Buggin askelluksen rullaamaan saaminen tuntui lähes ylivoimaiselta, ja minusta tuntui, että näytän todella hölmöltä tanssiessani. Kuvioihin oli toki helppo lähteä mukaan, ja myös omat välikoristelut onnistuivat, mutta silti tuntui, että tanssi tökkii jollain tavalla. Foksin pitäisi olla kaikkein helpoin tanssi, ja sitä olen tanssinut kaikkein kauimmin (ja todennäköisesti eniten), mutta se tuntui yllättävän vaikealta. Välillä huomasin seuraamisen todella vaikeaksi, ja astuin parin varpaille, kun luulin seuraavaksi tulevan kaksi nopeaa hitaan sijasta.
Ensimmäisenä mieleen nousee, että olen pitänyt liian pitkään taukoa. Espanja ja sen jälkeen tämä syksyinen tauko ovat tehneet tehtävänsä, enkä osaa enää tanssia. Nyt on vain mentävä takaisin alkeistunnille ja aloitettava harjoitteleminen aivan alusta, muu ei auta.
Ei kai asia voi aivan noin olla? Kai sitä voi olla pahastikin ruosteessa, mutta eivätkö opitut asiat kuitenkin palaa mieleen jonkin ajan kuluttua, jos nyt vain jatkan treeneissä ja tansseissa käymistä? Joskus olen kuullut sanottavan, että tauon pitäminen on vain hyvä asia, ja sitten kun tauon jälkeen taas jatkaa harjoittelua, kehittyy entistä nopeammin. Vaikka tämä olisikin totta, niin kuinka pitkä tauko on sopivan pituinen? Milloin tauosta tulee liian pitkä, ja lajin pariin palaaminen on liian vaikeaa?
Suhteellisen luottavainen olo minulla kuitenkin on. Eivätköhän ne taidot taas muistu mieleen, kun pääsee tanssimaan säännöllisemmin! Eilen tuntui melko toivottomalta, mutta eiköhän fiilis parane viimeistään lauantaina, kun pääsen pitkästä aikaa Auraan tanssimaan! Tänään onkin vuorossa jonkinasteiset salsabileet - saa nähdä mitä siitä tulee :)
Tämä kuva on parin viikon takaa, kun puiden lehdet olivat vielä vihreinä. Nyt jokirantakin näyttää tosi erilaiselta - ai että minä rakastan syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti