Uittamo 2.9.2018

Uittamon tanssilava päätti kesäkautensa viime sunnuntaina. Esiintyjänä oli ihana Taikakuu, joten lähtöpäätöstä ei tarvinnut kauaa pyöritellä mielessä. Uittamon lavalla on ollut tänä kesänä todella hyviä sunnuntaitansseja ja paikalla on ollut enemmän nuorisoa kuin normitansseissa - tämä on ollut yllätys, sillä Uittamo on mielessäni ehkä hieman enemmän keski-ikäisten kuin nuorten suosima lava.

Innostuneena kesän onnistuneista tansseista lähdin matkaan, eikä minulle tullut mieleenkään, etteikö paikalla olisi ollut tanssiporukkaa. Hämmästyinkin suunnattomasti, kun lavalla oli todella vähän ihmisiä, ja tanssijoiden keski-ikä oli melko korkea. Ja missä kaikki tanssitutut? Tottakai siellä oli tuttuakin porukkaa, mutta yllättävän vähän.

Alkuillasta tuntui jopa hieman epätoivoiselta, ja ajattelin, että voisin vain lähteä viettämään rentoa koti-iltaa. Naistenhaulla päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja tehdä itse illastani paremman. Hain siis muutamaa miestä tanssimaan, ja siitähän se sitten lähti. Loppuillan sain tanssia kiitettävän paljon mukavien ja hyvien viejien kanssa, ja loppujen lopuksi illasta tulikin tosi hyvä! Koska tanssijoita oli vähän, parketille mahtui hyvin tanssimaan, ja loppuillasta sai todella jorata sydämensä kyllyydestä eikä törmäilyistä ollut tietoakaan. Päädyin lähtemään vasta Taikakuun viimeisen setin jälkeen, vaikka tarkoituksena oli ollut lähteä jo hyvissä ajoin valmistautumaan ensimmäiseen koulupäivään.

Taikakuu kuuluu edelleen tanssibändisuosikkeihini ja keikkuu listallani jaetulla kakkossijalla Hurman kanssa. Tosin tekisi mieleni pudottaa heidät tanssibändilistalla aivan viimeiseksi ihan vain siitä hyvästä, että Uittamolla ei kuultu Hula hula -salsaa. Tuon biisin salsaversio hivelee korvia ja pistää salsajalan vipattamaan niin kovasti, että voisin lähteä tansseihin ihan vain pelkästään kuullakseni sen. Onneksi Taikakuu sentään paukautti ilmoille - tuttuun tapaansa - ihanan energiset cha chat, ja rumbaakin tuli mukavasti. Parhaiten illasta jäi kuitenkin mieleen monet ihanat slovaribiisit. Hitaiden kappaleiden soittaminen on taitolaji, sillä semmoisia kuullessa alkaa useimmiten vain haukotuttaa, mutta Taikakuun slovareita kuunnellessa ei käy nukkuminen mielessäkään.

Myös Taikakuun välilevyt ansaitsevat vuolaita kehuja. Biisit olivat hauskoja, monipuolisia ja erilaisia. Muuten antaisin välilevyillekin täyden kympin, mutta...se salsa. Jos ette aio soittaa maailman ihaninta salsakappaletta, niin miksi ihmeessä teillä ei ole edes välilevyillä yhtään salsaa? 

Alkukankeudesta ja salsapettymyksistä huolimatta Uittamon ilta oli oikein mukava. Tällä viikolla ovat alkaneet taas yliopistokiireet, joten saa nähdä, milloin seuraava tanssi-iltani koittaa. Toivottavasti kuitenkin pian!