tiistai 27. joulukuuta 2016

Auran nuortentalo 26.12.2016

Huh! Eilen sain todella tuntea nahoissani, mitä tarkoittavat "ruuhkatanssit". Lähdin Auraan tapanintansseihin, intoa ja odotusta täynnä. Olin tietysti varautunut siihen, että ihmisiä on todella paljon, mutta ihan en ollut osannut varautua siihen, että ihmisiä on niin paljon ettei pysty melkein edes kävelemään. Aurassa juhlistettiin myös nuortentalon 50-vuotista taivalta, joten ehkä myös kakkukahvit olivat houkutelleet paikalle ihmisiä. Neljänsuoran faneja oli tuttuun tapaan paikalla melkoinen joukko. 

Mielestäni kyllä tanssien järjestäjillä pitäisi olla joku raja siinä, miten paljon ihmisiä voi tanssipaikalle päästää. Lavalla oli paikoin aivan mahdotonta tanssia, koska koko ajan törmäsi toiseen pariin. Kun meni baarin puolelle hakemaan vettä ja vilvoittelemaan, meinasi pyörtyä hapen puutteeseen ja kuuman kosteaan tunkkaiseen ilmaan (lavan puolella oli sentään ilmastointi, vaikkei sekään paljoa auttanut). Vilvoittelusta ei tullut mitään, baarin puolella hikoili vielä enemmän kuin lavalla. Vettä sai jonottaa parin biisin verran. Minun piti mennä yhdessä vaiheessa jopa ulos hakemaan raitista ilmaa, koska ilma loppui sisältä - raittiin ilman sijaan sain tosin pelkästään kaikkien portailla tupakoivien tuottamat tupakansavut keuhkoihini.

Noh, jos tungosta ei ota huomioon, niin kyllähän tanssit olivat jopa melkein onnistuneet. Ihmisiä oli paljon, mutta välillä pääsi tanssimaankin, ja tanssittajat olivat hyviä - paikalla olivat aivan kaikki mahdolliset tanssitutut ja vieläpä uusiakin tuttavuuksia. Pääsin tanssimaan ihan huikeat jivet (jotka tosin mentiin bugg-henkisinä) ja salsat. Näin sellaisiakin vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt vuosiin.

Olin lähtenyt tansseihin osaksi Neljänsuoran takia. Neljänsuora on jo kauan ollut yksi suosikeistani (kun aloitin tanssimisen, ehdoton ykkössuosikki), enkä ollut nähnyt heitä pitkään aikaan. Petyin. Vuosi vuoden jälkeen Neljänsuora menee yhä enemmän ja enemmän bilebändin suuntaan. Lavan edessä nuokkuvat fanit kyllä huomioidaan (ei siinä sinänsä mitään väärää), mutta tanssijoiden toiveet jäävät vähälle huomiolle. Eilen he soittivat muunmuassa peräkkäin yhden fuskun ja yhden bugin. Lattareita tuli todella vähän. Uusi hitti - ainakin fanien hihkumisesta päätellen - Soittakaa Kuurankukkaa oli kyllä todella hyvä, mutta hieman vaikeaa oli hahmottaa, mitä siihen olisi pitänyt tanssia. Kyllä Neljänsuora on edelleen hyvä, ja vanhat suosikkibiisit toimivat. Voin lähteä heidän tansseihinsa uudelleenkin, mutta vain silloin jos toisella puolen lavaa soittaa heidän lisäkseen myös oikea tanssibändi.

Illan muut bändit olivatkin uusia tuttavuuksia. Aki Mäelle & 10tanssibandille menevät kyllä eilisillasta kaikki pisteet. Ihan huikeita biisejä, todella hyvä laulaja ja lavalla koko ajan hyvä meininki. Tyylikkäät asut. Aivan varmasti menen kuuntelemaan vielä uudestaankin! Maija Tenkanen Kulkukoirineen oli myös iloinen yllätys. Naisella oli aivan upea ääni, ja settilistalla oli uusia hauskoja sovituksia. Omat lempparini olivat ehdottomasti ABBAn Gimme gimme gimme ja Does your mother know.

Ilta olisi jatkunut poikkeuksellisesti puoli kahteen, mutta minä jouduin valitettavasti jättämään leikin kesken jo puoli yhdeltä, koska ihmisiä oli niin paljon ja hapenpuute aiheutti ikävää päänsärkyä. Tanssien aikana auto oli saanut mukavan räntäkuorrutteen ja alkumatkasta piti ajaa varovasti, mutta moottoritiellä pääsi sitten jo viilettämään täyttä vauhtia kotia kohti. Yksi tanssireissujen ehdottomista kohokohdista on ajaa yksin öistä moottoritietä ja soittaa tanssimusiikkia. Siitä nautin kovasti. 

Seuraavat tanssit häämöttävät jo ihan nurkan takana, sillä perjantaina ja lauantaina olisi tarkoitus ottaa uusi vuosi vastaan Sinitaivaan tansseissa. Huippua! :)




Ei kommentteja: