Varoitus: luvassa katkeraa tilitystä!
Eh... Mitäköhän sitä eilisestä kertoisi. Mitä ylipäänsä voi kertoa tansseista, jotka kestivät minun osaltani vajaat kaksi tuntia? Taitaa tulla lyhyt postaus, kun ei ole edes kuvia!
Lähdin tosiaan aivan innoissani korkkaamaan kesälavakauden Ämyrille. Sääkin oli mitä mainioin, aurinkoinen, muttei kuitenkaan liian kuuma. Huudatin autossa Finlandersia ja Sinitaivasta ja matka tuntui menevän yhdessä hujauksessa.
Ämyrille saavuin kymmentä vaille kahdeksan - vain huomatakseni, että eihän minulla ole kukkaroa mukana. Ikinä en ole kukkaroa tansseihin lähtiessä unohtanut! Noh, sain asian järjestettyä - jälkeenpäin tosin mietin, että ehkä kukkaron unohtaminen oli jokin korkeamman tahon merkki siitä, että noihin tansseihin ei olisi kannattanut mennä :D
Sisälle mennessä tunnelma oli korkealla. Ämyri on niin ihana paikka! Mutta pikku hiljaa tunnelma lähti tasaiseen laskuun. Kyllähän orkesterit soittivat lattareita ja muutenkin hyviä biisejä, mutta ei niitä päässyt tanssimaan. Paikalla oli ehkä 20 miestä, hekin jo sangen kypsässä iässä olevia ja minun kanssani tanssineet tallustivat lähes poikkeuksetta foksia, kappaleeseen kuin kappaleeseen. Sanokaa minua nirppanokaksi, mutta kyllä minä tanssi-illalta vähän enemmän odotan kuin paria laahaavaa foksia puolen tunnin sisällä.
Kahdeksalta ajattelin, että okei, tanssit vasta alkoivat, ihmisiä tulee varmasti lisää. Yhdeksältä jo ihmettelin, että tässäkö kaikki tämän illan tanssijat ovat. Puoli kymmeneltä lopetin seisomisen hakurivissä ja istuin penkille murjottamaan. Varttia vaille kymmenen päätin, että nyt saa riittää. Ajoin pettyneenä kotiin ja menin nukkumaan.
Se on mainittava, että illan orkesterit - Teijo Suomi Orch ja Unelmavävyt - olivat tosi hyviä! Kuulin kummaltakin yhden setin, ja kyllä heiltä tosi hyvää tanssimusiikkia löytyi :) Ihan niin hyviä he eivät kuitenkaan olleet, että olisin jäänyt yksinäni paikalle fiilistelemään vain musiikkia.
Että sellainen ilta. Eilen harmitti ihan älyttömästi ja piti myös vääntää pienet itkut ennen nukkumaan menoa, mutta nyt jo naurattaa. Pitikin lähteä! :D Mutta eiköhän näitä iltoja väistämättä tule joskus eteen - tylsäksihän se kävisi jos jokainen ilta olisi paras ilta ikinä. Ämyri on paikkana niin kiva, että kyllä se minulta toisen mahdollisuuden saa - jos vaikka ensi viikolla kävisi kokeilemassa onneaan uudestaan...
2 kommenttia:
On pakko kommentoida - minulla , ja monella muullakin - tottuminen ja normaalitanssi-ilta , sellainen, että jos puoleen tuntiin haetaan kahdesti, on se hyvä ilta...
Tuona samana iltana lähdin kotiin kymmeneltä, oltuani samaisessa paikassa kanssasi, mutta minua ei hakenut kahteen tuntiin kukaan...
Menin kotiin, mutta tottuneena tähän tilanteeseen, ei minun itkeä tarvinnut...
Joo, tiedän että monille tuokin on hyvä ilta. Itse olen saanut tottua ehkä vähän epäreilusti siihen, että pääsen usein tanssimaan, ja sen takia vähänkin vähempi tuntuu vähältä. Siksi ei aina muista ajatella niitä, joita ei haeta niin paljoa :( Se on aina vähän siitä kiinni, mihin on tottunut, niinkuin sanoit.
Harmi että sinullakin oli huono ilta! Mutta onneksi osasit suhtautua siihen vähän kypsemmin kuin minä! :)
Lähetä kommentti