perjantai 21. heinäkuuta 2017

Levyhyllyn uusi kruununjalokivi - Sinisempi kuin silloin

Kuten jo edellisessä postauksessa mainittu, kotiutui levyhyllyyni juuri Sinitaivaan 10-vuotisjuhlakokoonpanon uusi livelevy Sinisempi kuin silloin. Näin Särkän tansseista toipuneena päätin kuunnella läpi koko teoksen ja jakaa mielipiteeni teidän kanssanne - kappale kappaleelta :)


Levy alkaa rauhallisella foksibiisillä Kun yö on hiljaa, joka on siinä mielessä looginen valinta levyn aloitukseksi, sillä usein keikoilla Sinitaivas aloittaa juuri tuolla biisillä ensimmäisten valssien jälkeen. Jo seuraavana kappaleena on yksi uusista suosikeistani, Glendora, joka toimii suurella kokoonpanolla mahdottoman hyvin. Jo ensimmäiset torventörähdykset nostattavat hymyn huulille. Biisin parasta antia ovat ehdottomasti nimenomaan torventörähdykset ja perkussiosysteemit (näin ammattitermejä käyttäen... :D).

En voisi uskoa, että pidän jostain tangosta niin paljon kuin pidän Sinisempi kuin silloin -tangosta. Kertosäkeen melodia on todella kaunis ja ison kokoonpanon jouset sopivat kappaleeseen hyvin! En muista, onko kappaleen aloitus samanlainen kuin levyllä myös livenä tavallisella kokoonpanolla, mutta ainakin tällä levyllä se on ihanan dramaattinen. Jos ystävään luottaa voit on ihana bugg, jota ei voi kuunnella hymyilemättä. Vaikkakin minusta sanat ovat aina olleet jollain tavalla hölmöt.

Mahdollisuus on kaunis kappale, jota ei oikeastaan mielellään edes tanssisi, koska kuunteleminen on mukavampaa (tanssiessa ongelmaksi muodostuu, mitä sitä oikein tanssisi, hidas foksi on vähän tylsä taustalla svengaileviin bossa nova -rytmeihin). Levyllä soiva saksofonisoolo on aivan ihanan levollinen ja...raukea? Ennen kuin Tie Jokainen pärähti soimaan, en edes muistanut sen olemassaoloa, mutta biisin tunnistettuani yllätyin positiivisesti, että sekin on päässyt livelevylle. Ich dich liebe taas on Glendoran ohella yksi uusista suosikeistani, joita ei kerta kaikkiaan voi kuunnella jammailematta mukana.  Kylmät väreet taattu viimeistään väliosassa, jossa torvet pistävät parastaan.

Sydämeni on yksinäinen saari on aina jättänyt minut tansseissa jotenkin kylmäksi, koska siitä ei ole saanut niin kokonaisvaltaista käsitystä ihmisten melutessa ja tanssiessa. Levyltä kuunneltuna kuulostaa kuitenkin todella hyvältä. Alku on ihanan herkkä ja rauhallinen, ja sydän sulaa lopullisesti kun lopun trumpettisoolo pääsee vauhtiin. Tahdon, tahdon taas on aivan ultimatelemppari! Tykkäsin siitä jo silloin, kun olin kuullut vain Myrskytuulen alkuperäisen version. Mutta kyllä tämä on ehdottomasti paras versio, mitä voi olla olemassa. Sovitus isolle kokoonpanolle toimii, ja Japen ääni vasta toimiikin. Ihan täydellisyyttä koko biisi! :)

Jos pitäisi valita kappaleista levyn heikoin lenkki, se olisi ehkä Hämärtyvä ilta. Tasainen perusfoksi, joka ei välttämättä jää mieleen. Kertosäkeen taustaujellukset (millähän soittimella ne tehdään?) kuitenkin pelastavat paljon! Kurki on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja konstailemattomuudessaan aivan rakkautta. Ja sanat ovat myös kauniit. 

Valssi no. 2 sarjasta varieteeorkesterille, tuttujen kesken Toinen valssi (joka ei suinkaan ole Japen sävellys, niin kuin luulin vielä pari kuukautta sitten, vaan Shostakovichin - noloa... :D) on yksi suosikeistani koko levyllä, mikä on vähän ihme, sillä yleensä en todellakaan ole valssien perään. Juhlakokoonpanon soittamana biisi pääsee todella oikeuksiinsa. Kylmät väreet jälleen kerran. 

Hauskaa, että levylle on mahtunut myös yksi kunnon humppa - Pilvilinna. Sen kummempaa tunnesidettä minulla ei kappaleeseen ole, mutta onhan se aika piristävä lisäys levyn kappalevalikoimaan. Selvästi kappalelistaa kootessa on yritetty ottaa mukaan monipuolista musiikkia, mikä on hyvä. Sielu sydän ja kyyneleet... Hetkonen. Siis mikä? Eikö sielun ja sydämen välissä kuuluisi olla pilkku? Oi voi... Jos olet onnellinen on yksi kauneimmista rumbakappaleista mitä tiedän, sekä sanat että melodia. Ja Sinitaivaan sovitus on aivan ihana - samoin ihania ovat myös kertosäkeen taustalaulut. 

Silloin kun sen oikean kohtaa on oikein harvinaisen pirteä ja kaikin puolin hellyyttävä bugg-biisi. Koskettavaa taas vetoaa minuun siksi, että siinä on hauskat sanat. Minne maailma kuljettaa on kaunis hidas kappale, josta olen oppinut pitämään vasta hiljattain. Mielestäni Juhiksen ääni sopii tähän kappaleeseen oikein erityisen hyvin - olen aina ajatellut että juuri tässä biisissä laulu kuulostaa tosi kivalta!

Ja kirsikkana kakun päällä, levyn lopettaa hiljattain ilmestynyt single Kauas pois. Jota olenkin fiilistellyt Spotifysta jo siitä asti kun se ilmestyi. Tämä taitaa olla kyllä koko levyn suosikkibiisini. On meinaan hyvä levy tehty, kun mukaan on otettu joka kaksi salsabiisiä. Ihan huikeaa! Tämän Sinitaivas voisi kyllä ottaa ohjelmistoonsa tanssikeikoilleenkin - eikö joku heistä voisi laulaa samanlaisella kuubalaisaksentilla kuin Dupy!? :D


Kaiken kaikkiaan siis todella onnistunut levy. Ihanaa, kun mukana on niin paljon kappaleita, ja ne ovat niin erilaisia. Suosittelen lämpimästi kipittelemään seuraavien viikkojen aikana Sinitaivaan keikalle ja poimimaan tämän helmen levyhyllyynsä :)

Ei kommentteja: