Parhaat tanssit olivat varmaankin lokakuun ensimmäisen päivän tanssit Auran nuortentalolla - Sinitaivaan tahtiin tietysti. Myös Valasrannan tanssileirin iltatanssit olivat aivan mahtavia, erityisesti ensimmäisen lauantain tanssit sekä salsabileet.
Parhaat treenit ovat olleet tietysti Joonas Piippolan lattaritreenit Valasrannan tanssileirillä - leiriltä mainittava myös Carlos Correan mahtava salsapäivä. On ollut myös hienoa löytää Sekahaun viikkotreenit. Alle 25-vuotiaiden treenit olivat tosi positiivinen yllätys, vaikkakin noissa treeneissä käyminen jäi syksyllä ajan puutteen vuoksi melko vähälle.
Paras tanssileiri on helppo valita, sillä osallistuin vain yhdelle: Valasrannan tanssileirille. Luulen, että tämän vuoden leiri oli paras kaikista leireistä ikinä! Suuri kiitos siitä kuuluu ihanille uusille tanssituttavuuksille :)
Paras tanssilava onkin sitten hieman vaikeampi valinta. Esakallio oli tänä kesänä pettymys, enkä käynytkään siellä kuin kerran. Vai kaksi? Valasranta pysyy aina yhtenä kestosuosikkina, vaikka sinne pääseekin yleensä vain kerran kesässä tanssileirillä. Tänä vuonna pidemmän korren taitavat kuitenkin vetää talvilavat. Auran nuortentalolla on tullut vietettyä unohtumattomia iltoja (vaikkakin tapanintanssit olivat melkoinen katastrofi mutta hei, ei aina voi onnistua!).
Tarvitseeko parasta tanssibändiä edes mainita? Se on tietysti edelleen Sinitaivas, ja heidän tansseissaan olen myös käynyt kaikkein uskollisimmin. Toki myös uusia hyviä bändejä on tullut vastaan, ja vanhoista suosikeista olen alkanut suosia yhä enemmän erityisesti Taikakuuta.
Parhaaksi tanssilajiksi on asteikollani noussut salsa - onhan se toki keikkunut kärkisijoilla jo kauan aikaa, joten mistään uudesta suosikista ei ole kyse. Polkkainnostustani on hieman laimentanut se, etten ole päässyt Ellin kanssa pitkään aikaan polkalle - mutta tämä korjataan uudenvuodentansseissa, eikö? Myös uusia tanssilajeja on tullut kokeiltua, näistä mielenkiintoisimpana west coast swing ja karmivimpana kizomba.
Paras tanssivaate on aina ja ikuisesti kukkamekko. Farkuissa en ole oppinut tanssimaan tänäkään vuonna! :D Oma suosikkini on jo melko vanha vartalonmyötäinen kukkamekko. Tanssikenkinä toimivat yhä edelleen vanhat tutut Blochin kengät, jotka omistan mustina ja beigeinä. Mustat alkavat jo vedellä viimeisiään, samoin kuin hopeiset Bleyerit. Saa nähdä josko TanssiStartista tarttuisi matkaan uudet tanssikengät...
Mikähän voisi olla vuoden paras tanssibiisi? Sinitaivaan uusi Kaikkeuden kaunein on ehdottomasti yksi suosikeistani. Juha Tapion Jotain niin oikeaa taas ihastutti Valasrannan leirillä. Kaikkein parhaan biisin tittelin saattaa kuitenkin viedä Tuure Kilpeläisen Autiosaari, jonka tarkkanäköinen Hurma nappasi ohjelmistoonsa.
ps. Jestas miten järkytyin, kun etsin kuvia tähän postaukseen tämän vuoden julkaistuista kuvista. Eihän minulla ole melkein yhtään tanssikuvia blogissani! Asialle on ehdottomasti tehtävä jotain. Uudenvuodenlupaukseni olkoon, että ensi vuonna blogissani tullaan näkemään paljon enemmän tanssikuvia.
5 kommenttia:
Tervehdys
Jäi blogisi seuraaminen siihen vaiheeseen, kun sinulla alkoi se jokin pidempi ulkomaan reissu. Saatat olla asiasta kirjoitellutkin, mutta miltä meidän kotoinen tanssimaailma vs paikalliset mahdollisuudet näyttäytyivät ulkopaikkakuntalaisen silmin katsottuna?
Hei!
Hauskaa, että olet taas tauon jälkeen löytänyt tiesi blogiini :) Erittäin mielenkiintoinen kysymys, jota en ole kyllä sen ihmeemmin blogissa pohtinut, ehkä joissakin sivulauseissa olen saattanut mainita.
Vaikuttaa siltä, että suomalainen ja espanjalainen tanssikulttuuri eroavat melko paljon - ainakin oman kokemukseni mukaan. Sellaista varsinaista "lavatanssikulttuuria" ei minusta Espanjassa ole - ehkä eniten lavatansseja muistuttava tapahtuma oli Sevillan feria, jossa ihmiset kokoontuivat juhlatelttoihin tanssimaan, vaikka silloinkin musiikki poikkesi tietysti täysin suomalaisesta lavatanssimusiikista. Ja nämä ferian juhlateltat olivat pääosin yksityisiä, eli vain kutsuvieraat pääsivät sisälle. Koko valtaisalla feria-alueella taisi olla vain kymmenisen julkista telttaa, jonne kaikki pääsivät sisään.
Mitä tulee tanssittaviin tansseihin, niin pääosin ovat edustettuna lattarit. Minä kävin Espanjassa ollessani lähinnä salsabaareissa, joissa tanssittiin tietysti salsaa, bachataa, kizombaa... Suomalaisena, melkoisen ujona tyttönä hämmennyin, miten läheisissä tunnelmissa kaikkia tansseja tanssitaan, ja välillä tuosta läheisyydestä jopa ahdistuin. Monelle miehelle sai sanoa, että en tykkää tanssia noin lähellä, menisitkö kauemmas. Tosi monet miehet myös kommentoivat estottomasti ja sangen vuolaasti ulkonäköäni tai esittivät jopa suoria ehdotuksia yhteisen "tanssin" jatkamisesta baarin ulkopuolella - tätä tapahtuu, luojan kiitos, Suomessa tosi harvoin. Tietysti tämä johtui varmasti osaltaan myös siitä, että olen espanjalaisten mittapuulla eksoottisen vaalea ja sinisilmäinen; huutelua sai kuulla ihan joka paikassa, ei pelkästään tanssipaikoilla. Ehkä espanjalaiset naiset saavat olla enemmän rauhassa.
Espanjalaisten salsataidot ovat myös aivan eri tasolla kuin suomalaisten (noin keskimäärin, tietysti Suomesta löytyy huikeita salsaajia myös). Naiset liikkuvat aivan uskomattoman kauniisti, ja mikä hämmästyttävää, myös miesten lantio liikkuu todella kevyesti. Kai tässä on eniten kyse siitä, että salsaa harjoitellaan enemmän kuin Suomessa - monet lavatanssijat keskittyvät täällä mieluummin buggiin ja fuskuun, koska niitä soitetaan lavoilla huomattavasti enemmän. Salsa soi parhaimmassa tapauksessa pari kertaa illassa, joten se on jäänyt suomalaisille vähän vieraammaksi.
Yksi juttu, josta hämmästyin Suomeen palatessani, oli se, että lattareita tanssitaan kuitenkin paljon Suomessakin - lavatanssien ulkopuolella. Muutin kotikunnailtani Turkuun, jossa salsapiirit ovat hyvinkin aktiiviset, ja kävin syksyllä yksissä salsabileissä (tästä olen blogiini kirjoittanutkin). Tunnelma oli aivan katossa, ja välistä tuntui kuin olisi ollut taas Madridissa.
Yhteenvetona; lavatanssit tuntuvat olevan jotain pelkästään suomalaisille ominaista, mutta salsabileitä järjestetään näköjään missä tahansa. Loppujen lopuksi niin suurta eroa Espanjan ja Suomen välillä ei ole, kuin voisi kuvitella - tanssimaan pääsee kummassakin maassa! :)
Tästä aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka kauan (kuten huomaat, innostuin jo nyt kirjoittamaan enemmän kuin ehkä olisi suotavaa). Voisin jopa kirjoittaa jonkinlaisen postauksen siitä, millaisia eroja Espanjan ja Suomen tanssikulttuurissa näin suomalaisesta näkökulmasta on. Tietysti minä puhun vain lähinnä Madridissa kokemastani, voihan olla että esimerkiksi Baskimaassa ja Andaluciassa tanssikulttuuri on aivan erilaista (ja näin tietysti onkin).
Toivottavasti vastasin kysymykseesi edes jollain tavoin, vaikka ihan kattavaa selostusta en saanutkaan aikaiseksi! :D
Kiitos, että jaksoit kirjoittaa noinkin vähän kattavan selostuksen :) Sinulla on kirjoittamisen lahja ja taito, joten tekstisi on soljuvaa sen pituudesta huolimatta tai riippumatta, ja sitä lukee naatiskellen.
Varmaan noita kulttuurieroja yms löytyy vaikka toisaalta tanssiminen aika universaalia onkin ainakin tiettyjen lajien osalta. Tuolla salsa yms aletaan varmaan tanssia hyvin nuorena, ja lajivalikoima erilainen, joten väkisinkin siinä kehittyy. Meillä taas moni saattaa aloittaa tanssiharrastuksen varsin myöhään ja siihen alkuun sitten 10-15 lajin perussetti, niin aikamoiset haasteet kasaa itselleen. Laskeskelin kerran mielessäni, kuinka paljon sitä loppujen lopuksi on tanssinut yhtä lajia huomioiden kurssit ja lavatanssit. Vaikka tanssivuosia oli silloin takana viisi, niin silti tuntimäärä oli aika vähäinen eli kahdesta viiteen "työpäivää" per laji. Tietyssä mielessä kunnioitus omaa osaamista kohtaan kasvoi, vaikka toisaalta tietää, kuinka paljon olisi lisää opittaa.
Suuremmissa kaupungeissa meillä lienee ihan kelpo salsapiirit ja mahdollisuudet harrastaa. Sama koskee myös näitä muita unoiversaalilajeja kuten arkkutango ja west coast swing esimerkkeinä. Jos olisin löytänyt tanssiharrastuksen nuorempana, niin silloin varmaan lähtisi noihin mukaan, lavatanssiminen on hieman pliisu korvike mutta maaseudulla lähin ja helpoin ratkaisu.
Tuosta vartalonkäytöstä, niin jos jätetään nämä "nylkytystanssit" huomiotta, niin varmaan järkevin kehityskohde jokaisella olisi parantaa vartalon käyttöä ja hallintaa. Kyllähän me melkoisia rautakankia ollaan tanssilattialla, molemmat sukupuolet. Nyt tuntuu, että kaikki tahdin antama aika ja energia suuntautuu askeleen pituuteen, ja sen myötä on kauhea kiire. Vartalon käyttö toisi pehmeyttä ja semmoista kiirettömyyttä, kun ei tarvitse ottaa isoja askeleita, tuntuu varmaan mukavammalta puolin ja toisin. Mutta vartalon liikkeen opetteleminen ei ole todellakaan helppoa vaikka se on palkitsevaa.
Vielä voisi sanoa tuohon liittyen, että noiden lattareiden osalta musiikin vaikutus on hurja. Kun salsa tai mikä tahansa soi "alkuperäisellä" soundilla, niin se oikein houkuttaa vartalon liikettä esille ja se tuntuu kaikessa pienimuotoisuudessaankin ihan luonnolliselta. Mutta auta armias, kun kuuntelee näitä suomiversioita, niin on se vain semmoista väkisin vääntämistä, jota ei siltikään viitsi.
Lyhyestä virsi kaunis ;)
Hyvää Uutta Vuotta
Loppulausahduksesi "hyvää uutta vuotta" enteili sitä, että keskustelu on osaltasi viety päätökseen, mutta kommentoinpa vielä kuitenkin hieman :D Hirmuisen paljon kiitoksia kauniista sanoistasi kirjoittamisestani! Mukavaa kuulla, että tekstiäni on kiva lukea.
Tuota vartalonkäyttöä halusin vielä kommentoida. On minusta totta, että siinä tanssijoilla usein on eniten parannettavaa. Saattaa olla, että esimerkiksi rumbassa ja chachassa viejällä on tosi paljon kuvioita ja hän vie ne moitteettomasti, mutta se kaikkein syvin ja ihanin lattarifiilis tulee vasta siitä, kun vartalonkäyttö on kohdallaan ja noita tansseja tanssitaan todella lajinomaisesti. En nyt itse väitä olevani mikään lattarisulotar, samaa rautakankea tässä ollaan kaikki :D Kuten sanoit, on jollain tavalla todella palkitsevaa (ja välillä turhauttavaakin), että tuota vartalon liikettä voi harjoitella loputtomiin eikä siltikään saa sitä hiottua täydelliseksi. On hauskaa huomata, miten jokaisen lattaritekniikkakurssin jälkeen vartalonkäyttö tuntuu helpommalta ja jopa näyttää melkein kauniilta, mutta sitten ajan myötä vääjäämättä kangistuu, ellei sitä treenaa aktiivisesti. Minun pitäisi varmasti käydä lattaritekniikkakursseilla pari kertaa viikossa, jotta lattaritanssini näyttäisi niin hyvältä kuin haluaisin sen näyttävän!
Ja tuossa musiikkiasiassa et voisi olla enempää oikeassa. Jotkut suomisalsat ovat sellaisia, että ne houkuttelevat esiin lattarifiiliksen (esimerkiksi Heilini sinisistä silmistä on mielestäni tosi menevä salsa!), mutta sitten kun kuulee jotain kunnon kuubalaista salsameininkiä niin huomaa, että eihän niistä voi puhua samana päivänäkään! Siksi esimerkiksi Carlos Correan salsatunnit Valasrannan leirillä viime vuonna olivat ihan parhautta - kuubalaisena hän tietysti soitti sitä "oikeaa" salsaa, kun monet suomalaiset opettajat soittavat kursseilla suomisalsaa. Ja sitä samaa kuuluu sitten tietysti myös lavoilla. Monien suomisalsabiisien ongelma on mielestäni nopeus - menisin salsaa mieluummin ehkä hiukan nopeammin!
Hyvää uutta vuotta myös sinnepäin ja kiitos hyvistä kommenteista! :)
Hahaa, eivät nämä keskustelut ikinä pääty vaikka joskus loppuvat :)
Harjoittelu se olisi tosiaan kaikein a ja o. Omalla kohdallakin satunnainen kursseilla käyminen on aika hukkaan menevää, kun asioiden harjoittelu jää puuttumaan. Siksi olen syksyllä ja tarkoitus myös keväälläkin mennä ihan alkeistason kursseille, riittää kun kursilla oppii vaikka vain yhden kuvion, kun voi muun ajan käyttää niiden pienien yksityiskohtien toistamiseen, jolla saisi sen perustanssimisen paremmaksi, tulee yhdistettyä siis kurssi + harjoitus.
Jostain kirjoituksesta luin, että olet alkanut perehtyä viemisen saloihin. Tuntuu olevan aika yleistä nykyisin. Mutta linkkinä tuohon vartalon käyttöön yms, niin viejän näkökulmasta on myös huikea ero siinä tunteessa ja tuntumassa, kun esimerkiksi nainen tanssii lattaria "lajinomaisesti" ja sitten perinteiseen tyyliin, jossa askeleet kyllä menevät oikein. Ensimmäisiä kertoja, kun tämmöinen tuli vastaan, niin aluksi tuntui oudolta, että mitäs mitäs, mutta sitten huomasi, että se tekee myös viemisen tajuttoman paljon helpommaksi ja mukavammaksi.
Melkein päädyimme näemmä samaan tanssipaikkaan, kun kirjoitat olleesi Ruusulinnassa eilen, meikäläisen vakipaikka. Sinne olin itsekin tulossa vuodenvaihteen tansseihin, mutta sattuneesta syystä tanssireissut jäävät nyt tekemättä.
Pidä hauskaa Satulinnassa.
Hyvää Uutta Vuotta ;)
Lähetä kommentti