisi kyllä haettavat) ja toisena sinipaitaisia? Mielellään kuulisin myös miehisiä mielipiteitä - millaista naista mielellänne haette? Pitääkö olla mekko vai ovatko housut paremmat? 

Muistakaahan hymyillä! Minulla on ollut tänään hymy herkässä,
koska mielessä pyörii jo viikonloppu ja se tosiasia,
että pääsee tanssimaan! :)

Kaipuu kesälavoille!

Pari päivää sitten ulkona oli vielä ihana auringonpaiste. Kävin kävelyllä ja istuin rantakalliolla täysin kuivan sammalen päällä ja paistattelin päivää - eikä tullut edes kylmä! Silloin tuntui siltä, että kevät on pian jo täällä.

Mitä ulkona on nyt? Iso kasa loskaa ja jäätä, niin ettei siellä voi ottaa askeltakaan ilman että pelkää kaatuvansa ja halkaisevansa kallonsa (tosin minulla on tapana kaatuilla ilman jäätäkin, tapaturma-altis tapaus kun olen enkä voi liikkua samalla tavalla kuin muut ihmiset - aina pitää hyppiä ja vauhkoilla). Harmaa taivas ja taivaan täydeltä märkää, kylmää tihkusadetta. Ja kun tulee sisälle, kengät on kuorrutettu mudalla ja kuralla. Nam. Ei sillä että valittaisin, talvi on ihan kiva, mutta nyt voisin kyllä siirtyä - muumien sanoin - suoraan kevääseen!

Kevät on niin ihanaa aikaa, kun luonto herää henkiin talven jälkeen ja samalla oma mieliala nousee kohisten kuin pieni vauhkoileva kevätpuro. Pikku hiljaa pärjää kevyemmällä vaatetuksella ulkona, ja ah sitä riemun päivää, kun voi astua ovesta ulos converset jalassa ja pelkässä hupparissa (väärien mielikuvien välttämiseksi: pelkässä hupparissa tarkoittaa tässä ihan kaikki muutkin vaatteet päällä, mutta ilman päällystakkia)! Ja kaivaa pyörän varastosta ja hurauttaa sillä kouluun parissa minuutissa - paitsi hetkonen, enhän minä enää mihinkään kouluun hurauttele! Mutta noin periaatteessa.

Keväässä ja kesässä on parasta se, että kesälavat aukeavat. Ovathan monet talvipaikatkin tosi hyviä, Teeriharju on ihana ja Aura myös, mutta ei niissä ole sitä samaa fiilistä kuin kesälavoissa. Kesällä kun voi hypätä autoon kevyessä kukkamekossa ja hurauttaa tanssilavalle auringon vielä paistaessa täydeltä taivaalta. Kesällä voi tarpoa autosta lavalle lämpimällä asfaltilla pelkissä tanssikengissä, eikä tarvitse säätää kaiken maailman talvisaappaiden ja villasukkien kanssa. Kesällä tansseissa tapaa uusia ihmisiä enemmän kuin talvella, sillä silloin satunnaiskävijöitä on enemmän (minun kokemukseni mukaan). Kesällä kaikki on vain niin paljon romanttisempaa. Kyllä Suomen kesä ja lavatanssit kuuluvat yhteen kuin ylioppilaskirjoitukset ja punssinapit!

Erityisesti odotan sitä, että pääsen Esakalliolle, se kun on minulle se "kotilava" ja kaikista rakkain tanssipaikka. Odottelen täällä jo malttamattomana, että Esan ensi kesän ohjelma julkaistaisiin! Muutama esiintyjä näkyy jo tanssinetissä, mutta haluaisin sellaisen kokonaiskuvan, että pääsisi jo vähän suunnittelemaan tanssiviikonloppuja! Esakallion avajaiset ovat näköjään 17. huhtikuuta. Minä olen silloin poissa pelistä (=lukemassa pääsykokeisiin), joten Esalle pääsen varmaan vasta kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Siihenhän on ikuisuus! 

Ja Ämyri! Tänä kesänä suuntaan kyllä Ämyrin naistentansseihin useammin, niistä kun viime kesältä jäi niin hyvät muistot :) Särkässä on käytävä vähintään kerran. Ja Riutanharjulla, Kapakanmäellä... Äää, voisiko se kesä tulla sieltä nyt vaan niin pian kuin suinkin!?

Katsokaa nyt tuota AURINGONPAISTETTA. Tuota kuivaa asfalttia, viheriöivää peltoa, sinistä taivasta ja tuota KESÄÄ! <3 Hei, millainen tanssiviikonloppu teillä muilla oli? Kertokaas minulle, kun itse olen istunut kotona psykankirjat seuranani (ei, en ole kateellinen - tai ehkä vähän!).

Lumo 14.2.2015

Eilen kävimme Ellin kanssa testaamassa paljon puhutun Lumon. Sillä hypetysmäärällä, mitä sosiaalisessa mediassa oli Lumoon liittyen leijunut, olin odottanut jotain vähän massiivisempaa. "Suomen suurin vesipiste" oli erittäin kiva, koska vesimukit olivat valtavan kokoiset ja jonottaa ei tarvinnut, mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäivätkin. Ainiin, ilmainen narikka oli myös kiva, mutta se oli mielestäni vähän hölmössä paikassa - ikään kuin ensin olisi pitänyt laittaa tavarat narikkaan ja sitten vasta ostaa tanssilippu.

Paikka oli enemmän urheiluhalli kuin tanssilava, ja vaikka valaistuksella oli saatu aikaan jonkinlaista tunnelmaa niin minua häiritsi se, että valot paistoivat keskelle aivan liian kirkkaasti. Lattia ei luistanut juuri ollenkaan, ja salin ilma oli niin sakean tunkkainen, että se oikein iski vasten kasvoja aulasta tullessa. Yläparvi oli ihan kiva ja sieltä oli hyvä tarkkailla tanssijoita, mutta sinne päästäkseen piti vaeltaa hirveän pitkä matka yläkertaan. 

Miljöö ei siis oikein vakuuttanut. Onneksi paikalla oli kuitenkin aika paljon tanssijoita - joku sanoi, ettei ollut aikaisemmin nähnyt siellä niin paljon ihmisiä - tosin suurin osa minulle tuntemattomia. Tanssimaan pääsi kohtuullisesti. Normaalina iltana olisin varmaan ollut pettynyt tuohon hakumenestykseen, mutta koska olin abiristeilyn jäljeltä vielä hieman väsynyt, pienet tauot eivät haitanneet. Loppuillasta en edes jaksanut seisoskella rivistä, mutta pääsin tanssimaan penkiltäkin :)

Bändit olivat tietysti ihan omaa luokkaansa! Molemmilta bändeiltä puuttui söpö vauhkoileva lyömäsoitinten soittaja: Sinitaivaan Kassu oli sairaana ja La Stradan fiilistelijäpoika jossakin teillä tietymättömillä. Musiikit olivat silti oikein hyvät, Sinitaivasta oli hauskaa kuulla loman jälkeen ja erityisesti pidin Rio Grandesta ja Child's anthemista. La Strada ei ollut ehkä aivan niin hyvä ja monipuolinen kuin yleensä, mutta tykkäsin kuitenkin. Heillä oli hyviä bugg- ja jive-kappaleita, mutta lattareita olisin kaivannut hieman enemmän. Sinitaivaan cha chat ja salsat jäivät illan ainoiksi (kummatkin tanssin Ellin kanssa), rumbat menin kaikki foksina joten minulla ei ole niistä sen suurempaa mielikuvaa. Polkat, jenkat ja masurkat tulivat myös kaikki - Lumossa oli hyvää myös se, että tanssilava oli tosi iso ja polkkaa pääsi menemään oikein antaumuksella!

Lopulliseksi tuomioksi sanon, että en varmaankaan tule Lumoon uudestaan eksymään - ellei paikalla sitten ole jotain Sinitaivaan tai Finlandersin kaltaista huippuesiintyjää. Ei, edes ilmaiset suolarakeet eivät vakuuttaneet! :D

Kuvia en oikein saanut aikaiseksi ottaa, koska narikka oli niin kaukana lavasta etten jaksanut lähteä kännykkä kädessä pööpöilemään ennen tansseja. Hiukset olivat alussa mahdottoman hyvin nutturalla, mutta polkan jälkeen siitäkään nutturasta ei ollut enää mitään jäljellä - asukuvia ei siis kannattanut ottaa enää jälkeenpäin.

Illan paras hetki oli ehkä mäkkimätöt tanssien jälkeen! <3

Arkistojen kätköistä: Wanhat 2014

Lavatanssin parissa jokainen tanssi-ilta saattaa olla paras ilta ikinä, mutta on eräs päivä, joka on todennäköisesti (ainakin melkein) kaikkien aikojen paras koskaan ikinä. Prinsessailta, jota oli odotettu koko lukioaika. Wanhojen tanssit. Ja koska yhdellä jos toisellakin on tänä vuonna tämä rupeama taas edessä, minä lievitän kateuttani muistelemalla vuoden takaista omaa prinsessapäivääni.

Wanhojen tanssit oli jotain ihan parasta. Alussa jännitti ihan hirveän paljon - varsinkin minua, joka löysi parin tytöistä viimeisenä ja erittäin viime tipassa. Odotus kuitenkin palkittiin, koska minun parini oli ehdottomasti maailman paras! <3 (jos hän tätä sattuu lukemaan niin terveisiä vain! :D) Kun treenit sitten alkoivat, tunnelma pikku hiljaa rentoutui, ja treenit olivatkin täynnä naurua - tai sitten aika on kullannut muistot ja oikeasti kaikki vain tuskailivat opeteltavien askelten määrää...

Tykkäsin kaikista tansseista ihan tosi paljon. Cicapo nyt on ehdoton klassikko, ja Fireman's dance aiheutti sekä riemua että kauhua, kun se piti oppia tanssimaan korkokengät jalassa. Tangon tanssiminen oli ehkä kiusallisin hetki, koska koreografiamme ei muistuttanut tangoa sitten pätkän vertaa! Omaksi suosikiksi muodostui letkeä Lambeth walk.

Ihana Hanna <3

Illan kohokohta oli itse suunnittelemamme freestyle-tanssi. Minä sain luokan innokkaimpana (lue: ainoana) tanssijana pistää hihat heilumaan koreografian kanssa, ja vaikka itse sanonkin niin siitä tuli hauska! Meidän koulussamme ei ole ollut tapana tehdä freestyle-tansseja, joten myös yleisö yllättyi iloisesti.

Meitä tanssijoita oli vain 16 (luokallamme on 17 opiskelijaa, muutama jätti tanssimatta joten poikia käytiin vähän lainaamassa alemmalta luokalta), joten yhteishenki oli ihan huima. Minulle Wanhat oli ehkä juuri se hetki, joka muutti meidän luokkamme ryppäästä opiskelijoita ihan oikeaksi luokaksi :D

Ah niin, puku. Jo ykkösen keväällä alettiin tuskailla, millaisen puvun sitä hankkisi Wanhoihin. Minä aloin katsella pukuja vasta myöhään syksyllä, ja lopulta aivan täydellinen puku käveli vastaani Helsingin Mecco-liikkeessä (Suosittelen! Palvelu oli äärimmäisen kohteliasta ja miellyttävää, ja mekkovalikoima oli tosi hyvä - ja mekon sai tilata missä värissä ikinä halusi!). Kokeilin kyseistä kaunokaista vaaleanpunaisena, ja se oli niin nätti, että melkein aloin parkua täyttä kurkkua keskellä kauppaa. Kauaa ei tarvinnut miettiä, ja ihanuus pistettiin tilaukseen. Kauhun hetkiä saatiin kokea ennen Wanhoja, kun mekko saapui ensin sähkönsinisenä, mutta lopulta kiikutin kotiin täydellisen limenvihreän luomuksen. Siihen vielä päälle tosi kiva timantein koristeltu kampaus, ja ai että tunsin itseni prinsessaksi!

Jos minun lukijoideni joukossa on Wanhoihin valmistautuvia, niin tsemppiä teille! Nauttikaa Wanhojen päivästänne täysin rinnoin, sillä se ei tule ikinä takaisin (nyyhkis)!

Arvonnan tulos

Hei vaan hei! Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille. Sain ihania kommentteja blogistani, ja oli hauskaa, että pääsin toteuttamaan myös yhden toivepostauksen :) 

Arvonnan suoritin eilen, puolueettoman sisarushahmon toimiessa onnettarena.

Voitto osui nimimerkille SM. Onnittelut! Voisiko tämä SM laittaa minulle sähköpostilla (heta.hovi@hotmail.com) oman nimensä ja osoitteensa, niin saat sitten postia Teeriharjulta :)

Kiitos vielä kaikille, minusta oli hauskaa toteuttaa tällainen arvonta! Hyvää sunnuntai-iltaa, ja nauttikaa tansseista, jos sellaisiin olette menossa!

Teeriharju 6.2.2015

No huhhuh. Ei ollut kyllä tietoakaan parhaasta illasta ikinä. Olihan eilen ihan huippujakin hetkiä, mutta suurimman osan ajasta tunnelmat olivat aika matalalla. Johtuneeko sitten siitä, että olin aika väsynyt, vai siitä, ettei Teeriharjulla ollut juurikaan ketään. Ehkä molemmista.

Ilta alkoi itsetehdyillä Runebergin tortuilla, ja sitten lähdettiinkin Tian kanssa ajelemaan Someroa kohti. Matka koostui hyvästä musiikista, henkevistä keskusteluista sekä kuumottelusta, joka johtui poliisiauton edellä ajamisesta. Teeriharjulla oltiin ensimmäisten valssien aikaan. 

Ihmisiä oli mielestäni vähemmän kuin ikinä. Ja nekin vähät tulivat paikalle tosi tiputellen, osa vasta kymmeneltä. Ja yhden jälkeen, kun me luovutimme ja lähdimme kotiin, lavalla oli enää vain muutama pari, vaikka yksi setti oli vielä jäljellä. En kyllä oikein ymmärrä, mitä järkeä on maksaa suhteellisen kallis tanssilippu ja nauttia siitä vain kaksi tuntia? No, kukin tavallaan.

Myrskytuuli oli tosi hyvä, aivan kuten olin odottanutkin. Tahdon tahdon -salsa on ehdottomasti salsojen parhaimmistoa! Heillä on myös tosi nättejä hitaita kappaleita. Buggia olisin ehkä kaivannut vähän lisää. Eija Kantola Omegoineen oli myös hyvä, erityisesti pidin siitä että ensimmäisenä ilmoille kajahtivat Louie ja Vanha swingi. 

Kuten sanottu, ihmisiä oli todella vähän. Nuoria oli ehkä... öm, yksi? Siis yksi sellainen, jolla ei ollut omaa naisihmistä seuranaan. Ei se olisi haitannut, mutta jostain syystä siinä vaiheessa, kun on muutaman kerran joutunut tanssimaan lähentelijäpappojen kanssa niin alkoi jo ottaa päähän. Alkoi ottaa päähän, kun joutui istumaan penkillä. Alkoi ottaa päähän, kun lattarit mentiin kävelynä. Tiedän, aivan väärä asenne, eikä minua normaalisti ota päähän, mutta eilen olin ilmeisesti astunut lavalle väärällä jalalla.

Mutta ei koskaan niin pahaa, ettei jotain hyvääkin (onkohan tuollaista sanontaa edes olemassa?). Yllä näkyvään kampaukseeni olin erittäin tyytyväinen, muutaman tutun kanssa pääsin tanssimaan oikein ihania tansseja, ja Myrskytuulen viimeisellä setillä pistettiin Tian kanssa humpaksi - ei ole varmaan ikinä ollut niin hauskaa :D Ja tietysti minua lohduttaa se tieto, että saan syyttää "huonosta illasta" vain itseäni - mitäs otin niin hölmön asenteen!

Ensi viikolla siis vähän positiivisemmalla mielellä matkaan - ja täytyy myöntää, ettei mieli voisi olla mitään muuta kuin positiivinen, kun pääsee katsomaan ihanaa Sinitaivasta pitkästä aikaa! Sitä ennen kuitenkin englannin ja espanjan kuuntelut (kuumotus), penkkarit ja abiristeily (tupla-kuumotus)! Erittäin hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille, ja pysykäähän kanavalla vähintään huomiseen asti - huomenna luvassa arvonnan tuloksia!

Aloittelijan muistilista

Tämäntyyppistä postausta minulta toivottiin, ja koska toivomuksiin on vastattava, niin saamanne pitää :) Tässä siis lista asioista, jotka minun mielestäni juuri tanssin aloittaneen kannattaa ottaa huomioon. Tämän postauksen olisi tarkoitus vastata niihin perinteisiin kysymyksiin, joita olen ensikertalaisilta kuullut: Mitä laittaa päälle? Miten kieltäytyä kauniisti tanssiinkutsusta? Mitä teen, jos en osaa jotain tiettyä tanssia?

Vaatteet
Tansseihin voi mielestäni nykyään laittaa ihan mitä vain päälle. Toiset viihtyvät farkuissa, toiset mekoissa ja kolmannet shortseissa. Itse olen sitä mieltä, että mekossa tai hameessa on enemmän tanssifiilistä. Jotkut tykkäävät laittaa vähän juhlavampaa, mutta itse tykkään enemmän rennommasta - joku perus kesämekko tai tunika on hyvä vaihtoehto. Ihan kaikista lyhyintä ja tiukinta bilemekkoa ei kannata laittaa, sillä tärkeintä on, että vaatteissa pystyy tanssimaan. Kovin lyhyiden tai kellomaisten helmojen alle voi sujauttaa lyhyet shortsit, niin tulee paljon varmempi olo! :) Värilliset vaatteet erottuvat paremmin massasta kuin mustat, mutta toisaalta en ole huomannut mitään eroa siinä, miten hyvin pääsee tanssimaan mustassa tai värillisessä asussa. Sukkahousuja kannattaa ottaa varalle toiset mukaan, koska ne hajoavat kuitenkin. 

Kengät
Kengissä pitää olla hyvä tanssia. Itse aloitin aika pian "oikeilla tanssikengillä" tanssimisen, joten en ehtinyt kauhean kauaa kokeilla erilaisia kenkiä, mutta ainakin perus tennarit ovat ihan hyvät tanssiessa. Korkokengät voivat olla jonkun mielestä hyvät, mutta itse suosin - ja suosittelen - matalakorkoisia kenkiä. 

Seura
Nostan hattua niille, jotka uskaltavat lähteä ensimmäisiin tansseihin ypöyksin! On kuitenkin kätevää, jos on jo entuudestaan tanssituttuja, jotka voivat lähteä mukaan tueksi ja turvaksi ja kertovat vähän, miten homma toimii. Kannattaa muutenkin lähteä porukalla, sillä matkat sujuvat niin paljon joutuisammin ja jos ei pääse tanssimaan, on ainakin ihmisiä, joiden kanssa jutella!

Tanssietiketti
Täältä löytyy pidempi versio tanssietiketistä, mutta mielestäni tärkeimmät ovat: 1) Miesten haulla miehet hakevat, naisten haulla naiset hakevat - sekahaulla hakevat kummatkin. Mies vie. Noin niin kuin yleensä :D 2) Tanssiinkutsusta ei hakurivissä sovi kieltäytyä, ellei hakija ole todella humalassa tai käyttäydy muuten huonosti. 3) Tansseja tanssitaan yksi pari (siis kaksi tanssia, molemmat samaa lajia - ainakin jos orkesteri osaa hommansa). Tämän jälkeen mies saattaa naisen takaisin hakuriviin. 4) Suurimmassa osassa paikoista paikallaan pysyviä kädenalitansseja tanssitaan keskellä lavaa, ja eteneviä tansseja reunoilla - sitä reunemmalla, mitä kovempi on vauhti.

Tanssiaskeleet
Mitäänhän ei tarvitse osata, kun lavalle lähtee - ihan hyvin voi vaikka kävellä kaikki biisit putkeen jos haluaa. Miehille kuitenkin suosittelen, että opettelette ainakin foksin ja valssin perusaskeleen, ennen kuin lähdette tanssimaan, sillä te olette vastuussa viennistä. Naisen ei noin niin kuin periaatteessa tarvitse osata mitään muuta kuin seurata, mutta suosittelen kuitenkin naisillekin näiden kahden perustanssin perusaskeleen opettelua ennen tansseja. Tietysti, jos et jotain tanssia osaa, voit sanoa sen hakijalle, ja yhdessä voitte päättää, kannattaako tanssimaan lähteä - minun kokemukseni mukaan sieltä tulee yleensä hymy ja sanat: "Ei se mitään, minä opetan!"

Kun tanssista oikein innostuu, kannattaa harkita tanssikursseja. Monet eri järjestäjät järjestävät viikkotunteja, viikonloppuleirejä ja pidempiäkin leirejä. Esimerkiksi täältä löytyy hyviä leirejä ja kursseja! Huomatkaa, että myös joillain tanssilavoilla on ennen tansseja hintaan sisältyvä tanssikurssi! Esimerkiksi Esakalliolla oli viime vuonna sellainen käytäntö, ja Aurassa taitaa olla myös.

Tanssilava
Tanssilavan valinnassa kannattaa vähän taktikoida. Missä on hyvät esiintyjät? Missä käy nuoria? Näitä voi kysellä vaikkapa kokeneemmilta tanssijoilta. Yleensä paikassa, jossa on tanssikansan keskuudessa suosittu bändi (esim. Sinitaivas, Finlanders), pääsee paremmin tanssimaan. Nuorilla on vähän omat paikkansa, joten varsinkin nuoren aloittelijan kannattaa aloittaa tanssiuransa sellaiselta lavalta, jossa oman ikäisiä on paljon. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Auran nuortentalo näin talvella, Esakallio, Valasranta ja Särkkä kesällä.

Niillä paikoilla, joissa minä olen käynyt, nuoret ovat hakurivissä sijoittuneet yleensä oikealle - siis naisten oikealle, miesten vasemmalle. Tietysti paikkansa saa valita rivissä itse, mutta kannattaa sijoittua vähän oman ikäistensä joukkoon - tulee paremmin haetuksi :)

Asenne
Kolme tärkeää sanaa: Avoimuus, kärsivällisyys ja hymyily. Jos olet aikaisemmin tanssinut vain baarissa, voi lavatansseissa iskeä pienoinen kulttuurishokki. Älä suhtaudu valmiiksi niin, että "siellä käy vaan pappoja veivaamassa valssia viimeisin voimin" (ah, mitkä alkusoinnut!). Anna kaikille hakijoille mahdollisuus. Älä lannistu, jos et pääse heti tanssimaan koko iltaa. Äläkä lannistu, jos tanssi ei heti suju - kaikki meistä ovat joskus aloittaneet, ja kaikkien kanssatanssijoidenkin pitäisi ymmärtää, ettei tanssiminen aluksi suju kuin vettä vain. Tietysti aina tulee vastaan niitä, jotka moittivat tanssiasi tai katsovat nyrpeinä, kun sekoat askeleissasi. Heille ei tarvitse kuin hymyillä kaunisti, sanoa kiitos ja kiertää sen jälkeen kaukaa. 

Varoituksen sana teille kaikille, jotka suunnittelette tansseihin lähtemistä ensimmäistä kertaa: Tähän jää koukkuun. Se ensimmäinen kerta ei varmasti jää viimeiseksi, ja kohta tanssitte jopa siirtyessänne makuuhuoneesta keittiöön. Kohta olette aivan yhtä sekaisin tanssimisesta kuin minä! :D

Toivottavasti näistä vinkeistä oli edes jotain hyötyä, ja ja jos ei hyötyä niin vaikka hupia sitten. Minä menen nyt viimeistelemään Runebergin torttuja, koska tytöt tulevat kohta meille kahville ja sitten onkin suuntana Teeriharju! <3

ps. Arvonta-aikaa jäljellä vielä vajaat 8 tuntia!

Ärsyttävimmät tanssikappaleet TOP5

Psst, tässä olisi vielä pari päivää aikaa osallistua Teeriharju-lipun arvontaan (click)! :) 

Tiedättekö ne kappaleet, jotka jollain tavalla osuvat johonkin ärsytyshermoon aina soidessaan? Ja sen lisäksi vielä soivat päässä monta päivää kuuntelemisen jälkeen. Tanssimusiikki on siitä mukavaa, että hyviä kappaleita on hirveän paljon - huonoja ei edes tarvitse kuunnella, jos niitä onkaan. Muutamia karvannostatuskappaleita on kuitenkin olemassa, ja ajattelin jakaa niistä mielestäni kaikista ärsyttävimmät :D Suluissa esimerkkiartisteja, jotka näitä kappaleita ovat esittäneet.

Salattu suru
(Topi Sorsakoski, Yölintu)
"Surusydämein se on salaisuus, vain salaisuuuuuuus". No eipä taida olla suuri salaisuus, kun laulat sen koko maailmalle -.- Mutta asiaan, tämä kappale on vain jotenkin niin... laimea! Ja silti soi päässä monta päivää sinne kerran päästessään.

Me kahvilassa istuttihin
(Solistiyhtye Suomi, PNP)
Tämä on siis kuuluisa leivoskappale, josta olen aikaisemminkin vaahdonnut. En tiedä mikä siinä on, että tämän kappaleen kuullessaan näkee punaista :D Eihän siihen voi edes kivasti tanssia - ainoat vaihtoehdot ovat liian hitaasti tai liian nopeasti. Arvatkaa ihmeessä, mikä minulla soi koko loppupäivän päässä tämän kirjoittamisen jälkeen...

Moskovan valot
(Jorma Kääriäinen)
Hölmöä edes mainita esimerkkiartisti, koska tätä soittavat KAIKKI. Tässä ei ole juuri muuta vikaa kuin se, että tämä on niin kulunut! Voisi olla ihan hauska esimerkiksi fuskusovituksena! :)

Moskiitto
(Markku Aro)
En kerta kaikkiaan kestä. "En ehdi sinua mä lyömään / kun juuri keskityn syömään" Sanoittajalla on ehdottomasti välähtänyt :D Todennäköisesti tämä kappale onkin tehty vähän puoliläpällä. Kuuluu ehdottomasti ärsyttävimpiin kappaleisiin, mitä olen ikinä kuullut!

Micaela 
(Sonora Carruseles)
Salsa on jees, mutta tästä biisistä on jäänyt jonkinmoiset traumat. Onko mitään ärsyttävämpää kuin tuo salsarummuttelu yhdistettynä alun "hu, ha, hu, ha" -mölinään. Huh. 

Onkos teillä jotain ehdottomia ihnokkikappaleita tai biisejä, jotka nostavat karvat pystyyn jostakin syystä? Saa avautua!

Tanhuhovi 31.1.2015

Perjantain jälkeen ajattelin, ettei lauantain tanssi-ilta voi millään yltää perjantain tasolle, mutta niin vain lauantaina oli vieläkin hauskempaa! Eli ehdottomasti taas kerran paras ilta ikinä :)

Finlanders oli vetänyt Tanhuhoville paljon ihmisiä, ja tanssimaan pääsi tosi hyvin. Pienen alkunihkeyden ja naistenhaku-ujouden jälkeen tanssin melkein jokaisen kappaleen, ja illan päätteeksi alkoi jo pikkuhiljaa tuntua siltä että en pysty tanssimaan enää askeltakaan. Mutta ai että, ei ole kyllä ikinä ollut niin hauskaa!

Finlanders oli - tapansa mukaan - aivan ihana. Heillä on niin hyviä biisejä ja niitä on vieläpä niin paljon, että joka kerralla kun heitä kuuntelee, ohjelmisto on erilainen. Eilen tykkäsin erityisesti Kultakutrista (ja pistin bugiksi niin pahuksesti että parilla oli kyllä kestämistä - pahoittelut vielä siitä!) ja En kasvojas muista -tangosta. Ja viimeisenä biisinä ennen encorea Finkut soittivat ihastuttavan Tuo onni pukee sua. Kyllä on myönnettävä, että Finlanders on ehdottomasti Suomen tällä hetkellä toisiksi paras tanssiorkesteri (sitä parasta lienee turha edes mainita)!

Toinen bändi oli Amorada - täysin uusi tuttavuus. Heillä ei tainnut olla omia biisejä ollenkaan, mutta hyvin soittivat kaikkia perinteisiä tanssibiisejä - ohjelmisto olisi voinut olla vähän liiankin perinteinen, mutta koska eri tanssilajeja tuli monipuolisesti, olin tyytyväinen. Musiikin äänenvoimakkuus oli erittäin hyvä (lue: ei liian kovalla), välillä jopa tuntui siltä että volyymia olisi saanut olla enemmänkin :) Sambat juuri ennen viimeisiä valsseja oli kyllä erittäin mielenkiintoinen veto - jätin suosiolla välistä!

Tanhuhovin wc-tilat ja illan tanssiasu, joka oli minusta tosi kiva! Elliltä peritty hame pääsi ensimmäistä kertaa iltatansseihin - eikä kyllä jää ainoaksi kerraksi! Huomatkaa, että paidassa näkyvä harmaa tahra ei ole paidassa, vaan peilissä :o

Tänä viikonloppuna on ollut niin hauskaa, että nyt tekisi vain mieli jatkaa tanssimista maailman loppuun saakka. Mutta ehkä on keskityttävä välillä kouluun ja neljän päivän päässä häämöttävään tekstitaidon yo-kokeeseen - apua! Toivottavasti teillä muillakin on ollut hyvä viikonloppu ja olette pääseet tanssimaan :)