Onhan minulla ollut paljon tekemistä viime aikoina. Tiedekunnan speksi on vaatinut paljon aikaa, ja viime viikolla osallistuin kansainvälisyysviikkoon, joka vaati huomiotani kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Ympäristöoikeuden kurssi oli todella työläs ja lukea sai enemmän kuin vielä mitään kurssia varten.
Luulen kuitenkin, että nuo ovat vain tekosyitä. Kyllä sitä nyt aina muutamiin treeneihin pitäisi ehtiä, edes kerran tai pari viikossa! Minulle käy kuitenkin todella helposti niin, että jään jostain syystä pois yksistä treeneistä - esimerkiksi siksi, että on luettava tai tehtävä jotakin muuta "tärkeämpää" - ja sitten kynnys lähteä seuraaviin treeneihin onkin vielä korkeampi. Huomaamattani olenkin jättänyt koko viikon treenit välistä ja sitten en enää muistakaan, että treenejä edes on olemassa! Käykö kenellekään muulle helposti näin?
Suurin ongelma on varmaan siitä, että ne tanssitunnit, joilla minä käyn, maksetaan aina yksittäisinä tunteina. Ostan kymppikortin, ja aina tunnille mennessäni siihen tulee rasti. En ole siis maksanut esimerkiksi aina lukukautta kerrallaan. Jos tunneista maksaisi niin, niille olisi aina aivan pakko mennä, ettei joudu maksamaan turhasta. Toisaalta minusta on todella hyvä, että tunnit maksetaan yksitellen, koska silloin tunneilta saattaa jäädä jonkin hyvän syyn vuoksi pois. Toisaalta taas, helposti käy niin että "hyväksi syyksi" kelpaa jokin hieman huonompikin syy ja sitten joutuu tällaiseen petolliseen treenienskippauskierteeseen.
Minulle on oikeastaan aika uusi tilanne se, että tarvitsen ylimääräistä motivaatiota tanssitreeneihin raahautumiseen. Nuorempana, kun asuin vielä kotona, treenejä ei kerta kaikkiaan ollut, joten juoksin riemuissani kaikkiin niihin treeneihin, joihin vain suinkin pääsin. Nyt täällä Turussa asuessani joudun kuitenkin hieman punnitsemaan, mihin treeneihin menen, koska mahdollisuuksia on joka päivä ja vieläpä monessa eri paikassa! Treenien skippaaminen käy helpommin kuin kotona asuessa, koska aina tulee seuraava päivä, ja seuraavana päivänä on kuitenkin treeniä tarjolla!
Nyt pitkän, osittain tahattomankin tauon jälkeen alkaa tuntua siltä, että tanssi kyllä maistuisi pitkästä aikaa. Olin katsovinani, että parin viikon kuluttua Sinitaivas liikuskelee täällä lähettyvillä, joten voisin lähteä pitkästä aikaa ihan kunnon iltatansseihin! Sieltä varmaan saisi taas lisää paloa myös treenata, kun huomaa mihin kuntoon onkaan tanssitaitonsa tauon aikana päästänyt! :D Lisäksi myös koulukiireet helpottavat nyt kevääksi jonkin verran.
Onko kellään muulla huomattavissa pientä kevätväsymystä treenien suhteen? Miten te tsemppaatte itseänne lähtemään taas treeneihin pitkän tauon jälkeen?
8 kommenttia:
Hieman tuo hiljaiselo saikin jo ihmettelemään :) Tanssi on mukava, mutta silti vain yksi ajanviettotapa tai harrastus. Sen merkitys ja vaikutus vaihtelee jokaisella oman elämäntilanteen mukaan. Minulla suhde tanssiin on aina kulkenut vuoristorataa, joka toisen tanssireissun jälkeen on valmis lopettamaan ja sitten taas onkin hauskaa. Samaa myöskin noiden kurssien kanssa. Juurikin tuosta syystä valinnut kurssitilaisuuksia, joihin ei tarvitse ilmoittautua eikä maksaa etukäteen. Toisin sanoen viime hetkeen asti mahdollisuus jättää lähtemättä. Ei nyt välttämättä kovin kehityshakuinen toimintasuunnitelma.
Toisaalta tänä keväänä olen tainnut käydä aktiivisemmin kuin koskaan kursseilla. Mutta suosiolla jättänyt haasteelliset tasot valitsematta, lähinnä perustanssimista, ehkä voisi sanoa, että hakenut tuota kautta niitä harjoitustunteja, jotka ovat aina jääneet tekemättä. Tässä on myös huomannut, kuinka suuri merkitys on kurssin vetäjällä ja minkälaisen fiiliksen hän yhdessä oppilaiden kanssa saa aikaan. Ja kurssilla toivoo tosiaan kuulevansa jotain muuta kuin lavalla tulevaa musiikkia.
Mutta sen motivaation löytäminen on niin itsestä kiinni, jotta sen suhteen ei kannata ketään yrittää tässä neuvoa. Lähde tanssimaan, jos ja kun sinusta siltä tuntuu, käy maistelemassa ja mutustelemassa tunnelmia. Itse olen suunnitellut hakevani uutta virtaa parin vähän poikkeavan tanssitapahtuman kautta. Toisen osalta meni tosin pupu pöksyyn, saa nähdä miten toisen kanssa käy. Mutta ehkä tässä itsekin muutaman vuoden jälkeen alkaa oppia ja uskaltaa nauttia tanssimisesta, ei vaadi eikä odota liikoja sen paremmin itseltä kuin muilta.
Mukavaa kuulla taas susta ja vieläpä aiheesta joka on itseäkin vaivannut! Oma huomio on ollu nyt wcs puolella ja sitä on säännöllisesti tullutkin treenailtua. Lavatanssipuoli onkin sitten ollut hiljaiselolla vaikka kursseille ja iltatansseihin kyllä pääsisin. Nää on näitä fiilisjuttuja et mikä millonkin tuntuu hyvältä. Luulen, että yliopisto-opiskelu vie sen verran energiaa, että vapaa-ajan menemiset priorisoi tarkemmin. Joskus lepo, joskus koulutyöt, menee tanssin ohi. Oma ajatukseni on kuitenkin se, että tanssi-into on niin pysyvää sorttia ettei se minnekään häviä vaikka sitä ei niin päivitäkään. Tanssi jos tanssituttaa ja jätä treemit välistä jos siltä tuntuu. niiin ja tuo on hyvä huomio tuo tarjonnan paljous! Huomasin itsekin että sillä on iso vaikutus viitsimiseen. Oottele rauhassa, kyllä ne jalat vaan kuljettaa parketille kun riittävän kauan ovat poissa sieltä ;)
Kivoja kommentteja, kiitos molemmille!
Anonyymi: Olet ihan oikeassa tuossa, että kurssin pitäjällä ja opettajalla on tosi iso rooli siinä, jaksaako treeneihin lähteä. Joskus sitä tulee lähdettyä ihan vaan siksi että opettajain hyvä, vaikka laji ei välttämättä se ihan omin olisikaan. Itse kyllä kuulen treeneissä myös mieluustisitä musaa, joka lavoillakin soi - tosin mieluusti niitä parhaita kappaleita eikä aina niitä samoja hopeisia kuita :D "Poikkeava tanssitapahtuma" kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, haluatko avata tätä konseptia hieman lisää? :D
Jossu: Niin siinä näköjään käy, että kun on tarpeeksi kauan poissa niin jalat vetävät parketille... nyt on suunniteltuna pääsiäisen tanssikierros ja jos hyvin käy niin ensi viikolla suuntaan kaksiin iltatansseihin! Saapa nähdä miten kunto kestää xD Hauska kuulla että suhun on kolahtanut tuo wcs niin kovasti, onkin katsellut instagramin puolelta että sillä saralla treeni näyttää maistuvan :) Musta ei nyt sitten vielä westityttöä tullutkaan, vaikka treenejä kyllä olisi niin ei ole tullut mentyä. Taitas se lattaripuoli viedä kuitenkin pidemmän korren! Mutta ehkä sitten ensi kesänä voisi taas katsella jos kokeilisi sitä westiäkin taas... ^^
No paljastetaan hieman :)
Molemmat siis kuitenkin lavatanssihenkisiä tapahtumia. Toinen oli omalla kotiseudulla muutaman kerran vuodessa pidettävät tanssit, paikassa, jossa oma tanssiura olisi ihan hyvin voinut alkaa jo 40 vuotta sitten, mutta ei koskaan alkanut, koska tanssiminen ei ollut oma juttu, vaikka ehkä se olisi ollutkin, mutta kun ei vaan silloin tajunnut...se nuoren kapina muita ja itseä vastaan. Yritin onkia hieman tietoa, onko paikalla muitakin kuin vanhempia pariskuntia, mutta en saanut infoa. Ajoin kyllä kyseisenä iltana paikan ohi ja hieman hellitin kaasujalkaa, mutta ei vaan pokka pitänyt, ja siten mentiin eteenpäin kohti Ruusulinnaa. Ehkä vielä kerran saan hilattua itseni tuonne.
Toinen oli tämmöisen isomman soitto-orkesterin ja parin viihdelaujajan vetämä tilaisuus. Hieman erilainen tunnelma, mutta mukava ja miellyttävä, tosin vain pari tuntia kestänyt tilaisuus. Tanssitila oli yllättävän pieni, mutta sujuvasti kaikki mahtuivat tanssimaan. Ihan toimiva idea.
Westie on mukava laji, mutta ei sen harrastamisessa ainakaan itsellä ole oikein järkeä, kun puolivuosittain käy kolmen tunnin alkeiskurssin. Vähän samaa on havaittavissa salsan suhteen. Se on uskomatonta, kuinka nopeasti nämä kursssilla läpikäydyt kuviot unohtaa.
Oi, kotiseututanssit kuulostavat tosi romanttisilta! :D Olisipa meilläkin vielä kotiseudulla tansseja, niin olisin varmaan tansseissa koko ajan! Tai no, en enää, kun asun täällä Turussa, mutta jos tansseja olisi minun nuoruudessani ollut meilläpäin niin olisin ehdottomasti mennyt. Myös suurempi orkesteri viihdelaulajineen kuulostaa varsin hyvältä!
Uskon, että kurssilla läpikäynyt kuviot unohtuvat nopeasti. Itse olen vähän huono edes kovin hyvin sisäistämään, miten kuviot menevät koska naisena minun pitää vain seurata. En osaisi kuvitellakaan muistavan niitä kaikkia salsahäkkyröitä, joita haastavimmilla kursseilla käydään! Siitä kyllä kaikki pisteet miehille, jos pystyvät ne päässänsä pitämään vielä kurssin jälkeenkin :)
Huippua et lavat kutsuu taas! Ja siis tanssin hienous on kyl sen monipuolisuus. Välillä on kiva keskittyä johonkin yhteen juttuun ja sitten taas viilettää lavoilla kaiken maailman lajeja! Tärkeintä et löytää sen missä viihtyy parhaiten :)
Täälläkin on jotain kevätväsymystä havaittavissa, en edes tiedä milloin olisin käynyt viimeksi viikkotunneilla... Viikonlopputapahtumissa olen kyllä kurssittautunut, mutta arkisin on monesti töiden jälkeen veto niin pois, että ei vain yhtään jaksa lähteä tanssitunneille. Kai sitä pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja raahautua sinne kursseille, sillä aina kun sinne menee, vaikka menisikin "blaah-asenteella", on kurseilla ollut kivaa ja jotain mukavia oppeja kuitenkin jäänyt käteen. :) Josko kesää kohden taas alkaisi aktivoitumaan, pian oviaan availevat kesälavat ovat aika hyvä motivaattori tekniikan kertaamiseen tunneilla. :p
Hauska kuulla Saana, että muuallakin on kevätväsymystä havaittavissa! Ehkä se liittyy osaltaan myös siihen, että talvikausi lähenee loppuaan ja odottaa jo niin kovasti kesälavojen aukeamista, ettei enää jaksa talvilavoille tai treeneihinkään mennä :D Tiedä häntä. Onneksi kohta alkaa jo kesäkausi! Kyllä se vaan on ihan eri juttu lähteä tanssimaan Esakalliolle 20 asteessa kuin jollekin talvilavalle -20 asteessa!
Lähetä kommentti