Nuorempana minä olin aika tavalla ujompi ja kovin epävarma - monesta muustakin asiasta, tansseihin liittyen nyt ennen kaikkia omasta tanssitaidostani ja siitä, haluaako minun kanssani kukaan tanssia. Muistan saaneeni muutamat pakit, joista ainakin osan ajattelin johtuvan siitä, etten ollut parilleni tarpeeksi hyvä. Kerran eräs "herrasmies" jätti minut keskelle tanssilattiaa sillä verukkeella, että hänen on soitettava työpuhelu - kahdeltatoista yöllä! Ja tulihan sitä monenlaista kommenttia, joku mies esimerkiksi tokaisi kesken tanssin luulleensa, että minä osaan tanssia. Näitä kommentteja tulee nykyään harvemmin, mutta jos tulee niin ne osaa jo jättää omaan arvoonsa.
Uskon, että moni muukin aloitteleva tanssija kärsii tanssiepävarmuudesta ja vasta etsii tuota mainitsemaani tanssiylpeyttä. Onhan lavatanssi kuitenkin loppujen lopuksi melko raadollinen ja pinnallinenkin harrastus - haut tehdään usein ulkonäköön perustuen, ja sitä tulee miettineeksi, onko sitä tarpeeksi kaunis, viehkeä, hyvinpukeutunut tai jotain muuta, jotta tulisi haetuksi. Aina ei ole, ja seinäruusuna vietetyn illan jälkeen miettii, onko tämä tanssiminen nyt loppujen lopuksi niin hauskaa. Mutta usein hakemattomuus johtuu myös huonosta tuurista - olisi haettu, jos olisit seisonut tietyissä tilanteissa pari metriä edempänä tai taaempana tai jos sinulla olisi ollut erivärinen mekko. Tai jos olisit hymyillyt enemmän.
Minusta on inhottavaa, että nuoret naiset - ja miksei vanhemmatkin, ja tietysti myös miehet, mutta puhun nyt ensisijaisesti naisista kun itse sellainen olen - joutuvat miettimään, kelpaavatko he. Olisi upeaa, jos jokainen voisi lähteä tanssilavalle varmana siitä, että tulee haetuksi ja kelpaa tanssitaidostaan huolimatta. Mutta kun se ei vain mene niin - myönnän itsekin, että saatan varsinkin erikoisbiiseille (salsat ja muut lattarit esimerkkinä) hakea mieluiten sitä, joka kyseisiä lajeja hyvin vie. Mutta jos heitä ei ole, niin haen ihan mielelläni myös sitä mukavasti juttelevaa hyvää tuttua, jonka tanssitaito rajoittuu lavan ympäri kävelemiseen.
Pointtini tässä on se, että kaikilla on jotain annettavaa. Joku saattaa olla se lavan paras tanssija, toisella on tosi hyvät vitsit ja kolmannen kanssa pääsee juttelemaan aiheesta kuin aiheesta. Ja sitten taas yhdellä on tanssiessaan niin leveä hymy, että se pakostikin tarttuu ja tuo hyvän mielen myös tanssiparille. Ja kenellekään näistä ei ole mielestäni oikeutettua antaa pakkeja (poislukien tietysti se, että käyttäytyvät niljakkaasti tai ovat hakeneet jo kymmenen kertaa ja haluavat selvästi tehdä lähempää tuttavuutta).
Jollekin vasta aloittelevalle ne yhdet ainoat pakit siltä lavan parhaalta tanssijalta - jota aloittelija on luultavasti hakenut vahingossa - voivat oikeasti olla se viimeinen niitti. Ehkä hän on istunut seinäruusuna koko illan, ja rohkaistuu yhden ainoan kerran hakemaan. Ja se haku jää viimeiseksi, koska kyseinen herra/neiti luulee voivansa tanssitaitonsa (tai henkeäsalpaavan komeutensa tai mitä näitä nyt on) ansiosta käyttäytyä kuin mulk...epäkohtelias ihminen. Valitettavasti näitä ihmisiä kuitenkin lavoilla on.
Haluaisin, että ihan jokaisella tanssijalla - ikään, tanssitaitoon ja ulkonäköön katsomatta - olisi se oma tanssiylpeys. Ylpeys siitä, että uskaltaa lähteä lavoille tanssimaan, vaikkei olisi se lavan paras tanssija tai vaikka hampaat olisivat vähän vinot tai vyötäröllä muutama kilo ylimääräistä. Ylpeys, jonka ansiosta ne ikävät kommentit voi jättää omaan arvoonsa ja ne iljettävät pakkien antajat kiertää kaukaa hyvillä mielin. Koska jokaisella on jotain annettavaa. Se hymy. Ne vitsit.
Yhden asian haluaisin sanoa sinulle, joka olet epävarma itsestäsi tai tanssitaidostasi. Seuraavan kerran, kun joku antaa sinulle pakit tai laukoo ilkeitä kommentteja, niin muista: se kertoo enemmän pakkien antajasta tai kommentoijasta kuin sinusta. Kyseinen tyyppi ei tiedä mitä menettää, kun ei tajua millaisen helmen kanssa tanssii tai olisi päässyt tanssimaan jos olisi lähtenyt. Pitäkää kiinni tanssiylpeydestänne älkääkä antako kenenkään siihen kajota! <3
Minusta tämä tämän vuoden Tanssistartista otettu kuva sopi
tähän aiheeseen vallan mainiosti! :D
2 kommenttia:
Pääsit vähän yllättämään, kun ehtinyt tottua paras ilta ikinä teemaan, mutta erinomainen kannanotto, johon ei oikein mitään lisättävää. Toisaalta inhimillisyyden piirteet ovat tanssilavallakin läsnä. Tanssijärjestäjien kassa varmasti tykkäisi, mutta onneksi alkoholin käyttö on aika mietoa lavalla, joten kunkin parhaimmat ja pahimmat ominaisuudet ja omituisuudet jäävät näkemättä.
Olenko itse syyllistynyt moiseen, valitettavasti kyllä. Pakkeja en ole koskaan antanut, joskus huonon humpan soidessa ehdottanut, että mennäänkö mieluummin vasta seuraavat. Mutta välillä vaan ei jaksa innostua syystä tai toisesta. Itse kullakin päivät ovat erilaisia ja elämässä tapahtuu iloja ja suruja. Jos oma into on alamaissa, niin jätän silloin itse hakematta ketään.
Ehkä eniten itseä ärsyttää nämä hakijat, joiden on jostain syystä pakko päästä tanssimaan, ja etsitään se viimeinen vapaana oleva kaksilahkeinen. Mutta sitten tanssin aikana ollaan ihan muissa maailmoissa ja katsellaan vain sivuille. Silloin tekisi mieli kysyä, että miksi ihmeessä hait, jos sinua ei kiinnosta tanssia pätkääkään minun kanssa.
Mutt joo, yritetään pitää hauskaa...yhdessä.
Joo, no eipä kyseinen aihe ole itselleni varsinaisesti koskaan ollut mikään ongelma - päällimmäisenä on aina ollut se paras ilta ikinä -teema ja noita pakkeja ja ikäviä kommentteja on osunut kohdalle tanssivuosien aikana loppujen lopuksi hyvin vähän. Mutta lavoilla toki näkee kaikenlaista, ja ainakin itseäni kirpaisee jos näen jollekulle pakkeja annettavan niin, että epäilen syynä olevan tanssitaito (tietysti koskaan ei voi tietää, ehkä pakkien takana onkin jokin muu ihan hyväksyttävä syy, ja kuten sanoit, jokaisella voi olla huono päivä ja joskus se vain purkautuu niin ettei jaksa innostua kaikkien kanssa tanssimaan). Mielestäni se on kyllä ihan asiallista, että jos ei innosta niin ei hae ketään - kuten sanoit itse joskus tekeväsi. Joskus hämmästyttää esimerkiksi facebookin keskustelut, joissa ihmiset (yleensä naiset) motkottavat siitä että ei haeta vaikka rivissä olisi vielä haettavia jäljellä. Ei minusta kaikkia biisejä ole pakko tanssia! :D Enpä aina itsekään hae, jos sattuu tulemaan sellainen biisi joka ei vain millään mene sinne jalan alle.
Minun täytyy myöntää, että harrastan kyllä joskus tuota, että naistenhaulla haen sen viimeisen miehen - varmaan sekä siitä syystä, että haluan itse päästä tanssimaan että siksi, että ajattelen tuon miehen haluavan päästä tanssimaan. En kyllä koskaan hae sellaista, jota en olisi halunnut hakea, ja käyttäydyn mielestäni ihan siivosti - kuulostaa oudolta, että joku hakee ja sitten osoittaa, ettei kiinnostakaan tanssia :D
Tietysti joskus on käynyt myös niitä, että sattuu hakemaan sitä viimeistä rivissä seisovaa miestä, ja hän seisookin siellä viimeisenä ihan syystä - esimerkiksi siksi että lähentelee tai käyttäytyy muuten inhottavasti, tai on humalassa. Silloin saattaa olla, että yritän olla hieman etäinen vaikka olenkin itse hakenut!
Lähetä kommentti