Oikeastaan uudelleen kipinä lavatansseja kohtaan syttyi baarissa (njoo, siellähän ne ihmiset todella osaa sen tanssimisen :D ). Jostain se rohkeus löytyi ja auton nokka kääntyi kohti Someroa ja Pääsiäisleiriä. Olin muutamalla alkeiskurssilla ja illalla suuntasin tietysti ihka ensimmäisiin lavatansseihin Esakalliolle! Mukana oli onneksi ystävä, joka on tanssinut jo pidemmän aikaa. Niin minulle sitten näytettiin missä kohtaa kannattaa riviä seisoa ja hymyillä. Oli muuten todella pelottavaa! Aluksi kukaan ei hakenut, kunnes ystäväni oli sopinut tanssittajansa kanssa, että hän hakee minua seuraavalle parille. Lajina taisi olla bugg. Ensimmäinen tanssittaja oli varsin kannustava ja ihana. Siitä se sitten lähti! Ensimmäisinä iltoina ujous oli niin suuri, ettei sinne rivin eteen uskaltanut mennä (mitä jos joku hakeekin enkä osaakaan tarpeeksi hyvin), saati ketään hakea naisten haulla. Näinä iltoina tanssittuja kappalepareja olikin hyvin vähäisesti.
Pikkuhiljaa kuitenkin sitä tutustui ihmisiin ja uskalsi olla rivissä. Jo ensimmäisenä kesänä olin Valasrannan tanssileirillä, kesän todellinen kohokohta. Mieletön määrä oppimishaluisia iloisia ihmisiä, uusia tuttuja, uusia kuvioita, ihana miljöö ja ennen kaikkea tanssia liki kellon ympäri.
Tanssi vei kokonaan; lavalle oli päästävä joka viikonloppu ja kesäisin viikollakin. Valasranta, Särkkä, V2 ja Aura tulivat tutuiksi. Omia suosikkilajeja oli alusta lähtien fusku ja hitaat. Polkka tuntuu olevan ikuinen kompastuskivi minun tanssiuralla. Monen monituiset kurssit on kyseistä lajia tahkottu, mutta siitä huolimatta en saa polkkaa pyörimään. Ehkä joskus. Muutaman ystävänikin sain houkuteltua mukaan katsomaan millaista lavatansseissa on, ja heistä ainakin yksi jäi sille tielle.
Löytyihän se oma mieskin sitten loppujen lopuksi tanssina kautta, toki ystävän avustuksella. Nykyään lavoilla tulee käytyä enemmän erikseen kuin yhdessä, johtuen työstä joka sotkee vapaa-aikaa. Lavoille ei tule enää lähdettyä ihan joka viikonloppu, johtuuko se sitten mukavuuden halusta vai työkiireistä. Mene ja tiedä.
Aina se silti on yhtä ihanaa ja samalla tuskastuttavaa valmistautua tanssi-iltaan! Ensin pitää pohtia mitä laittaa päällensä. Sitten ihmetellä miten laittaa hiukset. Nopeimmillaan tämä operaatio suoritetaan 10 minuutissa ja pisimmillään siihen menee koko päivä, eikä siltikään ole tyytyväinen :D
Nyt nelisen vuotta jälkeenpäin voi todeta, että matka jatkuu edelleen. Taidot on toki kehittynyt siitä mitä ne oli, mutta valmiiksi tässä ei tule koskaan. Enkä haluakaan tulla. Tanssi antaa mielettömän onnistumisen riemun ja jatkuvan halun kehittää osaamistaan. Kursseilla on hyvä hioa uutta ja kerrata vanhaa; vuoden aikana tulee käytyä läpi TanssiStartti, Pääsiäisleiri sekä Valasrannan tanssileiri. Unohtamatta tietenkään viikkokursseja ja yksäreitä, joille mennään taas heti kun on aikaa.
-Tiia-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti