Lähdimme tosiaan yhden opiskelukaverini kanssa maanantai-iltana Viking Gracelle tanssiristeilylle. En uskonut, että pääsisin juurikaan tanssimaan, mutta heti Club Vogueen astuttuamme minut bongasi eräs varsin vikkeläliikkeinen bugg-mies - hänen ansiostaan pääsin tanssimaan monet oikein mukavat jorailut, kiitos siis hänelle jos hän sattuu tätä lukemaan ;)
Reissun päätarkoituksena oli (laivan buffetin kanssa tuttavuuden tekemisen lisäksi) ultimaattinen Sinitaivas-fanitus, ja tähän saimme mahdollisuuden jo heti aloitusiltana. Koska kyseessä oli ihan virallinen tanssiristeily, mukana olivat sekä Sinitaivas että Pekkaniskan pojat. Jälkimmäiset aloittivat soitannon puoli yhdeltätoista illalla. Hieman varauksella suhtauduin heidän setteihinsä, sillä muistan heillä olevan melko perinteistä musiikkia. Yllätyimme kuitenkin molemmat positiivisesti, sillä heillä oli hyviä kappalevalintoja ja biisit svengasivat menemään varsin mukavasti.
Ihan oma mainintansa on varattava Pekkaniskan poikien kappaleelle Jos mulle sydämesi annat - olen nimittäin edelleen kyseisen kappaleen johdosta hyvin hämmentyneessä tilassa. Olen kuullut tuon kappaleen nyt livenä muutamia kertoja, enkä koskaan oikein tiedä, pitäisikö sitä kuunnellessaan nauraa sydämensä pohjasta vai pelätä henkensä edestä. On aivan uskomattoman kuumottavaa, kun laulajan äärimmäisen matala ääni tunkeutuu jokaiseen ihohuokoseen ja nostaa karvat pystyyn, resonoi koko kropassa ja tärisyttää jopa tanssipaikan lattioita. Miten se sen tekee? Loppujen lopuksi tästä biisistä on ehkä pidettävä, koska ei tällaista vain ole toista :D
Sinitaivas aloitti soiton vasta puolenyön jälkeen, mutta sehän ei menoa haitannut. Ensimmäinen setti alkoi ykkössuosikkikappaleillani Glendora ja Ich dich liebe. Ihanaa musiikillista ilotulitusta jatkoivat muunmuassa iki-ihanat Maradona, Tahdon tahdon ja kaunis uusi tuttavuus, One day -tyyppinen kitarafiilistely, jonka nimeä en saa kuollaksenikaan enää päähäni. Biisit oli valittu oikein hyvin laivakeikkaa ajatellen, ja vaikka tanssinkin melko vähän, niin oli hauskaa vain istuskella ja kuunnella. Sen verran energinen olo keikasta jäi, että sen jälkeen oli pakko mennä vielä hetkeksi tanssahtelemaan yökerhon puolelle - musiikki ei tosin ihan vetänyt vertoja Sinitaivaalle.
Sinitaivas soitti päivälläkin kaksi mainiota settiä. Parhaiten jäivät mieleen maailman kaunein Seuraavassa elämässä ja ikuisuuslempparini Ikuisuus aamuun. Noihin kahteen kappaleeseen ei vain voi kyllästyä! Jo jälkimmäisenä mainitun intro nostattaa kyyneleet silmiin, kitarasoolosta puhumattakaan. Muutamat biisit pääsin jopa tanssimaan, ja jälleen jäi keikasta tosi hyvä mieli! Kelpasi lähteä kotiin nukkumaan ja haaveilemaan ensi perjantaista - silloin pääsee taas tanssimaan Sinitaivaan tahtiin Teeriharjulle!
Erityismaininta on vielä annettava Saku Kalliolle, joka toimi Sinitaivaan perkussionistina laivareissun ajan. Sitä fiilistä ja aitoa hymyä on niin ilo katsoa, että tunnustaudun kyllä kyseisen herrasmiehen faniksi. Tosin fanitan melkoisesti myös Sinitaivaan puhallinsektiota, jolla on ehdottomasti tanssibändien parhaat koreografiat. Ja Japen pehmeää Tahdon tahdon -salsaääntä. Oikeastaan taidan fanittaa koko bändiä. Mutta sekin taisi jo tulla selväksi...
Pitemmittä puheitta voin todeta, että laivareissu oli äärimmäisen onnistunut, ja tulen varmasti lähtemään tanssiristeilylle myös tulevaisuudessa. Samaa voin suositella kaikille muillekin tanssijoille, jotka eivät pelkää valvomista, pientä keinuntaa ja superhyvää meininkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti