Tanssi Vieköön 2017

Onpas melko tanssintäyteinen viikonloppu takana. Esakallion mainion tanssi-illan jälkeen suuntasimme Ellin kanssa lauantaiksi Helsingin Messukeskukseen Tanssi Vieköön -festareille. Olin aiemmin kesällä ajatellut, että tapahtuma kuulosti hieman liian isolta ja sekavalta minulle, mutta innostuin lähtemisestä vähän aikaa sitten ja sain ilokseni myös Ellin mukaani festaroimaan. Ja olen kyllä aivan todella tyytyväinen, että tuli lähdettyä! Eilinen oli ihan uskomattoman hauska päivä, täynnä uusia kokemuksia, nähtävää ja tehtävää. 

Päivä alkoi lounaalla nepalilaisessa ravintolassa - ajattelimme, että jos syömme kunnon lounaan niin jaksamme hyvin koko messupäivän eikä ruokapaikkaa tarvitse etsiä kuin vasta illemmalla. Ajattelimme myös, että Messukeskuksen ulkopuolella syöminen saattaa tulla jonkin verran halvemmaksi. 

Ensimmäinen juttu Messukeskuksella (ohjelmalehtisen ja messukartan etsimisen ja alueeseen tutustumisen jälkeen) oli tanssikenkien ostaminen. Tarvitsin uudet Blochin Slipstreamit vanhojen ja puhki kuluneiden tilalle, ja samalla päätin vihdoinkin toteuttaa toisen, jo pitkään suunnittelemani tanssikenkähankinnan - siitä lisää myöhemmin, jahka tilaukseni saapuu Tanssipuodille Turkuun ;) Nyt oli mainio hetki ostaa uusia tanssikenkiä, sillä Tanssipuoti tarjosi kahdenkymmenen prosentin messualennuksen kaikista kengistä. Kenkien oston jälkeen kiertelimme myös muut messukojut - kävimme kuolaamassa Muotiputiikki Helmen mekkoja ja Alemanan tanssikenkä- ja tanssivaatevalikoimaa. 

Iltapäivällä jäimme seurailemaan myös rock 'n' swing -kilpailuja. Aina tanssikilpailuja seuratessani tunnen aivan valtavaa ihailua kilpailijoita kohtaan, sillä he ovat niin hyviä. Ehkä pieni tanssikateuskin nostaa päätään... Kilpailuja oli tosi hauska seurata, ja myös väliesitykset olivat varsin vaikuttavia.

Erääseen halliin oli pystytetty "Suomen suurin tanssilava", valtava parketti ja esiintymislava. Siellä esiintyi päivän mittaan kaikenlaisia esiintyjiä. Me kävimme hieman vilkuilemassa kuningatarcocktailia eli Eija Kantolaa, Saija Tuupasta ja Marita Taavitsaista. Kävimme myös vähän tanssimassa, mutta muutaman kappaleen jälkeen oli jo niin hiki että oli pakko pitää vähän taukoa! :D

Seuraavana bongasimme ohjelmasta ProAm-kilpailun. Halusin ehdottomasti nähdä sen, sillä ajattelin kyseessä olevan lavatanssikilpailu, sillä olin kuullut sellaisesta aiemmin. Kyseessä oli kuitenkin kilpatanssin ProAm, jota oli myös varsin mielenkiintoista seurata. Mukana oli ihan tosi hyviä tanssijoita, ja välillä oli jopa vaikea huomata, kuka nyt olikaan harrastelija ja kuka ammattilainen. Sami Helenius teki vaikuttavan suorituksen osallistuessaan lähes jokaiseen tanssiin ja sarjaan ja vielä väliesitykseenkin. Pieni kutina syttyi kyllä kilpailua seuratessa - voisinkohan minä joskus osallistua? Taitaa kuitenkin tuollainen lysti jäädä minun opiskelijabudjettini ulkopuolelle...

Seuraavaksi menimme BailaBailan järjestämälle yksilösalsatunnille. Oli hauska päästä salsailemaan! Parisalsakurssi meitä ei niin kiinnostanut, sillä se vaikutti hieman liian alkeilta meidän makuumme - siksi lähdimme hetkeksi katsomaan Varjokuvaa lavatanssihalliin. Palasimme kuitenkin katsomaan reggaeton-opetusta, sillä kyseinen laji kiinnostaa minua todella paljon ja rakastan reggaeton-musiikkia. Olisin voinut jäädä katsomaan ja kuuntelemaan vaikka koko loppuiäkseni, mutta nälkä ajoi meidät etsimään paikkaa, josta saisi jotain masun täytettä.

Jos jotain negatiivista on messuista sanottava, niin se on kyllä huonosti järjestetty muonituspuoli. Yläkerrassa ei ollut mitään tapahtumaa, ja myös yläkerran ruokapaikat - Messukeskuksen parhaat - olivat kiinni. Seitsemän jälkeen, kun etsimme ruokaa, oli Fazerilla jo keittotarjoilu loppumassa ja myös alakerran buffet oli mennyt kiinni. Jos tapahtuma kestää kahteen asti yöllä, niin ei kai kukaan voi kuvitella, että ihmiset eivät enää syö mitään iltakuuden jälkeen!? Lopulta päädyimme brasilialaisteemalla koristeltuun pikku ravintolaan, ja päätimme ottaa chorizolihapullat coleslaw-salaatilla, koska se kuulosti hyvältä. Totuus olikin sitten toinen - minusta on suorastaan farssi, että maksoin 12 euroa muutamasta pikku lihapullasta ja desilitrasta salaattia (jossa oli sen verran chiliä, ettei varsinaisesta ruokanautinnosta voi puhua) pienenpienessä kulhossa! Valtava porkkanakakkupala ja överikaakao Fazer-kahvilassa (sinne meni toiset 12 euroa, tällä kertaa kuitenkin sain mielestäni rahoilleni vastinetta :D) taltuttivat kuitenkin pettymyskiukun, ja lähdimme jatkamaan tanssimeininkejä virkistyneinä ja täynnä energiaa.

Finlanders soitti puolentoista tunnin setin puoli kymmeneltä, ja sitä lähdimme innokkaina katsomaan ja kuulemaan. Jonkinlainen hakujärjestelmä oli tanssihalliin muodostunut, mutta tanssimaan ei oikein silti tahtonut päästä, joten tanssimme Ellin kanssa keskenämme - oli hauskaa vain jorata ja hullutella täysillä hyvin musiikin tahtiin! Minäkin uskaltauduin välillä viejän rooliin, mitä en ole koskaan ennen uskaltanut buggissa koettaa. Olen aina ajatellut, että minun on käytävä 500 tanssikurssia miehen roolissa ennen kuin voin tanssilavalla viedä. Mutta näköjään on vain lähdettävä viemään ja kokeilemaan, ei muuten opi. Ihan hyvin minä pärjäsin, arviolta kahden kuvion voimin! :D

Finkkujen lopetettua settinsä lähdimme katsomaan salsabileitä toiseen halliin. Kyllä salsa on edelleen se laji, jolle minun sydämeni lyö kaikista voimakkaimmin. Oli ihanaa vain seurailla pareja tanssimassa ja kuunnella ihanaa musiikkia, mutta ehdottomasti koko päivän tähtihetki oli, kun uskaltauduin itse hakemaan erästä miestä tanssimaan - ja tanssin ehkä elämäni parhaat kaksi salsabiisiä. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun pääsee oikeasti kunnolla tanssimaan ja fiilistelemään ihanaa salsamusiikkia sellaisen parin kanssa, joka todella osaa tanssia, elää musiikkia ja antaa myös naisen fiilistellä ja koristella tanssia. Sitä vain kerta kaikkiaan uppoaa sellaiseen omaan pieneen salsakuplaan, jossa kaikki on ihanaa :D Salsabileistä lähdin silmät loistaen ja selittäen Ellille kerran toisensa jälkeen, miten innoissani olen.

Illan viimeinen tanssirupeama suoritettiin "Finnhitsien kuninkaiden" johdolla - lavalle nousivat vuorotellen Tapani Kansa, Frederik ja Danny. Mitenhän sen nyt kauniisti sanoisin... Tapahtuman järjestäjä ei ole ilmeisesti miettinyt tätä valintaa aivan loppuun asti. Tapani Kansa nyt vielä menetteli ja biisitkin olivat hyviä, mutta hänen jälkeensä tanssilavalta katosi puolet tanssijoista, ja mekin mietimme hetken, mitä ihmettä näihin sata vuotta sitten tehtyihin jumputuksiin tulisi tanssia - ja miten ihmeessä Frederikin kiusallisiin välispiikkeihin tulisi suhtautua. Näin tanssijana olisin toivonut, että illan "pääesiintyjinä" olisi ollut joitakin oikean, monipuolisen tanssimusiikin edustajia. Loppujen lopuksi kuitenkin pistelimme kaikki biisit buggina menemään ja yhdeltä jalkoihin sattui jo niin paljon ja väsymys painoi niin ettei pystyssä meinannut pysyä. Päätimme siis hypätä seuraavaan junaan.

Huolimatta ruokafarssista ja kotiinpaluujunassa iskeneestä järkyttävästä pahoinvoinnista (epäilen, että en muistanut juoda päivällä tarpeeksi, ottaen huomioon sen miten paljon ja millaisella intensiteetillä tuli tanssittua) päivä oli ehdottomasti elämäni parhaita. Tunnelma oli ihanan välitön ja riehakas, ihmiset hymyilivät ja joka kulmassa joku tanssi jotakin tanssia. Hiphopparit, nykytanssijat, kilpatanssijat, lavatanssijat ja tankotanssijat, kaikki sulassa sovussa. 

Kyllä tanssi on jotain elämää suurempaa. Kyllä tanssi on puhdasta rakkautta <3