Tämä ajattelutapa todistettiin harhaluuloksi - jälleen kerran - eilen. Olin parhaalla tanssitunnilla pitkään aikaan - nimittäin buggin alkeisjatkolla. Myönnän miettineeni ennen tuntia, kannattaakohan sinne mennä, saakohan sieltä mitään irti. Tunnin aiheena olivat erilaiset pyörimiskuviot, ja mikä parasta, pyörimistekniikkaa hiottiin melko tarkasti ennen sen asettamista kuvioihin. Minulla on joskus ollut ongelmana se, että kun saan mieheltä suunnan johon pyöriä, en pysy kyseisessä suunnassa vaan lähden pyörimään vinoon. Siispä nämä pyörimistreenit sopivat minulle aivan loistavasti. Oli hyvä kiinnittää myös huomiota joustoon pyörimisessä - suorin jaloin pyöriminen kun ei missään tapauksessa buggissa onnistu, eikä onnistuessaan ainakaan näytä kovin hyvältä.
Toinen tunnin positiivinen anti oli perusaskeleen harjoittelu. Kaikki lähtee askelluksessa siitä - ainakin meillä naisilla - että askel rullaa hyvin. Ja sitä askelta pitää todella muistaa aktiivisesti itse rullata, pelkkä tepastelu ei kelpaa! Oli itse asiassa hyvinkin opettavaista katsoa opettajan näyttävän ensin tepasteluversion ja sitten rullausversion. Yhteisen rullausharjoittelun jälkeen harjoittelinkin askellusta kaikissa vaihtoväleissä tunnin loppuun asti - ja tunnin jälkeen jaloissa tuntui sen verran, että ainakin niillä oli tehty kunnolla töitä! Minusta on todella hyvä, että tunnilla käydään joitakin tekniikka-asioita, joita naiset voivat harjoitella yksinään, kun odottavat vaihtovuoroa (tilanne kun usein sattuu olemaan se, ainakin noilla Sekahaun tunneilla, että jokaisessa vaihtovälissä on vähintään yksi nainen). Jos niitä ei käydä yhdessä läpi, niitä ei tahdo muistaa, ja sitten ei osaa vaihtovälissä oikein treenata mitään ja näin ollen tulee seisoskeltua puolet treeniajasta. Tällaisten tekniikkamuistutusten ansiosta naistekin saavat kaiken irti treeneistä!
Ja sehän tosiaan nähtiin eilen, että tekniikan kanssa ei voi ikinä tulla valmiiksi. Kun rullaavaan askeleeseen kiinnitti oikeasti huomiota, huomasi miten paljon se vaikutti omaan tanssiin. Syyskuun lopulla valittelin kirjoituksessani sitä, miten nimenomaan bugg-askeleen rullaus tuntui vaikealta ja tunsin näyttäväni hölmöltä. Eilisten treenien jälkeen minusta tuntui jopa siltä, että tanssini näytti hyvältä (Ja entisestään riemua lisäsi se, kun eräs tuntematon nainen nykäisi hihasta treenien lopulla ja sanoi että tanssin ihanasti! Kiitos hänelle siitä, hymyilin koko matkan kotiin <3)!
Treenien tärkein opetus? Perustekniikkaa ei voi koskaan treenata liikaa. Välillä on hyvä jättää kuviot sikseen, mennä vaikka vähän tasoaan alemmalle tunnille ja keskittyä ihan vain pelkään tekniikan hiomiseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti