torstai 6. heinäkuuta 2017

Esakallio 23.6.2017

Alkuhuomautus: Täten olen kyllästynyt odottelemaan yhteydenottoja arvontojen voittajilta. Voittajilla on nyt sunnuntai-iltaan (9.7.) 23:59 asti aikaa ottaa minuun yhteyttä - tämän jälkeen arvon uudet voittajat, ellei ensimmäisistä voittajista kuulu :) Siispä olkaa arvontoihin osallistujat kuulolla, voi olla että onni vielä potkaiseekin!

Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen. Juhannusaatosta on jo jokunen aika vierähtänyt, eikä blogihiljaisuuteni toki ole johtunut siitä, etten keksisi tuosta illasta mitään sanottavaa (päin vastoin, voisin hehkuttaa tuota iltaa vaikka ikuisuuden!) - on vain ollut muita kiireitä, eikä ole tullut istahdettua tietokoneen äärelle. 

Juhannusaaton tanssahtelut suoritin tosiaan Esakalliolla, jossa oli tarjolla aivan superpitkä tanssimaraton! Tanssit alkoivat jo kahdeksalta ja jatkuivat puoli kolmeen saakka. Sinitaivaan viimeisellä setillä ei paikalla ollut enää kuin kourallinen ihmisiä, eivätkä hekään enää jaksaneet taputtaa bändiä encorelle. Täytyy myöntää, että omatkaan jalkani eivät olisi kestäneet enää ainuttakaan kappaletta!

Olin varautunut jo etukäteen, etten pääse tanssimaan tuona iltana, koska ajattelin Sillanpään ja Katri Helenan vetävän paikalle vain ei-niin-tanssivaa yleisöä ja fanijoukkojen vievän niin paljon tilaa, että tanssiminen on mahdotonta. Toisin kuitenkin kävi! Jo Men in Blackin aloittaessa soitantansa pääsin tanssimaan ja hyvää tuuria jatkui koko illan - myös illan suurstarojen esiintyessä. Toki pakkaa hieman sekoitti se, että he eivät soittaneet kappaleita pareina, joten naisia palauteltiin riviin milloin sattuu. Mutta mitäs tuosta, annettakoon heille se anteeksi (vaikkakin olen sitä mieltä, että jos tulet tekemään tanssilavakeikan niin pelaat tanssilavan säännöillä, olit sitten miten iso stara tahansa). 

Katri Helenaa en ole koskaan kuullut livenä, eikä hänen tuotantonsa ole minulle muutenkaan kovinkaan tuttua. Täytyy kyllä ihailla häntä siitä, millaisella energialla hän iästään huolimatta esiintyi, ja laulukin kuulosti ihan hyvältä. Silti, kappalevalinnat eivät oikein iskeneet ja kymmenennen hitaan kappaleen jälkeen alkoi jo unettaa. Anna mulle tähtitaivas pelasti kuitenkin setin aivan täysin - ja varsinkin siihen tanssittu ihastuttava cha cha! 

Siltsu on aina Siltsu. Samapa tuo vaikka kaikkiin kappaleisiin ei voi tanssia ja välillä menee yleisön laulattamiseksi, hänen biisinsä ovat vain niin hyviä ja hän on muutenkin niin uskomattoman symppis :D Ja häntä säestävä Men in black on aivan huikea tanssiorkesteri, heitä kuuntelee oikein ilokseen ilman solistitähtöstäkin!

Ja samaa voisi sanoa Sinitaivaasta - he ovat aina Sinitaivas. Ihanaa ja monipuolista tanssimusiikkia joka pelasti illan täydelliseltä sekasorrolta Sillanpään ja Katri Helenan keikkasettien välissä. Lueskelin muuten facebookista, että Sinitaivaan livelevy olisi ilmestymässä tässä kuussa... Can't wait! <3

Ei kommentteja: