lauantai 15. heinäkuuta 2017

Esakallio 14.7.2017

Kylläpä oli huikea tanssi-ilta eilen! Koko päivä oli mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle ja illalla kotiin päästessä olin melkoisen väsynyt. Hetken jo ajattelin jättäväni koko tanssit väliin, mutta sitten satuin huomaamaan Esakallion sivuilta, että ennen tansseja on salsakurssi. Eikä ihan mikä tahansa salsakurssi, vaan Antti-Ville Heikkilän salsakurssi. Kello oli tuossa vaiheessa 18:20, ja kurssi alkoi 19:15. Täten voin ylpeänä kertoa, että kävin suihkussa ja laittauduin valmiiksi ennätysnopeudella, ja 18:40 hyppäsin autoon. Esakallion pihaan ajoin 19:19, ja loppuilta olikin sitten sitä kuuluisaa parasta ikinä! :)

Salsakurssi oli varsin antoisa, vaikka liikkeelle lähdettiinkin aivan alkeista. En ole pitkään aikaan päässyt tanssikursseille, ja kyllä salsa on aina niin ihanaa, että jo pelkkä perusaskeleen tamppaaminen saa hyvälle mielelle. Antti-Villen kursseja suosittelen ehdottomasti kaikille, sillä hänen selkeä opetustyylinsä takaa varmasti kaikille kurssilaisille onnistumisen kokemuksia.

Ihmisiä oli jo kurssilta lähtien paikalla paljon. Neljänsuoran settien aikana tanssiminen lavan päädyssä oli vaikeaa suuren fanijoukon takia, mutta Taikakuun seteillä ja varsinkin loppuillasta parketille mahtui jo hyvin pyörähtelemään. Oli ilahduttavaa nähdä liikenteessä niin paljon ihmisiä, varsinkin nuoria. Muutamaa ensikertalaista pääsin myös tanssittamaan, hauskaa, että uskaltautuivat hakemaan ja haettaviksi!

Taikakuu veti kyllä pidemmän korren eilen. Heillä oli mukavat, monipuoliset setit, vaikkakin ehkä lattareita jäin kaipaamaan enemmän. Kansantanssitkin loistivat poissaolollaan kummankin bändin seteillä. Taikakuulle kuitenkin erityiskiitos hyvistä salsoista, jotka pääsin vieläpä tanssimaan salsana! Myös jivet olivat varsin ilahduttavat, vaikka olisinkin toivonut toiseksi biisiksi Sä oot kaunis -biisiä, joka on yksi kaikkien aikojen lemppareistani.

Neljänsuora... Olisi ehkä väärin sanoa, että Neljänsuora oli pettymys, koska ovathan he todella hyviä ja heillä on niin mainioita kappaleita, että heidän keikalleen menee oikein mielellään. Mutta toisaalta piiiiitkää miinusta on annettava siitä, että he eivät aloittaneet valsseilla - ihan hyvä sinänsä, koska valssi ei ole minun juttuni, mutta perinteet ovat perinteitä ja niitä soisi tanssikeikoilla kunnioitettavan, eikö? Samoin heidän loppupäristelynsä (Siipirikon outro-tyyppinen ratkaisu, jonka aikana myös esitellään bändi) on tanssikeikalle täysin sopimaton, koska siihen on äärimmäisen vaikea tanssia. Kaiken huippuna encorelle ei edes soitettu paria, vaikka he eivät olleet edes illan viimeinen esiintyjä. Noh, olen valmis antamaan Neljänsuoralle aika paljonkin anteeksi, koska hei, he soittivat Soittakaa Kuurankukkaa ja kyseinen biisi on vienyt sydämeni lopullisesti :D

Ihmispaljoudesta huolimatta tanssimaan pääsi kohtuullisesti ja minulla oli aivan älyttömän hauskaa! Tuli jopa sellainen olo, että tässähän on lähdettävä kohta uudestaan... Mitä mieltä olette, eikö olekin täysin järkevä ratkaisu lähteä keskiviikkona Sinitaivaan levyjulkkareikeikalle Särkkään, vaikka seuraavana aamuna on herättävä 5:30 töihin? 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vastauksena yleisökysymyksiin, niin aloitetaan tuosta helpommasta eli jälkimmäisestä, niin sitä tekee, mikä hyvältä tuntuu, mutta terveen järjen käyttö on sallittua :)

Ja sitten tuo perinneosio, niin oma mielipide on ollut aina, ainakin tanssien suhteen, että perinteitä on ehdottomasti rikottava. Tuntuu ja kuulostaa uskomattoman puuduttavalta illasta toiseen samoina ja samassa järjestyksessä kuultavat kappaleet ja setit. Eikä tuosta oikein pääse edes eroon, vaikka ei käy edes saman orkan keikoilla. Suurimmalla osalla käytössä sama "kymmenen suosituinta humppapolkkaa kautta aikojen"-lista. Aika usein haluaisi toivottaa, että tervetuloa 2000-luvulle.

Tuo edellinen ei kummunnut ihan siitä, että "paras ilta ikinä" teeman vastapainona minulla on aina ollut eteenpäin vievänä ajatus "pahin ilta ikinä", joka kumma kyllä jaksaa kuljettaa tanssireissulta vielä seuraavalle, onkohan sitä vähän tyhmä...hmmm.

Eilen oli tosi vaikeata päättää, minne lähtisi rillustelemaan. Valinta kohdistui Asikkalaan, kun oli semmoinen hieman erilainen ilta, ainakin odotuksissa ja kassalla. Edelliset ajatukset summautuivat Jenkkapirtin reissulla, aika paljon autoja parkkipaikalla, mutta sisällä sitten yllättävän väljää. Sorry Sinulle ja Sinitaivaalle, mutta soittivat melkoisen flegmaattisen oloisesti juuri niitä kappaleita omasta valikoimastaan, jotka voin olla kuuntelematta ja tanssimatta hyvin sujuvasti. Heitä täydensi jokin paikallinen rautalankaorkka. Jos tykkää tuosta, niin varmaankin esiintyivät juuri kuten genreen kuuluukin, mutta jos twist on jonkun muunkin mielestä tylsä ellei peräti tylsin tanssilaji, niin eipä tuosta kiksejä oikein saanut aikaiseksi hyvällä tahdollakaan. Ja kun vielä volyymit olivat liian lujalla, niin yritin ottaa fyysistä etäisyyttä mahdollisimman paljon.

Syy reissuun oli Jukka Pojan esiintyminen. En ole hänen musiikkiaan kuunnellut, mutta erilaisuus ja yllärit ovat omaa mukavuusaluetta. Ja ilta pelastui, vaikka musiikki oli koko ajan semmoista reggae-tyylistä, niin siihen pystyi tanssimaan kaikenlaista. Mukava meininki, tuli jorattua saman daamin kanssa koko setti, kun hän ei kehdannut kieltäytyä seuraavasta tai sitten vain olin kuulematta mahdollisia kommentteja.

Tanssipaikoilla pätee ilmeisesti aika vahvasti vastavuoroisuuden periaate. Jos haet, niin sinua haetaan. Mutta auta armias, kun et innokkaana tanssita tuttuja tai tuntemattomia, niin kylmää vettä tulee niskaan saavikaupalla.

Menikö ohi, mutta nyt en kyllä huomannut, oliko yleisökysymyksiin oikein vastanneiden kesken jokin arvonta ;)

Heta Ilona kirjoitti...

Jep, onneksi osasin käyttää järkeäni sen verran että tulin lähteneeksi Särkkään, oli nimittäin ihan hirvittävän hyvät tanssit siellä! :)

Siitä olen samaa mieltä, että perinteitä on rikottava, kun siihen on syytä. En todellakaan kestäisi, jos lavoilla soisivat vain pelkät perinteiset humpat ja tangot ja moskovanvalot ja mitkälie. Ihanaa että mukana on myös jotain yllättävää ja ei niin perinteistä. Mutta silti pitäisin kiinni siitä, että tanssit alkavat valssilla. On turvallista, kun tietää että ensimmäisenä tulevat ne valssit eikä tarvitse pohtia, mitähän sieltä mahtaa tulla. Nekin, jotka eivät joka lajia osaa, uskaltautuvat riviin heti aluksi, kun tietävät että luvassa on tuttua ja turvallista valssia.

No höh, näköjään kaikkein paraskaan ei voi olla aina kaikkein paras :D Toivottavasti ensi kerralla maistuu Sinitaivaskin paremmin! Itse en tiedä kovinkaan monta heidän kappalettaan, joita voisin olla kuuntelematta ja tanssimatta - ainakaan kovin sujuvasti :o Hauskaa, että Jukka Pojankin tahtiin pystyi tanssimaan! En häneltä monia kappaleita tiedä, mutta varmasti melko eksoottinen tanssi-ilta!

Toivottavasti pahimmat illat muuttuisivat pian parhaimmiksi sielläkin suunnalla ;) Kylmiin vesisaavillisiin suosittelen varautumaan sateenvarjolla ja positiivisella asenteella!