Alunperin minun piti lähteä yhden kaverin kanssa tanssimaan, mutta hän ei päässytkään mukaan. Päätin siis lähteä yksin. Tulin eilen kotiin aika myöhään ja minulla oli vain tunti aikaa syödä ja päättää vaatteet sekä pukeutua. Olin auttamattomasi myöhässä enkä keksinyt mitä laittaisin päälle. Kävin siskojenkin vaatekaapilla mutta ei. Lopulta päädyin laittamaan tavallisen pikkumustan, mitä en ollut koskaan ennen käyttänyt tansseissa. Sukkahousut menivät rikki heti kättelyssä, onneksi oli toiset.
Faktahan on se, että minä käytän aina tanssiessani piilolinssejä. No, eilen avasin pahaa-aavistamattomana viimeisen piilaripaketin, vain huomatakseni että linssi on jostain syystä KUIVUNUT avaamattomaan pakettiin ihan itsekseen. Miten se on edes mahdollista!? Vaihtoehtoja oli siis kolme: Jättää tanssit väliin, tanssia silmälasit päässä tai ilman (huono vaihtoehto, sillä vaikka minulla ei kamalan huono näkö olekaan, en tykkää siitä kun kaikki on sumeaa). Tuohtuneena päätin, etteivät silmälasit saa pilata iltaani, heitin ne päähän ja lähdin pimeään iltaan - kymmenen minuuttia aikataulusta myöhässä ja omasta mielestäni näyttäen ihan hirveältä ja muutenkin vähän kurjalla fiiliksellä.
Ensimmäiseen peuraan törmäsin (kuvaannollisesti tosin) jo parin kilometrin jälkeen, ja loppumatkan puristin rattia ihan hulluna ja ajoin tosi hiljaa. Ennen Teeriharjua on tienpätkä, jossa on satasen rajoitus, mutta en minä uskaltanut ajaa kuin kahdeksaakymppiä. Toiset autot hurauttelivat minusta ohi ja tunsin itseni kamalan epäkohteliaaksi ja tyhmäksi kun ajoin niin hiljaa. Ajoin ensimmäistä kertaa yksin Teeriharjulle, ja uskonpuute meinasi jo iskeä, kun se ei tullut millään näkyviin. Lopulta pihalle päästiin, ja parkkeerauskin meni ihan pieleen. Pidättelin itkua vielä narikkajonossakin.
En saanut loihdittua naamalleni minkäänlaista hakurivihymyä, joten ihmekös tuo kun kukaan ei hakenut. Yhdeksän aikoihin (tanssit alkoivat siis kahdeksalta) olin tanssinut kahdet tanssit ja olin jo aivan valmis lähtemään kotiin. Naistenhaku alkoi juuri sopivasti lisäämään toivottomuutta entisestään, ja jäin penkille murjottamaan. Parin biisin jälkeen sisuunnuin omaan flegmaattisuuteeni ja päätin hakea. Nousin penkiltä - vain huomatakseni, että kaikki miehet oli jo viety.
Seuraavaksi onnistuin kahdessa haussa, ja tanssiparit olivat vieläpä oikein mukavia. Alkoi hymyilyttää, oli hirveän hauskaa, ja hakukin vaihtui miestenhauksi. Minua alettiin hakea, miehet olivat mukavia ja hyviä tanssimaan ja pääsin jopa tanssimaan ihan tosi hyvät salsatkin! Tähän päälle vielä muutama positiivisen kannustava kommentti tanssitaidoistani, ja ilta oli pelastettu.
Ja musiikitkin olivat ihan mahtavat! Kyösti vain on ihan omaa luokkaansa, ei sille mitään mahda. Minä rakastan sitä Varjokuvan Mekka-kappaletta, ja muutenkin heillä on hyvät - joskin vähän ehkä yksipuoliset - biisit :) Myrskytuuli yllättää aina iloisesti, eilenkin tuli tosi paljon hyvää ja monipuolista tanssimusiikkia, ja plussaa pojille siitä että tanssittavat myös yleisöä omilla tauoillaan. Siinä on bändi, jolla on tekemisessään hyvä fiilis. Suosittelen!
Mitä tästä opimme? Kun on kyse tanssista, ilta ei vain voi mennä pieleen! :D Kuvaaminen tosin meni vähän pieleen, mutta nauttikaa nyt tästä yhdestä ainoasta taiteellisesta otoksesta, jossa Myrskytuuli soittaa encoreaan...
ps. Jaksoiko joku lukea koko romaanin? Onnittelut siitä!
2 kommenttia:
Voi ei mikä sattumusten sarja! Onneksi sulla on niin positiivinen asenne, että sillä pärjää pitkälle. :)
Niin no, asiat on niin paljon helpompi kohdata positiivisella kuin negatiivisella asenteella ;)
Lähetä kommentti