Saapuessani paikalle ihmisiä oli tosi vähän - osittain tämä ehkä selittyy sillä, että luulin tanssien alkavan 19:40 (Miksi? Tähän en osaa itsekään vastata, sillä netissä aika selvästi sanotaan että tanssit alkavat kahdeksalta) ja olin paikalla jo 19:20. No, aika meni äkkiä odotellessa ja pian päästiinkin jo tanssimaan.
Naistentansseihin pitäisi lähteä ihan omanlaisellaan asenteella, sellaisella säälimättömän saalistajan asenteella, sillä muuten jää aivan varmasti ilman tanssiparia haku toisensa jälkeen. Minä en selkeästi ollut päässyt ihan siihen oikeaan saalistajamoodiin, sillä tanssittuamme ensin Ellin kanssa koko ensimmäisen setin en oikein osannut lähteä miehiä hakemaan. Monen monta kertaa jäin vain hölmönä tuijottelemaan ja pohtimaan, ketä haen, kun olisi pitänyt räjähtää hakemaan jo heti edellisen kappaleen viimeisten sointujen soidessa. No, taisin minä kolme kertaa onnistua haussani! Lopun aikaa sitten tanssimme Ellin kanssa, kävimme juomassa (ilma oli todella helteinen ja polkkien, jenkkojen ja masurkkojen - vaiko masurkkien? - jälkeen vettä sai tankata aika antaumuksella) tai vain fiilistelimme musiikkia. Miesten haku oli täyttä juhlaa, kun ei tarvinnut hakea itse ja pääsi silti koko ajan tanssimaan. Miesten hakuun mahtuivatkin muun muassa aivan huiput salsat, rumbat, buggit ja fuskut :)
Sinitaivas ansaitsee kiitosta paitsi omasta soitannastaan, myös välilevyistään. En ole pitkään aikaan ollut heidän keikallaan, jossa olisi ollut heidän omat välilevynsä. Joitakin muutoksia oli tapahtunut, ja tykkäsin kovasti monestakin biisistä. Muutama huti toki välilevyihinkin mahtui, mutta kaiken kaikkiaan koko illan sai nauttia tosi hyvästä musiikista, vuoroin livenä ja vuoroin levyltä.
Tanssien loppupuolella alkoi jo väsyttää toden teolla, vaikka kello oli vasta vaille 12. Viimeisten biisien aikana taisin jopa torkahtaa hetkeksi. Pääsin kuitenkin kotiin ilman sen suurempia kommelluksia (jopa kaksi tien yli juossutta jänöä saivat pitää henkensä), mutta seuraavana aamuna aikaisin herääminen ja Yläneelle ajaminen - olin nimittäin päättänyt käväistä Valasrannan tanssileirillä parin päivän verran - sai suorastaan voimaan pahoin. Olin vartavasten tehnyt koko viikon pidempää päivää töissä, jotta sain pitää perjantain vapaata tanssileiriä varten, mutta niin siinä sitten kävi että aamulla herätyskellon soidessa käänsin sen pois päältä ja jatkoin nukkumista. Nukuin lähes kellon ympäri, välillä nousten syömään, ja illalla menin yöunille jo yhdeksältä.
Taisi tehdä hyvää, sillä tänä aamuna heräsin aivan uutena ihmisenä. Valaksen leiri jäi nyt tältä kesältä väliin. Ei harmita (voi kun uskoisi tuon itsekin!), ehtii sitä leireillä vielä tulevaisuudessakin :) Ainakin viikkoon mahtui aivan huikeat tanssit, ja ensi viikolla pääsee ehkä tanssimaan vielä lisää! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti