Mietteitä 100 000:n jälkeen

Blogini ylitti hiljattain 100 000:n kävijän maagisen rajan. Sitä on siis käyty kurkkimassa sata tuhatta kertaa (tai no, tällä hetkellä mennään jo 102 000:n paremmalla puolella!) näiden vuosien aikana. Nykypäivän suositut muotibloggaajat saavuttavat kyseisen kävijämäärän varmaankin viikossa (tai päivässä, mistä minä tiedän), mutta minulle tuo määrä lähes kolmessa vuodessa (ottaen huomioon sen, että blogi oli jonkin aikaa tauolla) tuntuu aivan valtavalta saavutukselta ja kunnianosoitukselta, ja olen valtavan innoissani siitä, että vieläkin löytyy joku, joka jaksaa pohdintojani lukea. Ja vielä enemmän innoissani olen siitä, että yhä useammin löytyy myös niitä, jotka haluavat pohdintojani kommentoida!

Miksi minä sitten alun perin aloin kirjoittaa tätä blogia? Olin harrastanut lavatanssia reilut kaksi vuotta, juuri täysi-ikäistynyt ja olin hurahtanut harrastukseeni aivan täysin. Muistan, miten kovasti halusin itse aloittaessani löytää internetin syövereistä juttuja lavatanssista ja tanssibloggaajia, joiden tanssikokemuksista voisin ammentaa lisää tanssitietoutta ja hauskoja tarinoita tanssista. Tanssiblogeja oli kuitenkin hyvin vaikea löytää, ja nekin, jotka löysin, olivat hiljenneet jo vuosia sitten. 

Niinpä ajattelin, että ehkä minä voin tulevaisuudessa tarjota tanssitietoutta ja omia tarinoitani taas uusille nuorille, ja miksei vanhemmillekin, aloittelijoille. Rohkaista ottamaan sen ensimmäisen tanssiaskeleen, lähtemään sille ensimmäiselle tanssireissulle. Jos yksikin ainoa ihminen on minun blogistani innostuneena lähtenyt tanssin tielle ja on sillä edelleenkin, tunnen onnistuneeni tavoitteessani. 

Minulla on myös aina ollut valtava tarve kirjoittaa. Jo pienestä pitäen olen kirjoittanut päiväkirjaa, ja niitä onkin kertynyt vajaat viisikymmentä kaapin nurkkiin. Ennen kirjoitin jokaisesta tanssireissustani pitkän selostuksen päiväkirjaani ja liimasin tanssilipun viereen muistuttamaan tanssi-illasta. Nykyään kirjoitan jokaisesta tanssireissusta tänne. Kokemuksien ja ajatusten auki kirjoittaminen tekee koetuista reissuista ja tanssi-illoista todellisempia, ja painaa ne entistä paremmin mieleen. Ja jos jokin juttu unohtuukin, niin tänne blogiin on helppo palata ja lukea, mitä kyseisenä iltana tulikaan ajateltua. 

Miksi minä sitten kirjoitan edelleen? Espanjasta palatessani en ollut varma, pitäisikö minun jatkaa blogin kirjoittamista vai jättää se suosiolla unohduksiin. Kuitenkin jo ensimmäisistä tansseista lähtien kutkutti halu tulla kirjoittamaan lisää - tätä halua kuitenkin hillitsi pelko siitä, että ketään ei enää kiinnostaisi - alkuperäiset lukijat olisivat varmasti kaikonneet, ja tuskin kukaan uusi kasvo enää hyppäisi mukaan lukemaan kirjoitteluani. Viimeinen niitti harkinnalle oli kuitenkin Valasrannan tanssileirin suihkussa (kyllä :D) kuullut sanat: "Sun pitäisi jatkaa blogin kirjoittamista, ihmiset varmasti lukisi sitä mielellään edelleen."

Ja tässä sitä ollaan ja kirjoitetaan, eikä loppua näy. Edelleen kirjoittamaan saavat nuo samat asiat; haluan, että kun joku tanssista kiinnostunut etsii hyväntuulista ja informatiivista lavatanssiblogia, hän löytää blogini ja kokee löytävänsä sieltä jotain - jos ei täyttä kimmoketta tanssin aloittamiseen niin ainakin pientä rohkaisua ;) Haluan myös, että blogistani välittyy se rajaton tanssin riemu, joka saa minut tanssimaan päivästä toiseen ja ajamaan satoja kilometrejä parasta iltaa ikinä metsästäen. Olen huomannut  että kaiken maailman suomikaksneloset ja facebookit saattavat välillä välittää hieman ikävän kuvan lavatansseista, joten omalta osaltani haluan olla puhumassa lavatanssien puolesta ja levittämässä positiivista tanssifiilistä - tietysti hyvän maun rajoissa (noh, aina voi yrittää) ja välillä myös ikävät faktat myöntäen. 

Minulle tuottaa valtavasti iloa, että teitä on siellä ruudun toisella puolella niin monta. Kiitos kaikille lukijoille siitä, että käytte lukemassa, kiitos hulvattomista, ajatuksia herättävistä ja positiivisista kommenteista! Ei mikään blogi ole mitään ilman lukijoitaan <3

ps. Onko mukana vielä alusta asti mukana olleita lukijoita? Saa huutaa hep! Olisi hauska tietää :)

pps. Kuvan symboliikasta sen verran, että bloginihan on kuin kyseiset vanhat tanssikengät: Hieman jo rupsahtanut, mutta edelleen kovassa käytössä ja minulle niin tuttu ja rakas!