maanantai 30. heinäkuuta 2018

Linnanmäen torstaitanssit x2

Viime aikoina on tullut tanssittua kyllä melkein koko kevään tanssimattomuuden edestä. Aikatauluihini on sopivasti sattunut monta mukavaa tanssi-iltaa, ja yllätyksekseni ehdin jopa pyörähtää Valasrannan tanssileirillä! Nyt minulla on vihdoinkin aikaa purkaa kokemuksiani tänne blogin puolelle, ja aloitankin kahden viikon takaisesta torstaista ja Linnanmäen "ruuhkatansseista".

En ole koskaan ennen käynyt Linnanmäen torstaitansseissa, sillä olen hieman vierastanut ajatusta siitä, että Linnanmäellä tanssitaan - tuskin siellä edes on ketään, joka oikeasti osaa tanssia? Sain kuitenkin yllättyä, kun 19.7. lähdimme Ellin kanssa katsomaan Taikakuuta. Koko tanssilattia oli koko tanssien ajan aivan täynnä, ja moni tanssi jopa asfaltilla lattian ulkopuolellakin.

Taikakuu tulee kyllä vuosi vuodelta paremmaksi! On suorastaan ihme, miten aina heidän keikallaan yllättyy siitä, miten mainio tanssibändi voikaan olla. Hula hula -salsa on niin ihana, että sitä voisi tanssia vaikka tunnin, ja Juha Metsäperän energisestä menosta nousee itsellekin hymy huulille. 

Niin positiivinen yllätys tuo tanssi-ilta oli, että seuraavana torstaina piti lähteä paikan päälle uudestaan - bändinä oli tällä kertaa Myrskytuuli, solistinaan Jani Forsman. Hän on minulle tosi nostalginen hahmo, koska Jani & Jetsetters oli yksi ensimmäisiä tanssibändejä, joita pienenä kuuntelin. Ja myös nykyäänkin mielestäni yksi parhaita tanssibändejä kautta aikojen, vaikkei enää bändinä soitakaan. Forsmanin hunajainen ääni oli kuitenkin ennallaan, ja myönnän, että mieleni teki mennä vain fanittamaan ja jättää tanssiminen sikseen!

Myrskytuuli-iltana tanssikansaa ei ollut paikalla juuri nimeksikään, eikä parketillekaan päässyt ihan niin usein kuin olisin halunnut. Musiikki oli kuitenkin niin laadukasta, että sitä kuunteli mielellään, ja lämmin sää ja aurinkokin hellivät.

Linnanmäen tanssit ovat kyllä todella hyvään aikaan, sillä ne ovat kuudesta kahdeksaan illalla. Sen jälkeen pääsee vielä hyvissä ajoin nukkumaan, eikä seuraavana aamuna väsytä lähteä töihin. Myös miljöönä Linnanmäki on aivan täydellinen! Se on yksi lempipaikkojani popparintuoksuineen ja riemunkiljahduksineen, ja tanssiparketilta on mukava seurailla iloisia ilmeitä viereisissä huvilaitteissa. Linnanmäen tansseihin on ehdottomasti päästävä vielä tänä kesänä uudestaankin - vähintäänkin Hurmaa ja Sinitaivasta katsomaan!


ps. Kuvasta näette myös ensimmäisen Linnanmäki-reissun ehdottoman kohokohdan - voitin pallopelissä itselleni maailman suloisimman alpakkakamun!

Ei kommentteja: